Kirjoitanpa tänne pari kummallista juttua mitä kotonamme on viime aikoina sattunut, vaikka palstaa seuranneena tiedänkin sen olevan varma keino saada joidenkin irvileukojen irvailut niskaani.
Asumme vaimoni kanssa 80-90 lukujen vaihteessa rakennetussa pienkerrostalossa. Mistään varsinaisesta "kummitustalosta" ei siis ole kysymys, ellei oteta huomioon tunkkaista huoneilmaa. Sillä kuitenkaan tuskin on tekemistä henkimaailman kanssa.:) Monet asunnossa tapahtuneista asioista on pieniä ja merkityksettömän tuntuisia jotka helposti tulee ohittaneeksi olankohautuksella, mutta kun niitä sattuu usein ja välillä jotain isompaa, niin pistää ihmettelemään.
Ensimmäinen asia on ulko-ovi. Kotimme ulko-ovi johtaa parvekkeelle, josta menee toinen ovi rappuun. Pidämme molemmat ovet yleensä lukittuina. Ulko-ovi on melko tukevarakenteinen, ja lukko on jäykkä käsitellä. Jostain syystä ovea ei ajoittain huvita pysyä suljettuna, kun olemme poissa kotoa. Alkuun ohitin asian huolimattomuutena, mutta kun asia toistui rupesin kiinnittämään asiaan huomiota. Eli kotoa lähtiessä painan oven lukkoon, ja kun muutaman tunnin päästä tulen kotiin on ovi raollaan. Kun huolimattomuus vaihtoehto oli eliminoitu ajattelin, että kenties ovi tulee lähtiessä painettua huonosti kiinni, ja lukko ei loksahda kunnolla kiinni ja sitten joku asunnon paineenvaihtelu tms loksauttaa sen raolleen. No rupesin runttaamaan oven huolella kiinni lähtiessä ja temmoin vielä varmuudeksi hetken aikaa kahvasta varmistaakseni että ovi on ja pysyy kiinni. Kuinka ollakkaan takaisin tullessa ovi silti on joskus raollaan. Tätä ei tietenkään tapahdu aina, eikä mitenkään säännöllisesti, mutta silloin kun tapahtuu, niin yleensä useamman kerran lyhyen ajan sisään. Sitten voi olla pitkäänkin hiljaista.
Asunnossa myös kuuluu öisin ääniä. Äänet eivät tule naapurista vaan monesti esim aivan tietystä kohtaa asuntoa, niin, että pystyy katsomaan kohtaa mistä ääni tulee, mutta mitään siinä ei näy. Joskus ne kuulostavat raapimiselta, toisinaan taas hengitykseltä tai askeleilta. Joskus aivan kuin esim kertakäyttömukia siirreltäisiin lattialla edestakaisin. Ja voitte olla varmoja, kun kuulen vaikka komerosta rapinaa, niin menen varmasti kurkkaamaan mikä siellä on. Samoin vaimoni. Hiiriä ne eivät ole, koska olen "hiiritalossakin" asunut ja tunnistan ne kyllä. Hiiret tuskin muutenkaan viihtyvät kivitalossa.
Yksi aamu vaimoni heräsi aamukuudelta lähteäkseen töihin. Itselläni oli vapaata, joten päätin jatkaa unia, mutta käväistä kuitenkin väli-urealla, että saan nukkua rauhassa. Menin takaisin sänkyyn ja vaimoni meni kylppäriin. Yhtäkkiä hän kysyi kylppärissä "Mitä sää teet?". "Yritän nukkua, miten niin?" vastasin. Hän kertoi, että oli laittanut piilolinssejä peilin ääressä, kun yhtäkkiä hän oli kuullut miten askeleet tulivat hänen selkänsä taakse ja hän tunsi selvästi, että joku oli siinä. Peilistä ei kuitenkaan näkynyt ketään, eikä ketään näkynyt muutenkaan, kun hän kääntyi. Säikähtäneenä hän kuvitteli, että minä jotenkin pilailen hänen kanssaan, mutta minä olin toisessa päässä asuntoa vuoteessa.
Kerran taas tulin yöllä kotiin töistä vaimoni käytyä jo nukkumaan. Kävin itsekkin yöpuulle ja laitoin kännykkäni yöpöydälle. Aamulla herätessäni vaimoni oli jo lähtenyt töihin. Kännykkäni kuulokkeen päälle oli ilmestynyt kahden euron kolikko. Ihmettelin sitä hetken, mutta sitten ajattelin vaimoni varmaan laittaneen sen siihen, että ostaisin maitoa tms. Tiesin, ettei se varmasti ollut minun, koska minulla ei ollut yhtään kolikoita kotona. Soitin vaimolle ja tiedustelin asiaa, mutta hän kiisti laittaneensa rahaa kännykän päälle. Hän oli aamulla kyllä huomannut sen ja ihmetellyt miksi olin sen siihen asetellut, mutta jättänyt asian omaan arvoonsa. Hän myös kertoi, ettei hänelläkään ollut käteistä kotona. Mistä tuo raha oli yönaikana ilmestynyt ja miksi se oli puhelimeni päälle laitettu jäi mysteeriksi.
Kerran näin keskellä kirkasta päivää, miten sohvamme liikahti noin 10 senttiä aivan kuin sitä olisi nykäisty. Siitä myös kuului se ääni, mikä tulee, kun sohvaa hinataan ympäri lattiaa. Eli jos kyseessä oli harhanäky, niin sitten se oli myös kuuloharha samalla.
Viimeisimpiä omituisuuksia oli, kun pari yötä sitten nukuin yksin sängyssämme. Vaimoni oli mennyt nukkumaan sohvalle, koska minulla oli kova yskä, ja hän heräili yskänkohtauksiini. Heräsin aamuyöllä siihen, että joku ravisteli sänkyämme. Voi tietysti olla, että kyse oli unesta tai unenpöppöröisestä harhasta, mutta nousin istumaan vuoteella ja ainakin omasta mielestäni olin hereillä. Sänky jatkoi heilumistaan hetken aikaa ja tunnustelin patjaa kädelläni ja katselin ympärilleni. En kuitenkaan keksinyt miksi sänky heilui. Ajattelin, että "onpas v*ttumainen kummitus, kun ei anna ihmisten nukkua." Sanoinkin ääneen, että voisitko lopettaa, koska haluan nukkua, enkä välitä moisesta pelleilystä kesken unien. Siihen ravistelu loppui. Sain nukkua loppuyön rauhassa.
Viimeisin sattui tänään tuossa pari tuntia sitten. Vaimoni nukkui kipeänä makuuhuoneessa päiväunia ja itse istuin olohuoneessa tietokoneella ja meinasin juuri ryhtyä pelaamaan nettipokeria ajankuluksi. Tietokoneelta näkee asuntomme eteiskäytävään, joka menee olkkarin ohi eteisestä ja kylppäristä keittiöön ja makuuhuoneeseen. Yhtäkkiä näin silmäkulmasta miten makuhuoneesta tuli noin minun mittainen (n.190cm) musta hahmo ja liikkui nopeasti eteiseen päin. Se oli semmoinen ihmistä muistuttava musta "varjo", jossa ei kuitenkaan ollut mitään yksityiskohtia. Normaalista varjosta poiketen se ei liikkunut seiniä pitkin, vaan keskellä käytävää. Pomppasin välittömästi pystyyn ja ryntäsin eteiseen ja wessaan katsomaan näkyykö siellä mitään. kiersin vielä koko muunkin asunnon makkaria ja keittiötä myöten, mutta missään ei näkynyt mitään.
