Rankkaa vuodatusta luvassa. En tästä asiasta ole juuri kenellekään puhunut, niin syy tähän on vain se että tiedän että monet ulkopuoliset lukevat tämän ja voin "jakaa tuskaani" muille.
Mulla on kaksi siskoa. Olen perheessäni keskimmäinen, poika 19 vuotta täyttävä. Pikkusiskoni täytti hiljattain 17, isompi on 21.
Minä olen lapsista ainoa, joka on edes käynyt peruskoulun loppuun. Minulla on peruskoulun todistus taskussa. Isosiskoni muutti pois kotoa ollessaan 16-vuotias. Hänellä oli tavallista "pahempi" murrosikä, eikä yksinkertaisesti pystynyt olemaan muun perheen kanssa, koska hirvittävät murrosiän oireet pitivät häntä agressiivisena koko ajan. Häntä ei kestänyt kukaan. Hän saattoi ykskaks alkaa heittelemään tavaroita pitkin seiniä tai purkaa agressiotaan johonkin muuhun, esimerkiksi käymään käsiksi minuun. Olin usein pahoinpitelyn kohteena.
Äitini on aina ollut hyvin jämpti ja ajatellut järkevästi. Hän hommasi isosiskolleni _oman_ kerrostaloasunnon parin kilometrin päästä kotoa. Ajatteli, että näin Sini* (*nimi muutettu) saisi vähän omaa tilaa ja rauhaa ja toivoi samalla, että hän innostuisi taas koulusta. Mutta väärin luuli, Sini alkoi käyttämään huumeita ja näin elämä alkoi menemään rajua alamäkeä. Palataan tähän vähän myöhemmin.
Tässä vaiheessa kotona asui vielä Minä, pikkusiskoni Sanna* (*nimi muutettu), äitini ja hänen avomiehensä. Minulla alkoi heti menemään koulukin parempaan suuntaan, kun ei tarvinnu jatkuvasti pelätä, että kun tulee kotiin niin saa taas kuunnella kauheaa huutoa tai turpaan ottamista. Olin tästä äitini ratkaisusta hyvin helpottunut.
Vuodet vierivät ja Sinillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa minkään suhteen. Hän ei käynyt töissä, ei koulussa, hän vain oli. Lämminsydäminen äiti elätti häntä, maksoi laskut, ruoat ja asunnon. Minulla oli peruskoulu ohi, ja hain kaupallliselle alalle opiskelemaan.
Sanna oli myös peruskoulun loppuvaiheilla, ja hänellä alkoi menemään huonosti koulu. Hän lopetti sen kesken viimeisellä vuodellaan. Äitini ja hänen avomiehensä olivat muuttamassa työn perässä ulkomaille, ja kun Sanna oli koulunsa lopettanut, he päättivät ottaa Sannan mukaansa. Minua eivät sen takia, koska olin juuri alkanut opiskelemaan. Minulle tämä ratkaisu oli täysin OK. Sannalle hommattiin yksityisopettaja kotiimme opettamaan kieltä, jota tässä maassa puhuttiin. (englanti). Puoli vuotta Sannalle kieltä opetettiin, puoli vuotta meidän kodissamme kävi yksityinen opettaja opettamassa. Sanna ei kuitenkaan oppinut juuri mitään, koska häntä ei kiinnostanut oppia. Häntä ei kiinnostanut mikään, aivan kuin ei Siniäkään.
Äitini turhautui, hän kuitenkin otti riskin ja halusi Sannan mukaan, ajatteli hänen parastaan. Sannalle järjestettiin kaikki valmiiksi sinne. Koulut katsottiin valmiiksi (erittäin arvostettu ja hyvätasoinen koulu, joita ei monia tässä maassa ollutkaan). Sannaa ei kiinnostanut, hänelle oli aivan sama, jääkö hän Suomeen vai ei. Alaikäinen kun oli, niin hän lähti äidin mukaan.
Minä jäin siis yksin asumaan suomeen äidin ja hänen avomiehensä omistamaan asuntoon. Koulu meni erittäin hyvin, ja tykkäsin asua yksin. Minulla oli tässä vaiheessa erittäin hyvin asiat. Tähän aikaan tapasin nykyisen tyttöystäväni, ja olemme olleet nyt siis puolitoistavuotta yhdessä. Kaikki asiat näyttivät loistavan minun elämässäni.
