Muistan poikasena kun sunnuntaisin kuuntelin aikuisten miesten juoruilua kylän raitilla.
Hameväestä puhuttiin ja mainittiin usein.
Rehvakasti,kädet taskussa ja taskubiljardia pelaten.Sanottiin miten naisilla vanhemmiten kädet kovenee ja kyljet kylmenee.
Ujona maalaispoikana minulle on aina nais asia ollut tuntematonta aluetta ja katsontani ollut etäisyyttä ottavaa.Kokemuspohjaisesti en voi lähestyä lapsuuden miesten eräänlaista
väittämää.
Jotenkin tässä ajassa itseäni mietityttää,miksei kukin ikäryhmä pitäydy ikäistensä kontaktiin.
Miksi etsitään yhteyttä kovasti eri ikäpolveen.
Onko taustalla selkeää viestiä,syitä.Vai onko
vain todettava,että kerta kaikkiaan mikään ei
riitä.
Olen sitä ikäpolvea,joka tanssilavoilta etsi seuran ja ei siellä tullut mieleen hakea tansiin kuin oman ikäinen.Ja luonnollisesti suhde
myös siihen rakentui, toiseen sukupuoleen.
Mieleen on tullut oliko siinä tanssilavakulttuurissa ylipäätään paljon hyviä asioita juuri parisuhteen kannalta,mitä nyt
puuttuu.
Oli ikäänkuin terve ja luonnollinen tapa valita ja löytää molemmin puolin.Tanssittiin,juteltiin
ja kiinnostuttiin jos siltä tuntui.Näki heti
toisen ja mitä toinen oli.Syntyi aito kontakti ja aito tunnelma.Ja jos saatille pääsi,niin se oli plussaa.Mutta se on niitä isojen poikien juttuja.
Jotain tuollaista välittömyyttä ja luonnollisuutta
tämän päivän ihmissuhteiden rakentelussa kaipaa.
Seksistisyyden ja kovuuden sijaan.Että ihminen kokonaisuutena nousisi esiin.Ei vain ne tietyt ruumiin osat.
Tanssilavakulttuuri toi ihmiset toistensa lähelle aitoina ja kokonaisina.Väittäisin että sen
ajan parisuhteet oli terveellä,ennen muuta aidolla,pohjalla.
Hameväestä puhuttiin ja mainittiin usein.
Rehvakasti,kädet taskussa ja taskubiljardia pelaten.Sanottiin miten naisilla vanhemmiten kädet kovenee ja kyljet kylmenee.
Ujona maalaispoikana minulle on aina nais asia ollut tuntematonta aluetta ja katsontani ollut etäisyyttä ottavaa.Kokemuspohjaisesti en voi lähestyä lapsuuden miesten eräänlaista
väittämää.
Jotenkin tässä ajassa itseäni mietityttää,miksei kukin ikäryhmä pitäydy ikäistensä kontaktiin.
Miksi etsitään yhteyttä kovasti eri ikäpolveen.
Onko taustalla selkeää viestiä,syitä.Vai onko
vain todettava,että kerta kaikkiaan mikään ei
riitä.
Olen sitä ikäpolvea,joka tanssilavoilta etsi seuran ja ei siellä tullut mieleen hakea tansiin kuin oman ikäinen.Ja luonnollisesti suhde
myös siihen rakentui, toiseen sukupuoleen.
Mieleen on tullut oliko siinä tanssilavakulttuurissa ylipäätään paljon hyviä asioita juuri parisuhteen kannalta,mitä nyt
puuttuu.
Oli ikäänkuin terve ja luonnollinen tapa valita ja löytää molemmin puolin.Tanssittiin,juteltiin
ja kiinnostuttiin jos siltä tuntui.Näki heti
toisen ja mitä toinen oli.Syntyi aito kontakti ja aito tunnelma.Ja jos saatille pääsi,niin se oli plussaa.Mutta se on niitä isojen poikien juttuja.
Jotain tuollaista välittömyyttä ja luonnollisuutta
tämän päivän ihmissuhteiden rakentelussa kaipaa.
Seksistisyyden ja kovuuden sijaan.Että ihminen kokonaisuutena nousisi esiin.Ei vain ne tietyt ruumiin osat.
Tanssilavakulttuuri toi ihmiset toistensa lähelle aitoina ja kokonaisina.Väittäisin että sen
ajan parisuhteet oli terveellä,ennen muuta aidolla,pohjalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Herra paratkoon varjele minua sellaisesta että vahana dementia naisena alkaisin flirttailee nuorille miehille ja ehdottelee jotain sopimatonta suoralta kädeltä. Minä kysyn ?? eikös me olla kaikki yhdessä jotain . Olis aika ikävää jos kaikki laummoittui viela ikäryhmittäinkin. Ensin naiset ja miehet, nuoret ja vanhat. Homot ja lesbot, rikkaat ja köyhaät, terveet ja sairaat. Mikä se sellainen maailma on ?? Kukin saa olla niin tyhmä kuin haluaa. Aina on ollut miehiä jotka ovat saaneet naista vain puheissaan. Paskanjauhajat ja järkeviäpuhuvat. Humoristit ja tosikot. Uskovaiset ja ateistit.
nuoremman seuran haikailuun sisältyy toive siitä, että saisi siten oman nuoruutensa takaisin ja pelko siitä, että jotakin jää kokematta/elämättä ennenkuin puetaan vaneritakkiin.
Taitaa vaan olla niin, että nuo molemmat syyt tekevät ihmisestä naurettavan säälittävän surkuhupaisan. Näin ainakin omasta mielestäni. Sallin tietysti muutkin mielipiteet. ☺
Kyllä kai se niin on,että tunnetaan antipatiaa ja agressioita niitä kohtaan,jotka puhuvat tai
kirjoittavat avoimesi omasta minästämme ja
tarpeistamme.
Ja todella halusta kokea sellaista,mitä jäi nuoruudessa vaille.Ne halut tahdotaan pitää
piilossa ja kun joku ketale kehtaa niistä kertoa,hän varsinainen luopio on.,
Tästä seuraa säälittäviä ja surkuhupaisia näytelmiä ja tilanteita..Avoimuus olisi hyvä lääke ja kääntää takki reilusti oikein päin.
Olemme siis jälleen kerran samaa mieltä.
Oikeen kivaa päivää sinulle ja vilkutellaan iloisesti: