Eli miten voisin koiranpentua opettaa kulkemaan vapaana niin, että se kulkisi lähettyvilläni? Olisi kiva pitää aikuisenakin vapaana jossain mesissä huoletta. Jos pentu lähtee eri suuntaan suin minä, niin mitä pitäisi tehdä?
Lähellä kulkeminen
Vierailija
5543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äärimmäisen tärkeänä harjoituksena pennulle kuin pennulle pidän juuri tätä tilannetta.. Kun pentu on vapaana metsässä ja alkaa haahuilemaan sinusta poispäin. Käänny itse vastakkaiseen suuntaan ja lähde pois pennun luota. Älä kutsu pentua, älä kiinnitä siihen huomiota, tarkkaile sivusilmällä. (Se ei saa oppia, että hukattuaan sinut se aina kutsuttaisiin takaisin.) Tällä tavoin pentu oppii tarkkailemaan sinua ja kulkemaan sinun mukanasi. Tämä toimii myös johtajuusasemaasi vahvistavana treeninä. Lauman alemmat seuraavat johtajaa.
Jos pentu on aivan omissa oloissaan ja erkanee usein kauas, voi harjoitusta tehostaa kääntymällä edelleen vastakkaiseen suuntaan ja menemällä osittain piiloon. Pentua tietty tarkkaillaan koko ajan, mennään esim. pensaan taakse. On ihan tervettä, että pentu hieman huolestuu hukattuaan sinut. Jos pentu ei meinaa löytää sinua, anna sille vähän apuja mutta älä edelleenkään kutsu.
Tällä tavoin koulutettua koiraa ei todellakaan pysty hukkaamaan metsässä. Sitä ei pääse karkuun vaikka yrittäisi :)
Meillä nyt 12vkoo labbistyttö ja meillä kyllä on vapaana metässä... Usein (lähes aina) tulee vaikka vähän jäljessä perässä, mutta seuraa kiltisti ihmistä. Kuitenkin joskus "joutuu" pentua kutsumaan tai hakemaan, jos muita ihmisiä näkyy (pentu tykkää mennä moikkaamaan jos ihmiset tulevat lähelle) tai koira tekee jotain kiellettyä. Tällöin pentu on kyllä ihan omissa maailmoissaan eikä tunnu kuulevan tai näkevän mitään. Onko pahakin moka tuo kutsuminen tai joskus hakeminenkin? Noissa tilanteissa puren kyllä hammasta ja ärsyttää, että harjoitus menee pieleen......... >_
Makupaloja aina vaan saat kutsuttua luoksesi tai menet hakemaan tarjoat sille et syö ja laitat tarvittaessa hihnaan tai annat jatkaa matkaa.Tuota rinnalle pyytämistä kannattaa lenkillä opetella käskee luokse kuin koira tulee vierelle antaa leipää.Labbis oppii makupaloilla ja rapusutuksilla ihan "itsestään" lähes mitä vain.
Varmasti on paljon labradoria ei pysty metsässä hukkaamaan jos vähänkin on luoksetuloa opettanut, ja sekin käy helpoiten kuin kutsuu ja antaa leipää antaa luvan mennää uudestaan tai ei.
Ei se mielestäni mikään moka varsinaisesti ole. Jos tilanne vaatii luokse kutsumista, niin silloin kutsutaan. Ja senhän voi ajatella ihan luoksetuloharjoituksenakin.
Paha moka on se, kun jotkut hätääntyvät heti kun pentu menee vähän kauemmas tai katoaa näkyvistä ja kutsuvat sen luokse. Näin pennulle luodaan sellainen mielikuva, ettei se voi milloinkaan vahingossakaan erkaantua isännästä, kyllä se isäntä sitten huutelemalla ilmoittaa oman sijaintinsa vaikka sen kadottaisi näkyvistä. Pennun on opittava itse aktiivisesti tarkkailemaan ja seuraamaan johtajan liikkeitä. Sille on hyvä luoda sellainen mielikuva, että laumasta voi todellakin joutua erilleen, ellei itse aktiivisesti pysyttele mukana.
Ideaalitilanteessa koiran kanssa voi ulkoilla metsässä vapaana ilman, että joutuu kiinnittämään siihen minkäänlaista huomiota. Se pysyy omatoimisesti mukana. Se kuinka kauas koira välillä isännästä erkanee on paljon kiinni rodusta ja yksilöstä. Puhutaan usein ns. toimintasäteestä. Omalla noutajallani esimerkiksi on aika suuri toimintasäde. Erkanee helposti sadankin metrin päähän avoimessa maastossa, mutta säilyttää kuitenkin aina visuaalisen kontaktin.