Sanna oli muutaman kuukauden siellä, kunnes hän palasi suomeen. Äitini hommasi Sannalle asunnon, ja he olivat keskenään sopineet, että hän käy peruskoulun loppuun tenttimällä rästiin jääneet aineet.
Minä olin tässä vaiheessa se, jolta jatkuvasti pyydettiin rahaa lainaan. Persaukiset siskoni perustelivat lainansyyksi sitä, että he eivät ole töissä eikä heillä ole rahaa, ja minulle maksetaan asunto ja kaikki laskut, enkä tiedä maailman menosta yhtään mitään. Sain opintotukea noin 60 euroa kuussa, ja äiti antoi sata euroa joka kuukausi, ja sillä minun oli tultava toimeen. Minä siis sain joka kerta haukut päälle, kun en lainannut heille rahaa. He saivat itse paljon enemmän äidiltä kuin minä, mutta käyttivät sen viinaan ja tupakkaan. Ja silloin kun lainasinkin heille rahaa, en ikinä saanut takaisin, tai jos sainkin, niin vain osan ja monta viikkoa myöhässä.
Tänä päivänä Sini ja Sanna ovat samassa tilanteessa edelleen. He eivät ole käyneet mitään kouluja, he eivät ole töissä. He elävät sosiaalituella ja ruinaavat äidiltä rahaa. Minä saan kuulla joka kerta miten itsekäs paska olen, kun en lainaa rahaa. Joka kerta saan kuulla saman virren: "asuisit ite OMASSA etkä äidin kämpässä ja maksat ITE omat laskus, niin tiiät millasta elämä on. Vittu sä oot itsekäs paska".
Mä olen sanonut suoraan, että ite on aiheuttanu itelleen kaiken, eikä se oo kenenkään muun syy ku ittensä. Ja olen sanonut että kyllä maksan oman kämpän ja laskut kun olen käynyt koulun ja pääsen työelämään. Jokainen normaali ihminen pystyy maksamaan laskunsa ja ruokansa ilman kenenkään apua.
VITUTTAA niin helvetin paljon tuollaset luuserit jotka ei ajattele omaa tulevaisuuttaan yhtään, ja haukkuu niitä, jotka pinnistelee opiskelijana pienellä rahalla päivästä toiseen katsoen tulevaisuuteen, nähden hyvän työpaikan ja tasapainoisen elämän, oman talon ja koiran juoksemassa pihalla.
Olen kysynyt itseltäni tuhansia kertoja, että miksi minulla on tuollaiset siskot. Miksi he ovat aivan toisenlaisia kuin minä. Me olemme kuin eri planeetalta.
Haluaisin vain päästä heistä lopullisesti eroon. En halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Olen tästä niin varma.
Mulla on kaksi siskoa. Olen perheessäni keskimmäinen, poika 19 vuotta täyttävä. Pikkusiskoni täytti hiljattain 17, isompi on 21.
Minä olen lapsista ainoa, joka on edes käynyt peruskoulun loppuun. Minulla on peruskoulun todistus taskussa. Isosiskoni muutti pois kotoa ollessaan 16-vuotias. Hänellä oli tavallista "pahempi" murrosikä, eikä yksinkertaisesti pystynyt olemaan muun perheen kanssa, koska hirvittävät murrosiän oireet pitivät häntä agressiivisena koko ajan. Häntä ei kestänyt kukaan. Hän saattoi ykskaks alkaa heittelemään tavaroita pitkin seiniä tai purkaa agressiotaan johonkin muuhun, esimerkiksi käymään käsiksi minuun. Olin usein pahoinpitelyn kohteena.
Äitini on aina ollut hyvin jämpti ja ajatellut järkevästi. Hän hommasi isosiskolleni _oman_ kerrostaloasunnon parin kilometrin päästä kotoa. Ajatteli, että näin Sini* (*nimi muutettu) saisi vähän omaa tilaa ja rauhaa ja toivoi samalla, että hän innostuisi taas koulusta. Mutta väärin luuli, Sini alkoi käyttämään huumeita ja näin elämä alkoi menemään rajua alamäkeä. Palataan tähän vähän myöhemmin.
