---
Miksi linnut ovat alkaneet laulaa niin joutuisasti,
vai ovatko korvani tulleet liian hitaiksi
kuulemaan?
Iltaisin en ehdi avautua
kosketuksellesi
kun sormesi ovat jo poissa
ja nukut vierelläni
itsetyytyväistä untasi,
kuorsaten
Mikä minusta on tullut?
Valvoessani pimeässä
muistan valoisat, kirkkaat päivät
joina ihoni otti vastaan
hellät kätesi ja
pienimmästäkin hipaisusta
värisin sieluni syvyyksiin saakka
Katseesi
täytti soluni huimaavalla hellyydellä,
ja erotessamme hikisinä toisistamme ruumiini säilytti
kehosi muiston
täyteläisenä ja tuoreena
kunnes minäkin aamuyöllä nukahdin
värisevän
iloni paljoudessa
Liikutan sormeani,
katseeni samenee tässä
pimeydessä
Niin, mikä minun on
kun kasvosi ovat
vain nopea häivähdys
ihollani
Ja linnut ikkunan takana
visertävät
että ruoho olisi
vihreämpää jossain
Vihreämpää?
Ei toki, hymähdän
Tiedän ettei kylmentymiseni syy ole yksin minussa,
mutta sen verran rehellisyyttä
ja todellisuudentajua minulla vielä on
jäljellä
Kosketellessani itseäni yössä
Sysään pois kaikki vieraat kasvot
ja ajattelen
vain sinua, sellaisena kuin joskus olit
ja sellaisena kuin olet
Ah
Nukkuvien kasvojesi läpi lehahtaa
kaukaisten lintujen parvi
Ne ovat palanneet laulamaan
Hetken aikaa ne ovat taas ihollani, hetken aikaa
ne tanssivat
tuhansin hellin siivin
Ja vaikka itkuuni nukahdan
jokin minussa kuplii ja soi aamuun asti
Ehkä täydemmin kuin koskaan ennen, vielä aamullakin
se on tallella,
peilikuvani edessä voin seisoa suorassa
Kiitollisena kaikesta
näkemisestä
mihin todellisuus minut
pakotti
Painan nukkuville kasvoillesi,
karhealle poskellesi
suudelman
Katselen näyttöpäätettä
Kirjoitin runon
naiseksi tekeytyen, naiseksi
eläytyen
Silmäni kyyneltyivät ajatellessani hänen uskollisuuttaan
Sellaisen naisen minäkin haluaisin,
naisen joka pysyy rinnallani
vielä silloinkin
kun itsetyytyväisyydessäni olen tullut
sokeaksi hänen tarpeilleen
vuosien saatossa kuuroutunut
sielunsa kaipaukselle ja ihossaan sykkivälle,
riutuvalle huudolle
Tukahdutetulle nyyhkytykselle yössä?
Miksi linnut ovat alkaneet laulaa niin joutuisasti,
vai ovatko korvani tulleet liian hitaiksi
kuulemaan
Iltaisin et ehdi avautua
kosketukselleni
kun sormeni ovat jo poissa
ja nukun vierelläsi
itsetyytyväistä untani
kuorsaten
Mikä minusta on tullut?
Miksi linnut ovat alkaneet laulaa niin joutuisasti,
vai ovatko korvani tulleet liian hitaiksi
kuulemaan?
Iltaisin en ehdi avautua
kosketuksellesi
kun sormesi ovat jo poissa
ja nukut vierelläni
itsetyytyväistä untasi,
kuorsaten
Mikä minusta on tullut?
Valvoessani pimeässä
muistan valoisat, kirkkaat päivät
joina ihoni otti vastaan
hellät kätesi ja
pienimmästäkin hipaisusta
värisin sieluni syvyyksiin saakka
Katseesi
täytti soluni huimaavalla hellyydellä,
ja erotessamme hikisinä toisistamme ruumiini säilytti
kehosi muiston
täyteläisenä ja tuoreena
kunnes minäkin aamuyöllä nukahdin
värisevän
iloni paljoudessa
Liikutan sormeani,
katseeni samenee tässä
pimeydessä
Niin, mikä minun on
kun kasvosi ovat
vain nopea häivähdys
ihollani
Ja linnut ikkunan takana
visertävät
että ruoho olisi
vihreämpää jossain
Vihreämpää?
