Noin vuosi sitten meille hommattiin collie, ja nyt lähiaikoina se on alkanut käyttäytymään välillä agressiivisesti. Se kiusasi aluksi kissaa(leikkimielisesti) ja kun äitini tönäisi sitä pois kissan kimpusta niin se alkoi puremaan äkäisesti. Vaurioita ei kuitenkaan käteen tullut. Mutta nyt tänään tönäisin sen alas, kun se oli kurkottelemassa pöydällä olevia ruokia. Tämäkös siitä suivaantui ja alkoi murisemaan ja puremaan minkä kerkesi. Taltutin sen ja pistin maahan, ja kun se lakkasi murisemasta, päästin irti. Se hyökkäsi kuitenkin välittömästi uusiksi kimppuuni, ja siinä vaiheessa koin parhaaksi paeta toiseen huoneeseen. Toinen käteni on täynnä pieniä haavoja, ja jalassani on yksi melko iso haava. Se taisi tulla kyllä kynsistä, ei se muistaakseni minua jalkaan purrut. Normaalisti koira on kuitenkin kohtuullisen rauhallinen, mitä nyt hyppelee iloisesti vastaan kun tulen kotiin. Se ei vain siedä lainkaan sitä että siihen kosketaan käsin muuta kuin silittämällä. Onko tuollainen tuuppaaminen yleenäkin huono tapa estää koiraa vai pitäisikö vain käskeä? No, kuitenkin äitini aikoo maanantaina lopettaa koiran. Mitä mieltä te olette, kannattaako kahden hyökkäyksen takia lopettaa koira vai voiko sen vielä kotikonstein rauhoittaa? Mitään valtavia summia mihinkään erikoiskoulutuksiin ei kuitenkaan pistetä, se on selvä. Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Hei!
sadsadsdfa
201697
0Äänestä
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älkää nyt herran tähden sitä koiraa kuitenkaan heti lopettako!! 90% näistä aggressioista johtuu yleensä siitä, että koiralla on kipuja jossain!! Soittakaa heti lääkärille ja antakaa hänen nyt edes ensin tutkia koira. Onpa kiva lopettaa tn.terve nuori koira, jolla saattaa olla vaikka selkä kipeä :( Tosin tilanteet eivät ehkä ihan siltä kuulostaneet, mutta älkää nyt heti piikille viekö. Onneksi asiantunteva eläinlääkärikään ei (toivottavasti) tuon ikäistä koiraa lopeta tuosta noin vaan.
Muistakaa ottaa yhteys myös kasvattajaan! HETI!
Mitä tuohon tuuppimiseen tulee, niin kyllä koiran se normaalioloissa tulee kestää. Meillä ainakin kestävät.
Tuosta erikoiskoulutuksista ja niiden hinnoista sen verran, että kun ottaa vastuun elävästä olennosta, mielestäni pitää pystyä varaamaan myös se mahdollisuus ettei kaikki aina mene pulkkaan.
Itsellä kun näitä pelastettuja ja "käytösongelmaisia" koiria on viime vuodet ainoastaan ollut, niin eipä ole yhdelläkään ollut päässä vikaa. Aikaa ja hermoja on monen kohdalla vaatinut mutta kaikilla on löytynyt kyllä sieltä muiden syiden alta pienellä kärsivällisyydellä upea ystävä.
Lopettaa nyt koira pienestä murrosiän/nuoruuden mahtailusta, ei vaikuta oikein aikuisen ihmisen toiminnalta. Ei taida koira muutenkaan ollut hänelle mieluinen valinta, kun pitää kissan edessä fyysisesti tuuppia.
Itse joudut tekemään töitä arvojärjestyksen palauttamiseksi, kun lähdit koiraa karkuun.
"Ei siedä että kosketaan käsin" - Mitä te olette sille tehneet??
