Vanhassa Testamentissa ja juutalaisuudessa piti antaa anteeksi seitsemän kertaa. Jeesus halusi muuttaa lakia ja opettaa, että on annettava anteeksi lukemattomia kertoja.
Anteeksiantaminen on joskus vaikeaa. On vääryyksiä, joita en ole kyennyt antamaan anteeksi vielä, mutta yritän työstää niitä koko ajan, että voisin päästä niiden yli.
Anteeksi antaessaan ihminen armahtaa myös itsensä vihalta, joka syö häntä sisältä päin.
0Äänestä
joita ei
voi, eikä pidäkään antaa anteeksi. Ei se kenenkään sielua myrkytä jos ei jää märehtimään asiaa.
0Äänestä
Juniperus*
Ei ole rikosta, jota vahva ihminen ei voisi antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus on heikkoutta.
Tunnen ihmisen, joka pystyi antamaan anteeksi veljensä murhan. Lapsen murhan anteeksiantaminen on vielä vaikeampaa, mutta ei mahdotonta sekään. Anteeksiantamattomuus syö seka syyllistä että syyttäjää, ja sitä on mahdotonta järkisyillä perustella. Jos kykenee pitämään sisällään anteeksiantamatonta loukkausta, ei ole täysin terve.
Tämä on vain minun mielipiteeni, sitä vastaan saa esittää omiaan.
0Äänestä
olisi asia
Juniperus* kirjoitti:
Ei ole rikosta, jota vahva ihminen ei voisi antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus on heikkoutta.
Tunnen ihmisen, joka pystyi antamaan anteeksi veljensä murhan. Lapsen murhan anteeksiantaminen on vielä vaikeampaa, mutta ei mahdotonta sekään. Anteeksiantamattomuus syö seka syyllistä että syyttäjää, ja sitä on mahdotonta järkisyillä perustella. Jos kykenee pitämään sisällään anteeksiantamatonta loukkausta, ei ole täysin terve.
Tämä on vain minun mielipiteeni, sitä vastaan saa esittää omiaan.
Jos lapsen elämä myrkytettäisiin jo alkuvaiheessa. Hänen olemassaolon oikeutensa ja ihmisarvonsa mitätöitäisiin päivittäin. Siitä jää arvet jotka eivät parane koskaan, elämä on elettävä niillä eväillä jotka sai. Kuinka paljon helpompaa olisi jos ei oma mitättömyyden tunne estäisi lahjakkaan ihmisen elämää. En tarkoita että asia olisi aina mielessä, huonommuus on iskostettu päähän hakkaamalla ja henkistä väkivaltaa käyttämällä. Se on niin syvällä että ei paraskaan terapeutti mahda mitään. Siitä huolimatta olen pärjännyt aika hyvin, vaikka työelämässä en edennyt mihinkään kun en uskonut mahdollisuuksiini.
0Äänestä
Juniperus*
olisi asia kirjoitti:
Jos lapsen elämä myrkytettäisiin jo alkuvaiheessa. Hänen olemassaolon oikeutensa ja ihmisarvonsa mitätöitäisiin päivittäin. Siitä jää arvet jotka eivät parane koskaan, elämä on elettävä niillä eväillä jotka sai. Kuinka paljon helpompaa olisi jos ei oma mitättömyyden tunne estäisi lahjakkaan ihmisen elämää. En tarkoita että asia olisi aina mielessä, huonommuus on iskostettu päähän hakkaamalla ja henkistä väkivaltaa käyttämällä. Se on niin syvällä että ei paraskaan terapeutti mahda mitään. Siitä huolimatta olen pärjännyt aika hyvin, vaikka työelämässä en edennyt mihinkään kun en uskonut mahdollisuuksiini.
Aina terapiakaan ei auta, ja ehkä sinun tapauksesi oli liian vaikea niille auttajille, joita sinulla oli. Hyvin paljon varmaan on tapauksia, jotka eivät koskaan etene anteeksiantoon asti. En tarkoittanut, että se tie olisi helppo, vaan että se on ihanne. Olet kuitenkin selvinnyt elämässäsi, onnitteluni siitä.
Mikään ei muuta sitä, että anteeksi antaminen on tavoite, ja sitä kautta voi vapautua vaikeista kokemuksista. Vihan poistuttua elämä on helpompaa myös uhrille.
Voimia sinulle tulevassa elämässäsi!
0Äänestä
~olennainen~
Juniperus* kirjoitti:
Ei ole rikosta, jota vahva ihminen ei voisi antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus on heikkoutta.