Tässä vaiheessa kotona asui vielä Minä, pikkusiskoni Sanna* (*nimi muutettu), äitini ja hänen avomiehensä. Minulla alkoi heti menemään koulukin parempaan suuntaan, kun ei tarvinnu jatkuvasti pelätä, että kun tulee kotiin niin saa taas kuunnella kauheaa huutoa tai turpaan ottamista. Olin tästä äitini ratkaisusta hyvin helpottunut.
Vuodet vierivät ja Sinillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa minkään suhteen. Hän ei käynyt töissä, ei koulussa, hän vain oli. Lämminsydäminen äiti elätti häntä, maksoi laskut, ruoat ja asunnon. Minulla oli peruskoulu ohi, ja hain kaupallliselle alalle opiskelemaan.
Sanna oli myös peruskoulun loppuvaiheilla, ja hänellä alkoi menemään huonosti koulu. Hän lopetti sen kesken viimeisellä vuodellaan. Äitini ja hänen avomiehensä olivat muuttamassa työn perässä ulkomaille, ja kun Sanna oli koulunsa lopettanut, he päättivät ottaa Sannan mukaansa. Minua eivät sen takia, koska olin juuri alkanut opiskelemaan. Minulle tämä ratkaisu oli täysin OK. Sannalle hommattiin yksityisopettaja kotiimme opettamaan kieltä, jota tässä maassa puhuttiin. (englanti). Puoli vuotta Sannalle kieltä opetettiin, puoli vuotta meidän kodissamme kävi yksityinen opettaja opettamassa. Sanna ei kuitenkaan oppinut juuri mitään, koska häntä ei kiinnostanut oppia. Häntä ei kiinnostanut mikään, aivan kuin ei Siniäkään.
Äitini turhautui, hän kuitenkin otti riskin ja halusi Sannan mukaan, ajatteli hänen parastaan. Sannalle järjestettiin kaikki valmiiksi sinne. Koulut katsottiin valmiiksi (erittäin arvostettu ja hyvätasoinen koulu, joita ei monia tässä maassa ollutkaan). Sannaa ei kiinnostanut, hänelle oli aivan sama, jääkö hän Suomeen vai ei. Alaikäinen kun oli, niin hän lähti äidin mukaan.
Minä jäin siis yksin asumaan suomeen äidin ja hänen avomiehensä omistamaan asuntoon. Koulu meni erittäin hyvin, ja tykkäsin asua yksin. Minulla oli tässä vaiheessa erittäin hyvin asiat. Tähän aikaan tapasin nykyisen tyttöystäväni, ja olemme olleet nyt siis puolitoistavuotta yhdessä. Kaikki asiat näyttivät loistavan minun elämässäni.
Sanna oli muutaman kuukauden siellä, kunnes hän palasi suomeen. Äitini hommasi Sannalle asunnon, ja he olivat keskenään sopineet, että hän käy peruskoulun loppuun tenttimällä rästiin jääneet aineet.
Minä olin tässä vaiheessa se, jolta jatkuvasti pyydettiin rahaa lainaan. Persaukiset siskoni perustelivat lainansyyksi sitä, että he eivät ole töissä eikä heillä ole rahaa, ja minulle maksetaan asunto ja kaikki laskut, enkä tiedä maailman menosta yhtään mitään. Sain opintotukea noin 60 euroa kuussa, ja äiti antoi sata euroa joka kuukausi, ja sillä minun oli tultava toimeen. Minä siis sain joka kerta haukut päälle, kun en lainannut heille rahaa. He saivat itse paljon enemmän äidiltä kuin minä, mutta käyttivät sen viinaan ja tupakkaan. Ja silloin kun lainasinkin heille rahaa, en ikinä saanut takaisin, tai jos sainkin, niin vain osan ja monta viikkoa myöhässä.