Näin siinä käy kun ihmiset luulevat hankkivansa valmiiksi kaikenoppineen lassien ja saavatkin oikean palveluskoiran :(
Tuokin kertoo jo kieltänsä, ettei koiraan olla valmiita panostamaan edes rahallisesti vaikka sitä tähän ei tarvittaisikaan. Asenneongelma.
Olen valmis ottamaan tämän koiran toiselle collielle kaveriksi. Laitatko lisätietoja.
Niin mainittakoon että perheessäni on ollut aina joku koira, joten kyllä näistä nyt sentään vähän on kokemusta. Äitillänikin on ollut aina koira nuoruudestaan lähtien. Voin taata, että koiramme ovat saaneet parhaan mahdollisen hoidon. Herääkin kysymys että millainen sinun lapsuutesi on ollut kun ei muuta tekemistä ole kun käydä vittuilemassa keskustelupalstoilla vaikka kysymykset ovat täysin asiallisia. Ja mitä itse sinä, koiravirtuoosien kuningas, olisit tehnyt siinä tilanteessa kun kissa juoksee pakoon minkä kerkiää ja koira ei lopeta vaikka käskee. Kokoero on kuitenkin sen verran suuri, että vaikka koira vain leikkii, niin kyllä on kissalla hengenlähtö lähellä... Ja tämä "ei siedä että kosketaan käsin" oli liioittelua, kyllä siihen nyt koskea voi mutta jos sitä tönäisee liian kovaa niin se käy päälle. Mutta koirallamme on täysin hyvät oltavat meillä, toisin kuin teidänlaisenne koirahippipoliisit luulevat, ja tuollaisille en kyllä koiraani antaisi mistään hinnasta. Te varmaan leikkaatte koiraltanne varpaankynnet joka päivä ja harjaatte tunnin välein ja nukutte sen kanssa sängyssä ja luette aina iltasadun ettei meidän pikku söpölle hauvelille tule painajaisia. Sehän olisi suorastaan katastrofaalista! Kiitos ensimmäisestä asiallisesta kommentista (collieperhe), mutta näille kahdelle viimeiselle suosittelen kyllä hankkimaan jonkun harrastuksen että on muutakin tekemistä kuin vittuilla netissä asioista, joista ei itse tiedä juuri mitään.
No lopettakaa sitten se koira, jos ette muuhun pysty. Turha täällä on kysellä, jos ei kestä kritiikkiä.
"jos sitä tönäisee liian kovaa niin se käy päälle." - kertookin jo kaiken. Ei ole ainakaan normaalia Collien käytöstä, ei sitten missään tilanteessa! Mitä te olette sille tehneet??
tee noin jotta isännän kimppuun jollei todellakaan ole sairas päästään.Eläinlekurille ja katsokoon se ensin ja sitten piikki.Voi vielä päästä irti ja purasee pikkulapsia.
Ennemmin näemmä lopettaa, kun antaa toiseen kotiin (jossa mahdollisesti hoidetaan "liian hyvin": kynnet joka ilta, samassa sängyssä ym.).
On kyllä erikoosta touhua.
Collie ei ole "piestävä" rotu..
vois kuulostaa tosiaan murkkuiältä tai ihan johtajuusongelmata, jota kyllä collieillakin voi ilmetä. en nyt usko et päästään ois sekasin, jos koiraa ei väkivaltasesti oo koheltu. ja pitäis olla mahollisuuksia satsata, jos keinoja käytöksen parannukseen on. tai sitten etsiä uusi koti. noin nuorta koiraa ei missään nimessä piikille! yleensä kun se vika on siel hihnan toisessa päässä..
Vaikka en vielä tällä hetkellä omista koiraa, vasta muutaman viikon kuluttua, niin luin kuitenkin aivan vastaavanlaisesta tilanteesta Ulla Barvefjordin kirjasta 'Meille tulee koira' s. 57. Suosittelen sen lukemista.
