Kysyn aloituksessani, mitä mieltä olette tilanteesta, jossa aikoinaan sovitut tapaamiset ovat muuttuneet siten, että lapset ovat kuukaudessa noin kolme viikkoa etävanhemmaksi kirjatulla, ja viikon lähivanhemmaksi kirjatulla?
Etävanhempi on pyytänyt ja haluaisi siirtyä lähivanhemmaksi, koska on sitä käytännössäkin jo, mutta lähivanhempi kieltäytyy sopuisasta siirrosta, koska siihenhän loppuisivat hänen saamansa elatusapu ja lapsilisät korotuksineen, plus hän joutuisi vielä itse maksamaan jotain elatusapua nykyisen etävanhemman kotiin. Toisin sanoen rahan takia hän toimii laillisesti väärin. Lastensa etua hän ei ajattele, koska suo heille mieluummin köyhemmät olot kuin paremmat, kieltäytymällä huoltosopimuksen muutoksista.
Oikeusteitse asia tietenkin on hoidettavissa, mutta ikävä makuhan siitä jää, jos tällä tavoin on lähdettävä täysin selvää asiaa hoitamaan.
Mikä mahtaa olla tuollaisen lähin kyky ajatella lastensa etua?
Tiedän että viesti on osittain provosoiva, pahoittelen sitä, ja tiedän että erittäin usein lähit ja etät pystyvät asiat sopimaan fiksusti ja sekä laillisesti että moraalisesti oikein, ilman että lasten etu kärsii.
Mitä mietteitä teille muille tästä herää?
terv. toistaiseksi osa-aikainen uusperheellinen, kahden lapsen äiti.
Etävanhempi on pyytänyt ja haluaisi siirtyä lähivanhemmaksi, koska on sitä käytännössäkin jo, mutta lähivanhempi kieltäytyy sopuisasta siirrosta, koska siihenhän loppuisivat hänen saamansa elatusapu ja lapsilisät korotuksineen, plus hän joutuisi vielä itse maksamaan jotain elatusapua nykyisen etävanhemman kotiin. Toisin sanoen rahan takia hän toimii laillisesti väärin. Lastensa etua hän ei ajattele, koska suo heille mieluummin köyhemmät olot kuin paremmat, kieltäytymällä huoltosopimuksen muutoksista.
Oikeusteitse asia tietenkin on hoidettavissa, mutta ikävä makuhan siitä jää, jos tällä tavoin on lähdettävä täysin selvää asiaa hoitamaan.
Mikä mahtaa olla tuollaisen lähin kyky ajatella lastensa etua?
Tiedän että viesti on osittain provosoiva, pahoittelen sitä, ja tiedän että erittäin usein lähit ja etät pystyvät asiat sopimaan fiksusti ja sekä laillisesti että moraalisesti oikein, ilman että lasten etu kärsii.
Mitä mietteitä teille muille tästä herää?
terv. toistaiseksi osa-aikainen uusperheellinen, kahden lapsen äiti.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihmetyttää se kuvitelma, että kuuluisikohan kyseisen lähivanhemman mielestä etävanhemman uuden puolison kustantaa uusperheen elämä, eli hänen olla se taloudellinen yksinhuoltaja, vaikka erotessa syntyy eronneiden kaksi erillistä taloutta, eikä niin, että etävanhemman talous on yhteinen lähivanhemman kanssa ja erillinen sen kanssa, jonka kanssa talouden jakaa.
Aina näitä ajatuksenjuoksuja ei oikein ymmärrä.
Elatusavun maksaminen on se taloudellinen panos, joka kuuluu laittaa omiin lapsiinsa, ja esimerkissä se maksu näyttää menevän täysin väärinpäin.
eri mieltä elatuksesta, ja sopua ei synny, oikea osoite on käräjäoikeus!
Niin, se on surullista, jos aikuiset ihmiset eivät pysty asioita hoitamaan keskenään siten, ettei kumpikaan käytä toista hyväkseen, vaan ihan oikeasti laskevat lapsen edun ensin. Eikö se ero jo itsessään ole ollut tarpeeksi lapsille?
