Heips!
Ajattelin kysyä ulkopuolisien mielipiteen siitä, et jos pariskunta hankkis lapsen ja mies haluis tehä testin et onko lapsi varmasti hänen, onko vähän törkeetä? Minusta on, mun mies haluis tehä niin, tuntuu ihan siltä et eikö se luota minuun / tai luuleex se tosiaan et oon joku panopuu joka antaa kenelle vaan??
Ja ennenkaikkee ihmetyttää se, et Miksi nainen ylipäätään tekis jotain sellaista; ei haluis rakastamansa miehen kans yhteistä lasta vaan alkais huijaamaan noin julmasti? Kuitenkin kyseessä on lapsi, uusi ihminen!
Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo monta vuotta..
Kommentteja!
Ajattelin kysyä ulkopuolisien mielipiteen siitä, et jos pariskunta hankkis lapsen ja mies haluis tehä testin et onko lapsi varmasti hänen, onko vähän törkeetä? Minusta on, mun mies haluis tehä niin, tuntuu ihan siltä et eikö se luota minuun / tai luuleex se tosiaan et oon joku panopuu joka antaa kenelle vaan??
Ja ennenkaikkee ihmetyttää se, et Miksi nainen ylipäätään tekis jotain sellaista; ei haluis rakastamansa miehen kans yhteistä lasta vaan alkais huijaamaan noin julmasti? Kuitenkin kyseessä on lapsi, uusi ihminen!
Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo monta vuotta..
Kommentteja!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mielestäni testin vaatiminen ei ole sama kuin epäluottamuslause, ainakaan välttämättä.
Itse olen avoliitossa ollessani kirjoittanut tunnustuksen syntyneen lapsen isyydestä ilman testiä. Muutaman vuoden jälkeen kävikin ilmi erotessamme, että ei lapsi olisikaan välttämättä minun. Olisin halunnut testin, mutta se olisikin silloin maksanut suurinpiirtein hunajaa eli tyydyin siihen, että lapsi on minun.
Tästä oppineena olen maininnut kanssaeläjilleni, että jos mahdollisesti tulee lapsia hankittua, niin vaadin testin, sillä mielestäni miehellä on siihen oikeus ilman sen kummempia syyllistämisiä puolin ja toisin.
Kaikki kenelle olen asian esittänyt ovat sen myös hyväksyneet ja miksi eivät olisi, kun ilmeisesti on ollut puhtaat jauhot pussissa.
Tämä on vain minun kommettini...
Jossain olen nähnyt arvion, että jopa 20%:lla lapsista on papereissa väärä isä. Tuntuu vähän hurjalta, että luku olisi ihan noin iso.
Omalla kohdallani on siskoni kanssa sellaiset erot että jos äiti eläisi, voisi kysyä, että onko hänellä joku pikku pikku salaisuus. Veriryhmät toisella O- ja toisella B+. Isän silmät siniset ja äidillä oli ruskeat napit. Molemmat ovat kuulemma dominoiva ominaisuus, niin mistä sitten toinen meistä on koko suvun ainoa vihreäsilmäinen. Ja kun meitä vertaa ulkonäön suhteen, niin ei kyllä sukulaisiksi uskoisi.
Ja onhan sekin nähty, että ensimmäisessä avioliitossaan johtimet katkaisuttanut mies on toisessa liitossaan tullut isäksi ja vielä kahdesti; selitys on kuulemma, ettei uusi vaimo tiedä tehdystä vasektomiasta.
Karpon ohjelmassa kerran haastateltiin miestä joka on isä, vaikkei ole koskaan maannut vaimonsa kanssa, mutta kun laki sanoo.......
Nekin jutut synnytyssalista, jossa on valkoihoiset vanhemmat ja isi mukana synnytyksessä ja syntyykin puoleksi afrikansuomalainen, ei kuulemma ole pelkkää urbaania legendaa. Liekö tässä sitten selityksenä ne ympäristötekijät.
