Aloitan nyt vaikka siitä että olen ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä jo vuosia ja nyt alkaa jo mennä liian pitkälle... Olin vielä 4 vuotta sitten "normaali" perheen äiti, kävin töissä, lapset tarhassa. Mutta sitten alkoi tapahtua, vuonna 2005 lyhyen ajan sisällä leikkaus->1kk sairaslomaa, asunnon palaminen, työpaikan lopetuksesta tieto ja ongelmat aviomiehen kanssa tulivat kaikki noin puolen vuoden sisällä ja hermo petti. Aloin lääkitä itseäni milläs muulla kuin viinalla ja siitähän ongelmat vaan lisääntyivät. Muutto miehestä erilleen 11/2005. Lapset jäivät minun kanssani. Aluksi meni ihan hyvin lapset aika pieniä 2 koulussa ja 2 tarhassa. Sitten hoitamaton masennus otti vallan ja yritin itsemurhaa.Psykiatrisella kuntoutusta 2vk ja omahoitaja-käyntejä sen jälkeen noin kuukauden. Yritin lopettaa juomista kokonaan mutta välillä tuli viikonkin kestäviä juomaputkia. Lapsille olin kuitenkin aina järjestänyt hoitajan enkä milloinkaan jättänyt heitä yksinään. Raitista elämää vaihtelevasti 1-2kk jonka jälkeen yleensä 3 päivää juomista. Sossusta tarjottiin avo-puolen tukitoimia, olin avoin joka puolelle ja kerroin ongelmista ja otin apua vastaan (kotipalvelu, tukihenkilö). Tukiperhettä ei hausta huolimatta löytynyt. Sitten keväällä 2007 ajoin kännissä kolarin, jonka jälkeen vasta tajusin mihin olin menossa. Otin vastaan päihdekuntoutus-paikan jonne menin lasten kanssa. Olimme koko kesän siellä ja minä luonnollisesti selvinpäin.
Kotiin palasimme vähän ennen koulujen alkua ja raittiutta jatkui. Syksyllä oikeudenkäyntiä odotellessa masennus nosti päätään ja oli noin kuukauden mittainen huonompi jakso. En kuitenkaan ratkennut juomaan siinä määrin kuin keväällä, muutaman kerran kyllä otin. Kerroin myös juomiseni avoimesti kaikille. Koulukuraattori teki syksyn aikana 3 lastensuojelu-ilmoitusta lasten likaisista vaatteista ja hiuksista (vanhimmalla rasvoittuu hiukset todella nopeasti, ja opettajilta kysyttäessä ei ole ollut mitenkään yltiö-likaisia vaatteita), myöhästelystä yms. ehdotettiin perhekuntoutusta mutta sanoin että en tarvitse sitä. Joulu meni päihteettömänä ja sitten tammikuussa romahti. Nuorin lapsista tappeli siskonsa kanssa ja meni junaradalle. (asumme radan vieressä). Täysin ulkopuolinen ihminen oli onneksi nähnyt tilanteen ja haki lapsen pois. Hän myös teki lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Vein lapsen heti seuraavana päivänä "terapiaan"(jossa lapsi kertoi että olisi tullut radalta pois jos juna olisi tullut), varasin sinne uusia aikoja ja myös omalta lääkäriltä lähetteen psykiatriselle osastolle arviointjaksolle (sossun pyynnöstä). Kerroin edelleen avoimesti kaikille mahdollisille asiasta. Kävimme "alkukäynnillä" psykalla jonka jälkeen kaikki mennyt päin persettä. Psykalta tuli ilmoitus että lapsi on erittäin itsetuhoinen ja ehdottomasti vaatii laitoshoitoa ja ei saa jäädä kotiin odottamaan paikkaa psykalle vaan laitokseen. Meille annettiin 2 vaihtoehtoa joko koko perhe kriisi-jaksolle perhekuntoutukseen tai nuorin sijoitetaan kiireellisesti perhekotiin. Menimme pakotettuina kuntoutukseen. Sovimme että kun lapsi pääsee psykalle muu perhe voi palata kotiin. Noin viikon päästä paikka vapautui ja me muut menimme kotiin. Psykan jakso kesti melkein 3viikkoa vaikka kahdesta oli puhe. Palaverissa teksti oli karua: itsemurhaa yrittänyt 6v tyttö joka todella itsetuhoinen ja siihen päälle kaltoin kohteluepäily. Uudestaan kiristettiin huostaanotolla jos emme ota paikkaa perhekuntoutuksessa vastaan. Tulimme kuntoutukseen ja saimme olla päivän yhdessä kun lapsi kuitenkin sijoitettiin sijaisperheeseen. Jos olisin siinä vaiheessa lähtenyt niin myös muut lapset olisi huostaanotettu. Jäin kuntoutuksen arviointijaksolle, joka piti olla 2vk "laitoksessa" ja viikko kotiharjoittelua. Nyt kun kotiharjoittelu olisi ollut ensi viikolla sossu räjäytti toisen pommin: toiseksi nuorimman kohdalla seksuaalisen hyväksikäytön epäily ja kaikki mahdolliset kotijaksot evätty.