Tunnen ihmisen, joka pystyi antamaan anteeksi veljensä murhan. Lapsen murhan anteeksiantaminen on vielä vaikeampaa, mutta ei mahdotonta sekään. Anteeksiantamattomuus syö seka syyllistä että syyttäjää, ja sitä on mahdotonta järkisyillä perustella. Jos kykenee pitämään sisällään anteeksiantamatonta loukkausta, ei ole täysin terve.
Tämä on vain minun mielipiteeni, sitä vastaan saa esittää omiaan.
anteeksisaamiseen silloinkin kun toinen ei anna anteeksi. Kun olen vilpittömästi pyytänyt anteeksi, olen anteeksisaannin myös saanut.
0Äänestä
mutta ei se niin merne
~olennainen~ kirjoitti:
anteeksisaamiseen silloinkin kun toinen ei anna anteeksi. Kun olen vilpittömästi pyytänyt anteeksi, olen anteeksisaannin myös saanut.
Riippuu mitä olet tehnyt että joudut pyytelemään anteeksi. Vaikka olisi kuinka vilpitön anteeksipyyntö ei se auta, jos on tehnyt toiselle vahinkoa. Itseään se kyllä rauhoittaa, mutta ei se palauta luottamusta jos on tehnyt väärin toista kohtaan.
0Äänestä
Anskuliini
mutta ei se niin merne kirjoitti:
Riippuu mitä olet tehnyt että joudut pyytelemään anteeksi. Vaikka olisi kuinka vilpitön anteeksipyyntö ei se auta, jos on tehnyt toiselle vahinkoa. Itseään se kyllä rauhoittaa, mutta ei se palauta luottamusta jos on tehnyt väärin toista kohtaan.
enää anteeksipyytäjän asia pohtia onko luottamus mennyt vai ei, anteeksipyytämisen aiheita on paljon. Esim. ex-mieheni pyysi anteeksi 43 vuoden takaisia asioita, annoin hänelle anteeksi ja myös tarkoitin sitä, eikä minulla ole mitään intressejä herättää luottamustani häneen, molemmat elämme täysin omaa elämää.
0Äänestä
Juniperus*
mutta ei se niin merne kirjoitti:
Riippuu mitä olet tehnyt että joudut pyytelemään anteeksi. Vaikka olisi kuinka vilpitön anteeksipyyntö ei se auta, jos on tehnyt toiselle vahinkoa. Itseään se kyllä rauhoittaa, mutta ei se palauta luottamusta jos on tehnyt väärin toista kohtaan.
Mitä vahvempi ihminen on, sitä kykenevämpi hän on antamaan anteeksi ja luottamaan muihin. Kaunan kantaminen on heikkoutta, ja siitä kärsii kaunainen ihminen itse eniten. Avioeroissa vihanpidosta kärsivät eniten lapset.
0Äänestä
ole kaunaa
Juniperus* kirjoitti:
Mitä vahvempi ihminen on, sitä kykenevämpi hän on antamaan anteeksi ja luottamaan muihin. Kaunan kantaminen on heikkoutta, ja siitä kärsii kaunainen ihminen itse eniten. Avioeroissa vihanpidosta kärsivät eniten lapset.
Jos ei pysty unohtamaan esim. alkoholistin antamia kerta toisensa jälkeen rikottuja lupauksia.
Minusta vilpitön anteeksianto on sitä että ei ole enää mitään hampaankolossa. Kaunan kantaminen ja asian muistaminen ovat vaikeasti erotettavissa. Samoin vilpitön anteeksianto ja näennäinen sopiminen joka ei tule sydämestä. Ei ole heikkoutta jos muistaa kärsineensä vääryydet eikä aseta enää itseään alttiiksi samanlaiselle kohtelulle.
Eli, mielestäni oikeata anteeksiantoa on se, että kaikki on jätetty taakse ja unohdettu. Jo itseään suojellakseen kannattaa karttaa ihmisiä joista on vahinkoa.
Olen hyvin vahva ihminen, tiedän sen itsekin. Myös mieheni psykiatri ihmetteli kuinka olen jaksanut, myönsi suoraan että olisi luovuttanut minun asemassani. Mutta löysin omat selviytymiskeinoni, ei siinä edes viitsinyt ajatella onko antanut anteeksi vai ei. Juuri siitä johtuu että kaikenlainen teeskentely on minulle vierasta.
0Äänestä
Juniperus*
ole kaunaa kirjoitti:
Jos ei pysty unohtamaan esim. alkoholistin antamia kerta toisensa jälkeen rikottuja lupauksia.