Tämmöisiä muunmuassa meillä tapahtuilee. Niinkuin sanottu aika pikku juttuja ja näin kirjoitettuna varmasti helppo ohittaa mielikuvituksen tuotteena. Mielenkiintoista on se, että joskus tulee todella ahdistava ja pelottava olo, kun jotain näitä asioita tapahtuu, ja taas toisinaan ei tunnu yhtään epämiellyttävältä tai uhkaavalta. Pikemminkin päinvastoin. Outoa.
Olemme vaimoni kanssa yli kolmekymppisiä, tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, joilla ei pahemmin viiraa päässä. Olemme molemmat kokeneet yliluonnollisia asioita, mutta emme kuitenkaan ole mitään "vaihtoehtois-paranormaali-intoilija-hihhuleita." Pikemminkin suhtaudumme yliluonnollisiin asioihin avoimella mielellä, uteliaana, mutta pyrkien säilyttämään terveen kriittisyyden.
Hups! Yritin olla lyhytsanainen, mutta tästä tulikin melkoinen romaani.
Asumme vaimoni kanssa 80-90 lukujen vaihteessa rakennetussa pienkerrostalossa. Mistään varsinaisesta "kummitustalosta" ei siis ole kysymys, ellei oteta huomioon tunkkaista huoneilmaa. Sillä kuitenkaan tuskin on tekemistä henkimaailman kanssa.:) Monet asunnossa tapahtuneista asioista on pieniä ja merkityksettömän tuntuisia jotka helposti tulee ohittaneeksi olankohautuksella, mutta kun niitä sattuu usein ja välillä jotain isompaa, niin pistää ihmettelemään.
Ensimmäinen asia on ulko-ovi. Kotimme ulko-ovi johtaa parvekkeelle, josta menee toinen ovi rappuun. Pidämme molemmat ovet yleensä lukittuina. Ulko-ovi on melko tukevarakenteinen, ja lukko on jäykkä käsitellä. Jostain syystä ovea ei ajoittain huvita pysyä suljettuna, kun olemme poissa kotoa. Alkuun ohitin asian huolimattomuutena, mutta kun asia toistui rupesin kiinnittämään asiaan huomiota. Eli kotoa lähtiessä painan oven lukkoon, ja kun muutaman tunnin päästä tulen kotiin on ovi raollaan. Kun huolimattomuus vaihtoehto oli eliminoitu ajattelin, että kenties ovi tulee lähtiessä painettua huonosti kiinni, ja lukko ei loksahda kunnolla kiinni ja sitten joku asunnon paineenvaihtelu tms loksauttaa sen raolleen. No rupesin runttaamaan oven huolella kiinni lähtiessä ja temmoin vielä varmuudeksi hetken aikaa kahvasta varmistaakseni että ovi on ja pysyy kiinni. Kuinka ollakkaan takaisin tullessa ovi silti on joskus raollaan. Tätä ei tietenkään tapahdu aina, eikä mitenkään säännöllisesti, mutta silloin kun tapahtuu, niin yleensä useamman kerran lyhyen ajan sisään. Sitten voi olla pitkäänkin hiljaista.
Asunnossa myös kuuluu öisin ääniä. Äänet eivät tule naapurista vaan monesti esim aivan tietystä kohtaa asuntoa, niin, että pystyy katsomaan kohtaa mistä ääni tulee, mutta mitään siinä ei näy. Joskus ne kuulostavat raapimiselta, toisinaan taas hengitykseltä tai askeleilta. Joskus aivan kuin esim kertakäyttömukia siirreltäisiin lattialla edestakaisin. Ja voitte olla varmoja, kun kuulen vaikka komerosta rapinaa, niin menen varmasti kurkkaamaan mikä siellä on. Samoin vaimoni. Hiiriä ne eivät ole, koska olen "hiiritalossakin" asunut ja tunnistan ne kyllä. Hiiret tuskin muutenkaan viihtyvät kivitalossa.
Yksi aamu vaimoni heräsi aamukuudelta lähteäkseen töihin. Itselläni oli vapaata, joten päätin jatkaa unia, mutta käväistä kuitenkin väli-urealla, että saan nukkua rauhassa. Menin takaisin sänkyyn ja vaimoni meni kylppäriin. Yhtäkkiä hän kysyi kylppärissä "Mitä sää teet?". "Yritän nukkua, miten niin?" vastasin. Hän kertoi, että oli laittanut piilolinssejä peilin ääressä, kun yhtäkkiä hän oli kuullut miten askeleet tulivat hänen selkänsä taakse ja hän tunsi selvästi, että joku oli siinä. Peilistä ei kuitenkaan näkynyt ketään, eikä ketään näkynyt muutenkaan, kun hän kääntyi. Säikähtäneenä hän kuvitteli, että minä jotenkin pilailen hänen kanssaan, mutta minä olin toisessa päässä asuntoa vuoteessa.
Kerran taas tulin yöllä kotiin töistä vaimoni käytyä jo nukkumaan. Kävin itsekkin yöpuulle ja laitoin kännykkäni yöpöydälle. Aamulla herätessäni vaimoni oli jo lähtenyt töihin. Kännykkäni kuulokkeen päälle oli ilmestynyt kahden euron kolikko. Ihmettelin sitä hetken, mutta sitten ajattelin vaimoni varmaan laittaneen sen siihen, että ostaisin maitoa tms. Tiesin, ettei se varmasti ollut minun, koska minulla ei ollut yhtään kolikoita kotona. Soitin vaimolle ja tiedustelin asiaa, mutta hän kiisti laittaneensa rahaa kännykän päälle. Hän oli aamulla kyllä huomannut sen ja ihmetellyt miksi olin sen siihen asetellut, mutta jättänyt asian omaan arvoonsa. Hän myös kertoi, ettei hänelläkään ollut käteistä kotona. Mistä tuo raha oli yönaikana ilmestynyt ja miksi se oli puhelimeni päälle laitettu jäi mysteeriksi.
Kerran näin keskellä kirkasta päivää, miten sohvamme liikahti noin 10 senttiä aivan kuin sitä olisi nykäisty. Siitä myös kuului se ääni, mikä tulee, kun sohvaa hinataan ympäri lattiaa. Eli jos kyseessä oli harhanäky, niin sitten se oli myös kuuloharha samalla.
Viimeisimpiä omituisuuksia oli, kun pari yötä sitten nukuin yksin sängyssämme. Vaimoni oli mennyt nukkumaan sohvalle, koska minulla oli kova yskä, ja hän heräili yskänkohtauksiini. Heräsin aamuyöllä siihen, että joku ravisteli sänkyämme. Voi tietysti olla, että kyse oli unesta tai unenpöppöröisestä harhasta, mutta nousin istumaan vuoteella ja ainakin omasta mielestäni olin hereillä. Sänky jatkoi heilumistaan hetken aikaa ja tunnustelin patjaa kädelläni ja katselin ympärilleni. En kuitenkaan keksinyt miksi sänky heilui. Ajattelin, että "onpas v*ttumainen kummitus, kun ei anna ihmisten nukkua." Sanoinkin ääneen, että voisitko lopettaa, koska haluan nukkua, enkä välitä moisesta pelleilystä kesken unien. Siihen ravistelu loppui. Sain nukkua loppuyön rauhassa.
