Voisitteko te, joilla on enemmän kokemusta kuin mulla kertoa, et onko suhteellani tulevaisuutta? Kohta tulee kaksi vuotta täyteen, kun kohtasin ihanan naiseni. Mutta edelleenkään, vaikka aikaa on kulunut ja olemme vakavissamme toistemme suhteen (tai niin ainakin luulin), ei hän ole kertonut suhteestaan kenellekään. Ei kenellekään! Onko rakkaus sokea vai olenko minä vain liian sinisilmäinen?
Kaikki olisi muuten loistavasti, kevät tulee ja naiset vain kaunistuu. Mutta olen alkanut liiaksi miettimään asioita. Se tekee mut hulluksi. Itse olen sentään kertonut lähipiirilleni olevani lesbo, vaikken sitä työpaikallani kuulutakkaan. Voiko suhde toimia pidemmän päällä, jos se täytyy salata?
Kaikki olisi muuten loistavasti, kevät tulee ja naiset vain kaunistuu. Mutta olen alkanut liiaksi miettimään asioita. Se tekee mut hulluksi. Itse olen sentään kertonut lähipiirilleni olevani lesbo, vaikken sitä työpaikallani kuulutakkaan. Voiko suhde toimia pidemmän päällä, jos se täytyy salata?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ylipäätänsä tilanteesta ja suhteesta. Siis onko naisellasi aiemmin ollut naissuhteita? Onko hän vielä epävarma identiteetistään? Ei asiat oo niin mustavalkoisia. Ota asia puheeksi ja sano naisellesi mitä sinä haluat. jos hän ei halua samoja asioita kanssasi, niin ehkä sun kannattaa miettiä onko hän arvoisesi.
aika loogista, että jollekin haluaisi kahden vuoden seurustelusta jo kertoa. Onko hän kertonut syytä siihen, miksei ole kertonut kenellekään?
Niin, se on myös kova paikka sille salaajalle kertoo esim. sukulaisille ja tuttaville suuntautumisesta ja yhdessä olosta, jos vaikka pelkää heidän rajujakin kommentteja asiasta. siihen täytyy kyllä olla hyvä syy jos ei haluu kertoo, kahdenvuoden yhdessäolon jälkeenkään. Ei välttämättä johdu etteikö haluis vaan pelkää kertoa. Kuiten kannustan kertomaan, ennen kuin on liian myöhäistä.
Mulla on sama tilanne kuin sulla. Ystäväni ja perheeni tietää, että seurustelen naisen kanssa. Mutta tän naisen perhe ja ystävät eivät tiedä, että nainen on lesbo ja mun kanssa parisuhteessa. Mulle tilanne on ollut välillä vaikea niellä. Häpeääkö hän itseään niin paljon, ettei kehtaa kertoa edes vanhemmillen? Elän omaa elämääni ja tulevaisuus meillä kahdella näyttää menevät enemmältikin sellaiseen kaverisuhteeseen. Olen ylpeä itsestäni ja naisestani, mutta kovin on yksipuolinen juttu...
Mikään suhde ei toimi pitemmän päälle, jos et voi keskustella ystäväsi kanssa.
Luuletko tosiaan, että vastaus suhteeseesi löytyy täältä, tuntemattomien ihmisten ajatuksista?
ihmisiähän me kaikki olemme
ja ajatukset ja ratkaisut tärkeitä
t. eri kuin aloittaja
Vastaus voi todellakin löytyä täältä, uskomatonta mutta totta. Kun vain yksin pohtii asioita, ne saavat liian suuret mittasuhteet.
Sain uusia näkökulmia aiheeseen, en enää ajattele niin yksipuolisesti, mustavalkoisesti niinkuin joku kirjoitti. Ehkä tosiaan on niin, ettei kaikille ihmisille oman lesbouden myöntäminen ole niin helppoa. Itse taas nautin omasta elämästäni, kun ei tarvitse esittää lähipiirilleen muuta kuin on.
Pelkään, että ajan myötä suhteemme muuttuu myös pelkäksi kaverisuhteeksi. Mutta ehkä se sitten on niin tarkoitettu, mistäpä ton tietää. Pääasia kai, että itse tietää mikä on...
No mun tapauksessa mun lähipiiri ( = ystävät, veli, sekut ) kyllä tietää musta ja elän ihan omaa elämääni lesbona, mutta vanhemmat ovat aina olleet asia erikseen. Ei meillä muutenkaan puhuta omista jutuista ja tämä asia varsinkin on lakaistu maton alle!
