Haluaisin vastausta seuraavaan ongelmatilanteeseen...
Osapuolet ovat tehneet keskinäisen sopimuksen siitä, mikä on yhteisestä omaisuutta ja mikä ei, jo ennen kuin he olivat avioliittolain alaisuudessa (siis kihlakumppaneita tai puolisoita). Sopimus on tehty yleisen sopimusvapauden aikana, jolloin avioliittolain määräykset avio-oikeudesta, avioehtosopimuksesta tai sen rekisteröinnistä eivät ole koskeneet ko. sopimusta. Lisäksi sopimuksessa on sovittu siitä, että se on voimassa, jos osapuolet myöhemmin solmivat avioliiton keskenään eli tulevat avioliittolain ja avio-oikeuden alaiseksi. Tämän lisäksi sopimus on liitetty sen tekohetkellä allekirjoitettuun keskinäiseen testamenttiin, jossa viitataan ko. sopimukseen ja siihen, mitä leski sopimuksen perusteella toisen omaisuudesta tulee saamaan. Samansisältöistä avioehtosopimusta avioliittolain mukaisesti osapuolten välillä ei ole tehty.
Sopimuksen tekohetkellä ei osapuolten välillä avioliittolaki ollut voimassa, jolloin avio-oikeudesta AL 41 §:n mukaan ei osapuolten välillä tarvinne eikä voikaan sopia, koska he eivät olleet silloin vielä puolisoita tai kihlakumppaneita keskenään. Sopimuksessa on kuitenkin sovittu siitä, että sopimus on voimassa, jos osapuolet menevät keskenään avioliittoon eli tulevat myöhemmin avioliittolain alaisuuteen ja samalla siis avio-oikeuden alaisiksi. Mielestäni avioliittolaki ei tee ennen sen alaisuuteen tuloa tehtyjä sopimuksia mitättömiksi vaan avioliittolaki antaa määräykset siitä, miten on toimittava avio-oikeuden poissulkemiseksi, kun ollaan avioliittolain alaisuudessa.
Miten tulevassa osituksessa asiakirjoja pitäisi tulkita avio-oikeuden kannalta eli onko osapuolilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen vai ei?
Osapuolet ovat tehneet keskinäisen sopimuksen siitä, mikä on yhteisestä omaisuutta ja mikä ei, jo ennen kuin he olivat avioliittolain alaisuudessa (siis kihlakumppaneita tai puolisoita). Sopimus on tehty yleisen sopimusvapauden aikana, jolloin avioliittolain määräykset avio-oikeudesta, avioehtosopimuksesta tai sen rekisteröinnistä eivät ole koskeneet ko. sopimusta. Lisäksi sopimuksessa on sovittu siitä, että se on voimassa, jos osapuolet myöhemmin solmivat avioliiton keskenään eli tulevat avioliittolain ja avio-oikeuden alaiseksi. Tämän lisäksi sopimus on liitetty sen tekohetkellä allekirjoitettuun keskinäiseen testamenttiin, jossa viitataan ko. sopimukseen ja siihen, mitä leski sopimuksen perusteella toisen omaisuudesta tulee saamaan. Samansisältöistä avioehtosopimusta avioliittolain mukaisesti osapuolten välillä ei ole tehty.
Sopimuksen tekohetkellä ei osapuolten välillä avioliittolaki ollut voimassa, jolloin avio-oikeudesta AL 41 §:n mukaan ei osapuolten välillä tarvinne eikä voikaan sopia, koska he eivät olleet silloin vielä puolisoita tai kihlakumppaneita keskenään. Sopimuksessa on kuitenkin sovittu siitä, että sopimus on voimassa, jos osapuolet menevät keskenään avioliittoon eli tulevat myöhemmin avioliittolain alaisuuteen ja samalla siis avio-oikeuden alaisiksi. Mielestäni avioliittolaki ei tee ennen sen alaisuuteen tuloa tehtyjä sopimuksia mitättömiksi vaan avioliittolaki antaa määräykset siitä, miten on toimittava avio-oikeuden poissulkemiseksi, kun ollaan avioliittolain alaisuudessa.
Miten tulevassa osituksessa asiakirjoja pitäisi tulkita avio-oikeuden kannalta eli onko osapuolilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen vai ei?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tästä asiasta jo viime syksynä (muistaaksein)? Tuliko silloin vääriä vastauksia?
käsitelty täällä aiemminkin mutta asia on edelleen ajankohtainen ja ehkä nyt voisi löytyä uusia näkökulmia asiaan...
Tietysti puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, koska mitään avioehtoa ei ole tehty. Se mitä toisen omaisuuteen kuuluu, EI OLE avio-oikeudellinen vaan esineoikeudellinen kysymys. Suomalainen aviovarallisuus perustuu omaisuuden erillisyyden periaatteelle, molemmat omistavat itse yksin omaisuutensa. Heillä on kuitenkin toisen omaisuuteen avio-oikeus, joka realisoituu avioliiton purkautuessa( eroon tai kuolemaan).
Kyseinen sopimus selventää, mitä siihen puolison omaisuuteen, johon toisella on siis nykyään avio-oikeus, kuuluuu.