Miten kerrotte / kerroitte lapselle, joka on saatu alkuun luovuttajan sukusoluilla, että kenestä lapsi on peräisin? entä sukulaisille, tuttaville ja ystäville? Kerroitteko ihmisille, että olette käyneet hoidoissa saadaksenne lapsen vai oletteko sen tarkemmin siitä ihmisiä tiedottaneet? Meillä tilanne se, että joudumme käyttämään luovuttajan sukusoluja, ja mietityttää miten siitä kertoisi muille. Olisin iloinen, jos voisitte kertoa omia kokemuksianne.
Kertoakko vai ei
VeraMaria
10714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
minä en kertoisi kylläkään.jokaisen oma asiahan se on , mutta minusta asia on niin että mitä ei silmä näe,eikä korva kuule, sitä ei sydän sure. kukaan ei siitä viisastu siitä tiedosta. ei tuollaisia asioita kukaan VOI TULLA EDES KYSYMÄÄN sinulta.. ?? " miten teidän lapsi sai alkunsa?" ja kun ei kerro kellekään, ei joudu tilanteeseen että joku vahingossa on möläyttänyt,tai väärässä tilanteessa väläyttää jotain viisasta. minulla on yksi ystävä jolle olen hoidoista kertonut,hänen kanssaan voin asiasta puhua,mjoskus vitsaillaankin kun ei ilman huumoria aina tätäkään jaksa.. mutten mulle puhu ettei tule turhia selityksiä.
voimia mietintään. minusta myös tuntuisi että lapsi alkaisi karsastamaan isäänsä jos asia valkenisi. miksi suotta särkeä pieni sydän.lapsi ei kuitenkaan ymmärrä näitä meidän halujamme ja tapojamme toimia..muista ettå tämä oli vain minun mielipiteeni :? voimia sinulle.päädyitte mihin tahansa ratkaisuun.
Minun mielestäni lapselle pitäisi ehdottomasti kertoa! En tiedä kysyitkö edes tätä, mutta tuon edellisen vastauksen luettuani halusin sanoa tästä oman mielipiteeni. Koskaan ei voi olla täysin varma siitä, etteikö lapsi jossain vaiheessa saisi "salaisuutta" tietoonsa jostakin. Sepä vasta tragedia olisikin..
Itse olen ollut läheisille avoin hoidoista, joten he tulevat tietämään myös lastemme alkuperän. Itse pidän sitä kyllä yleisesti ottaen pariskunnan täysin omana asiana, kuinka avoimia haluavat hoidoistaan olla. Itse olen ollut tyytyväinen tähän järjestelyyn, vaikka lapsettomuustaistelu tuntuu vain jatkuvan.
Ainakin Simpukka -Yhdistys myy kirjaa nimeltä 'Pupujuttu ja muita vauvasatuja'. Sitä monet hoidoilla lapsen saaneet ovat kehuneet hyväksi avuksi kerrottaessa lapselle hänen alkuperästään.
Itsekin ajattelin tuon tilata jos joskus iloinen flaksi käy.
Vanhemmat jäävät aika usein kiinni siitä, ettei lapsi olekkaan heidän tai että isä ei olekaan isä. Yleensä tilanne paljastuu lapselle viimeistään koulun biolgian tunneilla, joilla käsitellään perinnöllisyyttä. Tai jos lapsi ei sitä itse hoksaa, niin joku fiksumpi luokkakaveri huomaa, että "miksi Villellä on ruskeat silmät, kun sen isi ja äiti ovat sinisilmäisiä?"
lähtenyt raskaus.
Aluksi ajattelin että saa olla ihan avoin asia, eikä mitään väliä vaikka kaikki tietäisivät.
Raskauden edetessä mieli muuttunut.
Meillä ainakin lapsi saa jossain vaiheessa asiasta tietää, luultavasti alan jo pikkuhiljaa asiasta kertomaan varhaisessa vaiheessa.Mieheni on vähän eri mieltä, joten asiasta vielä keskustellaan.
Sukulaisten ei kaikkien tarvitse tietää,eikä kavereidenkaan.
Kannattaa ihan rauhassa keskittyä raskauteen ja lapseen ennenkuin tiedottaa lapsen tarkempaa alkuperää ja sittenkin mielestäni kannattaa miettiä tarkasti keiden haluaa tietävän.