En oikeasti enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Kysyin että tekevätkö rikos-ilmoituksen hyväksikäytöstä niin sanoivat että se käsitellään jossain erikois-työryhmässä. Itse kyllä ajattelin marssia poliisilaitokselle huomenna tekemään rikosilmoituksen.
Kaltoinkohtelusta on jo tehty tutkintapyyntö. Vastustin huostaanottoa ja katsotaan miten tässä käy. Olisi kiva tietää onko muilla vastaavia kokemuksia.
Jos haluat vain moralisoida juomista yms tekemiäni virheitä älä suotta kirjoita. Tiedän kyllä tehneeni väärin monta asiaa mutta mielestäni se että olen kuitenkin aina avoimesti kertonut ongelmista, enkä ole salaillut mitään pitäisi jonkin verran vaakakupissa painaa...
Ja vielä ettei jää epäselväksi, en ole kaltoin kohdellut saati käyttänyt seksuaalisesti hyväkseni yhtäkään lastani!
Kotiin palasimme vähän ennen koulujen alkua ja raittiutta jatkui. Syksyllä oikeudenkäyntiä odotellessa masennus nosti päätään ja oli noin kuukauden mittainen huonompi jakso. En kuitenkaan ratkennut juomaan siinä määrin kuin keväällä, muutaman kerran kyllä otin. Kerroin myös juomiseni avoimesti kaikille. Koulukuraattori teki syksyn aikana 3 lastensuojelu-ilmoitusta lasten likaisista vaatteista ja hiuksista (vanhimmalla rasvoittuu hiukset todella nopeasti, ja opettajilta kysyttäessä ei ole ollut mitenkään yltiö-likaisia vaatteita), myöhästelystä yms. ehdotettiin perhekuntoutusta mutta sanoin että en tarvitse sitä. Joulu meni päihteettömänä ja sitten tammikuussa romahti. Nuorin lapsista tappeli siskonsa kanssa ja meni junaradalle. (asumme radan vieressä). Täysin ulkopuolinen ihminen oli onneksi nähnyt tilanteen ja haki lapsen pois. Hän myös teki lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Vein lapsen heti seuraavana päivänä "terapiaan"(jossa lapsi kertoi että olisi tullut radalta pois jos juna olisi tullut), varasin sinne uusia aikoja ja myös omalta lääkäriltä lähetteen psykiatriselle osastolle arviointjaksolle (sossun pyynnöstä). Kerroin edelleen avoimesti kaikille mahdollisille asiasta. Kävimme "alkukäynnillä" psykalla jonka jälkeen kaikki mennyt päin persettä. Psykalta tuli ilmoitus että lapsi on erittäin itsetuhoinen ja ehdottomasti vaatii laitoshoitoa ja ei saa jäädä kotiin odottamaan paikkaa psykalle vaan laitokseen. Meille annettiin 2 vaihtoehtoa joko koko perhe kriisi-jaksolle perhekuntoutukseen tai nuorin sijoitetaan kiireellisesti perhekotiin. Menimme pakotettuina kuntoutukseen. Sovimme että kun lapsi pääsee psykalle muu perhe voi palata kotiin. Noin viikon päästä paikka vapautui ja me muut menimme kotiin. Psykan jakso kesti melkein 3viikkoa vaikka kahdesta oli puhe. Palaverissa