Koiran käytös oli lähes vastaavanlaista ja kyseessä oli dominanssiongelma. Koira oli ymmällään koska hänellä ei ollut tarpeeksi vahvaa johtajaa perheessä. Niinpä hän katsoi velvollisuudekseen toimia ko. johtajana ja nsd. ojentaa perhettään.
Ongelma ratkesi, kun eläinlääkäri hommasi koiralle uuden isännän, joka selvästi osoitti koiralle sen oman paikan. Koira ei kertaakaan edes murahtanut tälle uudelle isännälle.
Hartaasti toivon ettette laita noin nuorta, vain luontaisesti käyttäytyvää koiraa, unten maille.
Jos ette itse pysty korjaamaan dominanssiongelmaa (ammattilainen voi antaa halvalla/ilmaiseksi neuvoja), suosittelen koiralle uutta perhettä.
Olen itsekin lukenut Collien omistajana tuota kirjaa ja siinä on hyviä neuvoja - Eli suosittelen lekurille perustarkastukseen (ettei joku paikka ole kipeä) ja sitten "tottelevaisuus-sulkeisia" namin kanssa - siitä Colliet tykkää ja ymmärtävät kuka määrää...
ps. oliskos myös vähän virikkeiden puutetta kun niin pitää kissaa jahdata...eli sopivaa tekemistä ja yhteisiä kävelylenkkejä "tottelevaisuussulkeisien kanssa" niin luulen, että teillä on kohta kiva Collie.
Kerro miten teillä jatkossa menee...vilpittömästi haluaisin minäkin asiasta oppia...
Meillä oli pitkäkarvainen collie tyttö.Ostin pennun kasvattajalta,pentu tuli kotiin 7 viikon iässä. Perheessäme oli silloin 2-v lapsi ja pari vanhempaa lasta.Aluksi kaikki meni hyvin,koiran ja lasten kanssa. Kunnes koira täytti 1-vuoden se alkoi ykskaks näykkimään nuorinta lasta ja meitä "isäntiä" ilman mitään syytä. Käytin koiran eläinlääkärillä joka totesi, ettei koiralla mitään elimellistä vikaa tai muuta vastaavaa.Eli kaikin puolin terve koira,lukuun ottamatta koiran käytöstä. Koitimme pitkään muuttaa koiran käytöstä,mutta tuloksetta.Yritin ottaa kasvattajaan yhteyttä, mutta ei vastannut sähköposteihin,ei puheluihin!!
Myöhemmin kuulin, että meidän koiran sisaruksilla samoja ongelmia,vielä pahempia.Jotkut oli hyökänneet isäntänsä kimppuun.Tulimme siihen tulokseen, että koirilla luonnevika,siis kaikilla sisaruksilla.Siksi kasvattaja ei vastannut minulle, eikä muille!!
En lopettanut koiraa, vaan etsin sille hyvän kodin,johon olen edelleen yhteyksissä ja Pysyn myös.Toivon tietenkin, että tämä ihminen kenelle koiramme möin pitää myös yhteyttä ja kertoo kuulumisia!! Toistaiseksi siellä mennyt kaikki hyvin,jos on totta puhunut....
ÄLÄ lopeta koiraasi!! Ottakaa yhteys ensin vaikka ongelmakoira kouluttajiin, jos sieltä saisi apua.JA ENNENKAIKKEA KOITA SAADA YHTEYS KOIRASI KASVATTAJAAN!!
Niin kuin varmasti jo huomasit, suurin osa viesteistä on ikävä kyllä sitä mieltä ettei koirassa ole mitään vikaa, sitä on kenenkään vaikea näkemättä ja kokematta sanoa, vain te itse tiedätte.
Ikävä kyllä liian monta käytös ongelmaista koiraa laitetaan uuteen kotiin.
Koiran omistajan on myös otettava se ikävämpikin vastuu, eli tiedettävä koska on parempi viedä koira viimeiselle piikille.
