Moi
Mä olen kahden lapsen isä ja onnellisesti naimisissa. Me olimme 3 kk erossa ja huomasimme siinä ajassa, kuinka paljon helpompaa elämä on kun eletään aviopuolisoina. Minulla miehenä oli pari suhdetta eromme aikana mutta ne oli vähän sitä sun tätä koska olin kokoajan huolissani lapsistani. Tahtoisin sanoa eroa harkitseville, että miettikää vielä toisen kerran. Monta vuotta takana ja tuntuuko hyvältä pistää kaikki palasiksi, mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä. Uskon että jokainen joka parisuhteeseen ryhtyy, ymmärtää että riitoja, erimielisyyksiä ja katkeruutta tulee. Ei voi itseään NAISEKSI tai MIEHEKSI sanoa jos niitä karkuun juoksee.
Naiset, YH ei ole kaunis sana, se on aina rikottu perhe joka kuuluisi ehjänä lapselle. Lapset tarvitsevat molemmat vanhemmat, MYÖS isän. Omalle tyttärelleni olen todella tärkeä, Ilman minua hän olisi jo jossain laitoksessa enkä syyttäisi siitä tytärtäni vaan kaikkia hänen ympärillään ja itseäni. Vahvaluontoinen lapsi ei ole synti, se on lahja minulle.
Kertokaa oma mielipiteenne, Tämä oli mun.
Mä olen kahden lapsen isä ja onnellisesti naimisissa. Me olimme 3 kk erossa ja huomasimme siinä ajassa, kuinka paljon helpompaa elämä on kun eletään aviopuolisoina. Minulla miehenä oli pari suhdetta eromme aikana mutta ne oli vähän sitä sun tätä koska olin kokoajan huolissani lapsistani. Tahtoisin sanoa eroa harkitseville, että miettikää vielä toisen kerran. Monta vuotta takana ja tuntuuko hyvältä pistää kaikki palasiksi, mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä. Uskon että jokainen joka parisuhteeseen ryhtyy, ymmärtää että riitoja, erimielisyyksiä ja katkeruutta tulee. Ei voi itseään NAISEKSI tai MIEHEKSI sanoa jos niitä karkuun juoksee.
Naiset, YH ei ole kaunis sana, se on aina rikottu perhe joka kuuluisi ehjänä lapselle. Lapset tarvitsevat molemmat vanhemmat, MYÖS isän. Omalle tyttärelleni olen todella tärkeä, Ilman minua hän olisi jo jossain laitoksessa enkä syyttäisi siitä tytärtäni vaan kaikkia hänen ympärillään ja itseäni. Vahvaluontoinen lapsi ei ole synti, se on lahja minulle.
Kertokaa oma mielipiteenne, Tämä oli mun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sanot näin:
Naiset, YH ei ole kaunis sana, se on aina rikottu perhe joka kuuluisi ehjänä lapselle. Lapset tarvitsevat molemmat vanhemmat
Miksi et mainitse että miehet elkää unohtako ja laiminlyökö perhettänne???.
Kaikki naiset eivät ole yksinhuoltajia ja kaikki yh.t eivät ole naisia...
Ja kaikki yh.t eivät ole sitä omasta tahdostaan...
Parisuhteeseen kuuluu uskollisuus jonka sinä näyt avioliittosi aikana unohtaneen. Ja vielä viitsit tulla tänne meille moralisoimaan...
Kantsis varmaan kurkata peiliin ja miettiä mitä siellä näkyykään.
Mun mielestä ihmiset eroaa liian helposti. Heti kun elämä ei olekaan enää rakastumisen huumaa ja ruusuilla tanssimista, niin juostaan karkuun. Sitten taas sama juttu seuraavan kumppanin kanssa. Tavallista arkea ei kestetä. Pitäis pystyä vähän selvittämään asioita ja puhumaan, se vain vahvistaisi suhdetta.
Enkä nyt tarkoita väkivaltaisia parisuhteita. Ne on asia erikseen. Silloin pitääkin juosta ja kovaa...
Onneksi on myös sinun kaltaisiasi miehiä, jotka arvostavat sitä mitä heillä om.
Minun kohdalleni sattui sellainen, joka hamusi kuuta taivaalta koko pitkän avioliiton ajan. Ymmärtänekkö milloinkaan mitä kaikkea on käytöksellään menettänyt ja mitä vielä voi menettää, jos ei löydä aikuista itsestään.