Niin että kyllä tätä lajia piisaa. Minun mielestäni pitäisi testi olla pakollinen aina ja se lainkohta, jossa naisen aviomies määrätään isäksi, peruuttaa.
Jos sinua tympii ajatus testistä, etkä mahdollisesti pelkää tulosta, niin tee se vastaan panematta. Se on paras tapa tuossa tilanteessa näyttää pitkää nenää, vastustelu vain lisää bensaa liekkeihin, jos miehelläsi on taipumuksia epäluuloon.
No oma kohtani sitten. Minulla on lapsi, joka on jo tottunut siihen, että jos minulta joku kysyy että onko tuo sinun tyttösi vastaan että ainakin hänen äitinsä väittää niin. Elikkä testit on tekemättä.
Vanha roomalainen sanonta: Lapsen äiti tunnetaan, isä on aina epävarma.
Et kai sentään tyttösi kuullen kyseenalaista isyyttäsi?!
Lapsen kuullen sanot niin?
Oletko ajatellut järjestää hänen elämänsä
helvetiksi?
Häpeä!
Nyt eksyttiin pahasti alkuperäisestä aiheesta, mutta annan kommentin noihin kahteen.
Tuohonko sitä taas takerruttiin. K.O. heittohan on dinosaurustenaikuinen herja, joka heitetään huumorimielellä ja leikillään. Likka itse ei edes reagoi siihen, korkeintaan hymähtää. Eikä tuo ole ainakaan valittanut elämänsä olevan helvettiä, vaikka uskaltaa kyllä aika rohkeasti teinityyliin ilmoittaa mielipiteensä ruoasta, kotiintuloajasta yms. Että ei se sanomattomuus ainakaan siitä johdu ettei uskaltaisi. Olin itse aikanaan miehiä vihaavan jyräfeministiyh-äidin poikalapsena, joten luulisin tietäväni jotain maanpäällisestä helvetistä ja voin puhtaalla omallatunnolla sanoa, ettei minun likalla ole sellaista.
Tarkennetaan vielä se oma kohta. Olen siis avioliiton vuoksi ilman testejä tullut isäksi. En ole koskaan sitä tosissani kyseenalaistanut, olen vain muuta kautta tutustunut aiheeseen miehet, jotka luulevat olevansa isiä. Ja voihan asian ajatella niinkin että kumpi on isä. Se, joka käyttää minuutin alullelaittoon vai se, joka käyttää 20 vuotta kasvattamiseen. Esim se vasektomia-isä kuulemma vain naureskelee partaansa ja on tyytyväinen tilanteeseen koska lasten ja heidän äitinsä kanssa menee kivasti. Asiaan voi siis suhtautua monella tavalla, ei kaikki miehet ole niin pikkumaisia tuollaisista asioista.
Se heitto testien pakollisuudesta oli ehkä vähän yliampuva, mutta kyllä aviomiehen pitäisi olla samalla viivalla au-lasten isien kanssa, eli halutessaan olisi saatava testit. Ja jos ne yleistyisi ja tulisi luonnolliseksi osaksi lapsensaantia, niin silloinhan sitä ei voi enää pitää epäluottamuslauseena, jäisi vain yksi riidanaihe ja riitelyase pois. Se on muuten naisellekin sellainen. "EIHÄN SE OLE EDES SINUN LAPSESI!!!" Suora lainaus ex-vaimon vaahtoavasta suusta.
Hyvä että rauhallisesti ja rehellisesti asioita selventäviä vielä löytyy kun tuntuu ettei nämäkään asiat koskaan selkiydy, ja sitten pitää todella tehdä kärpäsestä härkä ja puuttua siihen osaan mitä ei ymmärrä (vitsi).
Voin omalla kokemuksellani vahvistaa mitää edellä olet kirjoittanut. Eron jälkeen tarkastin ja ajattelin ensimäisen kerran esikoiseni veriryhmän ja vertasin sitä omaani ja ex:ääni, onneksi nämä täsmäsivät enkä vienyt asiaa pidemmälle.