teksti oli karua: itsemurhaa yrittänyt 6v tyttö joka todella itsetuhoinen ja siihen päälle kaltoin kohteluepäily. Uudestaan kiristettiin huostaanotolla jos emme ota paikkaa perhekuntoutuksessa vastaan. Tulimme kuntoutukseen ja saimme olla päivän yhdessä kun lapsi kuitenkin sijoitettiin sijaisperheeseen. Jos olisin siinä vaiheessa lähtenyt niin myös muut lapset olisi huostaanotettu. Jäin kuntoutuksen arviointijaksolle, joka piti olla 2vk "laitoksessa" ja viikko kotiharjoittelua. Nyt kun kotiharjoittelu olisi ollut ensi viikolla sossu räjäytti toisen pommin: toiseksi nuorimman kohdalla seksuaalisen hyväksikäytön epäily ja kaikki mahdolliset kotijaksot evätty.
En oikeasti enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Kysyin että tekevätkö rikos-ilmoituksen hyväksikäytöstä niin sanoivat että se käsitellään jossain erikois-työryhmässä. Itse kyllä ajattelin marssia poliisilaitokselle huomenna tekemään rikosilmoituksen.
Kaltoinkohtelusta on jo tehty tutkintapyyntö. Vastustin huostaanottoa ja katsotaan miten tässä käy. Olisi kiva tietää onko muilla vastaavia kokemuksia.
Jos haluat vain moralisoida juomista yms tekemiäni virheitä älä suotta kirjoita. Tiedän kyllä tehneeni väärin monta asiaa mutta mielestäni se että olen kuitenkin aina avoimesti kertonut ongelmista, enkä ole salaillut mitään pitäisi jonkin verran vaakakupissa painaa...
Ja vielä ettei jää epäselväksi, en ole kaltoin kohdellut saati käyttänyt seksuaalisesti hyväkseni yhtäkään lastani!
Vastaukset 14
Vanhimmat
asioilla on tapana järjestyä, eikös niin. Tuo mua ihmetytti muiden muassa seks.hyväksikäytönepäileminen ja sen puitteissa toimiminen. Ei sitä noin vain käsitellä missään ryhmässä vaan sossulla on velvollisuus tehdä rikosilmoitus ja kaiketi täytyy nimetäkin jokin epäilty. Poliisi hoitaa tutkimuksen (onneksi). ja siihen tutkmukseen yleensä kuuluu moniammatillisen ryhmän suorittama tutkimus. Sitten mikäs se isän rooli tässä jutussa on. Onko hänet pyyhkäisty kokonaan kuvioista?
Isä on mukana kuntoutuksessa. se jäi tuosta mainitsematta. Olemme eronneet mutta täällä kuntoutuksessa olemme perheenä. Kysyin ennen tätä seks. hyväksikäytön ilmenemistä että kun kaikki syytökset koskevat minua niin jos "väistyn" ja annan yksinhuoltajuuden isälle niin pääsevätkö sitten lapset ja isä kotiin. Sanottiin että nuorimman huostaanottoon ei vaikuta ja eivät tunne lasten isää siinä määrin että voisivat tällaiseen suostua.
tekstistä tuli tunne että minne unohtui ihmisyys ja inhimillisyys..todellinen apu,ihminen joka olisi perheenne tilanteen arvioinut OIKEIN eli "perheen hajottamisen ja syytösten sijaan"yhdistänyt eikä erottanut?