Tilanteita on monia.. Ei se ole niin helppoa puhua lesboudestaan vanhemmille, jotka ällöksyvät koko asiaa eivätkä vuosienkaan mutustelun jälkeen hyväksy sitä!!
Mulla on just sama tilanne, että ystävät ja veli tietää, mutta vanhemmille en pysty kertomaan. Sen verran homofobista porukkaa ovat.
Mutta luulisi olevan tosi vaikeaa, jos ei voi kertoa kenellekään seurustelusta. Mulla ainakin hajois pää. Sekin aiheuttaa jo ristiriitaista oloa, että joudun salaamaan lesbouteni vanhemmiltani, kun kuitenkin ollaan aika paljon tekemisissä. Se ristiriita on kuitenkin pienempi paha kuin se, mitä kertomisesta seuraisi.
Jotain kokemuksia asiasta.
Olin itse yli kolmenkymmenen kun aloin sattumien kautta seurustelemaan naisen kanssa, ei ollut mitenkään todellakaaan tarkoitukseni tai tarkoituksemmme, niin vain kävi että rakkaus astui piankin kuvaan.
Olin epäillyt nuoresta asti olevani naisiin kallellaan ja odotellut että SE menisi ohi =) kokemuksia minulla ei ollut ennen häntä ja muutenkin en ollut jutellut tai tavannut kuin muutaman meikäläisen ohimennen.
Minulla meni monta vuotta, tulla sinuiksi itseni kanssa. Tämä palsta oli silloin ainut mistä edes jotakin selvisi millaista on olla lesbo/bi ihmisenä ja seurustella naisen kanssa.
Ympäristöni oli äärivastainen silloin ja olinkin myöhemmin vuosia pitämättä pahemmin yhteyttä. minullekin sanottiin että jos nyt lähden niin takaisin ei ole tulemista, niin cityläisenä se olisi ollutkin helppo ratkaisu, ovi kiinni 10.ksi vuodeksi ja se siitä. Mutta kun vastuuta oli muustakin kuin omasta itsestä, työstä osin toimeentulosta yrittäjyydestä.päälle vielä epävarmuus siitä millaista on elää lesbona, itsetutkiskelu kesken.
Kuitenkin se että kielletään käymästä tai kielletään koko olemassaolo on erityisen raskasta ja päätöstä elää ihan omana itsenä saattaa vaatia aikaa vaikka tietää, kuinka haluaa elää, näin ainakin oli omalla kohdallani.
Jotenkin vain aika tekee tehtävänsä ja monesti ei aina tosin suhtautuminen lievenee,ei kaikilta mutta joku saattaa jopa osata ajatellakin niistä kieltäjistä.
Itse jätin suuresti rakastamani seudut taakse ja lähdin, en niinkään surrut vahhempiani ja siskojani vaan vaan sitä ympäristöä, maaseutua jonka jätin, se oli kovin rakas kotiseutu.
Nykyään monia asia on toisin,mutta se prosessi vaati minulta aikaa olin kohtuullisen ikäinen kaiken käymiseen ja uskon siihen että mitä vanhempana havahtuu asialle sitä vaikeampi se on käsitellä, tai ainakin monimutkaisempi.
Nykyään en paljonkan juuri välitä siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat ja omassa elämässäni olen sitä mitä olen, kerron ja sanon kuka olen.
Enkä enää ihmettele; voivatko ihmiset nähdä kaupan kassalla, sukulaisvierailulla,työkaverit,jotain että olen lesbo, outo.. tuo oli sitten vitsi mutta täyttä todellisuutta vuosia sitten.
Laitan silloiseen oman tilanteeseni liittyvän linkin ei oma kirjoittamani mutta siitä selviää toivottavasti, se rakastamisen vaikeus ja kuinka asia oli selvä mutta asiaa selviteliin väärästä päästä,Kyse olikin siitä että millaista on olla lesbo ja elää lesbona. kaikki kokemukset uupuivat ja kontaktit muihin samanlaisiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000001597669
laitan linkin siksi että Toivon että se kukaties auttaisi jotain muuta.
Ohimennen tiedän että on moniakin joilla ei ole mitään suurempia häiriötekijöitä olla ihan kaapista ulkona, mutta he eivät halua suuremmin tehdä siitä numeroa ja vain muutama tietää totuuden heistä, meitä on niin moneksi.