Viimeisin sattui tänään tuossa pari tuntia sitten. Vaimoni nukkui kipeänä makuuhuoneessa päiväunia ja itse istuin olohuoneessa tietokoneella ja meinasin juuri ryhtyä pelaamaan nettipokeria ajankuluksi. Tietokoneelta näkee asuntomme eteiskäytävään, joka menee olkkarin ohi eteisestä ja kylppäristä keittiöön ja makuuhuoneeseen. Yhtäkkiä näin silmäkulmasta miten makuhuoneesta tuli noin minun mittainen (n.190cm) musta hahmo ja liikkui nopeasti eteiseen päin. Se oli semmoinen ihmistä muistuttava musta "varjo", jossa ei kuitenkaan ollut mitään yksityiskohtia. Normaalista varjosta poiketen se ei liikkunut seiniä pitkin, vaan keskellä käytävää. Pomppasin välittömästi pystyyn ja ryntäsin eteiseen ja wessaan katsomaan näkyykö siellä mitään. kiersin vielä koko muunkin asunnon makkaria ja keittiötä myöten, mutta missään ei näkynyt mitään.
Tämmöisiä muunmuassa meillä tapahtuilee. Niinkuin sanottu aika pikku juttuja ja näin kirjoitettuna varmasti helppo ohittaa mielikuvituksen tuotteena. Mielenkiintoista on se, että joskus tulee todella ahdistava ja pelottava olo, kun jotain näitä asioita tapahtuu, ja taas toisinaan ei tunnu yhtään epämiellyttävältä tai uhkaavalta. Pikemminkin päinvastoin. Outoa.
Olemme vaimoni kanssa yli kolmekymppisiä, tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, joilla ei pahemmin viiraa päässä. Olemme molemmat kokeneet yliluonnollisia asioita, mutta emme kuitenkaan ole mitään "vaihtoehtois-paranormaali-intoilija-hihhuleita." Pikemminkin suhtaudumme yliluonnollisiin asioihin avoimella mielellä, uteliaana, mutta pyrkien säilyttämään terveen kriittisyyden.
Hups! Yritin olla lyhytsanainen, mutta tästä tulikin melkoinen romaani.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hups...niin taisikin tulla "romaani"...onneksi jaksoin lukea loppuun...;)
Ehka teilla on pikkuisia, avuliaita "koti-henkia" siella...eras ystavani raportoi aina joskus "koti-maahisista", jotka vievat tavaroita eri paikkoihin, piilottavat tavaroita ja sitten taas palauttelevat niita...tuli vain mieleen se kahden euron kolikko...ehka ne yrittavat auttaa sinua maksamaan kannykkalaskusi...;)
Tai sitten yrittavat piiloviestittaa, etta "voisit hieman rajoittaa noita puheluitasi"...?;)
että teidän liitto on hajoamassa: Jompi kupi sinä tai vaimosi pettää..Kuvailemasi asia liittyy tähän
josta teille yritetään ilmoittaa..Teidän kannattaa
kyllä nyt ruveta selvittämään suhdettanne aivan
todella ,ja olla toisillenne rehellisiä!
En tiedä mistä moisen johtopäätöksen teit, mutta jos jokin asia on varma, niin se ettei liittomme ole hajoamassa. Voin kertoa 100% varmuudella , ettei ulkopuoliset suhteet kuulu elämäämme, eikä mitkään muutkaan tekijät natisuta liittoamme. Sitähän ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä ja tähän astinen historiamme osoittaa suhteemme olevan vahvassa kunnossa. (5v yhdessä)
//..Kännykkäni kuulokkeen päälle oli ilmestynyt kahden euron kolikko..//
Et varmaan pistäisi pahaksi, vaikka kummitus muistaisi seteleilläkin, edellyttäen tietenkin, että rahat ovat kummituksen rehellisesti hankkimia, eikä jonkun toisen pussista pois.
No, tämä oli tällainen hyväntahtoinen kevennys, ei irvailua. Muutama mainitsemasi ilmiö on sattunut omalle kohdalle, joten enpä mene kertomustasi epäilemään.
Tuossa on selkeä yhtäläisyys siihen mitä meillä täällä on ollut.
Käskit kummitusta lopettamaan ravistelun ja se lopetti. Meillä haisi tässä asunnossa tupakan tumpit(semmoiset märät) pari päivää sitä haisteltuamme sanoin ääneen käyttäen edellisen(kuolleen) asukkaan nimeä että kuules nyt * lopeta toi haiseminen me ei tykätä, ja kappas kun loppui, senjäkeen ei ole haissut =) Kumpikaan meistä ei siis polta!
se on selvä lievä poltergeist. aikoinaan eräällä kaverilla kävin kylässä, siellä koputeltiin oviin,pikku esineet esim kynä teleporttautuivat tiettyyn paikkaan,ovet aukeili,vessa vedettiin,kaappi tärisi,ja kerran koettiin raha sade kolikot olivat vanhoja pennin kolikoita.
Olihan siinä tekstiä mutta en saa kylliksi koskaan luettua ihmisten kokemuksia.
Kyl se kuulostaa siltä että jokin "henki olento" olisi teidän asunnossanne vieraana ja tekee kepposia välillä. Voisiko olla jokin lähi sukulainen joka olisi ennen tapahtumien alkua menehtynyt ja tullut kylään. Tai sit jos asunnossa olisi joskus kuollut joku niin henki jäänyt asuntoon vaeltamaan. Mutta jokin tuntuu että siellä olisi tekemässä juttuja. Koska olen itse asunut pienen ikäni omakotitalossa(puutalo) ja tiedän mitä esim puutalossa voi kuulua ja tapahtua ja mitä betoni kerrostalossa niin ei noin paljoa voisi normaalisti selittää asunnon ja materiaalien narinalla tai niin kuin sanoit hiiristä niin kyllä ne erottaa muista äänistä. No kyllä ne on mielenkiintoisia aina vaikka olsi vähän tapahtumia tai enemmänkin.
Kerro ihmeessä jatkossakin jos jotain on tapahtunut.
En usko, että tapahtumat liittyvät välttämättä asuntoomme, joskaan en sulje sitäkään mahdollisuutta pois. En tiedä onko talossa kuollut ketään, ja sitä tuskin on rakennettu intiaanien hautausmaalle. (Taitaa olla Suomessa aika harvinaista:D) Syy miksen kuitenkaan välttämättä usko vian olevan asunnossa on se, että olimme asuneet kämpässä melkein 2 vuotta ennenkuin ilmiöt ilmestyivät.
Kyseessä saattaisi olla kuollut sukulainen tai ystävä, koska niitä meillä piisaa. Mm. molempien isät, molempien kaikki isovanhemmat, vino pino kuolleita ystäviä, joista jotkut jopa oman käden kautta ym... En silti epäile, että kyse olisi heistäkään.
Sen sijaan ilmiöiden alkamisen aikoihin tapahtui jotain, joka antaa viitteitä "epäiltyyn".
