Eli onko realistista kuvitella valmistuvansa neljässä tai jopa vielä lyhyemmässä ajassa?
Aika rankkaa varmasti, mutta tekisi silti mieli yrittää.
Aika rankkaa varmasti, mutta tekisi silti mieli yrittää.
DI:ksi kolmessa/neljässä vuodessa
...:)
105161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Omasta kokemuksesta sanoisin että neljässä vuodessa tutkinnon saaminen on varsin mahdollista. 160 OV:n kasaaminen 4 vuodessa ei ole monessakaan koulutusohjelmassa "homma eikä mitään". Eri juttu on sitten dippatyön 20 OV:n saaminen, koska dippatyöpaikaa voi olla vaikea löytää nopeasti.
Kolmeen vuoteen ahtaaminen vaatisi mielestäni jo poikkeuksellista lahjakkuutta.
On varsin mahdollista - jopa useimmissa pääaineissa. Erityisesti nopea suorittaminen vaatii suunnitelmallisuutta (toki myös ahkeruutta), muttei siis mitenkään paha nakki. Saatat tosin joutua käymään esim. oppiaineen jatkokursseja ennen peruskurssia, mutta sekin tehtävissä.
Aiempaan 160ov:n rakenteeseen nähden kandidaatintutkinto tuo oman hankaluutensa - diplomityön aloittaminen ei ole mahdollista ennen kuin määrätyt 180op "alkuvaiheen" kursseja on suoritettu (mukaan lukien matematiikan perusopinnot, kieliopinnot..). Nämä taitavat useimmiten viivästyttää opintoja.
Mutta, ahkerasti töihin heti fuksina niin aivan mahdollista - jopa helppoa.
Kai sen pystyy tekemään noinkin lyhyessä ajassa, mutta vaatii hullua työtä ja erinomaisia lahjoja omaksua asioita. Ympäripyöreitä päiviä, joissa terveys on koetuksella...
Se että kannattaako suorittaa noin lyhyessä ajassa on eri asia. Eivät ne välttämättä katso hyvällä työnantajapuolella (tulevia työtehtäviä vartenhan sitä opiskellaan) pikavalmistumista, useimmat jopa odottavat että oppilaat opiskelevat kyllin pitkään ja kerkeävät siinä sivussa verkostoitumaan ja luomaan tärkeitä suhteita, joista on sitten hyötyä myöhemmin työelämässä.
Itse olen lukenut TKK:lla tietoliikennettä ja valmistuin melko tarkalleen 4 vuodessa. Koko 4 vuoden ajan työskentelin osa-aikaisesti alussa vähemmän lopussa hieman enemmän. En joutunut tekemään ympäripyöreitä päiviä, eikä minulla ole mitään erityisiä lahjoja. Moni kaveri on myös valmistunut 4:ssä vuodessa, yksi luki tutkinnon 3,5 vuoteen ja aivan normaali kaveri hänkin. Nopeaa tutkinnon suorittaminen ei vaadi kuin itsekuria ja asioiden priorisointia.
Lisäksi itse en ole saanut nopeasta aikataulustani kuin hyvää palautetta. Diplomityöpaikkaa hakiessa moni yritys oli kiinnostunut kuinka olen suorittanut kurssit reilusti alle keskimääräisen ajan. Ainakin minulle tästä oli vain hyötyä ja sain valita työpaikkani 5 yrityksen joukosta, samanlaisia kokemuksia on kavereillakin.
Nykyään itse haastattelen mahdollisia diplomityöntekijöitä ja kyllä yhtenä kriteerinä on se millaisessa aikataulussa ko. henkilö on kurssinsa suorittanut. Jos on yliopistolla lorvinut 8 vuotta niin melko suurella tod.näköisyydellä emme paikkaa tule tälle henkilölle tarjoamaan, tosin poikkeuksia on.
Moi,
minusta tuo on täysin mahdollista ja jopa järjellisellä työllä tehtävissä.