Se ei sano mitään onko koira nuori vai ei, tänä päivänä on niin paljon koiran omistajia jotka ovat sitä mieltä että kaikki koirien käytös ongelmat korjaantuvat johtajuudella, joka on ikävä kyllä eroahdistuksen kanssa uusin muotijuttu.
Olisi ihan hyvä jos mietittäisiin todella sitä mikä se koira on, ei yritettäisi liiaksi tehdä siitä inhimillistä olentoa, tätä ei alkuperäinen kirjoittaja todellakaan tee.
Mieti voitko luottaa enään koiraan, entä jos koira tulee todella kipeäksi ( jos ei ole nyt) voitko auttaa sitä, kun se nyt jo käyttäytyy noin, vai käykö kiinni ja pahemmin kuin aiemmin.
Miettikää mikä on koiralle parempi, laittaa se ehkä kiertoon, käytös ongelmaista koiraa harva pitää, vai viedä piikille.
Ikävää että näillä palstoilla on vallalla sellainen asenne ettei koirissa ole ikinä vikaa vaan aina se on omistajissa.
kukahan se täällä yleistää... noh se vaan on tosiasia, että suurin osa ongelmista on korjattavissa. tietenkään kukaan ei täällä voi sanoa ratkaisua asiaan sen enempää tietämättä / koiraa näkemättä. ois kuitenki hyvä ottaa selvää ennen kuin tekee päätöksiä suuntaan tai toiseen. ongelmakouluttaja varmasti näkee jos koira heikkohermonen tms. vikaa päässä. jos näin nii ei koiraa kiertoon kannata laittaa. ehkä tämä ei ole muutenkaan mikään kovin hyvä paikka etsiä apua nuin vakavaan asiaan.
Olen sitä mieltä, että heidän koirassaan tn. ei ole mitään vikaa. Siksi ainakin minä kehoitin menemään lääkäriin koiran kanssa.
Ja totta, liian moni käytösongelmainen omistaja laittaa koiransa uuteen kotiin. Collieiden kanssa touhunnut lähes 25 vuotta, enkä ole yhtään todellista "pipipäätä" tavannut.
Koiranomistajan on todellakin otettava se ikävämpikin vastuu. Se on sitä suurinta huolenpitoa/rakkautta elämää kohtaan josta on vastuun ottanut, että tajuaa luopua, kun ulosmenoa ei ole tai eläin on liian sairas.
Mutta tn. terveen nuoren koiran lopettaminen selvittämättömästä syystä ei todellakaan ole vastuunottamista, vaan sen laistmista.
Ja kyllä, kaikki käytösongelmat eivät korjaannu johtajuudella, mutta valtaosa kyllä. Koirat on pidettävä kuitenkin koirina, alapuolella. Ei perheen päänä/johtajana. Ja mitä eroahdistukseen tulee, on sekin valitettavasti useiten omistajan itsensä aiheuttama. (Tulee jälleen mieleen tuttavaperheen koira, joka siirrettiin minulle eroahdistuksen vuoksi, kun alussa koko perhe oli 4kk kotona koiran kanssa ja ihmettelivät, kun tuhosi paikat ensimmäisen koulu/työviikon aikana.)
Nämä "muoti-ilmiöiksi" kutsumasi termit eivät aina välttämättä ole muoti-ilmiöitä. Vaan sitä, että asioista on opittu enemmän. Seuraamalla, opiskelemalla koiran käytöstä. Saivathan sitä "hullut" ihmiset ennen lobotomiankin ;)
Koiran ikään todellakin takertuisin vielä. Murkkuikä on häthätään ohi. Koira etsii itseään. Ja todellakin, jos se johtajuus on kadoksissa, voi koira olla sekaisin omassa mielessään. Ei siksi, että sillä olisi päässä vikaa, vaan siksi että sillä on annettu ristiriitaisia signaaleja.
(Tämä nyt siis yleisellä tasolla tähän aiheeseen, ei välttämättä suoraan alkuperäiselle aloittajalle.)
Miten muuten aloittaja, kävittekö lääkärissä?