Onhan se totta että kun yksinhuoltajaksi jää,on sosiaalitoimen "syynissä"helpommin..etenkin jos lapsia perheessä useampi.Silloin pitäisi elää tietynlaisessa "nuhteessa ja herran pelossa"..ILMAN päihteitä tai baarissa käymistä.
Vaikka lapsilla olsikin hoitaja hankittu,kun haluaisit vaikk joskus yksin kylässä käydä..silti "lasten ei ole hyvä olla vieraan ihmisen hoidossa",siten selitti eräs sos.työntekijä.
Äidin paikka on siis aina ja vain kotona!
Tuntuu että ns. ydinperheessä saa vaikk molemmat vanhemmat mellastaa ja kulkea yömyöhällä juhlimassa..mutta siihen ei kukaan "asiantuntija"kiinnitä huomiota...eikä ala syytteitä nostamaan.
Tuossa jo kyseltiinkin isän roolia eronne jälkeen,ja samaa mietin itsekkin..miksei isä ottanut osaa taakastasi,ja viettänyt aikaa lastensa kanssa jolloin ei sosiaalitoimen olisi tarvinnut puuttua liiaksi teidän elämäänne?Entä oliko avohuollon tukitoimia tarjolla tarpeeksi?
Minulla on erittäin syvät ennakkoluulot kaikenlaisia sosiaalitätejä ja lastensuojelutoimenpiteitä vastaan, sillä en ole juurikaan törmännyt tapauksiin, joissa he olisivat saaneet enemmän hyvää kuin pahaa aikaan. Lukiessani kertomustasi kiinnitin heti huomiota luottamukseesi, kun olet avoimesti kertonut ongelmistasi eri instansseissa ja uskonut näin ilmeisesti saavasi aitoa apua. Arvasin sen vuoksi jo tarinan lopun, sillä avoimuus ei valitettavasti ole aina hyväksi näissä asioissa. Mahdollisimman puhdas julkikuva on se, jolla on eniten merkitystä, jos silläkään, kun sosiaalibyrokratian rattaat alkavat pyörimään.
Perheesi joutuminen "pakkohoitoon" ja huostaanottouhan alle vaikuttaa dramaattisesti lapsiisi, mielestäni paljon traumaattisemmin kuin sinun ajoittainen juomisesi. Tiedät itsekin, ettei vanhemman juopottelu ja masennus ole hyväksi lapselle, mutta ei tätä asiaintilaa paranna vähääkään se, että lapselta riistetään sen varjolla koti ja perhe, päinvastoin.
Tuo rikosilmoituksen teko kuulosti hienolta, mutta valitettavasti sillä ei ole mitään mahdollisuuksia sosiaalitanttoja vastaan. Heillä on laillinen oikeus tärvellä toisten ihmisten elämä jopa pelkkien "epäilyjen" vuoksi. Jos vuosien taistelun jälkeen käy ilmi heidän epäilyjensä olleen perusteettomia, niin anteeksipyyntöä ja korvausta on turha odottaa. Vaikka lapsi (ja äiti) kantaa elinikäistä arpea sisimmässään, niin he eivät mielestään eivätkä oikeuslaitoksen mielestä ole tehneet mitään väärää. Systeemi on rakennettu heitä (ei perheitä) suojelemaan.
Toivoisin voivani sanoa lohduttavan sanan. Onko sinulla omaa tukiverkostoa, luotettavia ystäviä, perhettä, jolle voit purkaa pahaa oloasi ja jotka eivät lavertele asioistasi? Nyt on äärimmäisen tärkeää pitää itsesi kunnossa, jo ihan fyysisestikin, että jaksat tämän uuden paineen alla. Yritä huolehtia itsestäsi niin hyvin kuin suinkin voit (suihku, ulkoasu, terveelliset ateriat, uni, jne.) ja lepuuta hermojasi välillä pakenemalla, EI VIINAAN, vaan huippujännään dekkariin/leffaan tai nauruhermoja kutkuttelevaan komediaan, mihin vain mikä vie ajatukset aivan muualle.