Aloitin itse opinnot suoraan lukion jälkeen vuonna X syyskuussa.
X 1 keväällä inttiin.
X 2 syksyllä takaisin. (Hurraa!)
X 5 toukokuussa oli lähes kaikki kurssit kasassa ja aloitin dippatyön. Eepos oli kasassa vuonna X 5 lokakuussa ja X 5 marraskuussa oli paperit kädessä. Tämä oli vielä opintoviikkojen aikaan, ennen presidentti Halosta.
Kyllä; ehdin bailata ja bilettää. En joutunut juurikaan lukemaan viikonloppuisin. Päivät meni rattoisasti kuppilassa paskaa puhuen ja typyjä katsellen.
Nyt tekisin saman uudestaan, ehkä ottaisin yhden vuoden ulkomailla väliin. (Kävin vain 3kk kesäharjoittelussa). Ja osallistuisin pykälää aktiivisemmin kiltameininkeihin, en vain rivijäsenenä.
Toinen asia on, että nyt valitsisin kokonaan toisen uran, mutta siitä et kysynnyt mitään ;-) DI:n tutkinto on edelleen hyvä, mutta meitä on valmistunut liikaa ja sitä myötä ehkä väki hieman laimentunut.
vaikka ei nyt hirveästi aiheeseen liitykään. Eli minkä uran nyt valitsisit?
Aluksi itsellänikin ole tarkoituksena pyrkiä toiselle alalle, mutta varsinkin kun matikasta tykkään niin tkk:hon päädyin.
Moi,
kyllä mä lähtisin lääkikseen. Jotenkin olisi kiva tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Lisäksi paremmat mahdollisuudet ansaista (vielä paremmin kuin DI:nä), ei Intia/kiina-vaaraa jne. Jotenkin tylsii business-maailma, vaikkakin ammattilisesti ihan hyvin menee. Ei pitäisi valittaa. Nyt on vähän turhan myöhäistä vaihtaa. Lainat päällä jne, lisäksi olisin varmaan melkein 50v kun saisin erikoislääkärin paperit käteen. Jos saisin jostain nipun rahaa, joka vastaisi 6 vuoden palkkaa, niin sitten lähtisin tekemään vaihtoa. Mutta onhan siinä hyvä syy tehdä työtä, että pystyy elättämään perheensä.
vastauksia on muttei sitä, että merkitystä on melkoisesti osastoilla (nykyään kai laitoksilla..). Omalla alallani kokeellisia labrakursseja on niin paljon, että alle 5 vuotta on melkoisen "tiukka". Kursseilla on edettävä järjestyksessä ja labroissa luonnollisesti läsnäolopakko pienellä joustolla. Harvoin käy niin hyvä tuuri, että kahta labrakurssia pystyisi suorittamaan samanaikaisesti vaikka aikaa niinsanotusti olisi. Ja kun niitä mittauslaitteistojakaan ei ole samaan tapaan kuin tietokoneita (yleensä yksi ja sekin rikki...) niin hidasta voi olla. Bakteeritkin kasvavat vain tietyllä nopeudella eikä tähän asiaan voi tehokaskaan opiskelija vaikuttaa:)
Eli jos ala on sellainen, että tutkinnon tekemiseen riittää pääasiassa tietokone, voi mennä hyvinkin nopeasti. Muualla saattaa olla pakollisia hidasteita mutta se ei välttämättä kerro laiskuudesta tai älynlahjoista juuri mitään.
Avomieheni valmistui diplomi-insinööriksi TKK:lta neljässä vuodessa ja ehti sen lisäksi harrastaa vaikka mitä vapaa-ajalla. Riippuu paljon varmasti siitä, miten hyvin ja nopeasti omaksuu asioita.
ja kivaa oli. Opiskelut hieman venähti, koska olin vuoden ulkomailla työharjoittelussa ja toisen vuoden vaihtarina. Ja diplomityöhön meni vuosi.