Kun kuulet kutsuni tuon.
Kun kaikuna sinulle huudan.
Honkien keskeltä.
Suurelta mäeltä.
Tuletko silloin.
Tuletko, kun jääpeite häviää.
Pääskyset tekee pesää.
On kuu Kiurusta kesään.
Tuletko.
Hymyilen kiiruhdat.
Kaappaat syliisi.
Ja suudelman suikaat.
Niin haaveilen.
Yhteistä kesäämme odottaen.
Rakaus rinnassa.
Odotan kaikea.
Aurinkoa.
Kuuta.
Vesisadetta.
Hyttysiä.
Ne kaikki odottavat kuitenkin.
Kesää.
Jokaisen talven jälkeen.
Rakkaani.
Olet maailmani.
Jokapäiväinen ajatus.
Sydämen lyöti, tykytys.
Se olet Sinä.
Elämäni vonkamies.
Kun kaikuna sinulle huudan.
Honkien keskeltä.
Suurelta mäeltä.
Tuletko silloin.
Tuletko, kun jääpeite häviää.
Pääskyset tekee pesää.
On kuu Kiurusta kesään.
Tuletko.
Hymyilen kiiruhdat.
Kaappaat syliisi.
Ja suudelman suikaat.
Niin haaveilen.
Yhteistä kesäämme odottaen.
Rakaus rinnassa.
Odotan kaikea.
Aurinkoa.
Kuuta.
Vesisadetta.
Hyttysiä.
Ne kaikki odottavat kuitenkin.
Kesää.
Jokaisen talven jälkeen.
Rakkaani.
Olet maailmani.
Jokapäiväinen ajatus.
Sydämen lyöti, tykytys.
Se olet Sinä.
Elämäni vonkamies.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tästä minä tykkäsin!
Mutta hyttysiä..nooh, menee nekin kun on rakastunut ;þ
Ihanan valoisa runo, Gitta kiitos tästä!
Ja mukvaa aurinkoista pvää! :)
" elämäni vonkamies "
Ensimmäinen säkeistö on aivan ihana kaikuineen ja
honkineen. Toisessa on jälleen sitä kesän odotus-
ta ja loppu haavetta, sitä mistä me hengitämme.
Kesän ihanuuksien elementtejä.
et ole koskaan minua haukkunut
siitä kiitos sinulle.