Ei toki, hymähdän
Tiedän ettei kylmentymiseni syy ole yksin minussa,
mutta sen verran rehellisyyttä
ja todellisuudentajua minulla vielä on
jäljellä
Kosketellessani itseäni yössä
Sysään pois kaikki vieraat kasvot
ja ajattelen
vain sinua, sellaisena kuin joskus olit
ja sellaisena kuin olet
Ah
Nukkuvien kasvojesi läpi lehahtaa
kaukaisten lintujen parvi
Ne ovat palanneet laulamaan
Hetken aikaa ne ovat taas ihollani, hetken aikaa
ne tanssivat
tuhansin hellin siivin
Ja vaikka itkuuni nukahdan
jokin minussa kuplii ja soi aamuun asti
Ehkä täydemmin kuin koskaan ennen, vielä aamullakin
se on tallella,
peilikuvani edessä voin seisoa suorassa
Kiitollisena kaikesta
näkemisestä
mihin todellisuus minut
pakotti
Painan nukkuville kasvoillesi,
karhealle poskellesi
suudelman
Katselen näyttöpäätettä
Kirjoitin runon
naiseksi tekeytyen, naiseksi
eläytyen
Silmäni kyyneltyivät ajatellessani hänen uskollisuuttaan
Sellaisen naisen minäkin haluaisin,
naisen joka pysyy rinnallani
vielä silloinkin
kun itsetyytyväisyydessäni olen tullut
sokeaksi hänen tarpeilleen
vuosien saatossa kuuroutunut
sielunsa kaipaukselle ja ihossaan sykkivälle,
riutuvalle huudolle
Tukahdutetulle nyyhkytykselle yössä?
Miksi linnut ovat alkaneet laulaa niin joutuisasti,
vai ovatko korvani tulleet liian hitaiksi
kuulemaan
Iltaisin et ehdi avautua
kosketukselleni
kun sormeni ovat jo poissa
ja nukun vierelläsi
itsetyytyväistä untani
kuorsaten
Mikä minusta on tullut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko sinusta tullut jo nainen?
kaikki on mahdollista.
Tunnetuimpia muodonmuutoksia lienee Franz Kafkan Muodonmuutos (1915), jossa tunnollinen kauppamatkustaja yhden yön aikana muuttuu suunnattomankokoiseksi, olomuodoltaan koppakuoriaista muistuttavaksi syöpäläiseksi. Kafka kertoo tarinan rennolla tyylillä, hätkähtämättä, ikäänkuin olisi aivan luonnollista että ihminen voi sillä tavalla, hups, aamulla herätä vuoteeltaan aivan toisenlaisena: syöpäläisenä.
Philip Rothin pienoisromaanissa Rinta (1972) kirjallisuuden professori, hivenen neuroottinen David Allan Kepesh muuttuu jättimäiseksi naisen rinnaksi.
Ranskalaisen Marie Darieussecq'n kertomuksessa Sikatotta (1996) nuori nainen muuttuu emakoksi.
Kuitenkaan ei Kafka muuttunut syöpäläiseksi, ei Roth naisen rinnaksi eikä Darieussecq emakoksi. Myöskään äitiparta ei muuttunut naiseksi, ei edes miespuoliseksi runoilijaksi jota runossaan kuvaa kuvittelemassa itseään (siis itseään, ei äitipartaa) naisena - joka eläytyy mieheksi, joka eläytyy naiseksi joka kuvittelee olevansa miespuolinen runoilija kuvittelemassa itseään naisena?
Mutta. Onko * piip piip * muuttunut arabella bellahuuleksi? Hmmm. Onko se vakavaakin?
http://www.youtube.com/watch?v=KULrrx3vcKM&feature=related
Kirjallisuudessa voimme tarkastella ja lähestyä todellisuutta (faktaa ja sen ilmiöitä) epätodellisuuden (fiktion, jopa sisäkkäisten fiktioiden) välityksellä!
Ja nyt saunaan. :)
Kiva lehmä :) muu muu
Niin olet oikeassa, että voi kuvitella eläytyä
miehenä naiseksi ja naisena mieheksi, tai
miehenä mieheksi, joka kuvittelee tutkivansa
naisen naisena naiseutta, vaikkapa juuri
noin niinkuin lehmänkin näkövinkkelistä.
hih , *ammuu*
piip piip pp iik !
(aika vakavaa)
Näinkin voi käydä:
http://www.youtube.com/watch?v=aPDcMyPlFvw&feature=related
On tullut ajattelevainen
mietiskelijä
elämän kouluttama
viisas vierellä elävä
..ja oleva.
Suuri kiitos
viisauden sanoistasi!
Meillä kaikilla on
niin paljon opittavaa!
Sanoit kauniisti. Toivon että se olisi totta. Rehellinen ollakseni, olen kyllä sitä mieltä että elämänkoulussa olen tullut oppineeksi moniakin asioita, mutta ennen kaikkea ja ainakin sen verran, että tiedän: paljon, paljon on vielä oppimista. Niin, kaikilla meillä. Kunpa en sitä unohtaisi, ja että kenenkään toisen puolesta ei voi oppia. Helposti sen unohtaa, välillä ihan liiankin helposti. Niin, toivottavasti yritämme omalla kohdalla pysähtyä miettimään elämää, sen tosiarvoja. Kiitos sinulle.
Menen saunaan. Heips.