täytän pian kolmekymmentä ja haluisin näitä pyöreitä juhlia jotenkin spesiaalisti. Ongelma on se, että olen sosiaalinen erakko ja tunnen todellakin vain muutaman ihmisen, jonka voin kuvitella haluavan juhlia kanssani. Yksi heistä on luonnollisesti uusi miesystäväni.
Sattuu kuitenkin olemaan niin, että hän tekee matkustustyötä. Näin ollen (ja syntymäpäiviäni silmällä pitäen) vapaaksi viikonlopuksi jäi syntymäpäiviäni edeltävä viikonloppu. Vsrsinaisen juhlapäivän osuessa tänä vuonna arkeen. Nyt kuitenkin hänelle ja tietysti myös hänen bändilleen on tarjottu keikkaa ko. viikonlopulle. Ja hän on jo hyväksynyt tuon keikan. Ymmärrän kyllä sillä tämän, moni meistä varmasti tietää, kuinka intohimoisesti sivutoimisetkin muusikot suhtautuvat soittamiseen. Enkä missään tapauksessa olisi halunnut hänen jättävän ottamatta keikkaa. Nyt asia on ruvennut kuitenkin hiertämään.
En edelleenkään halua hänen esimerkiksi peruvan keikkaa, en sinne päinkään, olen iloinen hänen puolestaan. Ongelmana on minun musta mieleni, miten pystyisin suhtautumaan tähän asiaan vähemmän tunnepitoisesti? Eihän niitä juhlia tarvitse juuri silloin viettää. Viikonloppuja vapaita tulee vielä.
Mitään valmisteluja/sopimuksia minkään tahon kanssa en ole tehnyt juhlien suhteen, joten mitään sellaista vahinkoa/hankaluutta ei muodostu. Ja tosiasia on myös se, että juhlien aikaan olemme olleet yhdessä vasta 4kk, joten mikään pitkän linjan suhdehan meillä ei ole. Lisäksi miehellä on lapset joka toinen viikonloppu, enkä halua että hän joutuisi esimerkiksi valitsemaan minun syntymäpäiväjuhlien ja lasten välillä. Tai minun ja työn. Tai minun ja bändin. Tuntuisi kohtuuttomalta vaatia tuollaista näin lyhyen suhteen perusteella. Silti tuntuu pahalta. Ja kutsuttavien joukko pieneni yhdellä ja tavallaan (väheksymättä vanhoja ystäviä) se tärkein ihminen puuttuu.
Tietysti voin mennä keikalle juhlimaan, mutta se nyt vaan ei tunnu kuitenkaan ihan samlta. Ennen keikkaa on omat järjestelynsä, bändi soittaa lähelle tappia ja sen jälkeen mies on väsynyt.
AArgh. Tulen hulluksi. Olenko kohtuuton ja itsekäs näine ajatuksineni?
Sattuu kuitenkin olemaan niin, että hän tekee matkustustyötä. Näin ollen (ja syntymäpäiviäni silmällä pitäen) vapaaksi viikonlopuksi jäi syntymäpäiviäni edeltävä viikonloppu. Vsrsinaisen juhlapäivän osuessa tänä vuonna arkeen. Nyt kuitenkin hänelle ja tietysti myös hänen bändilleen on tarjottu keikkaa ko. viikonlopulle. Ja hän on jo hyväksynyt tuon keikan. Ymmärrän kyllä sillä tämän, moni meistä varmasti tietää, kuinka intohimoisesti sivutoimisetkin muusikot suhtautuvat soittamiseen. Enkä missään tapauksessa olisi halunnut hänen jättävän ottamatta keikkaa. Nyt asia on ruvennut kuitenkin hiertämään.
En edelleenkään halua hänen esimerkiksi peruvan keikkaa, en sinne päinkään, olen iloinen hänen puolestaan. Ongelmana on minun musta mieleni, miten pystyisin suhtautumaan tähän asiaan vähemmän tunnepitoisesti? Eihän niitä juhlia tarvitse juuri silloin viettää. Viikonloppuja vapaita tulee vielä.
Mitään valmisteluja/sopimuksia minkään tahon kanssa en ole tehnyt juhlien suhteen, joten mitään sellaista vahinkoa/hankaluutta ei muodostu. Ja tosiasia on myös se, että juhlien aikaan olemme olleet yhdessä vasta 4kk, joten mikään pitkän linjan suhdehan meillä ei ole. Lisäksi miehellä on lapset joka toinen viikonloppu, enkä halua että hän joutuisi esimerkiksi valitsemaan minun syntymäpäiväjuhlien ja lasten välillä. Tai minun ja työn. Tai minun ja bändin. Tuntuisi kohtuuttomalta vaatia tuollaista näin lyhyen suhteen perusteella. Silti tuntuu pahalta. Ja kutsuttavien joukko pieneni yhdellä ja tavallaan (väheksymättä vanhoja ystäviä) se tärkein ihminen puuttuu.
Tietysti voin mennä keikalle juhlimaan, mutta se nyt vaan ei tunnu kuitenkaan ihan samlta. Ennen keikkaa on omat järjestelynsä, bändi soittaa lähelle tappia ja sen jälkeen mies on väsynyt.
AArgh. Tulen hulluksi. Olenko kohtuuton ja itsekäs näine ajatuksineni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota ero ja ala erakoksi, voit viettää ynttäreitäsi, nimppareitasi tai vaikkapa naistenpäivää hyvässä seurassa, itsesi kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=3Tp3Ayz0_1g
Hei, sä nyt pohdiskelet asiaa aivan liikaa.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Vietät synttäreitäsi niiden muutaman ihmisen kanssa jonka kanssa voit kuvitella niitä viettävän, ilman sun uutta miestä. Miks hän pitää olla mukana? Onko hän sun uusi turvaliina?
2. Vietä synttärisi yllämainittujen henkilöiden kanssa siellä missä miehesi soittaa.
Sen kuitenkin huomasin, että ainakin 3/4 tekstistä keskittyy sun miehesi tekemisiin tai siihen mitä hän ei tee. Joten sinulle ehdottaisin vaihtoehtoa 2.
Ennen keikkaa on omat järjestelylänsä? Mitä tuo tarkoittaa ja mitä sillä on välii? Etkai sä ny niiden roudari myös ole? Tuosta kirjoittelusta on vaikea teidän suhdettanne mennä arvioimaan, mutta musta tuntuu siltä että olet aika painostava tyyppi tuossa suhteessa. Jos saat mieheltäsi hällävälii fiiliksen suhteesta niin kantsii keskustella ennen kuin hukkaat siihen liikaa aikaa.
Minä ainakin ottaisin ne vähäset kamut messiin ja vedettäisiin kaupunki sileäksi.