Eron jälkeen tämä kuitenkin käynyt mielessä, sillä nainen oli se petollinen peto omalla kohdallani.
En ole katkera mutta juuri tuo lakisääteinen pakollinen tutkimus kaikille olisi erinomainen asia ! Nainen voi kyllä ääneen vaatia jo ennen syntymää ja vaikka 18 vuotta syntymän jälkeen mutta, miehellä ei ilmeisesti ole mitään oikeuksia ? !
Ainakin edellä vitsiisi tarttuneet kaksi epätoivoista vaikuttavat juuri näiltä peri-feministeksi kutsumikseni naisilta.
Maailmassa on monenlaisia ihmisiä, mutta jos nämä feministit hyväksyisivät edes miesten ja naisten väliset erot....
Kun asian kääntää toisin päin ei naisellakaan pitäisi olla oikeutta epäillä koskaan miestään vieraissa käynnistä. Silti mustasukkaisuutta varmasti esiintyy puolin jos toisin jokaisessa suhteessa.
Au-lapsen kohdalla voi vaatia testit ennenkuin tunnustaa, voi tosin tehdä sen vapaaehtoisestikin. Jos taas ex-tyttöystävä pyöräyttää lapsen ja vaikka haluaa tunnustaa sen omakseen,(tämmöisiäkin miehiä todella on olemassa) niin se taitaa olla naisen vallassa, elikkä silloin ei voine vaatia testejä. Tästä en ole ihan varma, joku sossun tantta lienee viisaampi vastaamaan tähän. Jos olet naimisissa, niin laki sanoo aika yksiselitteisesti että naisen aviomies on lapsen isä. Erotilanteessa taitaa isyyden tutkituttaminen olla aika hankalaa, ellei nainen itse myönnä asiaa. Jos vaikka isä on linnaan joutunut tosimies ja "isä" säännöllisessä työssä oleva asiansa hoitava mies (naiskommentti:nyhverö), niin taitaa määräytyvän elatustuen suuruus määrätä isän.
Niin että kyllä nämä asiat on sellainen tanssi jota nainen vie.
likka ei siihen sinun läsnäollessasi reagoi!
Eihän hyväksikäytetytkään kerro asiasta!
Se patoutuu sisällä ja on aina mukana, ellei
asiaa saada jotenkin korjattua!
eli ruskeat silmät ovat dominoiva ominaisuus, siniset resessiivinen. vihreät on jomman kumman muodon mutaatio, ei muista tarkemmin.
sori että takerruin epäolennaiseen! :)
Kiitti korjauksesta. Eikä tuo ole läheskään niin naurettava takertuminen, kuin noilla parilla feminiinillä tuo ihan vitsiin juuttuminen. Kyllä ne veriryhmätkin on mahdollisia sisaruksilla, sattumalta tiedän molemmilla olleen B-veri. Mutta meillä on niin monessa kohdassa sattunut se pienin todennäköisyys, että on tullut nuo ajatukset. Molemmat vanhemmat on jo kuopattu, että ei tuohon saa koskaan selvyyttä, eikä niin väliksikään. Isä oli ainakin minulle se rakas vanhempi oli hän sitten isä tai "isä".