Taas taitaa tulla pitkä teksti, mutta koittakaa kestää*)
Tapahtumien alun aikoihin omistimme ystäväni kanssa yrityksen, joka toimi vanhassa hirsitalossa, jolla oli takanaan mukavasti historiaa. Talo sijaitsi tontilla, jolla oli muitakin vanhoja rakennuksia, ja koko piha rakennuksineen oli käytössämme. Talon historiaan liityi mm verisiä tapahtumia Suomen sisällissodan ajoilta, ja tontilla päivänsä päättäneet oli laskettavissa todennäköisesti, jos ei sadoissa, niin ainakin kymmenissä. Kun muutimme yrityksemme taloon, ei kukaan luonnollisestikkään sanonut meille "Täällä muuten kummittelee", mutta asia tuli selväksi muutenkin aika pian. Sen jälkeen saimme kyllä kuulla paljon tarinoita.
No en nyt rupea liikaa kertomaan tuon talon tapahtumista, koska niistä voisi kirjoittaa kirjan. Mutta siellä sattui jotain, mikä voi selittää myös kotimme tapahtumat. Yhtiökumppanini oli umpiskeptikko, kun aloitimme ko. talossa. Yliopistoihminen, viimeisen päälle tiede ja todistamisorientoitunut ihminen. Hänen päähänsä ei kerta kaikkiaan mahtunut pienintäkään ajatusta mahdollisuudelle, että voisi olla jotain henkimaailmaa, tai muuta olevaista kuin ne mitä voidaan kiistatta todistaa ja mittareilla mitata. Toisin on tänään. Se puolisen vuotta minkä talossa saimme viettää muutti hänen ajatusmaailmansa täysin. Itse asiassa muutama viikko riitti siihen, että hänen mielensä alkoi kääntyä. Ehkä sittenkin...
Talossa ja tontin muissa kiinteistöissä tapahtui usein kaikenlaista selittämätöntä. Jouduimme töidemme takia viettämään siellä paljon aikaa myös öisin, usein myös yksin. Viimeinen mikä käänsi kaverini pään lopullisesti (useiden ovien aukeamisten, äänien, siirtyilevien tavaroiden, koputusten ym, ym jälkeen) oli, kun erään työpäivän jälkeen, kello oli noin kaksi yöllä ja olimme kiertäneet tontin sulkemassa paikat. Meillä oli tapana töiden jälkeen istua hetkeksi alas ja ottaa oluet ja rupatella hetki päivän asioista, tai kotiasioista tai milloin mistäkin. No istuimme päärakennuksen "tuvassa". Kyseessä oli tunnelmallinen hirsitalo. Juttelimme niitä näitä, kun yhtäkkiä selkäni takana oleva puinen lattialla seisova naulakko rupesi heilumaan. Se ei ollut seinän lähellä, että olisi voinut nojata johonkin ja siitä horjahtaa. Siinä ei myöskään roikkunut mitään, jonka tippuminen tai liikahtaminen olisi ollut syynä ilmiöön. Eikä se heilunut mitenkään vähän, vaan aivan kuin joku olisi yrittänyt tönäistä sen kumoon. Syöksyimme molemmat tutkimaan mikä heilumisen voisi aiheuttaa, mutta emme keksineet mitään. Sen jälkeen kaverinikaan ei voinut kiistää sitä, että kaikkia asioita ei vain pysty selittämään.
No entä miten tämä liittyy kotiimme. Kuten kerroin, jouduin useinkin viettämään paikassa aikaa myös yksin, ja jopa öisin. Tosin ilmiöt eivät kelloa katselleet, mutta ymmärrettävästi yöllä jännitti vähän enemmän. Yksin ollessani, kun esimerkiksi jonkun oven lukko ja koko ovi repsahti auki silmieni edessä, minulla oli tapana jutella "kummituksille". Saatoin sanoa vaikka, että "noh noh. Annetaanpas niitten ovien olla kiinni, kun olemme jo tältä päivältä sulkeneet" Tai saatoin pyytää lopettamaan kolistelun, koska se ei tunnu kivalle. Nämä tuntuivat yleensä auttavan. Tai ainakin ne auttoivat hallitsemaan omia hermoja, sillä voin kertoa, että vaikka pidän itseäni hyvä hermoisena ja rauhallisena kaverina, niin keskellä yötä yksin isolla tontilla vanhassa talossa...Välillä meinasi pelottaa.
No yksi yö oli taas ollut tavallista "vilkkaampaa" kun olin ollut yksin töissä. Sain paikat lukkoon ja lähdin kävelemään noin kilometrin matkan kotiimme. Oli lämmin kesäyö, kello oli n. 4 aamulla. Aurinko oli jo nousemassa, eli oli jo valoisaa. Koko matkan ajan kuulin takaani askelia, vaikkei ketään näkynyt. Ja koko ajan minulla oli semmoinen tunne, etten ole yksin. Ja itse asiassa tuo kolikko-tapaus tapahtui sinä yönä. Se oli ensimmäinen "ihmejuttu" mitä meillä kotona tapahtui. En vain kirjoittanut noita juttuja tuohon mihinkään aikajärjestykseen.
Eli oma teoriani on, että joku tuon työpaikkani "hengistä" mieltyi höpöttelyyni niin paljon, että seurasi minua kotiin. Ja on varmaan sittemmin pyytänyt muutaman kaverinsakkin käymään. No tällä palstalla on varmaan näihin asioihin minua paljon enemmän perehtyneitä, jotka osaavat esittää asiantuntevamman teorian, mutta tuo tuli itsellä mieleen.
P.s. Perhana, kun tulee kökköä tekstiä, kun yrittää tiivistää ja silti tulee näin älyttömän pitkiä kirjoituksia. Ei taida olla mun laji tämä. LOL.
on ja tulee olemaan.On niitä ihan luotettavasti
dokumentoitukin.Ulkomailla toimii jopa tällaisten
henkien pois "manaajia".Toisaalta jos ei ihan
hirmu pahoja rähyhäile niin antaa olla.
Näin yhden dokkatrin jossa poismanaaja oli asunnossa ja suoritti rituaalin koska asuntoon oli
pesiytynyt pahempi henki.Kun manaus oli suoritettu ja meedio käski henkeä poistumaan niin
olohuoneessa oleva turvalasinen pöytä helähti
kappaleiksi.kaikki oli siis todistajien läsnäollessa ja kuvattu.Siispä toivotaan että
henki pysyy teillä mukavan sorttisena ettei tarvitse pyytää pappia taloon.....
Ei tällaiset henget ole sidottuja taloon tai materiaaliin vaan ihmiseen itseensä.
Hei,
Tästä tulee ehkä romaani myöskin, toivottavasti jaksat lukea sen... Mutta pitää kommentoida, kun kirjoituksestasi tulee vilpitön ja aito vaikutelma. Ehkä tilanteelle pitäisi tehdä jotain, mutta ei ole yhdentekevää, mitä teette.
Aluksi vain lyhyesti omasta taustastani: kokemukseni alkoivat joitain vuosia sitten, olen niiden myötä nähnyt henkiä ihan tarkastikin ruuniistairtautuneena (näyttivät tavallisilta ihmisiltä) ja kerran kuvaamasi kaltaisena varjona, joka käveli huoneen poikki, varjo oli ihan tavallisen ihmisen muotoinen ja liikkuikin reippaan joustavasti, niin kuin ihmiset liikkuvat. Olen nähnyt todella selkeitä (vaatenaulakkoosi verrattavia) esineiden liikkumisia ja kerran esineen siirtymisen paikasta toiseen (vrt kolikkotapaus teillä) ja kaksi kertaa henkiolento on koskettanut minua. Toisella kerralla se oli ilmeisesti jokin enkelin kaltainen todella hyvä henki, toisella kerralla en tiedä mikä se oli, ehkä joku ohikulkenut alhaisempi henki. Nämä tapaukset ovat tapahtuneet eri asunnoissa ja jopa eri maissa, eli ne eivät liity mihinkään tiettyyn paikkaan.