Minusta vilpitön anteeksianto on sitä että ei ole enää mitään hampaankolossa. Kaunan kantaminen ja asian muistaminen ovat vaikeasti erotettavissa. Samoin vilpitön anteeksianto ja näennäinen sopiminen joka ei tule sydämestä. Ei ole heikkoutta jos muistaa kärsineensä vääryydet eikä aseta enää itseään alttiiksi samanlaiselle kohtelulle.
Eli, mielestäni oikeata anteeksiantoa on se, että kaikki on jätetty taakse ja unohdettu. Jo itseään suojellakseen kannattaa karttaa ihmisiä joista on vahinkoa.
Olen hyvin vahva ihminen, tiedän sen itsekin. Myös mieheni psykiatri ihmetteli kuinka olen jaksanut, myönsi suoraan että olisi luovuttanut minun asemassani. Mutta löysin omat selviytymiskeinoni, ei siinä edes viitsinyt ajatella onko antanut anteeksi vai ei. Juuri siitä johtuu että kaikenlainen teeskentely on minulle vierasta.
Nyt keskustelemme termien merkityksestä.
Raamatussa rakkauden erittelyssä sanotaan: "Rakkaus - - ei muistele kärsimäänsä pahaa." Ei siis "muista", vaan "muistele". Ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen, mitä muistaa, mutta muistelemiseensa voi.
Muisteleminen ruokkii vihaa ja kaunaa, ja estää todellisen anteeksiannon, jota aina tulisi tavoitella. Vahvalle ihmiselle se on helpompaa kuin heikolle.
0Äänestä
teoriaa vaan tosin
ole kaunaa kirjoitti:
Jos ei pysty unohtamaan esim. alkoholistin antamia kerta toisensa jälkeen rikottuja lupauksia.
Minusta vilpitön anteeksianto on sitä että ei ole enää mitään hampaankolossa. Kaunan kantaminen ja asian muistaminen ovat vaikeasti erotettavissa. Samoin vilpitön anteeksianto ja näennäinen sopiminen joka ei tule sydämestä. Ei ole heikkoutta jos muistaa kärsineensä vääryydet eikä aseta enää itseään alttiiksi samanlaiselle kohtelulle.
Eli, mielestäni oikeata anteeksiantoa on se, että kaikki on jätetty taakse ja unohdettu. Jo itseään suojellakseen kannattaa karttaa ihmisiä joista on vahinkoa.
Olen hyvin vahva ihminen, tiedän sen itsekin. Myös mieheni psykiatri ihmetteli kuinka olen jaksanut, myönsi suoraan että olisi luovuttanut minun asemassani. Mutta löysin omat selviytymiskeinoni, ei siinä edes viitsinyt ajatella onko antanut anteeksi vai ei. Juuri siitä johtuu että kaikenlainen teeskentely on minulle vierasta.
Alkoholistiakaan ei tarvitse niin paljon inhota, jos ei itse osallistu auttamaan pahaa tapaa.
Pitää ottaa vaan sellaisenaan sekin renttu, että tuommonen se on ja minä en sille rahaa anna enkä mitään, kun se kuitenkin kaiken juo.
Jos se ruokaa pyytää, voihan sille voileivän tehdä. Ei muuta. Eikä tarvitse hyyssätä millään lailla.
Näin minä näen sen teoriassa, kun ei ole omakohtaisia kokemuksia. Puolisona en pitäisi tietenkään.
0Äänestä
ohje Raamatusta
mutta ei se niin merne kirjoitti:
Riippuu mitä olet tehnyt että joudut pyytelemään anteeksi. Vaikka olisi kuinka vilpitön anteeksipyyntö ei se auta, jos on tehnyt toiselle vahinkoa. Itseään se kyllä rauhoittaa, mutta ei se palauta luottamusta jos on tehnyt väärin toista kohtaan.
Jeesus sanoo, että pitää hyvittää nelinkertaisesti toisen menetys. Tämä on minusta oikein, jos on tahallaan aiheuttanut vahinkoa.
Tätä pitäisi lainsäädännössäkin noudattaa. Ei mitään miljoona ja vatiljoonakorvauksia, vaan nelinkertaisesti, jos tahallinen. Jos vahinko, niin yksinkertainen korvaus.
0Äänestä
sivusta seuraaja
Juniperus* kirjoitti:
Nyt keskustelemme termien merkityksestä.
Raamatussa rakkauden erittelyssä sanotaan: "Rakkaus - - ei muistele kärsimäänsä pahaa." Ei siis "muista", vaan "muistele". Ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen, mitä muistaa, mutta muistelemiseensa voi.
Muisteleminen ruokkii vihaa ja kaunaa, ja estää todellisen anteeksiannon, jota aina tulisi tavoitella. Vahvalle ihmiselle se on helpompaa kuin heikolle.
Hyvin määritelty. Turha on etsiä pintaan taas mielipahan kemiat, kun ne voi sivuuttaa kuin lehteä kääntämällä.
0Äänestä
Juniperus*
ohje Raamatusta kirjoitti:
Jeesus sanoo, että pitää hyvittää nelinkertaisesti toisen menetys. Tämä on minusta oikein, jos on tahallaan aiheuttanut vahinkoa.
Tätä pitäisi lainsäädännössäkin noudattaa. Ei mitään miljoona ja vatiljoonakorvauksia, vaan nelinkertaisesti, jos tahallinen. Jos vahinko, niin yksinkertainen korvaus.
Kuulostaa osuvalta ohjeelta, kuten monet muutkin Raamattuun poimitut.
Pettymyksiä vain on vaikea hinnoitella. Ne on annettava anteeksi määrästä riippumatta, jos haluaa jatkaa elämäänsä ilman turhaa painolastia.
0Äänestä
kohtalotoveri
Anskuliini kirjoitti:
enää anteeksipyytäjän asia pohtia onko luottamus mennyt vai ei, anteeksipyytämisen aiheita on paljon. Esim. ex-mieheni pyysi anteeksi 43 vuoden takaisia asioita, annoin hänelle anteeksi ja myös tarkoitin sitä, eikä minulla ole mitään intressejä herättää luottamustani häneen, molemmat elämme täysin omaa elämää.
Minäkin annoin anteeksi 43 vuoden (en takaisten) aikana tapahtuneita asioita. Erillään kuitenkin on asuttu yli vuoden.
Eilen (pe) kuitenkin sovitusti menin ekakerran lapseni ja lastenlasten kanssa katsomaan pappaa. Oli tarkoitus olla siellä sunnuntaihin. Itkun kanssa lähdimme sieltä tänään.
Anteeksi pyytelyt ja anteeksianto on monimutkainen juttu jos samat kuviot toistuu uudestaan.
Tuossa alussa lukiessani noita viestejä ihmettelinkin, että mitä hierveän kauheuksia mukamas ihmiset tekevät, kun kokoaja pitää olla pyytelemässä anteeksi. Onneksi Anskuliini "herätti" minutkin.
Minä vain en ole pyydellyt anteeksi tekemättömiä "rikoksiani"! Minulta on pyydelty nöyrästikkin ja suurin hyväksymisen merkki mielestäni oli, että suostuin menemään kotiini, siis siihen viralliseen.
Nyt olen vain helpottunut, että olen todellakin tehnyt oikean ratkaisun jättämällä puolisoni, hulppean kotini ja rahalliset saatavani.
Asun postimerkin kokoisessa luukussa ja pärjään pienellä eläkkeelläni. Sitä ei mieheni uskonut, koska usein hänen riitansa huipentumat olivatkin sitäluokka, että painu hel...tiin ja mitään et saa, kaikki on hänen. Eihän se niin ole, mutta minunpuolestani nyt saa olla.
Antaisi nyt joku toinenkin oikein kongreettisen esimerkin siitä, mitä syntejä, rikkeitä, pahojanne olette tehneet, joita pitää anteeksi pyydellä noin antaumuksella. Itselle kun ei tule mieleen. Dementia!
Onhan näitä sisarusriitoja joskus, mutta ei niitä ole tarvinnut 70x7 pyydellä anteeksi. Joskus ne unohtuu kun on vähänaikaa pysytellyt erillään. Aikuisiahan me olemme, joten ainaista tukkanuottaa ei käydä.
Muutenkin minua ihmetyttää tämä uskonnon (omani kristinusko)mahdoton syyllistäminen. Täytyy siirtyä tuonne uskontopuolen palstoille ottamaan selvää, mitä minun nyt tänään pitää katua nöyrästi ja pyytää anteeksi.
Varmuudeksi pyydän nyt kaikilta anteeksi samantien. Harmi, että mieheni ei osaa käyttää nettiä. Toisaalta Luojalle kiitos!!!
0Äänestä
oikein ...
Juniperus* kirjoitti:
Kuulostaa osuvalta ohjeelta, kuten monet muutkin Raamattuun poimitut.
Pettymyksiä vain on vaikea hinnoitella. Ne on annettava anteeksi määrästä riippumatta, jos haluaa jatkaa elämäänsä ilman turhaa painolastia.