maailma on täynnä lapsia joiden isi ei olekaan isi. ihan jo omasta pihapiiristä löytyy useita tapauksia, joissakin isi on tietoinen asiasta vaadittuaan testin tai kuultuaan tunnustuksen tai ensin naapurin juoruämmältä, joissakin tapauksissa taas "koko piha" tietää mutta isi ei, ja lisäksi on tietty ne tapaukset joista ei yleisesti tiedetä - eiköhän niitä ole eniten. se on miehelle niin paha asia kunnian päälle ja miehuuden päälle jos joutuis siihen tilanteeseen että on "viimenen ku sai tietää" ja "koko piha ja kaikki kaverit nauraa", six otetaan helposti varman päälle ja vaaditaan testi. valitettavaa on että vaikka kuinka luottaa, silti toinen voi pettää. moni ihminen johon puoliso luottaa, pettää. tällaisia ovat suurin osa prostituoitujenkin asiakkaista. perheellisiä ja "luotettavia". ja kuten sanottu, yllättävän moni äippä on tehtaillut lapsensa vahingossa talon ulkopuolella kun sitä tavaraansa ympäriinsä jakaa. tiedän pari tapausta joissa äiti ei itse tiedä kuka isi on kun on jakanut ympäriinsä koko ajan ilman suojaa.
No, minusta tuo kuulostaa melkoiselta epäluottamuslauseelta sinua kohtaan. Ellei sitten taustalla ole jotakin tollaisia kokemuksia tai vierestä seurattuja tapauksia, joista nuo muut kirjoitti. Sitten testin vaatiminen olisi ymmärrettävämpää.
Vaikka on oltu yhdessä pitkäänkin, ei aina pariskuntien välille (tai toinen heistä) synny sellaista syvää luottamusta. Ja ehkä puhutaankin liian vähän. Tai vaikka puhuttaisikin, saattaa jäädä jotakin joka hiertää hampaankolossa, ehkä ymmärretään väärin. Ja siitä muodostuu ehkä jonkinlainen epäluottamuksen tunne toista kohtaan... kannattaako silloin jatkaa sitä suhdetta elämänikäiseksi, sitoa sitä lapsen kautta?
Sisatusten kovin erilainen ulkonäkö tai luonne eivät välttämätä johdu siitä että olisi eri isä. Geenit vain sekottuvat niin hassusti..
Itse olen sisarusparvesta, jossa me kaikki kyllä selkeästi muistutimme toisiamme, meidät tunnistaa noiden vanhempien lapsiksi ja sisaruksiksi. Vallitsevat piirteet ovat isän puolelta, "sukunäkö". Etenkin minä olen isäni näköinen, valitettavasti.
Silti isäni epäili etten ole hänelle!!?? että äiti on pettänyt ja minä olen tuon reissun tuotos. En tiedä missä vaiheessa hän lakkasi epäilemästä, vai loppuiko epäily vasta kun olin aikuinen. Hän itse kertoi siitä minulle kun olin aikuinen.
Koko lapsuuteni olinkin tuntenut itseni ulkopuoliseksi perheessäni. Minua oli helppo lyödä, molempien vanhempien.
Tunnen muutamia sisaruksia, jotka aivan taatusti ovat samoille vanhemmille, mutta jotka ovat keskenään hyvin erinäköisiä. Kun sitten katsoo jokaista vuorollaan ja vertaa äitiin tai isään, huomaa heiltä perittyjä piirteitä. Esim. nenä tai huulet.
Vihreät silmät muuten saattavat olla ihan vain siksi, että toisella vanhemmalla on siniset ja tosella ruskeat.
Tuttavallani on kaksi tyttöä, sinisilmäisistä vanhemmista. Toinen lapsi muistuttaa isää, toinen ehkä enemmän äitiään mutta ei ainakaan siskoaan, minä ainkaaan en lyödä samanlaista, yhdistäviä piirteitä, ja tällä toisella on myös vihertävän harmaat silmät. Pituuskasvu kulkee eri tavalla, luonteet ovat erilaiset. Ja taatusti on samat vanhemmat.
Pahimmassa tapauksessa, jos sattuu eroamaan ja lapsi jää äidilleen, niin joutuu makselemaan elatusmaksuja lapsesta, joka ei välttämättä ole edes oma.
Mielestäni tällaisessa tapauksessa, voitaisiin puhua jo petoksesta, jos nainen ei suostu testiin tai muuten salaa jotakin asiaan liittyvää sekä vaatii elatusmaksuja.