Meidän pentu on vasta 4 kk eikä ole meitä näykkinyt kuin leikkiessään hampaat joskus osuvat ihmisten käsiin. MUTTA ei anna esim. sainkorvaa suustaan vaan puree jos yrittää ottaa... teenkö itse väärin ? Saako pennun suusta ottaa herkkupalan pois ? Eka collien meillä, aikaisemmin ollut sakemanni jonka kanssa en tuollaista käytöstä muista edes pentuna
Yhdyn kyllä collieperheen kirjoitukseen.
Itseänikin kiinnostaisi oletko käyttänyt koiraa eläinlääkärissä kipujen pois sulkemiseksi?
Jatkossa jos tulee ongelmia niin kannattaa kysyä scy:n foorumilla tämän tyylisistä asioista.
Siellä on paljon kokeneita kasvattjia joilta saa todella hyödyllisiä neuvoja.
Ensisijaisesti sinun kyllä tulisi selvittää onko koirallasi kipuja ja sen selvittyä ota yhteyttä kasvattajaasi, hän mielellään varmasti rupeaisi kanssasi selvittämään kuinka tämän tilanteen saa muuttumaan.
Onhan hän luottanut sinuun kun myi koiran sinulle, nyt on sinun vuorosi luottaa kasvattajaasi ja kysy neuvoa, sillä hän tuntee pentueen emän ja uroksen, selvitä on suvussa ollut tällaista käytöstä.
Muista ettei raha saa ratkaista millä tavalla alat ratkomaan tätä tilannetta!
Hyvää jatkoa koirallesi ja sinulle!
Meillä on nyt 10kk vanha pentu. Alusta asti opetin, että minä otan halutessani ruokakipon pois tai luut suusta.
En tietenkään v*ttuillakseni, vaan ikinäpä ei tiedä.. En todellakaan halua, että ensimmäinen luun katoaminen suusta tapahtuu jonkun ystävän lapsen puolesta ja naps.
Eli ota pois vaan :) Anna alussa heti takaisin. Itse "ihastelen" vieläkin välillä vanhemmankin koirani luita/saaliita ihan harjoituksen vuoksi. Otan pois, kehun miten hieno luu ja annan takaisin. Eivät koskaan inahdakaan. Eli kyllä ihan yleisen turavallisuuden vuoksi kannattaa pennulle opettaa, että sinä määräät. :)
Pikkupennulle on melko helppo opettaa noita johtajuuden alkeita. Pistät tekemään kaiken kivan eteen jotain. Ei nyt ihan joka kerta tietenkään, mutta päivittäin. Meillä istuvat molemmat paikallaan vieläkin ennen ruokakipon laskeutumista. Olihan se alussa pennun kanssa melkoista sinkoilua, mutta kunhan istu edes sekunnin ;) Kontaktia voit samalla harjoitella lelujen kanssa. Pidä lelua esim käsi pitkällä pennun yläpuolella. Ja välittömästi, kun se sekunnin sadasosankin vilkaisee sinuun, heitä lelu samalla sen siunaaman hetkellä. Koirasi oppii leikin varjolla, että kontaktinotto sinuun on hyvä juttu ja siitä seuraa kivoja asioita. Pikkupentuhan ei kovin mielellään silmiin tapittele. Joten ajoituksen kanssa tarkkana :)
Kasvattajan kanssa asioisin nyt tässä tilanteessa (eläinlääkärin lisäksi) myös vahvasti.
Toivonpa täällä hartaasti, ettei tämä nuori koiranen ole vielä nukkunut pois...
Puhuttiin koirakouluttajan kanssa, koiramme muuttaa kouluttajalle joksikin aikaa, ja katsotaan saadaanko se ruotuun. Kyllä siinä vielä henki pihisee.
Ihana kuulla :) Toivon ja pidän kovasti peukkuja, että koirastanne tulee maailman paras ystävä koko perheelle :)