Mitäpä voi aiheuttaa esim. 14-vuotiaalle laihahkolle tytölle, jos isä antaa ymmärtää, että hänen pitäisi laihduttaa. Selvä sysäys olisi anoreksian alkamiselle, jos ei itse ja muu lähipiiri osaisi määritellä realiteetteja.
Mutta kuitenkin varuillaan saa olla. Pahan anoreksian sairasti sisaren tyttöni. Lähellä kuolemaa kävi ja loppuelämänsä joutuu syömään lääkkeitä. Sitä kohtaloa en halua lapselleni.
Topakka on tyttö ja viime keväisen koulukiusauksen alkuvaiheessa jo osasi oikeista paikoista aluksi itsenäisesti ja sitten yhdessä hakea apua. Ja sen seurauksena onneksi koulun alettua pääsee säännöllisesti puhumaan ongelmistaan asiantuntijan kanssa. Kiitollinen olen, että näppärästi tällainen tuki järjestyi, vaikka omat hartiani paljon kestävät, niin lisäapu on extraa., Saa nyt sitten asiantuntijankin neuvoja näihin kesällisiin tapauksiin.
Kaikki lapset tarvitsevat isän. Tällä hetkellä meidän osaltamme näyttää, että hän ei ymmärrä sitä. Sitä ymmärrystä hänen päähänsä ei voi kukaan muu paukuttaa. Itse hänen on se oivallettava. Ikävä vaan, että hänellä on nyt sellainen elämänkumppani, joka haluaa olla erottava tekijä.
Tsemppiä sulle ja hyvää jatkoa.
Itse lähdin pitkästä avioliitosta missä lapset joutuivat kärsimään ainaisesta riitelystä. En kadu, olen itse tasapainoisempi ja lapset samoin. Riitoja en karkuun juossut, kestin niitä liian pitkään lasteni vuoksi.
Lasten onnellisuus ei riipu minkämuotoisessa kodissa asuvat perheenäkö vaiko pelkästään toisen vanhemman kanssa vaan siitä että heillä on isä ja äiti eronkin jälkeen. Jos toinen ihminen häviää elämästä niin se on sama kuin kuolema. Tiedän omasta kokemuksesta.
YH on sana muiden joukossa ilman arvottamista minulle, en arvosta avioliitto-sanaa koska tiedän mitä sen sanan taakse voi huonoimmillaan kätkeytyä. Yh-äideissä olen nähnyt paljon vahvempia, elämää eteenpäin vievempiä vahvoja naisia. Halauksia teille, saakaa miehenne ymmärtämään yhteisten lastenne arvo vaikka erositte.
kaunis kiitos sinulle.
Vanhemmuus ja vastuu lapsesta ei lopu siihen vaikka ei asukkaan sammassa osoitteessa lapsen kanssa. Luopuminen lapsesta ei ole helppoa, mutta joskus välttämätöntä itsensä pelastamiseksi.
Aina puhutaan siitä että erotaan liian helposti. Mistä ihmeestä tulee tämä yleistys?
Ulkopuolisen silmissä ero onkin heppoisesti tehty juttu: ensin on perhe, jolla näyttää olevan kaikki kunnossa ja sitten yhtäkkiä erotaankin.
Mistä ulkopuolinen voi tietää, millaista helvettiä siinä perheessä on ollut ennen eroa? Ei kaikki aina näy tai kuulu ulospäin, eikä ulkopuolinen osaa katsoa asiaa välttämättä sen ihmisen kannalta, joka elää siinä parisuhteessa. Vaikka olisi miten läheinen.
On muutakin pahaa oloa kuin fyysinen tai henkinen väkivalta. Jotka johtaa eroon siis, ja jolloin todetaan että onkin parempi erota.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, ne molemmat osapuolet, hoitamaan suhteen solmut ja yhdessä on oltava vahva tahto että suhde toimii ja jatkuu. Yhdessä on tehtävä töitä parisuhteen eteen. Jos toista ei kiinnosta tai toinen vaan lähtee/jättää, niin yksin ei tilanteelle voi mitään tehdä.
Olen täysin samaa mieltä äitix3:n kanssa: itse olet (pienen eron?) aikana käynyt pettämässä ja täällä sitten moralisoit ja sitten palaat takaisin .. lapsen takia? Et siis sen lapsen äidin takia? Hyväksi ei ole sekään lapselle, että elää perheessä, jossa aikuiset eivät rakasta toisiaan TODELLA, että ainoa yhdistävä tekijä parsisuhteessa on rakkaus lapseen, vain siihen lapseen, ei toisiinsa.