Kynnysmatoksi ei kannata suostua, oikeuteen vaan!
Mikset kysy suoraan niin?
Lapsethan ovat pääsääntöisesti naisella, eikä hän siitä etuoikeudesta luovu sitten millään eikä mistään syystä.
Oikeutta mies saa harvoin. Lastenvalvoja pitää äidin puolta ja hänen sanansa on se joka oikeudessa painaa.
Hän voi myös luvan perästä suoraan valehdella oikeudelle koska häneltä kysytään MIELIPIDETTÄ joka hänelle on muodostunut.
Vaikka mies pystyy todistamaan joka sanan paikkansapitämättömäksi, niin ei väliä. Se EI paina niin paljon kuin tämä MIELIPIDE.
Jos joku ei usko, voi mennä kokeilemaan.
Ei auta huippukallis asianajakaan. Laskua kyllä tulee, mutta ei tulosta.
viikko olemaan äitinsä luona jos se äiti siitä työttömyysavustuksestaan vielä elarit teidän huusholliin maksaa.....mietin vaan.
Miten se asia on yhtään erilainen, kuin viikko etäisän luona, joka vielä joutuu siitä työttömyysavustuksestaan ne elarit maksamaan toisen huusholliin?
Vähävaraisen elatusmaksut maksaa sossu. Mutta niiden oikea osoite on kyllä siellä, missä lapset sitä rahaa enemmän käyttävät.
...koska lähivanhempi tarvitsee jonkun muun elättämään ITSEÄÄN ei LAPSIAAN?
Vastuu on jokaisella elättää itse itsensä, ja omat lapsensa. Lainmukaisesti sopimusten mukaan.
samasta asiasta?
Koska on olemassa ummikkoja ja ymmärtämättömiä ja ahneita vanhempia (valitettavasti), jotka eivät tätä asiaa ymmärrä ilman pientä muistutusta ja jankkaamista. ;-)
Onneksi silti suurempi osa ymmärtää ja on fiksua sakkia, eikä mitään hyväksi käyttäviä verenimijöitä.
Eli olemme samaa mieltä siitä, elatus kuuluu lapsille, ja sen tulee jakautua niin, että sitä on heihin käyttää siellä, jossa he sitä myös kuluttavat.
Kiitos!
?????????????
Tämä keskustelu taitaa juontaa tuolta alempaa, aloituksesta lapset isällä tai jotain sellaista se oli.
se on...
Mielenkiintoista että itselle epämiellyttävän asian laillisesti oikein menevän puolen esiintuominen on sinusta jankuttamista. Jos jota kuta kohdellaan laillisesti väärin jossakin asiassa, onko sinusta siis oikein vaieta ja piilottaa se asia, jotta joku muukin voi samalla tavoin toimia laittomasti?
Pelkäätkö että exäsi lukee tämän ketjun ja keksii tapasi toimia?
Lapset eivät ole rahastuskoneita. Hedelmäpeliä voi mennä pelaamaan vaikka risteilylle vapaa viikonloppunaan.
Et tiedä mitään minun tilanteestani, enkä sitä sinulle rupea tilittämään.itse en ole tehnyt laittomuuksia, enkä sellaiseen koskaan ketään kehoita ryhtymäänkään.
Sitten sinua EI PITÄISI myöskään haitata se, että keskustellaan jonkun laittomasta tavasta toimia ja siitä, miten laillisesti asioihin voisi vaikuttaa ja miten ne moraalisesti myös menisivät oikein.
mitenkään eri asia. Se on joskus vaan niin huvittavaa, että asiat nähdään niin piukasti omasta vinkkelistä, että mennään järjettömyyksiin. Sitten kun tilanne käännetään toisinpäin, verrataan jos itse oltaisiin samassa asemassa kuin se toinen, sitten vasta tajutaan jotain. Mutta hyvä jos edes silloin.