Tänä päivänä Sini ja Sanna ovat samassa tilanteessa edelleen. He eivät ole käyneet mitään kouluja, he eivät ole töissä. He elävät sosiaalituella ja ruinaavat äidiltä rahaa. Minä saan kuulla joka kerta miten itsekäs paska olen, kun en lainaa rahaa. Joka kerta saan kuulla saman virren: "asuisit ite OMASSA etkä äidin kämpässä ja maksat ITE omat laskus, niin tiiät millasta elämä on. Vittu sä oot itsekäs paska".
Mä olen sanonut suoraan, että ite on aiheuttanu itelleen kaiken, eikä se oo kenenkään muun syy ku ittensä. Ja olen sanonut että kyllä maksan oman kämpän ja laskut kun olen käynyt koulun ja pääsen työelämään. Jokainen normaali ihminen pystyy maksamaan laskunsa ja ruokansa ilman kenenkään apua.
VITUTTAA niin helvetin paljon tuollaset luuserit jotka ei ajattele omaa tulevaisuuttaan yhtään, ja haukkuu niitä, jotka pinnistelee opiskelijana pienellä rahalla päivästä toiseen katsoen tulevaisuuteen, nähden hyvän työpaikan ja tasapainoisen elämän, oman talon ja koiran juoksemassa pihalla.
Olen kysynyt itseltäni tuhansia kertoja, että miksi minulla on tuollaiset siskot. Miksi he ovat aivan toisenlaisia kuin minä. Me olemme kuin eri planeetalta.
Haluaisin vain päästä heistä lopullisesti eroon. En halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Olen tästä niin varma.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Saat olla ikionnellinen siitä, että tosiaan olet "kuin eri planeetalta" sisaruksiisi nähden. Olet upeasti kestänyt kaikenlaista stressiä aiemmin elämässä ja tullut sen johdosta kärsivälliseksi ja hienoksi ihmiseksi. Itsekeskeiseksi sinua ei saa tekemälläkään! Olet kestänyt paljon ja ymmärryksesi elämään on luultavasti aika laaja.
En näe elämääsi surkeana, kuten et sinäkään, ja olen sitä mieltä, että sinulla on mahdollisuuksia moniin asioihin. Olethan käynyt peruskoulun ja jatko-opiskellutkin. Se avaa lukuisat portit eteenpäin. Mukavaa kuulla myös, että olet löytänyt viehättävän neidon, jonka kanssa jakaa elämää :)
Moni vakiintuu tuossa iässä. Tunnut elävän aivan normaalia, tavanomaista elämää joka saralla, sisaruksiasi lukuun ottamatta. Heistä on ollut sinulle harmia, mutta mies hyvä, älä menetä toivoasi. Asiat kyllä siinäkin kohtaa järjestyvät. Ota aihe puheeksi vakavissasi äitisi kanssa ja koittakaa saada jokin käytännön ratkaisu tähän. Esim. se, että vaihdat puhelinnumeroa, jota sisaruksesi eivät saa tietää. Tuo osoite nyt on heidän tiedossaan, mutta sinun ei tarvitse avata ovea jos he kolkuttavat.
Heillä ei ole mitään oikeutta purkaa pahaa oloaan sinuun! Älä avaa heille ovea äläkä vastaa heidän puheluihinsa. Anna heidän yksikseen raivota. He tarvitsevat terapiaa tai lääkkeitä, ja se ei ole SINUN murheesi. He ovat reppania, sekä itsekeskeisiä, et sinä! Olet hieno, upea, mahtava tyyppi joka ansaitsee olla rauhassa heiltä.
Sinä et ole itsekeskeinen. Et vain ole. Itsekeskeiset ihmiset haukkuvat toisia ihmisiä itsekeskeisiksi, jotenkin projisoiden omaa persoonaansa. Älä usko sanaakaan, mitä hassahtaneet sisaruksesi höpisevät.
Sitä vain väkisinkin rupeaa, ajattelemaan, että onko sitä oikeasti itsekäs kun kuulee niin useasti olevan. Olen kyllä ajatellut tuotakin, että vaihtaisi puhelinnumeroa, mutta hyvin äkkiä ne saisi sen selville. Minulla ja sisarillani on vain niin erilaiset ajatusmaailmat, että on vaikea kuvitella että he ovat oikeasti siskojani. Meillä oli lapsuudessa hauskaa ja teimme kaikenlaista yhdessä, mutta kun murrosikään tulivat niin he muuttuivat aivan täysin. Voin myöntää, että olen itkenyt sen takia, kun muistelin miten hauskaa meillä on joskus ollut. Ajattelee että mihin se hauska ja luotettava Sanna on hävinnyt.
