minä en jaksa

Voi äiti hyvä! Voimia tahtoisin lähettää sinulle paljon. Elä vaadi itseltäsi liikaa. Perushuollat lapset hyvin ja olet läsnä. Ei sinun tarvitsekaan koko hyöriä heidän leikeissään. Läsnäolo tarvittaessa, kun lapsella on joku kysymys riittää ja turvallisuutta saavat, kun olet saman katon alla. Kirjaa voit lukea, vaikka nukkumaan laittaessa, mutta ei sun sitäkään tarvitse tehdä, jos et jaksa. Lukijoita löytyy esim. päivähoidossa. Monestihan lapset juuri tykkää leikkiä itsenäisesti keskenään, aikuinen vaan häiritsee leikkiä.

Ajan kanssa helpottaa. Latistunut sanonta, mutta totta. Kunhan olet tehnyt erotyösi, olet entistä vahvempi ja toivottavasti onnellisempi.

Katso peiliin ja sano kuvallesi muutaman kerran peräkkäin: Olen hyvä äiti. Sillä sitä sinä olet ja siltä sinusta itsestäsikin alkaa ajan kanssa tuntumaan.

Hyvää jatkoa ja tulevaisuutta sinulle ja lapsillesi!

ja siitä selviää.
Aikaa se vie mutta kun kaikki on ohi... olet vahva ihminen kuten suurisuinenkin sanoi.

Muistan kun jäin yksin niin kaikki kaatui päälle. istuttiin lasten kanssa monta iltaa pienellä sohvalla puhumatta yhtään mitään. Ei leikitty ei luettu, oltiin vain ja kukin mielessämme kelattiin missä mennään.
Päivät jaksoin lasten takia olla itkemättä mutta kun yö koitti minä itkin ja paljon. Turvauduin siskooni puhumalla ja itkemällä suruani pois.
Siinä meni muutama kuukausi ja huomasin eläväni jälleen.

Olet oikealla tiellä kun olet hankkinut kotiapua. ja terapeutin. Nyt vain muistat ettei sinun tarvitse olla kaikkitekevä äiti nyt kun et jaksa.
Keskity oleellisempaa eli lasten turvallisuuden takaamiseen. ja muut odottavat.
Ja jos et selviä niistä laskuista soita rohkeasti niiden maksamiseen lisäaikaa koska velkojat ymmärtävät oikein hyvin että tiukkaa on kun toisen tulot poistuvat taloudesta.

Voimia sinulle jaksaa tämä vaikea ajanjakso.
muista että sateen jälkeen tulee aina pouta.

Voimahali
äiti x 3 selta

asiasta lastesi kanssa jos he ovat sen ikäisiä että osaavat keskustella. Se auttaa jo paljon. Se auttaa sinua ja se auttaa heitäkin ymmärtämään edes jollainlailla. Lapsi voi joskus hämmentyä kun ei tiedä mikä äidillä on hätänä ja jos se johtuukin heistä. Lapsilla kun on tapana usein syytellä itseään. Jos he syyttävät itseään jo erosta ja sitten siitä, että äiti on surullinen, voi se tuoda mukanaan isompia ongelmia. Koita jaksaa. Sinun sijassasi tekisin itselleni päiväohjelman vaikka ensialkuun viikoksi ja yrittäisin noudattaa sitä. 1 päivä kerrallaan. Siihen voisi mahduttaa yhteisiä pieniä hetkiä lastenkin kanssa. Myöhemmin homma alkaisi sujua itsestäänkin. Hyvää kesää sinulle ja lapsillesi.

Nostan sinulle hattua, että olet hankkinut ulkopuolista apua. Ei tämä yksinhuoltajuus niin kamalaa ole, kuin usein annetaan ymärtää. Mutta aluksi tarvitaan aikaa. Et voi olla yleiskone, lastesi hoitaja ja käydä surutyötä yhtä aikaa. Lapset pärjäävät varmasti vähän aikaa ihan pelkällä perushoidollakin. Koita kuitenkin laittaa elämäsi arvot uuteen järjestykseen. Kotityöt on yksinhuoltajan arjessa helpoin tapa luistaa...eipähän ole ukkoa kitisemässä pesemättömistä sukista tai villakoirista sängyn alla.

Jos voimasi ovat lopussa, mutta haluaisit käyttää enemmän aikaasi lastesi kanssa, otapa käytännöksi "ruokalepo". Meillä toimi oikein hyvin, kun ruuan päälle painuin lasten kanssa sängyn päälle ja aloin lukea heille satukirjaa. Kun lapset oppivat lukemaan, alkoi lukuvuorot vaihdella.

Pienempiä lapsia voi myös vähän huijata. Lauantaina "kuka pesee eniten kaapinovia"-kilpailu on aika hyvä. Olkoonkin, että jokainen likapilkku ei tullut pyyhityksi. Sitäpaitsi kuka niistä ovista välittää... se ex-mies ehkä? Mutta sitähän ei enää perheessä ole :o)))

Taloudellinen tilanne on tietty kurja juttu...eivät ne yh:n saamat "huikeat" (mullakin tällä hetkellä 33,60 €/kk) etuudet koskaan toista palkansaajaa perheessä korvaa. Tee itsellesi vuosibudjetti, johon kirjaat tulot ja menot. Niinä kuukausina, kun laskuja ei ole hirveän paljon, siirrä rahaa toiselle tilille säästöön. Paljosta joudut yh:na tinkimään, mutta mä oisin ainakin valmis maksamaan vaikka koko bruttopalkkani siitä hyvästä, ettei tarvitse enää parisuhdehelvetissä elää. Jaksamista sulle.

Vaikka kuinka hehkutetaan loman ihanuudesta ja rentoutumisesta,eron hetkellä normaali arki on pelastus kaavoineen ja rutiineineen.
Monen vuoden eron hetkestäni huolimatta kesälomat ovat edelleen rankimpia aikoja vuodesta. Kun saa yksin kehittää lapsille tekemistä,ilman hetken taukoa.
Katkeruus,miksi kielletään tuntemasta katkeruutta?
Miksi kysytään yhlta "oletko katkera"?
Vaikka asiani olisivat kuinka hyvin, aika ajoin katkeruus tästä kaikesta nostaa päätän. Se on fakta!

Pitkä kesälomani on herättänyt kateutta tuttava lapsiperheessä. Olen kertonut,että heilläkin on mahdollisuus antaa lapsilleen kahden kuukauden loma kotosalla,vuorottelemalla kesälomansa. Vastalauseena kuulin,että: "Koko kuukausi yksin lasten kanssa? Täytyyhän meidän kahdestaankin viettää aikaa puolison kanssa.
Ja tärkeää on lapsillekin olla yhdessä koko perheen voimalla!"

Niinpä! Kateus on sokeaa.

hei
itse eroäitinä kolmen lapsen kanssa huoltamaan lapsia ja taloa ja rsskasta työtä voi sanoa, että jaksamattomuuden hetkiä on tullut. En ole lukenut, kuin ensimmäiselle pienenä, en osallistunut leikkiin, ollut paljon läsnä, kuunnellut kysymykset ja kertumukset, kuule äiti! Niin?? Pyytänyt lapset mukaan hommiin, nyt sinä siivoat tässä, kannat roskat, laitat pyykkiä...
Kaikista raskainta on toisen ihmisen kaipuu. Se oli raskasta jo avioliitossa, jossa sitä toista aikuista ei koskaan ollutkaan. Se on kuitenkin paljon helpompaa nyt, kun ei ole niitä odotuksia eikä sitä pettymystä. Laskuja olen alkuvaiheessa minä hyvätuloinen äitikin kikkailemaan, ja venyttämään eräpäiviä.
Kyllä se elämä o alkanut hymyileen ja alkaa sullenkin!

Jos vielä hetken saan ruikuttaa: minulla on univelkaa!!! 3_vuotias tyttäreni herää aamuisin 5.00..tänä aamuna herätys oli 4.00! Olen kokeillut kaikkea, päiväunia sekä niiden poisjättämistä. Ihan se ja sama. Ei onnistu rytmitys millään.
En tiedä mikä kaikki tässä vaikuttaa, uhmaikä, tytön vilkkaus, ero (josta 4 kk) vai valoisat kesäyöt.Nukkuminen on tosi vaikeaa. Jos hän nukkuu päiväunet, ilta on helpompi, mutta yöunille neiti vaipuukin puolilta öin. Iltaisin nukahtaa paremmin, jos päiväunia ei ole. Toisaalta hän on sen verran vilkas ja vauhdikas, että luulisi päiväunien tekevän aivoille hyvää.

sitten olisi tuossa vielä tuo 1-vuotias..joka siskonsa rytmistä kärsii.

No, onneksi tulee kodinhoitaja tänään..pakko tähän sotkuun ja solmuun on jokin ratkaisu tultava.