Olin ennen näitä tapauksia ateisti, mutta sittemmin olen alkanut uskoa Jumalaan ja Kristukseen. En tiedä teidän tilannettanne, enkä halua tyrkyttää uskontoa, mutta kannattaa suhteuttaa tapahtuneet maailmankaikkeuteen. Eli monet suhtautuvat yliluonnolliseen jonkinlaisena muusta maailmasta erillään olevana temppuvalikoimana, mutta sitä se ei ole. En ennen tajunnut, että yliluonnollisilla ilmiöillä on niin keskeinen suhde uskontoon (mihin uskontoon vain), mutta niinhän se juuri on.
Jos tästä nyt olisi teille jotain apua, niin periaatteessa voisin sanoa, että vain alhaiset henget harrastavat ihmisten pelottelua ja kuvaamiasi ilmiöitä. Hyvät henkiolennot työskentelevät jumalalle ja he pikemminkin opastavat ihmisiä henkisen kasvun tiellä. Alhaisia henkiä houkuttelee paikalle pelko, negatiiviset tunteet ja ajatukset ja ns noituuteen käsitettävien asioiden harrastaminen, kuten spiritismi, henkiparannus jne. Hyviä henkiä taas Jumalan (ja Kristuksen) rukoileminen.
Käsittääkseni on niin, että jos pyytää Jumalalta ja Kristukselta suojelusta ja haluaa pyrkiä kohti hyvää, niin hyvä henkimaailma toimii suojavallina, eikä alempi henkimaailma pääse "läpi" häiriköimään ihmisiä.
(Kristus on muuten Raamatussa ylimmäisin pahojen henkien karkottaja, olin todella hämmästynyt siitä mitä luin, kun kokemusteni jälkeen tutustuin Raamattuun itse. Siellä esiintyy hirveästi yliluonnollista, oikeastaan koko kirja on yliluonnollinen. Tuntuu, kuin se ei olisi edes sama kirja tai sama uskonto, josta koulussa aikoinaan opetettiin, niin eri silmin sitä lähestyy tällaisesta näkökulmasta käsin! Suorastaan luulen, että kaikki papitkaan eivät ymmärrä kristinuskon syvintä olemusta...)
Tuo mainitsemani suoja epämääräisen henkimaailman ja meidän maailmamme välillä puuttuu, kun ihmiset eivät usko Jumalan (tai Jeesukseen - vaikka en itsekään ymmärrä tätä puolta täysin, kun uskontoja on maailmassa niin monia muitakin) ja varsinkin, jos ovat yliluonnolliseen liittyvillä harrastuksillaan itse avanneet oven ilmiöille. Mutta toisaalta, joskus nuo alemmat henkimaailman ilmiöt tapahtuvat ilmeisesti hyvien henkien kontrollin alaisena, jos niillä on jokin hengellinen tarkoitus. Itselläni ne toimivat niin, että aloin pikkuhiljaa uskoa Jumalaan, mikä varmaan oli kaiken tarkoituskin.
Ehdottomasti suosittelen teille luettavaksi kirjasarjaa Yhteydessä henkimaailman kanssa osat 1-2, tekijä on Johannes Greber. Se on harvinainen kirjapari, mutta löytyy varmasti jostain netistä tilaamalla. Kakkososa on vielä tärkeämpi kuin ykkösosa.
Suosittelen myös rukoilemaan Jumalalta ja Kristukselta suojelusta. Jos se ei sovi omaan maailmankatsomukseenne, niin voinee aloittaa ihan pyytämällä korkeimmalta hyvältä voimalta suojelusta. Sehän Jumala on, hyvyys (god=hyvä), ei liene varmaan niin olennaista, millä nimellä sitä mielessään nimittää. Tärkeää on myös mahdollisen pelon voittaminen, sillä se provosoi alhaista henkimaailmaa. Itselläni se tapahtui pikkuhiljaa, kun opin luottamaan siihen, että Jumala suojelee, ja tosiaan enkelikokemus toi siihen tietysti lisäuskoa.
Jotkut mystikkoina itseään pitävät voivat antaa teille ohjeita henkien karkottamisesta erilaisten rituaalien t,s kautta. Älkää missään tapauksessa ryhtykö sellaiseen! En ainakaan itse osaa sanoa, missä menee raja noituudeksi lukeutuvan toiminnan ja turvallisten puuhien välillä. Jos voitte uskoa Kristukseen, niin lähtökohta on helppo, sillä hänen nimissään voi yrittää käskeä häiriköiviä henkiä poistumaan ja rukoilla siihen apua. Voisitteko myös kääntyä jonkun sellaisen papin puoleen, joka uskoo yliluonnolliseen? Katolinen kirkko on harrastanut manausta historiassa, sitten oli vuosikymmeniä, kun toiminta oli jäissä, kun ajateltiin, että kyse on psykologian piiriin kuuluvista ilmiöistä. Nyt ne ovat tietääkseni alloittaneet uudestaan, kun ovat todenneet, että tiede ja psykologia eivät kaikkea pystykään selittämään. Toisaalta en todella ole tässä mikään asiantuntija, en tiedä auttaako mahdollisen papin siunaukset tms mitään, jos ette itse usko Jumalaan ja Jeesukseen. (Uskohan on kirjaimellisesti sitä, että uskoo että hän on olemassa ja että hän osaa ja haluaa auttaa. Jos ei usko, niin kiuaavat henget tietävät, ettette kuitenkaan käänny Kristuksen puoleen apua pyytääksenne, eikä se ole silloin suurikaan pelote niille.)
Olen käytännössä huomanut, että ihmisten ajatukset ovat hengille vähän samaa kuin puhe meille ihmisille. Jotkut esineiden liikkumiset ovat olleet selkeästi kommentteja ajatuksiini. (ihan naurattaa tässä, kun ajattelen, mitä jotkut nyt ajattelevat, tiedän, että tämä kuulostaa ihan jo mielenterveystapaukselta...)
Samoin henkien "haastaminen" mielessä provosoi tapahtumia. Esim. jos olen ajatellut, että "nyt jos tapahtuisi jotain, en varmasti enää pelkäisi", niin jonkin ajan kuluttua saattaa tapahtuakin, ikäänkuin vastauksena haasteeseen. Eli ehkä kannattaa miettiä omaa suhtautumista perin pohjin.
Juu, tässä tämä romaani nyt oli, toivottavasti ei ollut liian sekavaa tekstiä. Näistä asioista on vaikeaa kirjoittaa, kun niille ei löydy kunnollisia sanoja ja termejä ja monet ilmaisut ovat eri tavoin värittyneitä.
