Melkein kaikki välirajat kylien välillä vesialueilla oli käyty jo 1900-luvun alkuun mennessä.
Inarin järven kylien välistä välirajaa vesialuella on käyty ja pohdittu useaan kertaan.
Prof. Haatja on nähdäkseni ottanut kannan välirajoihin vesialueilla, että ns. Välirajalain mukaan tulee rajat käydä pitäen kohteena lakitekstin rajankäynnissä pinta-aloja. On esittänyt, että Välirajalain vaatimus rajalinjain ja kylän tilusten mukaan käydä rajaa siten, että kukin saa alueensa lähemmäs omaa rantaa kuin toisen rantaa tarkoittaa vesipinta-alan ja pohjan jakoa. Tämä pinta-alan jako on kuitenkin virheellinen laintulkinta.
Lakitekstissä sanotaan eräänä rajankäynnin perusteena kylän tilukset. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä suuremmat tilukset kylällä on niin sen enemmän saa vesialuetta rajalinjojensa sisään, ja tämä omaisuusmassa sijoitetaan kullekkin kylälle siten, että kukin omaisuuden piste vedellä on lähempänä omaa rantaa kuin toisen. Näin ollen ensin määrätään kylän tilusten mukaan se määrä vesiomaisuutta ( kuin myös pohjaa ) mikä kylälle kuuluu ja tämä sijoitetaan lähemmäs omaa rantaa kuin toisen. Näin ollen järvet eivät jakaannu pinta-alansa puolesta kylille puoliksi.
Opiskellessani Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla ei tästä kai ollut järjestetty minkäänlaista opetusta vaikka kantaa oli otettu.Tein diplomityön, jossa kritisoitiin Haatajan kantaa. Jokainen ymmärtää, että kellareihin hautatuvat diplomityöt eivät vaikuta paljoakaan mihinkään.
Tutkiessani asiaa selvisi se, että Inarin järvellä oli yritetty käydä vesivälirajaa Haatajan oppien mukaan. Tulos oli, että rajaa ei pystytty vetämään juuri mihinkään.
Totuus on, että maamanttaalin mukaan määrätään kylälle tuleva vesialue.Pitää huomioida, että kylille määrättiin metsämaitakin mantaalin mukaan siten, että metssä tuli kylälle enemmän kuin toiselle jos mantaali ja siis tontin koko ( tontti isojaossa hajoitettiin jaossa syntyneille taloille ) niin määräsi. Manttaalia kohden sai määrätyn määrän metsää valtakunnan eri alueilla eri tavoin taulukoiden mukaan kylälle.
Tuolloin puhutiin asioista kiisteltäessä, että ns. liikamaiden palautus ei ollut osoitus siitä, että mantaalia kohden sai taulukkoarvon mukaan maata...mutta kyllä se on näyttö.
Yliopisto prof. Haatajan johdolla on kyllä isojaon suorittamisen kuvauksessa täysin hakoteillä.
Kylä oli kuitenkin dynaaminen ilmiö, sillä se saattoi kasvattaa maa- ja vesiomaisuuttaan mantaalin korotusta vastaan. Muinaiset haa'an varren heitot veteen kuvastavat sitä, että kylien manttaaleja on pyritty ratkomaan voimaa ja kyvykkyyttä osoittavilla indikaattoreilla. Menestys toi suuremman manttalin ( haa'an varren heitossa vedellä ). Kirvestä heitetiin maa-alueilla samasta syystä.
Karkeasti ottaen pyrittiin ratkomaan mantaali ja sitten sen mukaan sai maata ja vettä.Kuitenkin niin, että peltoa ei saanut raivata ennekuin kylä oli täysin asuttunut.
Todettakoon, että käsite kylä oli kuningas Kristoferin laissa tontti, josta sitten mittailtiin pellot neliöimällä maata tontin sivusta saatavalla mitalla ( sarkajakoinen kylä).
Kylä on omistamisen käsite ja todettakoon, että kylä jakamalla syntyi kyliä eikä pelkästään taloja. Kaikkialla missä isojako tehtiin syntyi taloiksi ( ellei sitten taloiksi ollut aina asumuksia kutsuttu ) kutsuttuja yksiköitä, jotka olivat kuitenkin juridisesti myös kyliä, sillä kylän jakamisella ei sen oikeudellista luonnetta voitu muuttaa. Isojaosssa kylä eli tontti hajosi jaossa syntyneisiin kyliin niille paikoille
joihin talot eli kylätkin perustettiin.
Tämä teksti on suuri poikkeus Teknillisen korkeakoulun opetuksiin nähden ellei sitten silloisen talousoikeuden oppituoli pidä tätä totena.