Jos lastesi äiti olisi tuon 3 kk eron aikana käynyt nussiutumassa muiden kanssa, olisitko ottanut hänet edelleen takaisin?? Sinulla miehenä siihen kuitenkin oli oikeus? Ja kyse oli VAIN 3 kuukaudesta!!! HEI HALOO! Kummalla päällä ajattelet?
Erossa lapset eivät menetä isäänsä, heillähän on yhä edelleen isä. Riippuu sitten onko isässä MIESTÄ jatkaa vastuunsa kantamista, tapaamisia elatuksia ym. myös eron jälkeen. ERO on siis aikuisten ero, EI ero lapsesta.
Totta haastat. Aikuisten ero se on, ei ero omasta lapsesta.
Sellainen siitä tulee vasta sitten, kun jompi kumpi vanhemmista niin haluaa...
Ja se on VÄÄRIN. Aina.
Minulla oli muuten mies, joka "koe-eron" aikana kesti peräti 10 päivää ilman naista... Eikä silloinkaan tietenkään minun luokseni tullut.
Ei jatkettu enää.
Kritisoit melko kärkevästi miehen tekemisiä,ei naisetkaan aina niin viattomia ole kuin annetaan ymmärtää,sanot myös,ettäerossa lapset eivät menetä isäänsä,näinhän sen pitäisi olla,toteat vielä isästä,että onko miestä kantamaan vastuuta tapaamisista ym. muista asiaan kuuluvista seikoista,saan sellaisen käsityksen,että kaikki on vain isästä kiinni,onko tullut mieleesi,että asiasssa on toinenkin puoli,jota yleisesti kutsutaan äidiksi,itse olen eronnut n.4 vuotta sitten,koko tämän ajan on äiti yrittänyt estää kaiken yhteydenpitoni lapseen,jopa oikeuden määräämänä ajankotana,viemällä lapsen pois kotoa,kun oli tapaamis viikonloppu,myös muina aikoina lapsi olisi usein halunnut tulla luokseni,mutta ei ole koskaan päässyt,näitä epäonnistuneita viikonloppuja on ollut useasti,näinä 4 vuoden aikana lapselle on tullut useita parantumattomia sairauksia,johtuen asuinolosuhteista,myös epäiltyä lapsen pahoinpitelyä tutkitaan,itse olisin ottanut lapsen jo erotessa luokseni,myös lapsi olisi halunnut näin,olen nyt neljättä vuotta hakemassa häntä itselleni oikeusteitse,ja taistelu jatkuu,äiti on erittäin vilkkaan mielikuvituksen omaava,umpikiero valehtelija,joka osaa manipuloida kuulijansa,niinkuin psykoottiset ihmiset yleensä,sääli ettei suomessa ole lakia pakkohoitoon asettamisesta,olen täysin samaa mieltä kanssasi,kuten kaikki muutkin tervejärkiset,että ero on aikuisten ero,EI ERO LAPSESTA,hyvää jatkoa sulle,kuin myös kaikille lapsistaan välittäville.
Joo, totta tuo kaikki mitä sanoit. On myös äitejä jotka eivät halua että lapsi tapaa isäänsä ja hankaloittavat tapaamisia ym ym vaikka isä olisi ihan kunnon tyyppi, vastuullinen jne.
Sitten on näitä isejä, jotka kyllä uikuttavat rakkauttaan, mutta eivät ota alkeellisinta vastuuta lapsestaan.
Ääripäitä molemmat, toivon..? ettei siis yleistä..
Kritisoin tuon ko. miehen tekemistä siksi, että hän vaivaisen 3 kk eron aikana kävi jo vieraissa vuoteissa ja paluu yhteen tuntui kirjoituksen perusteella tapahtuvan vain lapsen takia, ei siksi että rakastaa lapsen äitiä.
Miehen luonteeseen kuuluu että naista on oltava ja naista on saatava. Miehet nyt ovat sellaisia. Naisen tulee ymmärtää miehen tarpeita. - - niinkö yhä ajatellaan?
Naisiakin on monenlaisia. Samalla tavalla itsekkäitä ja .. no, ei aina niin vaittomia. Se on totta. Mutta nyt ei ollut siitä kyse.
Helppo ero - minulle? mistä niin päättelet? Enkös juuri kirjoittanut, että se ero EI ole niin helppo, kuin ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää. Että siellä taustalla voi olla vuosien pohdintaa ja todella onneton parisuhde, jossa kärsii kaikki osapuolet, myös lapset.