Kiitos sinulle että jaksoit lukea ja vielä vastatakin! :)
Olet todella hyvä oma yksilö. Ja pärjäävä.
Ja pidä kiinni siitä omasta persoonastasi.
Älä välitä "sinua heikoimmista sisaruksistasi"
Kirjoitan 6 lapsen äitinä. Olen saanut jo 4
maailmalle. Ja onhan se kovan työn takana
kun asun kaiketi vuokralla. Autan silti lapsiani
tilanteeni mukaan. Olen maksanut vuokratakuita
lapsilleni kun ovat lähteneet maailmalle.
Kumminkin ovat päränneet maailmalla ja opiske-
levat itsenäisesti. Niin olen tällä hetkellä
yh-äiti. Erosin noin.7 vuotta sitten lasten
isästä. Silti täytyy tulla toimeen lasten kanssa.
Olen ylpeä sinun toiminnasta vaikka en tunne
sinua. On hyvä, että olet eri planeetalta kuin
sisaruksesi. Koska olet hieno yksilö ja todella
sitä. Teet hyviä valintoja oman itsesi takia.
On tosi, kun on stressiä niin sitä oppii käyttään
omaksi hyväksi tulevaisuudessa. Kun vain olis
tarpeeksi stressin sieto kykyä. Kaikilla sitä ei
ole. Niin kuin kirjoitin alussa olen onnellinen
puolestasi. Sinä olet sitä tyyppiä joka pärjää
tässä maailmassa. Toisista tulee luusereita niin
kuin sisaruksistasi. Mutta älä häpeä heitä. Koska
voit aina vedota, jokainen ihminen on oma
yksilönsä. Niin ole ikionnellinen siitä, että
et ole niin kuin sisaruksesi. Tulevaisuudessa
toivon sinulle jaksamista, kunhan et vaan
lannistu ongelmien edessä. Älä anna periksi
jos jotain vaikeuksia tulee elämäsi matkan
varrella. Sinun positiivinen asenne luo elämään
vahvuutta ja todella hyvää itsetuntoa voittamaan
kaikki vaikeudet.
Ihanasta viestistä, tuo piristi. :)
Ei kukaan ole ennen ikinä sanonut mulle noin. Vaikka satun olemaan perheestä ainoa joka vähän edes ajattelee tulevaisuutta. Mutta siis joka tapauksessa pidän itseäni vain normaalina ihmisenä. Maailmassa olisi vain pelkkiä luusereita, jos kaikki ajattelisivat asioista niin kuin siskoni. Että "kyllä minä sitten joskus käyn koulun loppuun, kyllä minä joskus sitten menen töihin ja opin elämään ja huolehtimaan itse itsestäni". Tuolla tavalla ajattelevat eivät ikinä saavuta mitään. Kaikki päätökset mitä tekee, on tehtävä heti ja nyt. Jos haluaa tehdä muutoksen johonkin asiaan, niin se muutos on aloitettava heti. Ja se tapahtuu pään sisällä ensimmäiseksi.
Kummallista kun tiedostat että elämäsi kulkee ja osaat oikein kehuskella itseäsi, mutta silti on muka niin rankkaa kun pari tyyppiä haukkuu välillä. Kypsyisit vähän etkä välittäisi heistä.
En todellakaan halua kehuskella itseäni tai mitään sellaista. En missään nimessä, eihän minulla niin hyvin mene että pitäisi ruveta kehuskelemaan. Aina voisin olla parempi opiskelija paremmassa koulussa tai parempi tekemään ruokaa, parempi poikaystävä tai parempi ihminen. Kerroin tekstissä itsestäni hieman taustaa, kuten myös sisaristani että lukija vähän tietää missä mennään.