Minua ainakin ärsyttänyt ihmisten uteliaisuus alkuperän suhteen ja kuitenkin kyseessä on ihan normaalisti etenevä raskaus ja lapsen syntymä ym. asiat.
asiasta numeroa lapselle enkä muillekaan. ensinnäkin minun sisarellani on täysin ruskeat silmät,lapsen isällä vihr.ruskeat,niin onpas pojalla komiat siniset silmät.ja nyt jo 17v että kyllä väri pysyvä.ja isä on isä,oli alku mikä tahansa.minusta asia ei kuulu LAPSELLE tai vielä vähemmän muille immeisille. lapselle kertoisin aikaisintaan siinä 18-20 iässä jolloin hän jo ymmärtää asian.pienenä hyvin helposti puhuu asiasta esim koulusssa,ja onko sitten kivaa hänelläkään.. en minäkään aio kertoa mahdolliselle lapselleni että hei,sait alkusi koeputkessa sitten. se on naisen ja miehen välinen rakkaus joka tässä vaikuttaa eniten.
Se on tietenkin jokaisen oma asia miten toimii.
Kuitenkaan en itse halua että lapselleni tulisi kokemusta että häntä on petetty tai jotain oleellista on häneltä salattu.
Kyllä myöskin suosituksena on että jo lapsena alettaisiin asiasta kertomaan, jos käytetty lahjoittajan sukusoluja.
Itse olen ajatellut kertoa aluksi yleisellä tasolla miten eri tavoilla lapsia tulee perheisiin ja että kaikki tavat ovat yhtä hyviä, lapsen ikätason huomioiden.
Jos hän itse ei ole asiasta vähääkään kiinnostunut, niin eihän sitä tietoa tarvitse väkisin syöttää.
Luotan siihen että tilanne kertomiselle tulee jotenkin luontevasti, kun on itse hyväksynyt loppuunasti sen, että täysin biologisesti omaa lasta emme saaneet.
En halua pitää perheessämme "suuria salaisuuksia", koska lapset vaistoavat yllättävän paljon asioita ja muodostavat sitten omia kuvitelmia asioista,joka voi olla haitallisempaa kuin että tietäisi tosiasiat.
Kuulostaa kyllä todella oudolta toi sun postaus. Siis totta helkkarissa se asia lapselle kuuluu, itseasiassa vielä enemmän kuin sinulle itsellesi! Hänen ALKUPERÄSTÄÄN siinä on kysymys, ei todellakaan siitä kenen kanssa sinä olet tai et ole muhinoinut.
Jos lapsesta tulee vähänkään fiksumpi kuin sinusta, hänellä todellakin on mahdollisuudet kyseenalaistaa oma alkuperänsä. Useimmat meistä vertailevat itseään vanhempiinsa.
18-20 -vuotiaalle on jo myöhäistä kertoa tuollaista asiaa aiheuttamatta maailmankuvan murenemista ja suurta mielipahaa. Päiväkoti-ikäinen lapsi jo pystyy sisäistämään näinkin ison asian ja siitä tulee lopulta osa hänen identiteettiään. Minulla on tästä esimerkki lähipiirissä, eikä lapsi todellakaan näe asiaa niin ihmeellisenä että huutelisi sitä ympäriinsä. Hänelle asia on juuri niin yksinkertainen että "isi ei antanut äidille siementä" ja that's it. Murkkuiässä saattaa sit funtsia asiaa syvemmin.
Eikö ko. asiaa voisi verrata adoptioon? Eli kertoako lapselle, että hänet on adoptoitu. Kun lapsi saa luovuttajan sukusoluista alkunsa, niin äiti on sentään päässyt kantamaan lapsensa.
Mielestäni lapselle tulisi kertoa. Itselläni ei ole lähipiirissä yhtään sukusoluista saatettua lasta, ainoastaan adoptoituja. Heille on kerrottu asiasta jo pienenä, ja hyvin pärjäävät sen kanssa. Yksi heistä on jo 25-vuotias, ja hänelle äiti on Äiti ja isi on Isi. Riippumatta alkuperästä.
aivan käpälästä..mutta totuushan ei pala tulessakaan ELI :JOKAINEN TAAPLAA TAVALLAAN!!! joku haluaa kertoa,joku ei. toisilla on hyvinkin arka asia ja toisilla ei.eikö oikein nyt sakki bonjaa?? ei ole yhtä mielipidettä.
en kertoisi hänen alkuperiään ellei joku erittäinkin psaha tilanne niin vaatisi. paitsi jos kyseessä olisi tummaihoinen ,olisi aikas vaikea salata mutta en sellaiseen ryhtyisikään.minusta se on nykyisin ihan muotia adoptoida lapsia.en lähtisi siihen itse.haluan oman vauvan tai en ollenkaan.siis minun sisälläni kasvaneen.minun synnyttämän.vaikka vierailla sukusoluilla.se olisi minua osa silloin.sukulaiset aina vihjailevat että kiinasta tulee paljon lapsia ja venäjällä on kurjat olot pienokaisilla ym ym.. mutta luulen että suurimmaksi osaksi se on heille vaan bisnes... siihen en ryhtyisi.