Miten ootte ratkaissut harrastusvälineiden, vaatteiden ymv. hankinnat???? Kun on useampi lapsi, melkein aina jollain sukset, monot ym.jääneet pieniksi. Miten ihmeessä voisi sopia kumpi hankkii mitä ja millaista. Oisi kiva tietää kokemuksia.
hankintoja
millaisia ratkaisuja
8464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on käytössä tili, mihin kumpikin vanhemmista laittaa saman summan kuussa ja sieltä sitten käytetään tarpeen mukaan. Harvemmin kyllä sieltä mitään otetaan. Se kumman kohdalla tarve on akuutimpi, ne sitten hankkiin. Mahdutaan me saamaankin aikaan kauppaan, jos tarve niin vaatii.
Minun periaatteen mukaan etävanhemman maksama elatustuki hoitaa nämä asiat.
Hehehe...
Valtion elarit viime vuomma minun kohdalla 118 e /kk ja esim. päivähoitomaksu 186e / kk. Tänä vuonna taisi nousta tuo elatusmaksu, vaan ei vielä ihan päivähoitomaksun tasalle. Olis vielä jotain muitakin kuluja niinku vaatteita, lääkkeitä ja sellaista.
Ai niin ne harrastukset.. Kumpihan ne maksais..?
Päivähoitomaksu määräytyy lähihuoltajan tulojen mukaan. Elatusmaksu määräytyy etähuoltajan tulojen mukaan.
Siellä missä lapsi on, hän kuluttaakin.
Meillä maksetaan tiettyjä harrastusvälineitä puoliksi, tiettyjä taas hankitaan kumpaakin kotiin (pyörä, sukset) kun niitä kummassakin käytetään, ja etäisyys sen verran pitkä, ettei ole mielekästä niin isoja kamoja kuljetella edestakaisin julkisella ajoneuvolla. Vaatteita kumpikin hankkii omaan kotiinsa käyttötarpeen mukaan, toki niitä edestakaisinkin kulkee, eipä tuo ole haitannut. Lelut ja pelit jne. hankkii kumpikin omaan kotiinsa käyttötarpeen ja varojensa mukaan, joskus sovitaan tietyistä hankinnoista jouluksi tai syntymäpäiväksi. Lähinnä siten, että se mitä oikeasti tarvii tulee ensisijaisesti hankituksi, loput sitten jos euroset venyy. Koskaan ei ole ollut ongelmallista neuvotella exän kanssa hankinnoista, vaikka välillä on päädytty siihen, että toinen ei osallistu, tai jotain tiettyä juttua ei juuri nyt hankita. Hyvää käytettyäkin on välillä hankittu. Pääsääntö on, että ei etän tarvitse osallistua elatusmaksujen lisäksi, mutta halutessaan voi osallistua. Järkevästi ja asiallisesti hoidettuna, aina välillä mielellään osallistuukin, toki oman rahatilanteensa mukaan myös.
Harrastuksia on kovin kovin monen hintaisia. Ja heti ei tarvitse hankkia huippumerkkisiä varusteita. Hyvät kyllä.
Lähivanhempihan saa elatustuen/maksun lisäksi myös lapsilisän ja siihen mahdollisesti yh-korotuksen. Ja ed. korjaukseksi elatusmaksu ei määräydy puhtaasti etähuoltajan tulojen mukaan vaan edelleen molempien vanhempien tulojen suhteessa.
Periaate oikeasti on, että lähivanhempi saa tukia nimenomaan siksi, että pystyisi tarjoamaan lapselle/lapsille heidän elämänsä tarpeet. Toki aina voidaan toisin sopia, jos molemmat ovat sitä mieltä. Kyllä kuitenkin etävanhemmallakin on lapsesta "menoja", vaikka ei mitään tukia saakaan: mm sähköä, vettä, lakanoita, pyyhkeitä, ruokaa, jotain vaatteita (vähimmillään), jotain leluja tms, polkupyöriä, pulkkia, kelkkoja, ehkä asumisjärjestelyihin on lapsen olemassaolo vaikuttanut (asunnon koko). Ja ennenkaikkea kyllä lähivanhemmankin pitää myös omaa rahaa laittaa lapsen elämiseen ja harrastuksiin eikä vain laskea, mitä tulee muualta se kuuluu lapsen elämään.
