Miksiköhän nuorena hyvien ystävien löytäminen tuntui olevan helpompaa kuin nyt vanhempana? Oliko nuorempana enemmän porukkaa (koulussa) ympärillä ja mieli avoimempi vai missähän mättää?
Ongelma on etenkin, jos ei pidä meikeistä, muodista, miehistä ja muista sellaisista ns. naisten asioista juttelemisesta. Naisystäviä, joiden kanssa vois jutella ja harrastaa jotakin muuta kuin sambaa tai neuletöitä on vanhempana tosi vaikea löytää. Onko muilla naisilla samoja ongelmia vai pitäisikö mun etsiä vikaa peilistä?
Ongelma on etenkin, jos ei pidä meikeistä, muodista, miehistä ja muista sellaisista ns. naisten asioista juttelemisesta. Naisystäviä, joiden kanssa vois jutella ja harrastaa jotakin muuta kuin sambaa tai neuletöitä on vanhempana tosi vaikea löytää. Onko muilla naisilla samoja ongelmia vai pitäisikö mun etsiä vikaa peilistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla niitä yhdistäviä tekijöitä. Jollei sinua ompeluseurat kiinnosta, niin olisko mitään vauhdikkaampaa harrastusta paikkakunnallasi tarjolla? Kiinnostaako esim. liikunta? Itse olen erilaisissa liikuntaharrastusporukoissa mukana, yhdistyy sopivasti huvi ja hyöty. Ja uusia, kivoja ystävyyssuhteita on tullut roppakaupalla lisää!
Oman kokemukseni mukaan harrastukset eivät paljon helpota uusiin ihmisiin tutustumista. Tai en tiedä onko muualla Suomessa erilaista mutta ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ei tunnu olevan tapana puhua kenellekään tai ainakaan juttelu ei todellakaan johda siihen että joku haluaisi tavata muulloinkin kuin ko harrastuksessa.
Itse olen käynyt työväenopistossa useilla käsityö- ja taidekursseilla sekä muutaman eri tahon järjestämissä jumpissa. Ihmiset tekee vaan omia juttujaan eikä juuri juttele muille.
Itse olen jopa aika puhelias ihminen, mutta on vaikea aloittaa juttelua kun se ei tunnu kuuluvan kulttuuriin. Ihmisiin ei edes saa katsekontaktia. Porukkaa on paljon ja se on osin vaihtuvaa, mikä voisi olla yksi syy tilanteeseen.
Eli miten ihmeessä siellä harrastuksessa tutustuu ja saa ystäviä????!!!!!
Sama se on joka puolella maata. Olen funtsinut, onko se tämä ikä joka tekee epäluuloiseksi uusia ihmisiä kohtaan ja/tai sitten se, että jos on asunut kauan samassa paikassa, sellaisella on jo tietty ystäväpiiri, johon ei kaivata uusia naamoja.
tekevät ja kokeilevat uusia juttuja yhdessä. Me mummot ollaan kaikki kokeiltu, mitä halutaan kokeilla, (kärjistettynä).
Varsinkin jos ett ole hirmu supliikki ihminen ja joukon naurattaja, niin voi tulla yksinäinen olo.
Vaikka menis minne harrastusten pariin niin harvoin otetaan avosylin vastaan. Ihmiset kyräilee pitkään ja unohtavat toivottaa uuden jäsenen tervetulleeksi.
Pelkäävät vissiin että kaverit varastetaan ja jäävät sitten yksin.?
Aivan, monissa harrasteryhmissä on omat kuppikuntansa, joihin on aika vaikea päästä sisään, ellei tosiaan ole hyvä supliikkimies tai nainen ja sitä en ole. Ja varmaan joillakin on se pelko, että joku tulee ja vie kaverit... sen pitäis olla ala-asteelle kuuluvaa käytöstä, mutta aika samat lait näkyy sosiaalisessa käyttäytymisessä olevan niin ala-asteella kuin yli neljäkymppisten duuni- tai harrasteporukoissa.
Hei minä en nyt ymmärrä. Kuinka voi oll mummofiilis vaikka olis nelkyt ja risat ja oikea mummo (siis on lapsenlapsia)???? Eikö tämä ole juuri se ikä kun osaa ja tietää paljon on taloudellisesti omillaan? Pitäs olla aikalailla parasta aikaa - 30 ja risat olisi muuten vielä parempi mut sillon on usein vielä pieniä lapsia huollettavana!!! - ei ole vielä väsy ja ruma vaan seksuaalisesti kypsä ja ihana. Valmis niin antamaan kuin ottamaankin, ei tartte kilpailla mistään vaan voi toisten naisten kanssa sovussa pohtia menneitä ja odottaa tulevaa,olla olematta rypytön ja langan laiha, on mahdollisuus matkustella ilman että pidetään ihan "blondina" eli sinut otetaan vastaan Naisena!!! Hyvää naisten päivää daamit! Oikeasti, me 40 ja risat ollaan aikas ihania ;)) Zempppiä ;)