nyt surraan sinun korvaasi,
sur, sur ja sur !
etkö kuule kuinka, luonto
huutaa ?
minun ja monen muun surinat
ja pörinät kuuluvat tässä
Jumalan luomassa maailmassa
voi, kuinka nenääni kutittaa
ja tahtoisin jo niin lentoon
pyrähtää !
sur, sur ja lennän kanssasi,
yli niittyjen, kauniita
kukkia etsien ja niiden
pölyä keräten...
vai, oliko tämä unta ?
sur, sur ja sur !
etkö kuule kuinka, luonto
huutaa ?
minun ja monen muun surinat
ja pörinät kuuluvat tässä
Jumalan luomassa maailmassa
voi, kuinka nenääni kutittaa
ja tahtoisin jo niin lentoon
pyrähtää !
sur, sur ja lennän kanssasi,
yli niittyjen, kauniita
kukkia etsien ja niiden
pölyä keräten...
vai, oliko tämä unta ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
aivan ihana runo.
Surisee ja pörisee, tulee kesä mieleen tästä.
Niin ihania elementtejä tässä on.
Kiitos, Sinunkin runosi on hyvänmielen runo.
Sielähän sen luonnon heräämisen kokee,
herkkää kun on erakon sielun miel.
Minuss niin syttyy pohjanmaalta,
sielä minunki lapsuuden korvet.
Ystäviä surraavia niitä aivan kohta
pirtsakka runos kevättä rinnassa.
Tästä minullekki tuli olo
lentoon sieluni taas nous.
erakko-p-pohjanmaalta
Kiitos runosta ja terkkuja sinne .Liisa