Syntymäpäivät ja joulut ovat hyviä aikoja lapsen/lähivanhemman pyytää jotain tarpeellista lapsen kokoaikaiseen käyttöön. Kierrätys monen lapsen perheessä on erinomainen ajatus - kaikki ei aina voi saada kaikkea uutena. Monissa urheiluseuroissa ja kouluissa pidetään varustetoreja tms, juuri siksi että hyväkuntoiset varusteet eläisivät uudelleen henkiin. Ja joskus edes se suku on paras: tee järkeviä lahjatoiveita...
Kyllä, periaatteessa etävanhemman ei tarvitse kustantaa mitään yli elatusmaksun, ellei niin olla sovittu erikseen paperilla, joka lastenvalvojan luona on vahvistettu.
Alunperin varmasti juuri lasketaan molempien vanhempien tulojen suhde elatusmaksua arvioitaessa, mutta totuushan on se, että silti elatusvelvollinen ei voi maksaa enempää, kuin hänen tuloihinsa on kohtuullista - pitäähän hänen huolehtia myös omasta elämisestään, ja juuri noista lapsen kuluista, joita syntyy hankinnoista omaan kotiin ja lapsen käydessä.
Olen samaa mieltä tuosta, lähivanhempi sitoutuu lähivanhemmuutensa kautta vastaamaan siitä arjesta hankintoineen, jota lapsi hänen luonaan viettää ja saa siihen tuet elatusavun osittain talouspuolta tukemaan. Ja tietenkin loput hän kustantaa omastaan - onhan esim. asuminen myös hänen asumistaan ja ruoka, sähkö ja vesikulut myös hänen kulujaan - aivan samoin kuin etävanhemmalla on omat vastaavansa. Ja jos lähivanhemmalla on omistusasunto, hänhän lyhentää joka kuukausi sitä, eli kartuttaa omaa omaisuuttaan, jonka myös joskus perinnöksi jättää - samoin kuin etävanhempi omaansa. Kun saa enemmän aikaa lapsen kanssa, saa myös päävastuun arjen pyörittämisestä ja enemmän menoja, sehän on selvä. Mutta yhteinen aika on kyllä sen arvoistakin.
Järjenkäyttö hankinnoissa on hyvä ohjenuora toimivaan taloustilanteeseen.
Tuli aika lailla ilmi, että jos vanhemmat voivat yhdessä miettiä ja suunnitella hankintoja, asiat sujuu järkevästi. Minun ei ole edes mahdollista ottaa yhteyttä ja kysyä, miten toimittais, vaikka haluaisin lasteni asioiden sujuvan mahd. hyvin. Toinen ei suostu keskustelemaan! Nyt lapsetkin joutuvat miettimään näitä asioita. Onko se oikein??
aikuisten murheita.
Jos tilanne se, että etän kanssa ei mitään mahkuja mihinkään neuvonpitoon tai keskusteluun, sitten sun on keksittävä itse keinot. Sun kestettävä tuottaa pettymys ja sanoa, mitä ei voi hankkia ja mitä taas voi. Sun on laskettava pennosesi, tehtävä ratkaisuja, kilpailutettava sähköt, vakuutukset, puhelinliittymät jne. jotta et maksa turhasta.
Ja sitten sun on tajuttava, että sinä yksin vastaat sinun ja lasten elämästä sinun luonasi, ainoat avut ovat elatusapu ja lapsilisät. Sillä on mentävä, se laitettava riittämään, lapsia ei tartte raha-asioihin sekoittaa ja -murheisiin sekoittaa sen enempää, ainoastaan opettaa, että raha ei kasva puissa, ja jotain tarttee tehdä sen eteen että jotain myös saa.
Ei ole muuta mahdollisuutta sun kaltaisessa tilanteessa, kuin kantaa se vastuu ihan yksin ihan itse.