Eikö tässä aiemminkin ole jo todettu, että enemmän se lasten kanssa aikansa viettänyt ja heille isänä ollut on isä kuin se joka nyt sattui siittämään lapsen eikä ole sen koommin tätä "tuotostaan" nähnytkään. Vähän naurettavaa ruikuttaa petoksesta, jos kuitenkin ennen eroa on ollut lapsille se isä ja eron jälkeenkin tapaa lapsia ym. Valitus alkaa vasta kun mukana on taloudellista hyötyä/haittaa...
En sen kummemmin halunnut ruikuttaa. Lähinnä kyse onkin siitä, että ovatko vanhemmat ns.samalla viivalla lapsen suhteen.
Siinä olet oikeassa, että isä lapselle on se, joka hänen kanssaan aikaa viettää alusta asti tai edes ne kriittiset alkuvuodet. Omalla kohdallani, vaikka saisin nyt realistisen mahdollisuuden isyystestiin, niin luultavasti en menisi sitä tekemään, sillä isä olen lapselle, vaikka en asukkaan samassa taloudessa ja vaikka en sitä olisikaan biologisesti.
Valitus voi alkaa ihan muustakin kuin taloudellisista hyödyistä esim. katkeruudesta tai muusta sellaisesta tyhmästä.
Kuitenkin vielä... eikö se olisi askel kohti tasa-arvoisuutta, kun testin tehtäisiin aina, jollei erikseen molemmat ilmoita haluttomuudestaan siihen. Oli sitten kyse avio-/avoliitosta tai ihan muunlaisesta 'siittosuhteesta', jos vain siittäjästä on jonkinlainen tieto.
Minä loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos aviomieheni vaatisi testiä. Olen niin absoluuttisen uskollisuuden kannalla, etten voisi uskoa todeksi, ettei LÄHEISIN IHMISENI luottaisi minuun yhdessä tärkeimmistä kysymyksistä! No, en kyllä usko koskaan tuota kysymystä kuulevani, mutta jos näin kävisi niin haluaisin selvittää juurta jaksain, mistä moiset epäilyt johtuvat. Kaiketi olisi siinä miehellä peiliin katsomista.
Minä pistäisin tuollaisen miehen kylmästi pihalle.
päivänselvään asiaan!
Mitä pahaa siinä on, jos mies vaatii oikeuksiaan?
Vai onko jotenkin parempi, että lapsi syntyy ensin ja sitten vasta aletaan lapsen nähden tappelemaan "onks toi muksu mun"?
Mä ainakin suostuisin oitis, jos kerran on puhtaat jauhot. Sitten oliskin vähän eri juttu, jollei olisi.
Kyllähän miehen tulisi eron kohdatessa tietää, onko hän isä vai ei. Maksaako hän omastaan vai käepojasta.
Aikanaan avoparina ollessamme, kun poikamme syntyi kolme kuukautta etuajassa, teetimme isyystestin. Omasta aloitteestani. Tosin vasta sitten, kun lapsen viimeisestä verensiirrosta oli kulunut vaadittu aika. Niin siitä jäi mustaa valkoiselle, jos olisimme eronneet. Puolin ja toisin esitettäväksi. Mutta niin ei käynyt. Solmimme avioliiton ja olemme onnellisia. Siitäkin huolimatta, että moinen synti on tehty:ISYYSTESTI.
Mies ei heittänyt minua ulos, enkä minä häntä.
Mikähän se on mieheltä luottamuksen vienyt ? Mietippä sitä ! Toisaalta voisithan säkin vähän loukata testi vaatimuksilla. Pyydä häntä testauttamaan spermansa laatu. Eihän tuhkamulkkujen kanssa lapsen teko onnistu ollenkaan.
Sinä kai tiedät, onko lapsi miehesi vai onko mahdollista, että isä olisikin joku muu. Jos tiedät, että lapsesi isä on miehesi, ei sinulla ole testissä mitään menetettävää.