Huvittaa tässä eräs tuttu lähivanhempi, joka on sitä mieltä kun etä joutui työttömäksi, jonka vuoksi elatusapuja laskettiin ja osan maksaa kunta, niin hänen mielestään etän pitäisi nyt sitten osallistua muihin kuluihin enemmän, kun kerran sai "alennusta" elatusmaksuista. Siis voi hyvää päivää, millaisissa klimpeissä ne ajatukset oikein välillä kulkevatkaan, miten sillä etällä nyt sitten muka olisikin laittaa enemmän muihin kuluihin, kun kokonaistulot laskivat niin paljon, että elatusta katsottiin kohtuullistaa alhaisemmaksi?!?
Vaan eipä kai voi kauhalla antaa jos on lusikalla saanut, sitä ymmärrystä meinaan.
AINA ennen kuin valittaa jostain asiasta, pitäisi osata kääntää asia toisinpäin. Pitää osata katsoa asioita muustakin kuin omasta näkökulmasta.
Sille on sanakin: empatia.
väärin, kun olemassa olevia sopimuksia rikotaan! Tässä tilanteessa lapset ovat ilmeisesti etävanhemmankin toivomuksesta kolmeviikkoa hänellä. Jos elatussopimukseen tai huoltajuuteen halutaan muutos, ja toinen vanhempi ei siihen suostu, niin oikeuteenhan sitä mennään sitten, muuta konstia ei ole, ikävä kyllä.
Lähi antaa viitteitä siitä, että siinä tapauksessa ei halua tavata lapsiaan ollenkaan, jos huoltosuhde muutetaan sellaiseksi kuin se oikeammin ja käytännössä jo toimii. Siihenhän laki ei voi pakottaa , korkeintaan se voidaan huomioida elatuksen suuruudessa. Huom! siis kaikki lähit, jos elatus on tehty tietynsuuruiseksi tietyn tapaamisoletuksen pohjalta, mikäli tämä ei toteudu, on elatusarviokin väärä.
Eipä siinä mitään, mutta ymmärrän että on vaikea miettiä mikä on enemmän lasten edun mukaista. Onko tuollaisesta lähistä edes vanhemmaksi? Olisiko se sitten niin paha asia lasten kannalta, jos eivät tätä toista vanhempaa kiristävää vanhempaansa näkisikään ollenkaan?
Etävanhempi ottaa mielellään lapsensa enemmäksikin aikaa, mutta koska käytäntö on vakiintunut siten, että hänellä 3 viikkoa ja toisella vain viikon, hän on yrittänyt keskustellen saada aikaiseksi huoltosopimuksen vaihtoa toisinpäin. Tämä ei ole auttanut, joten nyt pitää punnita tarkkaan, miten asiassa edetään.
Se miksi tämä asia kuuluu etävanhemman uudelle puolisolle, johtuu siitä, että uusi puolisohan jakaa taloutensa ja rahansa etävanhemman kanssa. He ovat siis se yhteinen kukkaro.
jos eivät näkisi toista vanhempaansa ollenkaan. lapset eivät näistä "kiristyksistä" ymmärrä tuon taivaallista (toivottavasti ei lasten kuullen tämmöisiä puhuta).
Nyt lasten etua oikeasti peliin tavata molempia vanhempiansa. Raha ei saa olla kiristyskeino suuntaan eikä toiseen. Lasten etu on aina molemmemmat vanhemmat.
Niin minäkin ajattelisin. Eli miten sitten?
Jos nykyinen etä pitää lapsia kuin lähi, hän ei saa silti edes sitä taloudellista tukea LAPSIAAN varten, jonka ydinperheellinenkin saisi, saati lain mukaisen elatusavun, koska toinen kieltäytyy huoltosuhteen vaihtamisesta niin päin kuin se jo käytännössä menee. Eli vaihtoehtona näin jatkaessa, toinen maksaa rahaa talouteen, jossa sitä ei edes lapsiin käytetä, ei saa lapsilisäkään itse, ja kustantaa loppurahoillaan sitten lasten elämää omassa kotonaan. Hänellä ei jää rahaa yhtään yhteiseen talouteen ja kahteen seuraavaan lapseensa, jotka siinä taloudessa asuvat yhdessä hänen ja heidän vanhempansa kanssa. Hän ei voi tarjota juuri lämmintä kättä enempää mitään lapsilleen. Toki lämmin käsi ja sydän on jo iso asia, mutta kuitenkin. Etävanhemman puolison rahat kuluvat myös täysin, yhteisen talouden pyörittämiseen ja kahden yhteisen lapsen menoihin, johon etän rahat eivät siis enää riitä, vaikka niin pitäisi. Köyhyys on perheen elämänmuoto.