Ei pettymystä rahalla korvata. Eikä tuon naisen kosto ole tuonut hänen elämälleen arvoa suinkaan.
Ehkä kuuluisuus olisi voinut tuoda hänelle menestystä. Vaikkapa politiikassa, jos olisi ollut fiksusti vaiti.
Luulen että hänet houkuteltiin siihen median toimesta. Jos tämä juttu nyt liittyy jotenkin asiaan. Sitä en osaa varmasti sanoa.
0Äänestä
auttaa
Eräässä ohjelmassa esiteltiin ihmisiä, joilla oli sellainen muistinmenetys, että joka aamu herätessään eivät muistaneet mitään. Kaikki alkoi alusta joka aamu.
Ei se mitään osittaista dementiaa tosin ollut, se oli täydellinen muistinmenetys.
Hyvänä puolena oli, että sai ostaa vaikka itselleen lahjoja ja olla aina iloisesti yllättynyt.
0Äänestä
ei märehtiä
Jokaisen ihmisen elämässä on varmaan asioita joita on vaikea antaa anteeksi. Joskus jopa mahdotonta. Pääasia leine että niitä ei jää hautomaan, joskus pitää unohtaa ja päästää irti, että ei pilaa omaa ja toisten elämää.
Meillä naisilla vanhojen märehtiminen näyttää olevan helmasynti. Minulla on ystävätär joka jatkuvasti valittaa, ja on valittanut viimeiset kolmekymmentä vuotta, miten raskas hänen elämänsä on kun mies oli matkatöissä pojan ollessa alle kaksi vuotias. Poika täyttää seuraavaksi 38.
Toinen kaverini taas haukkuu entistä sulhastaan jokaisessa tilaisuudessa missä meitä naisihmisiä on koossa. Tätä on jatkunut ne kaksikymmentä vuotta jotka olen hänet tuntenut. Ero sulhasesta tapahtui jo vuonna 1980 ja hän on itse ollut onnellisesti naimisissa jo 25 vuotta. Tässä vain pari esimerkkiä. Mikä ihme meitä naisia oikein vaivaa.
0Äänestä
tuollaiseen
Eihän tuollaiseen tarvitse alistua , Kuka? onkaan niin suuri pomo että voi naapurin tunaroinnin antaa anteeksi?
0Äänestä
Filosofin sanat
Mielestäni anteeksiannossa on pohjimmiltaan kyse siitä, että itse kykenee sulattamaan vääryyden, joka on itselle tehty tai jonka toinen on aiheuttanut. Eli henkilö pystyy tulemaan toimeen tuskaa aiheuttaneen tapauksen kanssa siten,että se ei kuormita jatkuvasti. Pitkässä juoksussa kaikki muistot haalenevat, myös ikävät. Olemattomiksi niitä ei kuitenkaan saa.
Niin hurskaaseen juttuun kuin, että pahan teon tehneelle voisi täydellisesti antaa anteeksi eli elää kuin sitä ei olisi tapahtunut, se on mahdotonta. Jokin on muuttunut peruuttamattomasti. Ratkaisevaa on, että kykenee hyväksymään sen, että elämä ei ole aina reilua eikä oikeudenmukaista ja että tuskaa tuottavia tapauksia ja tekoja tehdään myös minulle. Niistä voi selvitä. Aikaa siihen voi mennä pitkästikin, monasti tarvitaan myös asiantuntija-apua, jotta tapahtunut voidaan ns. puhua puhki.
Kun aika on haalistanut tapahtunutta,näen itse,että muutosten - ikävienkin - seuraukset eivät ole yksinomaan pahoja eli ne voivat poikia muassaan hyviä asioita. Kun kaikessa on aina vähintään kaksi puolta...
0Äänestä
esmerkiks
Kun rikas varastaa köyhältä ja etuilee voimansa vallassa, eikä köyhällä ole varaa hakea itselleen oikeutta. Eikä värittyneessä oikeusasteessa itselleen oikeutta saisi vaikka yrittäisi.
Ei se vääryys poistu eikä varastaminen lakkaa.
Aineeton omaisuus on nykyaikana varastettavissa heikommilta.
0Äänestä
taaskin
esmerkiks kirjoitti:
Kun rikas varastaa köyhältä ja etuilee voimansa vallassa, eikä köyhällä ole varaa hakea itselleen oikeutta. Eikä värittyneessä oikeusasteessa itselleen oikeutta saisi vaikka yrittäisi.
Ei se vääryys poistu eikä varastaminen lakkaa.
