Minulla on 2 lasta edellisestä liitosta, miehellä yksi tytär myöskin edellisestä liitosta. omat lapseni ovat 1 ja 2 vuotta nuoremmat kuin mieheni tytär. Meillä on myös yksi yhteinen lapsi.
Pulma koskee mieheni suhtautumista lapsiini. Hän on kyllä ottanut heidät ihan kuin omikseen, hoitaa ja huolehtii heistä mutta lapseni jotka ovat poikia ovat aika vilkkaita ja välillä hieman "riiviöitä" niin mieheni puhuu aina heillä tosi kovalla äänensävyllä ja hänen tyttärensä ja minun poikani ovat eriarvoisia hänen silmissään.
Esim. hänen tyttärensä lähti kaverinsa luokse josta hänen äitinsä ei ollut tietoinen missä tämä kaveri on jne. Joten mieheni ex soittaa hädissään ettei löydä tyttöä mistään ja mieheni lähtee häntä etsimään, olimme menossa kotiin joten me istuimme sitten autossa vartin verran. Tyttö löytyi ja saiko hän rangaistuksen tai mitään huutoa tai jne? Ei mieheni sanoi että ei noin pieni lapsi ymmärrä. No joo eilen nuorimmaiseni leikki sängyssä missä oli puhtaita vaatteita ja kyse on nyt 3 vuotiaasta lapsesta, hän sai huudot ja torut.
varsinkin tämä nuorempi poikani on aika uhmakas ja itsepäinen ja jos mieheni häneen edes hitusen koskee niin tämä lähtee itkemään minulle että mies satutti. Mikä ei pidä paikkaansa olen monesti ollut vieressä kun mieheni on koskettanut sormellaan tai ottanut syliin niin poikani alkaa itkemään että tämä satutti. ymmärrän kyllä mieheni turhautumista siinä asiassa ja minäkin olen todella kyllästynyt tähän sotatilaan mikä tääll on.
Olis vaan niin kiva että hän ei koko ajan puhuisi kovalla äänensävyllä ja joka asia josta pojat pahoittavat mielensä esim eilen esikoinen oli hukannut lumilapionsa ja itki sitä niin aina ne vastaukset ovat niinpä mitäs menit sen jättää johonkin, mitäs teit noin, oma vika eli tällä tyylillä. tytär kun pirauttaa pari kyyneltä jostakin mielipahasta niin on ääni muuttunut kellossa.
Mä en jaksa tätä, voi olla että asiaan vaikuttaa nyt omat hormonini koska synnytyksestä lyhyt aika mutta mä en yksinkertaisesti jaksa tätä hommaa enää
Pulma koskee mieheni suhtautumista lapsiini. Hän on kyllä ottanut heidät ihan kuin omikseen, hoitaa ja huolehtii heistä mutta lapseni jotka ovat poikia ovat aika vilkkaita ja välillä hieman "riiviöitä" niin mieheni puhuu aina heillä tosi kovalla äänensävyllä ja hänen tyttärensä ja minun poikani ovat eriarvoisia hänen silmissään.
Esim. hänen tyttärensä lähti kaverinsa luokse josta hänen äitinsä ei ollut tietoinen missä tämä kaveri on jne. Joten mieheni ex soittaa hädissään ettei löydä tyttöä mistään ja mieheni lähtee häntä etsimään, olimme menossa kotiin joten me istuimme sitten autossa vartin verran. Tyttö löytyi ja saiko hän rangaistuksen tai mitään huutoa tai jne? Ei mieheni sanoi että ei noin pieni lapsi ymmärrä. No joo eilen nuorimmaiseni leikki sängyssä missä oli puhtaita vaatteita ja kyse on nyt 3 vuotiaasta lapsesta, hän sai huudot ja torut.
varsinkin tämä nuorempi poikani on aika uhmakas ja itsepäinen ja jos mieheni häneen edes hitusen koskee niin tämä lähtee itkemään minulle että mies satutti. Mikä ei pidä paikkaansa olen monesti ollut vieressä kun mieheni on koskettanut sormellaan tai ottanut syliin niin poikani alkaa itkemään että tämä satutti. ymmärrän kyllä mieheni turhautumista siinä asiassa ja minäkin olen todella kyllästynyt tähän sotatilaan mikä tääll on.
Olis vaan niin kiva että hän ei koko ajan puhuisi kovalla äänensävyllä ja joka asia josta pojat pahoittavat mielensä esim eilen esikoinen oli hukannut lumilapionsa ja itki sitä niin aina ne vastaukset ovat niinpä mitäs menit sen jättää johonkin, mitäs teit noin, oma vika eli tällä tyylillä. tytär kun pirauttaa pari kyyneltä jostakin mielipahasta niin on ääni muuttunut kellossa.
Mä en jaksa tätä, voi olla että asiaan vaikuttaa nyt omat hormonini koska synnytyksestä lyhyt aika mutta mä en yksinkertaisesti jaksa tätä hommaa enää
Vastaukset 2
Vanhimmat
suhtautuu eritavalla.. mutta mutta yhteiset pelisäännöt ne olla täytyy.. miehelläni lapset pojat on todella vilkkaita ja toinen joskus tekee tuhojaankin.. mutta mies ja minä kumpikin tasapuolisesti siitä sanomme. meillä 1yhteinen lapsi ja olen aina miehelleni sanout että pitää tasa-arvo olla sisarusten kesken oli mikä oli.
kun kumminkin 3eri liitosta lapsia siunaantunut xD.. mies kyllä totesi että suhtaudun hänen lapsiinsa kun omaan:) sellainen olisi hyvä tapa uusperheessä.. oletteko tästä keskustellut että miten mies kohtelee eritavalla lapsia??
ollaan puhuttu ja hän tietää, eilen oli kuulemma liian väsynyt niin reagoi hieman pahasti. kai aika näyttää meilläkin pitäisi suhtautua samalla tavalla kaikkiin lapsiin, oli sitten kenen hyvänsä lapsi. eilen kun riideltiin niin kysyin miltä hänestä tuntuisi jos huutaisin hänen lapselleen samalla lailla kun hän pojilleni