Unohtui vielä äskeisestä... En usko, että teillä on välttämättä kukaan tuttu henki kyseessä, vaikka voi tietysti yhtä hyvin ollakin, jos siltä vahvasti tuntuu. Usein vain ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että nimenomaan joku läheinen poisnukkunut tms kävisi heillä kummittelemassa. Itse käsitän henkimaailman niin, että se on ikäänkuin lomittainen, päällekkäinen taso tämän meidän maailmamme kanssa. Täällä liikuskelee myös koko ajan henkiä joka puolella, ajattelen, että ne ovat niin kuin ohikulkijoita kadulla. Lisäksi teilläkin voi (pysyvästi tai satunnaisesti) oleilla ympärillä koko ajan kaikenlaisia henkiä muutenkin, joista ette ole vaan koskaan tietoisia. Eivät kaikki henget kiusaa, jotkut vaan elelevät elämäänsä muutenvain ja saattavat istuskella vaikka keittiön pöydän ääressä tai käydä suihkussa, eikä niitä normaaliaistein kukaan havaitse. Selvännäkijä tarkoittaa ihmistä, joka näkee sille toiselle tasolle, jossa henget elävät. Mm. Johanna Broman on kirjoittanut kirjoja (yksi taitaa olla nimeltään Selvännäkijän maailmat tms) ja kirjoittanut niissä, että henget ovat läsnä kaikkialla, niitä voi istua vaikka vieressämme bussissa. Eli ei ehkä kannata fiksoitua liiaksi ajatukseen, että häiriköivä henki olisi joku tietty henkilö, se voi olla kuka vain.
kuullut teoriasta, että kummitteluilmiöissä ei niiden aiheuttaja "persoonallisesti" ole enää läsnä, sopivissa olosuhteissa sopivalle havaitsijalle avaruus-aika-jatkumoon taltioitunut henkinen energia, siis paikkaan aikoinaan liittyneet tuunnetilat tulevat sieltä menneisyydestä esiin. Ovat ikäänkuin rannan ohittaneen aluksen aiheuttamat aallot, alus on jo poistunut havaintopiiristä, mutta aallot vellovat vielä pitkään sen jälkeen.
Jos minä jäisin jonnekin kellareihin kummittelemaan, olisi tämä ainakin henkilökohtaisesti lohdullinen ajatus.
(heitä enemmän kuin kristittyjä) yhtä hyvä turva uskonnostaan?
Kerrassaan loistavaa kerrontaa, oikeasti. Työskentelen yöpäivystyksessä ja lueskelen ajankulukseni kummitusjuttuja. Näin sieluni silmin kaikki tapahtumat sinun kertomuksestasi:) Älä ihmeessä häpeile kirjallista ulosantiasi!
todellakin, itse olen aika kriittinen kaiken suhteen, paitsi Jumalan. Yleensä en oikein usko mihinkään näistä tarinoista mitä täällä esitellään, koska täällä Suomi24 liikkuu paljon ns. tarinankertojia ja valehtelijoita. Mutta sinun tarinasi on aika mielenkiintoinen ja taidan joten kuten uskoakin.
Oletteko harrastaneet spiritismiä tai muuta vastaavaa toimintaa. Onko talon edelliset asukkaat kokeneet samaa. Minkälainen on talon historia. Mihin vuorokauden tai kellon aikaan on aktiivisinta. Tärkein kysymys lienee tämä näitkö minkä näköinen se tumma hahmo oli, ruumiinrakenne, ikä, silmät jne...
Muuten tehkääpä pieni kokeilu, lukekaa Raamatusta Psalmien kohta 91 Korkeimman suojellus, silloin kun yliluonollisuutta tapahtuu ja muistakaa siihen pitää myös uskoa sydämmessään.
Spiritismiä emme ole aikuisena harrastaneet. Vaimoni tuskin lapsenakaan. Itse joskus kersana tuli muistaakseni kavereiden kanssa pari kertaa kokeiltua. Nyt vanhempana kyllä tajuan, ettei moisten asioden kanssa kannata pelleillä.
Itse asiassa minulla ja vuoden nuoremmalla siskollani oli minua pari vuotta vanhempi kaveri. Tyttö laatuaan. Olin silloin ehkä 12-13 vuotias. Tämä tyttö oli todella kiinnostunut noituudesta, yliluonnollisesta, woodoosta ja oikeastaan kaikesta aiheeseen liittyvästä ja hän meidät houkutteli siskoni kanssa kokeilemaan spiritismiä. Nyt kun asia tuli puheeksi, niin tuli mieleen. Silloin itse asiassa tapahtui todella pelottavia juttuja. Lopetimme pelit ja sittemmin katkaisimme häneen yhteyden kokonaan. Myöhemmin kyseinen tyttö sekaantui jotenkin saatananpalvontaan, ja huumeisiin ja sekosi viimein muutenkin ja joutui mielisairaalaan. Tosin vuosien hoidon ja vieroituksen jälkeen pääsi jaloilleen ja ainakin ulospäin vaikuttaa asiat olevan kunnossa. Mies, lapsi ja jonkunnäköinen työpaikka. Taisi olla jopa uskossa. Joskin näin hänet muutama viikko sitten lähikaupassa ja vaihdoin hetken kuulumisia, niin ihan näin meidän kesken. Ei nyt ihan älyttömän tasapainoista vaikutusta hänestä tullut. Tosin ilmeisesti tuommoiset pitkäaikaiset huumesekoilut muuttavat ihmisen pysyvästi.
Kävin juuri tässä välissä kysäisemässä vaimoltani tuota spiritismi asiaa. (On jo sängyssä lukemassa) Kertoi, että joskus ihan pienenä pelasivat, mutta muistaakseen ei tapahtunut mitään ihmeellistä, muuta kuin pelotti.
Talon entisiä asukkaita en tunne. Edellisen asukkaan tapasin aikanaan pari kertaa ohimennen. Ihan asiallinen nuorimies. Ymmärrettävästi kummitukset eivät nousseet asiassa esille.
Ilmiöt eivät tunnu seuraavan mitään kellonaikoja. Asioita tapahtuu mihin aikaan sattuu. Tosin tietty ääni. En osaa kuvailla onko se raapimista vai laahaavaa ääntä, koska en ole ikinä missään kuullut vastaavaa. Kuuluu monesti aamuisin n.6 aikoihin keittiöstä. Olen monesti herännyt siihen. En ole löytänyt sen lähdettä, enkä myöskään ole pystynyt millään tuottamaan vastaavaa ääntä, kun olen yrittänyt tutkia mistä moinen ääni voisi olla lähtöisin.
Tumma hahmo oli...tumma hahmo. Se oli n.190cm pitkä. Ihmisen muotoinen, mutta silmiä tai muitakaan yksityiskohtia ei erottunut. Eli ikääkään ei pysty sanomaan. Normaali ruumiinrakenne, ja se liikkui todella "liukkaasti". Olen kuvitellut, että aaveet liikkuisivat jotenkin aavemaisen hitaasti, mutta ei... Tämä kaveri viiletti pikemminkin kuin rullaluistimilla. Lähinnä se muistutti varjoa, mutta ei sitten kuitenkaan. Se oli jotenkin ikäänkuin "kovempi". Todella vaikea kuvailla, samaten kuin noita ääniä, kun ei ole olemassa oikeita termejä.