Ja mitä tuohon "silti on niin rankkaa kun pari tyyppiä haukkuu välillä" -juttuun tulee, niin luulenpa että ymmärtäisit hieman enemmän jos olisit itse samassa tilanteessa.
Mutta kiitos vastauksestasi. En todellakaan odottanut mitään säälivastauksia täältä, joten erilaiset näkökulmat ja mielipiteet otetaan avosylin vastaan. :)
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, että perhe haukkuu jatkuvasti. En tuntenut sitä kovin pahana, koska oli suurempiakin ongelmia. En voi sille mitään, että olen hieman katkera jos joku valittaa mielestäni jostain "pikkuasiasta". Eihän se välttämättä mikään pikkuasia toiselle ihmiselle ole, sillä jokainen kokee asiat omalla tavallaan.
..Että eri ihmiset reagoivat tilanteissa eri tavalla. Toisille perheasiat ovat hyvin herkkä paikka, toisille ne ovat vähän vähemmän merkityksellisiä. Mulle henkilökohtasesti perhe on hyvin tärkeä, ja olen sitä mieltä, että jos perheasiat ovat huonosti niin sitten ovat kaikki muutkin asiat. Tai se heijastuu kaikkiin muihin asioihin negatiivisesti..Hankalasti selitetty, mutta siis toivottavasti ymmärrät mitä ajan takaa.
On ikävää kuulla että siskoillasi menee noin.
Toivon todella että he saavat elämänsä samanlaiseen hyvään kuntoon kuin omasi on.
Kaikkea hyvää teille kaikille:)
Tämä on ikävää, varsinkin kun ovat omia siskoja. Vaikka sitä haluaisi unohtaa ja antaa niiden olla rauhassa ja tekevän elämällään niin kuin haluavat, niin tuntuu pahalta katsoa vierestä miten he tuhoavat elämänsä. Samaa verta ne on aina, joten väkisinkin sitä ollaan yhdessä edes jollain lailla. Mutta eniten harmittaa juuri tuo kun he pilaavat elämänsä. Kiitos sinulle.
Tuuliajolla,he tarvitsisivat,holhoojan molemmat,he
ovat tottuneet:saamaan rahaa,ei tienaamaan itse
sitä.Nyt pitäisi saada systerisi molemmat paikkaan
jossa he asuisivat heistä huolehdittaisiin.Pitäisi
vät silmällä että koulut tulisi käytyä loppuun
vaikka 10 luokka.Äitisi on opettanut siskosi helpon rahan saantiin.Pyyntö ja rahaa tulee.Kun asut siinä lähellä.siskosi yrittävät turvautua si
nuun,kun äiti on kaukana.TUKIHENKILÖ.Sisaresi ovat
nyt kuin linnunpoikia jonka emo on hylännyt.
ÄLÄ anna rahaa,ja SOSUNKIN täytyis antaa vaikka
kesätöitä näille sisarille.Etteivät:Alkoholisoituisi pilalle.!
kyllä täytyisi sisariesi turvattomuuden tunne loppumaan,ja ottamaan opettamalla vastuu omasta elämästään.ÄITISI voi olla hyvä.MUTTA rakkautta rahan sijaan ja paikalla oloa,ÄITINNE KANSSA TÄYTYIS TEHDÄ SOPIMUS,JUTELKAA AMMATTIAUTTAJIEN KANSSA.SISARESI PYÖRIVÄT KUIN ROSKAT TUULESSA.PIAN
ALAMAAILMA ALKAA PAINAA NIIN SYVÄLLE ETTEI SIELTÄ
NOUSEMISTA OLE...SISARESI ON TOSI PULASSA..
NYT TARVITAAN NEUVOJA EI MOITTEITA,ETTÄ HEIDÄN ELÄMÄT SAADAAN ETEENPÄIN ITSENÄISIKSI IHMISIKSI,SE VIE AIKAA..MUTTA KANNATTAA,,,
Vastauksesi oli täyttä totta. Psykologia on vanhempaan siskoon yritetty käyttää vuosia sitten, mutta turhaan. Ei se siitä miksikään muuttunut. Täällä käy uskomattoman paljon ymmärtäväisiä ja hienoja ihmisiä, ainakin vastauksista päätellen.