Toinen vaihtoehto on hakea laillisten oikeuksien mukaisesti käräjöimällä oikeutta lähihuoltajuuteen, joka jo käytännössä siis on olemassa. Tästä seurauksena nykyinen lähivanhempi ilmoittaa, ettei siinä tapauksessa ota enää lapsia ollenkaan luokseen. Hän on siis valmis niin tekemään omille lapsilleen, vaikka kyseessä on juuri heidän elämänolojensa muutos parempaan, kun siitä taloudesta, jossa he käytännössä asuvat ei enää makseta rahaa toiseen talouteen, jossa sitä ei heihin edes käytetä, vaan se raha tulisi kuten kuuluu heitä varten nykyisen etän kotiin. Samoin kuin lapsilisät.
Lasten kuullen asioista ei todellakaan puhuta, mutta mitä vastata kun kysytään, miksei ole varaa harrastusvälineisiin tai uusiin riittävän kokoisiin vaatteisiin tai ylipäätään vaikkapa elokuviin menemiseen joskus perheen tai kaverien kanssa? Vastataanko silloin, että kun sitä elatusapua joudumme maksamaan lähille, ja sinne ne lapsilisätkin menevät, niin meillä täytyy leikkiä nyt vaan käpylehmillä, ostaa käytetyt vaatteet ja olla tekemättä muiden samanikäisten kanssa asioita, joita normaaliin elämään kuuluu toisinaan, koska ne maksavat.
Ei taida olla olemassa ollenkaan hyvää vaihtoehtoa tähän, koska lähivanhempi on niin itsekäs ja rahanahne. Tässä tapauksessa, valitettavasti. On siis mietittävä vaihtoehto, joka on vähemmän huono.
Voisiko lähivanhempi pystyä siihen oikeasti, että hylkäisi omat lapsensa kokonaan? Ehkä hän vain puhuu niin, jotta ei joutuisi luopumaan rahanlähteestään, jonka pitäisi olla lasten rahanlähde.
on nuo vellihousut nähty. Kerro miehelles, että hakee sen lähihuoltajuuden ja elarit oikeuden kautta. Ja sitten myös tapaamisopimuskuvio uudestaan, äiti käyttää sitä jos käyttää.
lapsilta pitäisi kysyä mielipide,ja jos ei osaa päättää ratkaisee jos vaki asunto-työpaikka ym asiat ok jos toinen ensin lähtenyt suhteesta ja jättänyt lapset jo puolisolle silloin ei pitäisi erimielisyyksiä olla.jos puoliso lähtee yhteisestä kodista ensin,ei pitäisi ilman ratkaisua siirtää lapsia minnekkään lapsuus kodista.sosiaalitoimisto voi ratkaista huollon myös iskälle,jos uusisuhde ei asusamassa osoitteessa,alkoongelma tai lapsi kertoo sellaista että on syytä huolestua.jos on oikeassa,kannattaa riitauttaa.koska molemmilla oikeus huoltajuuteen
Kyseisessä tapauksessa, luultavimmin elintason alentumista pelkäävän toiminta on täysin väärin.
Ainoa tie on ehdottomasti oikeus, jos kerta ei toinen halua muuttaa järjestystä ja lapseltakin on kysytty asiasta.
Lapsen näkökulma on että hänhän on jo muutenkin meillä enemmän.
lisä menee äidin ylläpitämiseen ja muust ei sit keskustellakkaa..