Aineeton omaisuus on nykyaikana varastettavissa heikommilta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vanhassa Testamentissa ja juutalaisuudessa piti antaa anteeksi seitsemän kertaa. Jeesus halusi muuttaa lakia ja opettaa, että on annettava anteeksi lukemattomia kertoja.
Anteeksiantaminen on joskus vaikeaa. On vääryyksiä, joita en ole kyennyt antamaan anteeksi vielä, mutta yritän työstää niitä koko ajan, että voisin päästä niiden yli.
Anteeksi antaessaan ihminen armahtaa myös itsensä vihalta, joka syö häntä sisältä päin.
voi, eikä pidäkään antaa anteeksi.
Ei se kenenkään sielua myrkytä jos ei jää märehtimään asiaa.
Ei ole rikosta, jota vahva ihminen ei voisi antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus on heikkoutta.
Tunnen ihmisen, joka pystyi antamaan anteeksi veljensä murhan. Lapsen murhan anteeksiantaminen on vielä vaikeampaa, mutta ei mahdotonta sekään. Anteeksiantamattomuus syö seka syyllistä että syyttäjää, ja sitä on mahdotonta järkisyillä perustella. Jos kykenee pitämään sisällään anteeksiantamatonta loukkausta, ei ole täysin terve.
Tämä on vain minun mielipiteeni, sitä vastaan saa esittää omiaan.
Jos lapsen elämä myrkytettäisiin jo alkuvaiheessa.
Hänen olemassaolon oikeutensa ja ihmisarvonsa mitätöitäisiin päivittäin.
Siitä jää arvet jotka eivät parane koskaan, elämä on elettävä niillä eväillä jotka sai.
Kuinka paljon helpompaa olisi jos ei oma mitättömyyden tunne estäisi lahjakkaan ihmisen elämää.
En tarkoita että asia olisi aina mielessä, huonommuus on iskostettu päähän hakkaamalla ja henkistä väkivaltaa käyttämällä.
Se on niin syvällä että ei paraskaan terapeutti mahda mitään.
Siitä huolimatta olen pärjännyt aika hyvin, vaikka työelämässä en edennyt mihinkään kun en uskonut mahdollisuuksiini.
Aina terapiakaan ei auta, ja ehkä sinun tapauksesi oli liian vaikea niille auttajille, joita sinulla oli. Hyvin paljon varmaan on tapauksia, jotka eivät koskaan etene anteeksiantoon asti. En tarkoittanut, että se tie olisi helppo, vaan että se on ihanne. Olet kuitenkin selvinnyt elämässäsi, onnitteluni siitä.
Mikään ei muuta sitä, että anteeksi antaminen on tavoite, ja sitä kautta voi vapautua vaikeista kokemuksista. Vihan poistuttua elämä on helpompaa myös uhrille.
Voimia sinulle tulevassa elämässäsi!
anteeksisaamiseen silloinkin kun toinen ei anna anteeksi.
Kun olen vilpittömästi pyytänyt anteeksi, olen anteeksisaannin myös saanut.
Riippuu mitä olet tehnyt että joudut pyytelemään anteeksi.
Vaikka olisi kuinka vilpitön anteeksipyyntö ei se auta, jos on tehnyt toiselle vahinkoa.
Itseään se kyllä rauhoittaa, mutta ei se palauta luottamusta jos on tehnyt väärin toista kohtaan.
enää anteeksipyytäjän asia pohtia onko luottamus mennyt vai ei, anteeksipyytämisen aiheita on paljon.
Esim. ex-mieheni pyysi anteeksi 43 vuoden takaisia asioita, annoin hänelle anteeksi ja myös tarkoitin sitä, eikä minulla ole mitään intressejä herättää luottamustani häneen, molemmat elämme täysin omaa elämää.
Mitä vahvempi ihminen on, sitä kykenevämpi hän on antamaan anteeksi ja luottamaan muihin. Kaunan kantaminen on heikkoutta, ja siitä kärsii kaunainen ihminen itse eniten. Avioeroissa vihanpidosta kärsivät eniten lapset.
Jos ei pysty unohtamaan esim. alkoholistin antamia kerta toisensa jälkeen rikottuja lupauksia.
Minusta vilpitön anteeksianto on sitä että ei ole enää mitään hampaankolossa.
Kaunan kantaminen ja asian muistaminen ovat vaikeasti erotettavissa.
Samoin vilpitön anteeksianto ja näennäinen sopiminen joka ei tule sydämestä.
Ei ole heikkoutta jos muistaa kärsineensä vääryydet eikä aseta enää itseään alttiiksi samanlaiselle kohtelulle.