Ota tarkasti selvää mitä sosiaaliviranomaiset haluavat sinulta. Kysy suoraan mitä sinun tulisi tehdä saadaksesi lapsesi takaisin kotiin ja estääksesi tulevat huostaanotot. Älä hyväksy epämääräisiä ympäripyöreitä vastauksia äläkä luovuta ennenkuin saat haluamasi vastaukset, mieluiten kirjallisena. Jos varasi sallivat, niin oma asianajaja voisi varmistaa perusoikeuksiesi toteutumisen, ehkä oikeusaputoimistosta voisi myös kysyä apua.
Kun tiedät mitä sinulta odotetaan, niin toimi sen mukaan. Anna itsestäsi huoliteltu julkikuva ja mielistele kaikkia, joiden kanssa joudut tekemisiin. Voi tuntua vastenmieliseltä, mutta sitä kieltä he ymmärtävät paremmin kuin inhimillistä hätää ja huolta tai vihaa ja katkeruutta. Nuo ihmiset tekevät päätöksiä mielivaltaisesti tunnetasolla, joten niihin sinun on vaikutettava positiivisesti. Ole yhteistyöhaluinen, ymmärtäväinen, aina samaa mieltä ja harkitse tarkoin jokainen vastaus, jonka kysymyksiin annat.
Et kertonut paljon suhteestasi lapsiisi ja isän roolista heidän elämässään. Siksi en osaa sanoa siihen paljon mitään. Sosiaaliväki antaa paljon painoa lasten sanomisille, jos ne ovat jollain tapaa negatiivisia, mutta tuskin lainkaan, jos positiivisia. Yritä huolehtia lasten tarpeista hyvin ja varmista, että sosiaaliväki näkee sitä mitä haluaa, esim. siisti koti ja puhtaat vaatteet.
En voi kuin toivottaa onnea ja jaksamista Sinulle. Päälläsi on raskas taakka kaiken kokemasi jälkeen, enemmän kuin yhdelle ihmisille on sopivaa, mutta jaksat kyllä sen kantaa, kun lujasti yrität. Päätä ettet luovuta ja MUISTA PITÄÄ ITSESTÄSI HUOLTA! Tämä ei ole turha vitsi, vaan kaiken a ja o, sillä sinun hyvinvointisi on edellytys sille, että voit pitää huolta muista (siis lapsistasi). Lopeta viinaan turvautuminen kokonaan, hae vertaistukea ja ammattiapua siihen, hanki vaihtoehtoinen "pakokeino", jossa aika ajoin käyt lepuuttamassa hermojasi ja tankkaamassa akkujasi (minulle ne ovat jännityskirjat ja -elokuvat, jollekulle liikunta, mitä sinulle?).
Hengessä mukana,
sykolooki
mielipiteeseeni, pohdin vain tilannetta kirjoituksesi pohjalta.
Ensinnäkin tunnetko vielä olevasi masentunut tai ahdistunut? Selvitä itsellesi, mikä/mitka asiat siihen ovat ensisijaisesti syynä. Olivat ne mitä tahansa, niin kannattaa pitää mielessä, että todennäköisesti sinä olet ainoa ihminen, joka lapsiasi pystyy auttamaan. Tämä on tosiasia, joka sinun kannattaa pitää mielessäsi, että myös siinä mielessä olet lapsillesi korvaamattoman tärkeä henkilö.
Vaikka onhan tuossa syitä kerrakseen, mistä masennuksesi lähti alkuun: leikkaus, tulipalo, avioero, työpaikan lopetus... Ja on tosi rankkaa jäädä yksin 4:n pienen lapsen kanssa. Haluaako isä ottaa mitenkään osaa lastenhoitoon? Voivatko lapset olla hänen luonaan välillä? Sekin auttaisi sinua jonkin verran, jos isä voisi hoitaa lapsia tai antaa edes henkistä tukea vaikeissa tilanteissa.
Päihdekuntoutuksesta saat olla tyytyväinen, sitä ei nimittäin likikään kaikille ole tarjolla. Eikö sieltä järjestetty mitään terapiatukea kotiutumisen jälkeiselle ajalle? Jos ei, niin se on kyllä iso tapahtunut epäkohta asioissa.
Oliko teillä opettajia mukana joissain palavereissa, missä asioitanne käsiteltiin? Niiden tarkoitus lienee ihan hyvä, mutta monesti se saa aikaan ylireagointia joissakin opettajissa, silmätikuksi joutumista, että aletaan näkemään puutteita mm. lasten ulkoisessa olemuksessa, vaikka niitä ei niin kovasti olisikaan. Ja sitten ei ymmärretä sitä, minkälaisia paineita se vanhemmalle aiheuttaa, eikä varmasti auta masennuksen pois pysymisessä.
Ja sitten seuraa asia, mikä raivostuttaa psykiatreissa! 6-v yrittänyt itsemurhaa, vaikka lapsi itsekin sanoo, että ei ole siitä kyse!!!
On epäoikeudenmukaista, että vaikka olette saaneet jo monenlaista apua ja annetulla avulla pärjänneet ja hyötyneet siitä, niin ei tarvita kuin jokin yksi tällainen tapaus, jolloin lääkärit ja viranomaiset pelästyvät, että "onhan tässä jo näin pitkä historia, joko vihdoinkin pitäisi tehdä huostaanotto"! Kannattaa silti muistaa, että psykalta olisi voinut tulla tuollainen lausunto ihan ilman lastensuojelun asiakkuuttakin, niin käsittämättömiä he osaavat olla lausunnoissaan.
Siellähän pyritään lapsi näkemään sairaampana kuin hän on, jopa sellainen lapsi, joka ei ensinkään kuuluisi psykiatriseen hoitoon, nähdään vaikeasti sairaana tapauksena. Kyllä näitä nähty ja kuultu on niin paljon.
Miksi muuten tuo ulkopuolinen teki ls-ilmoituksen? Pelkästään siksikö, että lapset olivat radalla?
Silloin tilanne alkaa näyttää lapsen kannalta huonolle, kun viranomaiset aloittavat selkeän valehtelun. Perhekuntoutukseen menon piti estää sijoitus ja kuitenkin lapsi vrk:n sisällä sijoitettiin!
Sitten suunnitelmana 2 vk kuntoutusta ja 1 vk kotona. Mutta kun kotona olon pitäisi alkaa, isketään pöytään insesti-epäily, että toiseksi nuorinta ei tarvitse kotiuttaa.
Jos asutte Tampereen seutuun ja insesti-tutkinta tehdään Taysin lastenpsykiatrian yksikössä, saat olla sata varma, että hyväksikäyttöä puoltava lausunto tulee. Viime syksynä julkaistun Anu Suomelan tutkimuksen mukaan siellä menee läpi joka ikinen epäily ja tutkimuskeinot ovat mitä arveluttavimpia. Sitä ne kyllä ovat muuallakin maassa. Niillä ei ole mitään tieteellistä perustaa ja noista Taysin menetelmistä kuuntelin pätkän nauhaa tv:stä. Siinä tutkija kiristi lasta myöntämään jotain sellaista, mitä lapsi ei ollut sanonutkaan, vaan intti itse vastaan, että "en ole sanonut noin". Tutkija vain jankkasi, että kyllä sinä sanoit.
Koko insesti-juttuihin pitäisi saada jokin tolkku tähän maahan, mutta miten!?
Ota selvää, saisitko oikeusasputoimistosta asianajajaa, jolla on kokemusta huostaanotoista? Voit soittaa myös kuntasi sosiaaliasiamiehelle, jos sellainen on olemassa. Jos on, niin löytyy sossukeskuksen kautta.
Mitä mieltä itse olet 2:n nuoreimman lapsesi tasapainosta ja terveydestä? Millaisia he ovat luonteeltaan ja osaatko kuvitella heitä ulkopuolisen silmin nähtynä? Ovatko he vilkkaita, ujoja, arkoja, tavallisia, puheliaita, hiljaisia, rajuja vai rauhallisia?
