vanhemmat ei luota

Jäi hieman epäselväksi, haluatko OIKEASTI saada luottamuksen takaisin, vai pelkästään hämätä vanhempia?

Luottamuksen saa olemalla luottamuksen arvoinen. Eli sinulla pitäisi olla puhdas omatunto ja lopettaa kännääminen. Sitten sinun on jotenkin pystyttävä todistamaan se vanhemmille. Osoita olevasi fiksu/kypsä. (huom, en tässä sarkoita sitä nuorten virhekäsitystä, että on "kypsää" juoda alkoholia)

Jos vanhemmat jatkavat nipotusta, voit (vanhemmista riippuen) vaikka vuoden tai parin päästä sanoa, että menet kavereiden kanssa ulos ja otat pari bisseä, mutta et sen enempää. Olisit ainakin rehellinen ja hieman fiksumpikin kertoessasi, että aiot juoda, muttet räkäkännejä.

No onha se sillai että kun vanhemmat ekaa kertaa näkee lapsensa tulevan kännissä kotiin, ni eihän ne sitä aina osaa odottaa mutta kyl se ajan kanssa varmasti menee tai sitten sun täytyy vaan yrittää puhua niiden kanssa siitä että eikö suhun voisi jo pikkuhiljaa alkaa luottamaan että se oli vaan se kerta. Mutta kyllä sun vanhemmat ehkä nyt hiukan ampuu ohi jos niillä on jo jokin alkomittarikin :s

"Olen 14 vuotta, ja tulin viime kesänä kotiin umpi kännissä" En nyt kyllä yhtään ymmärrä, mikseivät vanhempasi luota sinuun, siis aivan sallittavaahan tuo on, tulla kännissä kotiin 14 vuotiaana. Herranjumala, ottakaa nyt ihmiset järki käteen! Jos oma lapseni (joita minulla ei vielä ole) ikinä erehtyisi koskemaankaan alkoholiin ilman valvontaani tai tietämistäni alle 18 vuotiaana, hän olisi arestissa lopun ikäänsä! Ja luottamustani ei saisi takaisin pitkään pitkään aikaan, jos ikinä! Alaikäinen tarkoittaa ALAIKÄISTÄ, lasta, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä alkoholin kanssa! 14 vuotias saattaa tuntea itsensä jo isoksi ja aikuiseksi, mutta kun astelet 20 kynnyksillä huomaat, kuinka lapsi silloin vielä olitkaan. Kirjoituksesikin sen jo kertoo, ei isoja alkukirjaimia, pisteet ja pilkut missä sattuu. Välinpitämättömyytesi välittyy jo tuosta teksistä, miksi ihmeessä vanhempiesi pitäisi sinuun luottaa? Luottamus ei vain valu ylitsesi, sinun pitää se ansaita. Itselläni ei ole ikinä ollut mitään ongelmia, aina on ollut järki päässäni, ja olen kyennyt itse päättelemään mitä minun tulisi tehdä, mitä ei. Jos en jotain ole osannut arvioida, olen pyytänyt apua vanhemmiltani. He tietävät, etten ikinä tekisi mitään, mitä minun ei kuuluisi tehdä. Niin kauan, kuin et heille asioistasi kerro tai kysy heiltä apua jossain, mitä et osaa itse päättää, he eivät sinuun tule luottamaan, eikä heidän kuuluisikaan. Onneksi sentään he välittävät sinusta, ja valvovat menojasi, itse sitä et nähtävästi pysty tekemään!