Eli, mielestäni oikeata anteeksiantoa on se, että kaikki on jätetty taakse ja unohdettu.
Jo itseään suojellakseen kannattaa karttaa ihmisiä joista on vahinkoa.
Olen hyvin vahva ihminen, tiedän sen itsekin.
Myös mieheni psykiatri ihmetteli kuinka olen jaksanut, myönsi suoraan että olisi luovuttanut minun asemassani.
Mutta löysin omat selviytymiskeinoni, ei siinä edes viitsinyt ajatella onko antanut anteeksi vai ei.
Juuri siitä johtuu että kaikenlainen teeskentely on minulle vierasta.
Nyt keskustelemme termien merkityksestä.
Raamatussa rakkauden erittelyssä sanotaan: "Rakkaus - - ei muistele kärsimäänsä pahaa." Ei siis "muista", vaan "muistele". Ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen, mitä muistaa, mutta muistelemiseensa voi.
Muisteleminen ruokkii vihaa ja kaunaa, ja estää todellisen anteeksiannon, jota aina tulisi tavoitella. Vahvalle ihmiselle se on helpompaa kuin heikolle.
Alkoholistiakaan ei tarvitse niin paljon inhota, jos ei itse osallistu auttamaan pahaa tapaa.
Pitää ottaa vaan sellaisenaan sekin renttu, että tuommonen se on ja minä en sille rahaa anna enkä mitään, kun se kuitenkin kaiken juo.
Jos se ruokaa pyytää, voihan sille voileivän tehdä. Ei muuta. Eikä tarvitse hyyssätä millään lailla.
Näin minä näen sen teoriassa, kun ei ole omakohtaisia kokemuksia. Puolisona en pitäisi tietenkään.
Jeesus sanoo, että pitää hyvittää nelinkertaisesti toisen menetys. Tämä on minusta oikein, jos on tahallaan aiheuttanut vahinkoa.
Tätä pitäisi lainsäädännössäkin noudattaa. Ei mitään miljoona ja vatiljoonakorvauksia, vaan nelinkertaisesti, jos tahallinen. Jos vahinko, niin yksinkertainen korvaus.
Hyvin määritelty. Turha on etsiä pintaan taas mielipahan kemiat, kun ne voi sivuuttaa kuin lehteä kääntämällä.
Kuulostaa osuvalta ohjeelta, kuten monet muutkin Raamattuun poimitut.
Pettymyksiä vain on vaikea hinnoitella. Ne on annettava anteeksi määrästä riippumatta, jos haluaa jatkaa elämäänsä ilman turhaa painolastia.
Minäkin annoin anteeksi 43 vuoden (en takaisten) aikana tapahtuneita asioita. Erillään kuitenkin on asuttu yli vuoden.
Eilen (pe) kuitenkin sovitusti menin ekakerran lapseni ja lastenlasten kanssa katsomaan pappaa. Oli tarkoitus olla siellä sunnuntaihin. Itkun kanssa lähdimme sieltä tänään.
Anteeksi pyytelyt ja anteeksianto on monimutkainen juttu jos samat kuviot toistuu uudestaan.
Tuossa alussa lukiessani noita viestejä ihmettelinkin, että mitä hierveän kauheuksia mukamas ihmiset tekevät, kun kokoaja pitää olla pyytelemässä anteeksi. Onneksi Anskuliini "herätti" minutkin.
Minä vain en ole pyydellyt anteeksi tekemättömiä "rikoksiani"! Minulta on pyydelty nöyrästikkin ja suurin hyväksymisen merkki mielestäni oli, että suostuin menemään kotiini, siis siihen viralliseen.
Nyt olen vain helpottunut, että olen todellakin tehnyt oikean ratkaisun jättämällä puolisoni, hulppean kotini ja rahalliset saatavani.
Asun postimerkin kokoisessa luukussa ja pärjään pienellä eläkkeelläni. Sitä ei mieheni uskonut, koska usein hänen riitansa huipentumat olivatkin sitäluokka, että painu hel...tiin ja mitään et saa, kaikki on hänen. Eihän se niin ole, mutta minunpuolestani nyt saa olla.
Antaisi nyt joku toinenkin oikein kongreettisen esimerkin siitä, mitä syntejä, rikkeitä, pahojanne olette tehneet, joita pitää anteeksi pyydellä noin antaumuksella. Itselle kun ei tule mieleen. Dementia!
Onhan näitä sisarusriitoja joskus, mutta ei niitä ole tarvinnut 70x7 pyydellä anteeksi. Joskus ne unohtuu kun on vähänaikaa pysytellyt erillään. Aikuisiahan me olemme, joten ainaista tukkanuottaa ei käydä.