En tiedä miksi koen tuommoiset raamatunluku neuvot hieman kiusallisiksi. Älkää nyt ystävät käsittäkö väärin. Olen kaikista neuvoista kiitollinen ja iloinen siitä, ettei leimata hulluksi, niinkuin joillekkin olen tällä palstalla huomannut käyneen.Uskon kyllä Jumalaan, vaikka en kirkossa ravaakkaan ja raamattua lueskele. Vaimoni puolestaan käy aika usein jopa kirkossa, mutta ei hänkään mikään himouskovainen ole. Jotenkin vain tuntuu siltä, että raamatunlukeminen noille ilmiöille, kun ei tiedä mistä on kyse, on samalla tavalla riskinottamista, kuin esimerkiksi spiritismi. Kokeillaan jotain, mistä ei täysin ymmärretä mitä siitä voi seurata. En nyt tarkoita, että raamatunlukeminen olisi verrattavissa henkienmanaamiseen. Vaan sitä, että jos tuntuu, että ilmiöille pitää lukea raamattua, niin silloin viisainta on kutsua paikalle asiaan vihkiytynyt henkilö, eli tässä tapauksessa ilmeisesti pappi. Mutta koska ilmiöt eivät ole suoranaisesti osoittaneet olevansa mitenkään pahantahtoisia, niin en näe mitään syytä miksi niitä pitäisi ruveta ehdoin tahdoin hätistelemäänkään. Sitten jos rupeaa näyttämään, että näistä "kämppäkavereista" rupeaa olemaan vaaraa jonkun terveydelle, joko henkiselle tai fyysiselle, pitää asia pistää uudelleen puntariin.
Joka tapauksessa olemme vaimoni kanssa etsimässä uutta asuntoa. Emme noiden seuralaisten takia, vaan kylppäristämme löytyneen kosteusvaurion ja kasvaneen tilantarpeen, joten eiköhän noista sillä päästä. Elleivät sitten lähde mukaan. Vaimoni on niin tehokas pakkaaja, että saattaa epähuomiossa pakata muuttokuormaan pari kummitustakin:D
Kiitos teille kaikille kommenteistanne ja neuvoistanne. Jännitti kirjoittaa tänne ja on ollut todella hienoa saada "vertaistukea". Jatkakaa ihmeessä kirjoittelua.
saada otoksia ilmiöistä kameralla tai nauhurilla?
Olen ajatellut, että olisi hyvä saada jotain vaikka kamerakännyllä nauhoitettua, mutta yleensä kun jotain tapahtuu se ei välttämättä ole juuri käsillä. Ja jos sattuisikin olemaan, niin sen säätäminen kuvausvalmiiksi vie sen joitain kymmeniä sekunteja, jolloin tapahtuma on yleensä jo ohi. Yleensä koko asia tulee ylipäätään mieleen, kun homma on jo tapahtunut.
Tietysti voisi istua muutaman illan ja yön kamera kädessä valmiina, mutta semmoiseen kummitusjahtiin en ole vielä saanut innostusta ryhtyä.
tahtoo olla, nuo ilmiöt kun eivät käskyttämistä tottele, tapahtuvat silloin kun haluavat. Jos jotakin sattuisi kuviin tarttumaan, niin kertoile.
Webbi kameran voisit laittaa kuvaamaan vaikka ulko-oven seutua, muutamaksi viikoksi. Ottamaan kuvan sekunnissa tai liikkeentunnistuksella. Onnistuu halvimmilakin kameroilla.
Onhan se jo ihan turvallisuussyistäkin (kun ovet aukeilee) perusteltua, kun ei vaan rosvot vie tietokonettakin :(
Niin ja mitä itse ilmiöiden luonteeseen tulee, on paha mennä sanomaan missä määrin voidaan puhua ns pahoista hengistä, kotitontuista, eksyneistä sieluista, varjoihmisistä jne jne.
Kaikkein olennaisinta on mielestäni kuitenkin se mitä nämä ilmiöt kertovat meidän todellisuutemme luonteesta. Ja toki samalla myös meistä itsestämme, fysikaalisena sosiaalis-kulttuurillisena olentona.
Ilmiöt ovat yleensä täysin harmittomia ihmisille, ja tuovat vain eräänlaista rikkautta elämäämme ja täydentävät maailmankuvaamme tieteellisen ylimainonnan vastapainoksi.
hei!
olen aikalailla samaa kokenut kuin te. Minulle tuli epäilyttävästi entinen kaupunkimme mieleen ja siellä ollut entinen kasarmin alue, jossa hirsitaloja, jotka yrityskäytössä...
En ala kertomaan kaikkea mitä minä olen kokenut, sillä ei ole niin väliä. Minulla on hieman samanlainen suhtautuminen tuohon raamatun lukemiseen kuin teilläkin, eli tulee kiusallinen olo. Ei teidän tarvitse välttämättä sitä lukea, ehkä? Lyhyesti kerron oman selviytymiseni. Minun kummini kuulivat minua kiusaavista asioista ja he uskoivat täysin mitä on tekeillä. He päättivät kerran ottaa minua käsistä kiinni ja he rukoilivat ääneen minun puolesta. Minä olin silloinkin aika kiusaantunut, mutta kuitenkin tuntui mukavalta kun joku halusi auttaa. Sitten yllätyksekseni minua ei mikään kiusannutkaan sen jälkeen. Mutta, kuitenkin nyt oikeastaan vajaan kymmenen vuoden jälkeen on alkanut tulemaan samanlaisia tilanteita ja tapahtumia eteen. En ole vielä uskaltanut rukoilla, mutta olen ajatellut rukoilevani. Aion myös pyytää taas kummejani rukoilemaan, jos se taas auttaisi. Mieti onko sinulla ketään läheistä rakasta ihmistä / ihmisiä, ketkä voisivat vilpittömästi rukoilla teidän puolesta?
>>En ole vielä uskaltanut rukoilla,mutta olen
ajatellut rukoilevani.
Kirjoittamasi ilmiöt liittyvät ns. lievään räyhähänki-ilmiöön. Räyhähengen(poltergeist) taas tiedetään yleisesti liittyen johonkin henkilöön, yleensä nuoreen teini-ikäiseen, mutta tekstisi perusteella se liittyy sinuun, siis kirjoittajaan jonka tämän treadin aloitti.
Energian(henkimaailman, poltergeistin) taas on todettu että se viihtyy vanhoissa taloissa jne.. itse asiassa tämä ns. "henkimaailma" -energia on todettu että se esiintyy myös vanhoissa esineissä, eli esim. vanha peili, taulu tai vaikka vessanharja voi tuottaa "kummituksen", sillä siinä on tietty energialataus menneisyydestä.
Poltergeistille yleisiä asioita on esineiden outo ilmaantuminen tai teleportaantuminen(tutut esineet ovat oudoissa paikoissa jne). Tälle teleportaantumiselle on kvanttifysiikassa peruste/selitys, mutta sitä ei osata vielä nykytieteen keinoin selittää mistä tämä johtuu jos sitä esiintyy tässä meidän tajuamssamme maailmassa.