En ole vielä tavannut ketään, joka olisi tuosta noin vaan lähtenyt, päättänyt kertaistumalta lähteä, jättää lapsensa, puolisonta ja erota. Jokainen joka on tarinaansa kertonut, on kokenut eron kipeänä ja päätynyt siihen vasta pitkän pohdinnan jälkeen.
Tai sitten kumppani on lähtenyt, jättänyt syystä tai toisesta tai selittämättä. Eli kumppani ei ole halunnut korjata ja paikata parisuhteen ongelmia vaan on halunnut erota. Ei sekään ole jätetyn kannalta helppo ero.. ei ehkä sen jättäjänkään kannalta..
Minä olisin mielelläni antanut lapset isälleen ainakin opiskeluvuosieni ajaksi. Sen verran uupunut olin. Mutta vaikka hän suostui alustavasti asiaa kysyttyäni häneltä, tiesin ettei se onnistuisi käytönnössä; ei hänestä olisi siihen vastuuseen.
Myöhemmin lapset eivät olisi menneet vakituisesti isälleen asumaan - vaikka tapaamiselle menivätkin mielellään - ja miksi ei asumaan asti, niin se on sitten toinen juttu eikä kuulu tähän.
En ottaisi miestä takaisin, jos hän on nainut jo kahta naista tai vaikka vain yhtä lyhyen eron aikana, samaan aikaan kun itse olen ollut vaikeuksissa, lasten kanssa kotiin sidottuna ja huolehtinut heistä yksin. Olet tehnyt pahoin myös niille kahdelle naiselle, jotka varmaan ovat odottaneet alkavalta suhteeltanne pysyvyyttä. Pysyvää ja toista kunnioittavaa suhdetta etsii ja toivoo suurin osa naisista. Käytöksesi oli epäkypsää ja lapsellista, mutta niin tuttua ja miehiltä odotettavaa. En haluaisi tuollaista miesmallia tytölleni enkä pojalleni.
sanat suustani
Ajattelitko tärkeää rooliasi ennen eroa?
Olisiko lapsen laitokseen joutuminen ollut erosta johtuva?
Miksi syytäisit ko asiasta kaikkia ympärilläolijoita? Ketä esim?
Mikä on "vahvaluontoinen" lapsi ja mikä lapsi on synti?
Yhteiselämä on (liitossa) helpompaa -kyllä,mutta entä rakkaus/välittäminen, ystävyys,luottamus,ja kaikki muu soopa, joka siihen kuuluu?
Rikottu-perhe?...käyttäisin mielummin sanaa RIKKOUTUNUT!
Kirjoituksesi herätti monia kysymyksiä,kuten huomaat.
Heh.."Minulla MIEHENÄ oli pari suhdetta..."Heh
Hienoa kuulla,että olette onnellisia ja onnistuneet uudelleen lämmittelyssä,niin monet epäonnistuvat!
eroja ja ihmisiä ja avioliittoja on joka lähtöön. Oma eroni oli onni kaikille osapuolille. Ilmapiiri oli viileä ja rakkaus ja kiintymys ja halu puhua oli jo aikaa sitten kadonneet. Jos joku akka olis ilmoittautunut , että haluaa ukkoni, niin olisin riemusta kiljahtanut ja toivottanut tervemenoa. Lapsetkin aistivat tämän kireyden ja ilmapiiri on nyt parempi, lapset isän kanssa täysipainoisesti, ja äidin kanssa samoin ja on piirretty hymykuvia.
Tärkeämpi, kuin ajatella lapsia, on ajatella parisuhdetta. Lapsi aistii herkästi kaiken känän, mitä on piilossa. Kasvaako siitä kylmyydestä onnellinen aikuinen, joka osaa hoitaa oman parisuhteensa? Jos pystytte keskustelemaan ja teillä on tunteita toisianne kohtaan, yritystä. Tunteet voi olla vihaakin, koska silloin on vielä rakkautta, jos vihaan pystyy. Kun rakkaus kuolee, jos sitä on koskaan ollutkaan, niin tulee välinpitämättömyys.
Tällaisella mielellä eroni hetkellä kumosin kuohuviinin eron kunniaksi,eikä nyt lähes 10 v. myöhemmin ole kertaakaan katumus käynyt mielessä. Mutta muista, jos on tunteita, on toivoa! Mutta muista, älä jatka vain lasten takia. Yritä hoitaa se perusasia eli suhde kuntoon!
on lasten perhe....