Sanon aivan suoraan, että tuo kaltoinkohteluepäily on törkeyden huippu psykiatrilta! Jokin lista kaltoinkohtelun epäilyistä on ollut olemassa joskus kymmeniä vuosia sitten ulkomaillakin, mutta siitä on luovuttu, koska on todettu, ettei se pidä paikkaansa! Mutta meillä se vain pitää tiettyjen psykiatrien mielestä.
Ennen kaikkea Asperger-lapset ovat saaneet Suomessa kärsiä tuon saakelin listan olemassa olosta, koska sen avulla leimataan kaltoinkohtelluksi sellainenkin lapsi, joka ei sitä ole. Nimittäin monet aivan tyypillisistä AS-oireista katsotaan pellepsykiatriassa kaltoinkohtelun seuraukseksi. Se, että lapset siitä seuranneen "hoidon" seurauksena voivat entistä huonommin, ei ole saanut tiettyjä psykiatreja järkiinsä, ovat niin oman koulukuntansa ja ikivanhojen oppiensa sokaisemia.
tuossa taysin lastenpsykiatrisen osaston hoitokäytännöissä. Tiedän joitain vanhempia, jotka ovat kertoneet minulle "hoidosta" johon koko perhe on joutunut, myös terveet lapset, yhden lapsen neurologisen oireilun takia koulussa. Ei tarvitse olla mikään asiantuntijan puolikaskaan, kun tajuaa, että jotain siinä mättää pahasti. Eivät äidit turhaan tule ahdistustaan hoidoista kertomaan.
Ja kun aivan väärä hoito ei tietenkään auta lasta eikä vanhempia, päinvastoin tuo lisää tuskaa, eipä sairaalalla ole muuta mahdollisuutta kuin siivota lapsi kirjoistaan pois roikkumasta huostanotolla. Kun hoidot tuovat lisää ahdistusta, tottakai ne laitetaan vanhempien aiheuttamaksi!! Ja lapsi tehdään niin, niiiin sairaaksi ettei varmasti voi olla kotona! Siellä osataan sepitellä tulkintoja ja oireita jotka sitten siirretään vanhempiin ja kirjataan totena ylös papereihin, kuten sossussa konsanaan. Paperilla ne sitten kuormittavat lapsi-raukan elämää hamaan vanhuuteen ja kuolemaan saakka.
Tietääkseni tuo insesti-tutkimus ja siitä tiedottaminen on lähtenyt alkuun juuri tayssin psykiatreista. Samaten lasten masennustutkimus. On hyvä tietää, missä ilmapiirissä siellä eletään - siis mitä nähdään ja etsitään sinne tulevista ihmisistä.
Tälläista väittää siis lastensuojeluviranomainen.
Poliisinhan olisi ihan ehdottomasti otettava asia tutkittavakseen ja jos toteavat
ettei ole rikosta, niin sossun on sitten siihen tyydyttävä.
Sossulla ei ole poliisin oikeuksia edelleenkään.
Kaltoinkohtelustahan on oltava myös jotain konkreettista näyttöä tms, olemassa olevaa asiakirjaa, dokumenttia tai vastaavaa,
jotta Sinut siitä voitaisiin tuomita.
Voimia Sinulle.
tumpelopsykologeilta.
Erittäin arveluttavin menetelmin, lasta painostamalla ja kiristämällä ja laittamalla hänen suuhunsa sanoja, joita tämä ei ole sanonutkaan.
Tästä kuultiin tv:ssä oikein nauhoitettua näyttöä muutama kuukausi sitten.
on mahdollista tuollainen useita vuosia kestänyt tilanteen seuraaminen ja auttaminen, kun suurimmassa osassa kuntia siihen ei ole mitään mahdollisuutta.
Luetun ymmärtämisessäsi taitaa olla jotain häikkää... No joka tapauksessa kesäkuusta lähtien on elämämme ollut rauhallista joka suhteessa paitsi sossun kautta kyttääminen jatkuu...