Poltergeist-ilmiölle on myös tavanomaista että se seuraa henkilöä, eli se on voinut seurata sinua mainitsemastasi kohteesta ja muutto ei välttämättä auta. Ajan mittaa ilmiö kuitenkin lakkaa.
kyseessä saattaa olla poltergeist eli räyhä- tai meluhenki.
poltergeistin toimintaan kuuluu esimerkiksi tavaroiden siirtely. ne tekevät myös ääniä esim. askelia, koputuksia, raapivia ja laahaavia ääniä. poltergeist on epäpuhdas henki, demoni tai paholainen. se on kuolleen ihmisen sielu, joka ei ole jättänyt maallista maailmaa.
oletko tutkinut talosi historiaa? entä tapahtuuko muiden talossa asuvien henkilöiden luona mitään kummallista?
ihminen, jonka sielu on jäänyt maailmaan kummittelee usein niissä paikoissa missä asui ennen kuolemaansa. unohdin kyllä mainita että poltergeist on näkymätöntä kummittelua.niin siis ihmisen sielu jää usein maan pinnalle suorittamaan tehtävää tai rangaistusta, jota ei elämässään ehtinyt tehdä/ jäi kesken.
en huomannutkaan että poltergeistista oli jo kerrottu. no oma tarinani täydensi ehkä vähän edellistä xD.
Lupasin kirjoitella jos ja kun jotain uutta tapahtuu. Kaikennäköistä pientä on tapahtunut vähän väliä, mutta kerron nyt vain pari merkittävintä "uutuutta".
Jokunen päivä sitten, olisiko pari viikkoa takaperin istuskelin illalla koneella ja pelailin pokeria. Vaimo oli jo käynyt nukkumaan ja istuskelin kaikessa rauhassa peliin syventyneenä. Kello taisi olla jotain yhdentoista maissa. Yhtäkkiä minulle tuli todelle vahva tunne siitä, että huoneessa on joku muukin lisäkseni. Ketään ei tietenkään näkynyt. Kävin jopa tarkastamassa onko vaimoni unessa, ettei hän olisi esimerkiksi käynyt olohuoneessa. No hän oli täydessä unessa. Tunne jatkui todella vahvana, ja minun oli jatkuvasti vilkuiltava selkäni taakse, onko siinä joku. Tunteeseen vielä vaikutti se, että selkäni takana oli tv päällä, mutta olin laittanut siitä äänet pois. No kaikki varmasti tietävät sen sähköisen "äänen" joka telkusta lähtee, vaikka äänet olisi pois. Ja kaikki varmasti myös ovat kokeneet miten "ääni" muuttuu, jos joku menee sinun ja television väliin. Minulle tuli jatkuvasti semmoisia aistimuksia, kuin joku olisi kävellyt selkäni takaa minun ja tv:n välistä.
Yritin vakuutella itselleni kaiken olevan vain mielikuvitusta. Yhtäkkiä vasemmalla puolellani oleva rahi liikahti. Näin sen silmäkulmastani, ja rahi myös päästää aika kovan narahduksen, kun sitä liikuttaa. Yritin edelleen keskittyä peliin ja jättää tuntemukset ja ilmiöt omaan arvoonsa. Nyt aloin kuitenkin näkemään silmäkulmasta "jotain". En osaa kuvailla mitä se oli. Silmäkulmasta kuitenkin näkyi välillä jotain liikettä. Aivankuin joku hahmo olisi liikuskellut huoneessa. Samaten rahi natisi, kuin joku olisi istunut sille ja vähän ajan päästä noussut pois. Edelleen rauhoittelin itseäni ja ajattelin, että jos joku henki haluaa seurata peliäni, niin mitäpä haittaakaan siitä on. Samassa minulle tuli todella vahva tuntemus siitä, että se joku tai jokin on pahantahtoinen. En osaa selittää sitä, mutta jos olette joskus ollut baarissa tai juhlissa jossa on humaltuneita ihmisiä, niin jostakusta ihmisestä saattaa aistia, että hän aikoo kohta käydä jonkun kimppuun tai haastaa jollekulle riitaa, vaikka hän ei olisi vielä tehnyt mitään. Samanlainen tunne tuli nyt. Lopetin pelin ja päätin mennä nukkumaan. Ilmiö kuitenkin seurasi makuuhuoneeseen. Se tuli välillä sänkymme viereen ja välillä meni keittiöön, jossa kolisteli. Ajattelin noudattaa täälläkin annettuja ohjeita ja rukoilla, koska se tuntui todella epämiellyttävältä ja uhkaavalta. Tällöin makuuhuoneen komerosta kuului voimakas rysäys. Säikähdin tietysti niin, että meinasi mennä pyjaman housut vaihtoon. Tämän jälkeen minulle tuli kuitenkin tunne, että se katosi. Eikä sinä yönä enään tapahtunutkaan muuta. Nukuin silti hyvin lähellä vaimoani. Hassua oli se, että vaikka ilmiöiden lähdettä ei suoraan nähnyt, pystyi sen hyvin vahvasti aistimaan missä kohdassa se oli.
Sitten toissa iltana kuulin kuiskauksia. En saanut selvää mitä ne sanoivat, mutta ne kuuluivat läheltä. Noin metrin päästä minusta. Ja ne myös seurasivat minua makuuhuoneeseen. No tuohan voi johtua tietysti myös siitä, että olen sekoamassa. Kuiskaukset eivät kuitenkaan tuntuneet pelottavilta.
Viimeisin tapahtuma oli tänä aamuna. Vaimoni oli olohuoneessa ja minä olin vielä nukkumassa. Yhtäkkiä heräsin valtaisaan rysähdykseen ja siihen, että vaimoni huusi olkkarissa "Voi s**tanan s**tana". Mitä Tapahtui? Äänen perusteella olisin voinut kuvitella suunnilleen katon romahtaneen. Ikkunan yläpuolelle muovisella kiinnikkeellä kiinnitetty kukka-amppeli singahti irti aivan kuin se olisi repäisty voimalla. Muovinen amppeliteline, joka on vahvaa tekoa pamahti kappaleiksi ja itse kukka lensi päin kahta muuta kukkaa niin kovalla voimalla, että kaikki kolme ruukkua pirstoutuivat palasiksi ympäri olohuoneen lattiaa. Multaa ja kukan palasia oli todellakin ympäri huonetta. Iskun voimasta kertoo myös se, että paitsi kukat ja ruukut menivät palasiksi, niin myös ruukuissa olleet kukkakepit ja koristeet menivät säpäleiksi.
Jälki oli aivan, kuin joku olisi heittänyt todella kovalla voimalla yhden kukan muita päin. Sen lisäksi kun tutkin sitä amppeli telinettä sekin oli todellakin hajonnut aivan kuin se olisi voimalla repäisty palasiksi. Eikä se todellakaan ollut heppoista tekoa. Jos sen olisi halunnut hajoittaa, olisi aikuinen mieskin saanut käyttää siihen voimaa. Vaimoni, joka näki tapauksen kuvaili sitä, että se ei todellakaan "tipahtanut", vaan singahti irti aivan kuin näkymätön käsi olisi voimalla repäissyt. Vaimoni oli todella säikähtänyt ja syytti alkuun tapahtumasta minua, koska kummitukset kuulemma seuraavat minua. Järkytyksestä toivuttuaan tosin sanoi, ettei se ollut minun vika, mutta ihmetteli minkä takia henget tuntuvat olevan minusta kiinnostuneita. Pitääkö tuo paikkansa? Vaikea sanoa.
Näin meillä.
jospa se suutahti kun rukoilit sen pois,, jatka vaan rukoilemista,, pyydä myös muitakin,, niinkun aikaisemmin kirjotin kun kummini rukoilivat minun puolesta ja onkelma helpottui. Vaimosi pitäisi myös tukea sinua.