Rotikoille kaveriksi rääpäle

sellainen lukee tän viestin, jolla on joku noista harkitsemistani roduista, niin kertokaa ihmeessä kokemuksia ko. rodusta, lukisin mielelläni. Etenkin ranskiksista..

Kokemusta löytyy :O)

Eli ensin kannattaa miettiä tarkoin se rotu.Jos siis haluaa pitää kimpassa,niin itse suosittelem sellaista kääppänää,joka aikuisena on riittävän kestävää mallia rakenteeltaan,ettei tartte pelätä,että tulee vahinkoa,jos leikitään kunnolla,tai jos haluaa,että koiria voi pitää yhdessä vähän huolettomammin ylipäätään.Noi on aikas hyviä muuten,mutta toi brabbari vähän mietityttää.Niitä kun on aika pieniä.Mutta toivottavasti toi Uma vastaa ja sanoo mielipiteensä,kun tuntee rodun paremmin.

Toinen mikä kannattaa miettiä,että haluaako,ettei tarttis erkseen pahemmin lenkitellä.Lähinnä tarkoitan sitä,että kun isompien kanssa tekee kunnon lenkkejä,niin haluaako tirriäisen,jolla on kapasiteettiä ja innostusta niihin.
Noista roduista tulee mieleen kaksi ainakin heti kättelyssä,ja muut varauksella,eli kannattaa tarkistaa rodun harrastajilta.

Ja sitten kannattaa miettiä ne sukupuolet.Eli pikkukoiristakin löytyy niitä,jotka on aika luupäitä.
Mitäs sitten,jos ottaa samaa sukupuolta,niin onnistuuko viimekädessä yhteiselo.Ihan hyvin voi onnistua,mutta mitä sitten jos ei.Jos kaverit rupeaakin ottamaan mittaa toisistaa.Pystyykö itse klaaraamaan hommat.Kun on isot kokoerot,niin vahingossa voi tulla pahaa jälkeä,jos huono tuuri on.
Eli tärkein asia on se omien koirien hyvä tunteminen.

Mielestäni myöskin on aikas tärkeää se,että iso/isot osaisi varoa pientä koiraa jo luonnostaan.Useimmat sitä sisäsyntyisesti osaa.Se vähentäisi sitä omaa osuutta ja tarkaavaisuuta huomattavasti.Varsinkin kääpökoiran pentu on hirmu pieni,eikä monikaan osaa mitenkään itseään varoa,niin olisi hyväksi,että isot tajuisi varoa luonnostaan.
Ei siinä muuta,mutta vahingon vaara on paljon taas suurempi,kuin suht samaa kokoluokkaa olevilla.

Pentuaikana kannattaa pitää jollain systeemillä erillään,kun ei pysty valvomaan leikkejä,niin kauan kunnes kääppänä on riittävän vahvaksi kasvanut,että kestää.Sitten kun on aikuinen,ja riittävän vahva rakenteinen pikkurotu,niin on hieman eri asia.
Mutta kuten sanoin,se omien koirien tuntemus ON tärkeää,että tietää miten ne toimii,ja miten paljon niihin voi luottaa myös silloin,kun itse ei ole valvomassa.
Eli sen mukaan on toimittava.

Ja kun nuot on ihan pieniä,niin kyllä siinä kannattaa olla vähän tarkkana,että ne huomaa,esim.kun kulkee ovista.Mutta kuten sanoin,kun nyt ei ihan heiveröistä kokoa olevaa valitse,siis rotua,niin eipä niitä sitten sen ihmeemmin varoa tartte.

et ihan vakavasti suunnitellut tuota pennun sulkemista kylpyhuoneeseen?
meillä koirat on eri huoneissa silloin kun kukaan ei ole kotona.
meille ssattui nimittäin sellainen onnettomuus että Apollo puri pentua päästä. onneksi olin kotona koska varmaankin olisi kuollut verenvuotoon. (Chihupentu). Apollo ei purrut tahallaan vaan ihan vahingossa sen kulmahammas osui pennun päähän.
en tiedä uskaltaisinko ottaa pienenpää rotua Rottiksen seuraksi? en ainakaan jättäisi keskenään, enkä sulkisi minnekkään kylpyhuoneeseenkaan.

on Portugalin vesikoira uros ja chihu uros. Ovat jo aikuisia kumpikin. Ne ovat parhaat kaverukset keskenään.
Tuo pikkukoira pitää välillä niin riiviömäistä mekkalaa vastaantulijoille, että hirvittää.
Se kulkee tuon ison koiran mahan alla ja sieltä rähjää.
Siellä on turvallinen paikka isotella.
Niitä ei nauramatta voi ohittaa, on se sellainen pari. Tämä isokoira on kuin viilipytty, se ei reagoi vastaantulijoihin, eikä tähän räksyttimeen siellä mahansa alla.
On se kotioloissa joskus istunut sen päälle, jos tuo pieni riehuu liikaa. Siinä on silloin pakko rauhoittua.

Sakemanniurosekoitus ja kääpiöpinseri ovat kyllä tulleet ihan hyvin toimeen. Alussa piti katsoa vähän että miten isompi reagoi..molemmat uroksia. Isompi välillä turahtelee pienelle mutta yleensä suhtautuu siihen lempeästi ja haluaa leikkiä sen kanssa. Pieni kääkkä taas aina lipomassa sen suu pieliä ja tykkää myöskin leikkiä. Mutta arvoasteikko selvä näiden välillä iso on pomo eikä pieni ikinä sitä uskaltaisi kyseenalaistaa..

Mutta kun ajattelee isoa pientä koiraa. Niin jos toinen tulee pentuna ja kasvaa toisen parissa niin ihan hyvin voi tulla hyvät kaverit 2 uroksestakin ja kyllä se iso pitää sitä koirana eikä leluna.

Mutta tietysti aina jos isolla koiralla on paljon sitä massaa voi vahingossa leikissä tuuppasta pienempää ja pieneltä voi mennä jalka poikki. Eli ottaisin rotikoille semmoisen pikkurodun joka ehkä ei niin tikkujalkainen kuin kääkkä...mutta itsehän päätät..