Mä ovesta katsoin portaikkoon,
näin ullakon siintävän valon.
Sillä hetkellä tiesin missä oon,
minä tiesin, tunnen tään talon!
-
Olen täällä käynyt mä ennenkin,
siitä varmaan on vuosia monta.
Tänne silloin häntä mä saattelin.
Ihmispoloista niin onnetonta.
-
Ylös tasanteelle hän yksinään
jäi. Minä pakenin raukan lailla.
Kuulin kauhua hänen äänessään!
Juoksin pois, omaatuntoa vailla.
-
Nyt tajuan, hetkeni tullut on.
minun noustava on tasanteelle!
Olen kapuava tuon portaikon
pyytäin armoa erehtyneelle!
näin ullakon siintävän valon.
Sillä hetkellä tiesin missä oon,
minä tiesin, tunnen tään talon!
-
Olen täällä käynyt mä ennenkin,
siitä varmaan on vuosia monta.
Tänne silloin häntä mä saattelin.
Ihmispoloista niin onnetonta.
-
Ylös tasanteelle hän yksinään
jäi. Minä pakenin raukan lailla.
Kuulin kauhua hänen äänessään!
Juoksin pois, omaatuntoa vailla.
-
Nyt tajuan, hetkeni tullut on.
minun noustava on tasanteelle!
Olen kapuava tuon portaikon
pyytäin armoa erehtyneelle!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsoa
tunsit talon
Ole ylpeä
löydät valon.
Kiitti!
runosi avasi
niin paljon.
Olin heikko silloin
itkin
kaikin seuraavin illoin
sinut mielestä kitkin
En kanna vihaa
vaikka rakastin
tasanteelta katson pihaa
sydämeni on pakastin.