Jossain vaiheessa kuitenkin pitäisi ottaa huomioon se mitä on tällä hetkellä ei se mitä on ollut vuosi sitten!
En tarkalleen ottaen tiedä ketä seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillään, mutta psykiatrin tekemässä lastensuojeluilmoituksessa lukee että psykiatrin huoli koskee lapsen kokemia väkivaltakokemuksia ja altistumista seksuaaliselle hyväksikäytölle. Myöskin että lapsi tarvitsee seikkaperäisiä tutkimuksia. (mitä ne sitten lienevätkään) Lasten isä ei ollut alkuvaiheessa eron jälkeen paljoakaan tekemisissä mutta väliemme parannuttua yritti olla tukena. Nyt täällä kuntoutuksessa hän on mukana vaikka olemmekin eronneet. Kysyimme sossulta että koska ennen tätä seksuaali-juttua kaikki syytökset koskivat vain minua niin jos luovutan yksinhuoltajuuden ex-miehelle voisiko hän mennä lasten (kaikkien neljän) kanssa kotiin. minä luonnollisesti olisin jatkanut taistelua "nimeni puhdistamisesta" mutta lasten ei tarvitsisi kärsiä "pakkohoidosta". Sossu sanoi että ei tunne miestä tarpeeksi hyvin ja näin ollen ei onnistu. Miehellä ei alkoholiongelmaa vakituinen työpaikka yms.
Lapset eivät saa mennä kavereilleen täältä ja koulusta taksi tuo suoraan tänne. On aika raakaa eristää heitä näin täydellisesti kavereistaan.
Kävin tekemässä ilmoituksen poliisille ja minun käsittääkseni asia on nyt rikostutkinnassa. En puhunut asiasta täällä mitään eiväthän hekään ole minulle olleet rehellisiä... Joka tapauksessa poliisi oli soittanut päivystävälle sossulle ja sieltä tuli tieto tänne niin jo työntekijät oli ihmeissään!!! Sanottiin vaan monta kertaa että kyllähän minulla on oikeus tehdä rikosilmoitus blaablaablaa, ja sen jälkeen pitkät puheet kuinka he haluavat vain auttaa... en oikeasti käsitä. Meidät pakotetaan olemaan täällä vaikka täällä ei ole ainuttakaan työntekijää tällä hetkellä, seuraava tulee vasta huomenna klo 11! Voisimme ihan hyvin olla kotona.
Pidä päiväkirjaa tai laita ainakin ylös paperille ihan kaikki yhteydenotot sosiaaliviranomaisten taholta, kellonajat, päivämäärät ja yleensäkin kaikki mikä liittyy kuntoutukseenne, keskusteluihin henkilökunnan kanssa.
Siitä on apua itsellesi siinä vaiheessa, kun et enää kaikkea muista, mutta voit turvautua muistiinpanoihisi.
olen yrittänyt laittaa aina jotain muistiin ja tilasin jo sossulta kaikki minua koskevat paperit joista löytyy kaikki mitä perheestäni on kirjoitettu, myös tukihenkilöiden merkinnät... Niitä onkin ollut hauska lukea, kun minulle on jäänyt aivan eri käsitys monesta aiheesta mitä on puhuttu kuin se mitä ovat siitä kirjanneet.
isiä lapsineen jne.
Ostakaa vaikka kalenteri johon mahtuu jokaiselle päivälle jotain ja tehkää muutama muistiinpano per päivä perheestänne.
Ja tietenkin mitä enemmän sossun kanssa saatte/joudutte asioimaan
niin sitä tarkemmin ja täsmällisemmin asioiden kulku ja tapahtumien aikataulut ylös.
Jos teillä on tarkat muistiin panot
niin jos oikeuteen asti jonkin asian tiimoilta joutuu menemään
niin myös teidän asiallisilla ja hyvin tehdyillä muistiinpanoilla
voi olla jopa suurempi painoarvo
kuin esimerkiksi näiden lastensuojeluviranomaisten epäasiallisilla ja epämääräisillä höpinoillä.