Muutenkin minua ihmetyttää tämä uskonnon (omani kristinusko)mahdoton syyllistäminen. Täytyy siirtyä tuonne uskontopuolen palstoille ottamaan selvää, mitä minun nyt tänään pitää katua nöyrästi ja pyytää anteeksi.
Varmuudeksi pyydän nyt kaikilta anteeksi samantien. Harmi, että mieheni ei osaa käyttää nettiä. Toisaalta Luojalle kiitos!!!
Ei pettymystä rahalla korvata. Eikä tuon naisen kosto ole tuonut hänen elämälleen arvoa suinkaan.
Ehkä kuuluisuus olisi voinut tuoda hänelle menestystä. Vaikkapa politiikassa, jos olisi ollut fiksusti vaiti.
Luulen että hänet houkuteltiin siihen median toimesta. Jos tämä juttu nyt liittyy jotenkin asiaan. Sitä en osaa varmasti sanoa.
Eräässä ohjelmassa esiteltiin ihmisiä, joilla oli sellainen muistinmenetys, että joka aamu herätessään eivät muistaneet mitään. Kaikki alkoi alusta joka aamu.
Ei se mitään osittaista dementiaa tosin ollut, se oli täydellinen muistinmenetys.
Hyvänä puolena oli, että sai ostaa vaikka itselleen lahjoja ja olla aina iloisesti yllättynyt.
Jokaisen ihmisen elämässä on varmaan asioita joita on vaikea antaa anteeksi. Joskus jopa mahdotonta. Pääasia leine että niitä ei jää hautomaan, joskus pitää unohtaa ja päästää irti, että ei pilaa omaa ja toisten elämää.
Meillä naisilla vanhojen märehtiminen näyttää olevan helmasynti. Minulla on ystävätär joka jatkuvasti valittaa, ja on valittanut viimeiset kolmekymmentä vuotta, miten raskas hänen elämänsä on kun mies oli matkatöissä pojan ollessa alle kaksi vuotias. Poika täyttää seuraavaksi 38.
Toinen kaverini taas haukkuu entistä sulhastaan jokaisessa tilaisuudessa missä meitä naisihmisiä on koossa. Tätä on jatkunut ne kaksikymmentä vuotta jotka olen hänet tuntenut. Ero sulhasesta tapahtui jo vuonna 1980 ja hän on itse ollut onnellisesti naimisissa jo 25 vuotta.
Tässä vain pari esimerkkiä. Mikä ihme meitä naisia oikein vaivaa.
Eihän tuollaiseen tarvitse alistua , Kuka? onkaan
niin suuri pomo että voi naapurin tunaroinnin
antaa anteeksi?
Mielestäni anteeksiannossa on pohjimmiltaan kyse siitä, että itse kykenee sulattamaan vääryyden, joka on itselle tehty tai jonka toinen on aiheuttanut. Eli henkilö pystyy tulemaan toimeen tuskaa aiheuttaneen tapauksen kanssa siten,että se ei kuormita jatkuvasti. Pitkässä juoksussa kaikki muistot haalenevat, myös ikävät. Olemattomiksi niitä ei kuitenkaan saa.
Niin hurskaaseen juttuun kuin, että pahan teon tehneelle voisi täydellisesti antaa anteeksi eli elää kuin sitä ei olisi tapahtunut, se on mahdotonta. Jokin on muuttunut peruuttamattomasti. Ratkaisevaa on, että kykenee hyväksymään sen, että elämä ei ole aina reilua eikä oikeudenmukaista ja että tuskaa tuottavia tapauksia ja tekoja tehdään myös minulle. Niistä voi selvitä. Aikaa siihen voi mennä pitkästikin, monasti tarvitaan myös asiantuntija-apua, jotta tapahtunut voidaan ns. puhua puhki.
Kun aika on haalistanut tapahtunutta,näen itse,että muutosten - ikävienkin - seuraukset eivät ole yksinomaan pahoja eli ne voivat poikia muassaan hyviä asioita. Kun kaikessa on aina vähintään kaksi puolta...
Kun rikas varastaa köyhältä ja etuilee voimansa vallassa, eikä köyhällä ole varaa hakea itselleen oikeutta. Eikä värittyneessä oikeusasteessa itselleen oikeutta saisi vaikka yrittäisi.
Ei se vääryys poistu eikä varastaminen lakkaa.
Aineeton omaisuus on nykyaikana varastettavissa heikommilta.
Ai niin - sehän päättyikin toisin päin. hmmm...