Spegla
Inarin järven kylien välistä välirajaa vesialuella on käyty ja pohdittu useaan kertaan.
Prof. Haatja on nähdäkseni ottanut kannan välirajoihin vesialueilla, että ns. Välirajalain mukaan tulee rajat käydä pitäen kohteena lakitekstin rajankäynnissä pinta-aloja. On esittänyt, että Välirajalain vaatimus rajalinjain ja kylän tilusten mukaan käydä rajaa siten, että kukin saa alueensa lähemmäs omaa rantaa kuin toisen rantaa tarkoittaa vesipinta-alan ja pohjan jakoa. Tämä pinta-alan jako on kuitenkin virheellinen laintulkinta.
Lakitekstissä sanotaan eräänä rajankäynnin perusteena kylän tilukset. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä suuremmat tilukset kylällä on niin sen enemmän saa vesialuetta rajalinjojensa sisään, ja tämä omaisuusmassa sijoitetaan kullekkin kylälle siten, että kukin omaisuuden piste vedellä on lähempänä omaa rantaa kuin toisen. Näin ollen ensin määrätään kylän tilusten mukaan se määrä vesiomaisuutta ( kuin myös pohjaa ) mikä kylälle kuuluu ja tämä sijoitetaan lähemmäs omaa rantaa kuin toisen. Näin ollen järvet eivät jakaannu pinta-alansa puolesta kylille puoliksi.
Opiskellessani Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla ei tästä kai ollut järjestetty minkäänlaista opetusta vaikka kantaa oli otettu.Tein diplomityön, jossa kritisoitiin Haatajan kantaa. Jokainen ymmärtää, että kellareihin hautatuvat diplomityöt eivät vaikuta paljoakaan mihinkään.
Tutkiessani asiaa selvisi se, että Inarin järvellä oli yritetty käydä vesivälirajaa Haatajan oppien mukaan. Tulos oli, että rajaa ei pystytty vetämään juuri mihinkään.
Totuus on, että maamanttaalin mukaan määrätään kylälle tuleva vesialue.Pitää huomioida, että kylille määrättiin metsämaitakin mantaalin mukaan siten, että metssä tuli kylälle enemmän kuin toiselle jos mantaali ja siis tontin koko ( tontti isojaossa hajoitettiin jaossa syntyneille taloille ) niin määräsi. Manttaalia kohden sai määrätyn määrän metsää valtakunnan eri alueilla eri tavoin taulukoiden mukaan kylälle.
Tuolloin puhutiin asioista kiisteltäessä, että ns. liikamaiden palautus ei ollut osoitus siitä, että mantaalia kohden sai taulukkoarvon mukaan maata...mutta kyllä se on näyttö.
Yliopisto prof. Haatajan johdolla on kyllä isojaon suorittamisen kuvauksessa täysin hakoteillä.
Kylä oli kuitenkin dynaaminen ilmiö, sillä se saattoi kasvattaa maa- ja vesiomaisuuttaan mantaalin korotusta vastaan. Muinaiset haa'an varren heitot veteen kuvastavat sitä, että kylien manttaaleja on pyritty ratkomaan voimaa ja kyvykkyyttä osoittavilla indikaattoreilla. Menestys toi suuremman manttalin ( haa'an varren heitossa vedellä ). Kirvestä heitetiin maa-alueilla samasta syystä.
Karkeasti ottaen pyrittiin ratkomaan mantaali ja sitten sen mukaan sai maata ja vettä.Kuitenkin niin, että peltoa ei saanut raivata ennekuin kylä oli täysin asuttunut.
Todettakoon, että käsite kylä oli kuningas Kristoferin laissa tontti, josta sitten mittailtiin pellot neliöimällä maata tontin sivusta saatavalla mitalla ( sarkajakoinen kylä).
Kylä on omistamisen käsite ja todettakoon, että kylä jakamalla syntyi kyliä eikä pelkästään taloja. Kaikkialla missä isojako tehtiin syntyi taloiksi ( ellei sitten taloiksi ollut aina asumuksia kutsuttu ) kutsuttuja yksiköitä, jotka olivat kuitenkin juridisesti myös kyliä, sillä kylän jakamisella ei sen oikeudellista luonnetta voitu muuttaa. Isojaosssa kylä eli tontti hajosi jaossa syntyneisiin kyliin niille paikoille
joihin talot eli kylätkin perustettiin.
Tämä teksti on suuri poikkeus Teknillisen korkeakoulun opetuksiin nähden ellei sitten silloisen talousoikeuden oppituoli pidä tätä totena.
Spegla
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.