Minulla on 10kk ikäinen lapsi ja erosimme lapsen isän kanssa muutama kuukausi sitten.
Olemme niin erilaisia että emmem tulleet toimeen keskenämme..
Nyt tuntuu että emme tule toimeen nyttenkään..
Minulla on viellä niin paha olo erosta ja lapsen isällä on jo uusi tyttöystävä.
Riitelimme taas ja haukuin hänet lyttyyn..huonoksi isäksi ja muutenkin paskaksi..
Pyysin anteeksi mutta hän sanoi ettäsatutin liikaa ja jos viellä kerran sanon jotain sellasita niin hän lopettaa yrittämisen eikä tahdo olla kanssani tekemisissä vaan näkee lasta ilman minua.
Lapsemme ei tällä hetkellä tunne isäänsä koska emme asuneet yhdessä eivätkä he ole kerenneet tutustua varsinkaan nyt kun lapsen isä on armeijassa.
Minulla on niin paha olla..:'( Itkettää ja enkä pysty tekemään mitään..nauttimaan lapsestani..mikään ei tunnu hyvältä..
Tuntuu kuin kaikki olisi lopussa..ja mennyt ihan pieleen..en pysty nukkumaan ja olen väsynyt..
Tuntuu etten enää vaan jaksa.. VAikka tahdon jaksaa lapseni takia.. Mutta tämä kaikki on vaan niin liikaa..
OLen yrittänyt puhua ihmisille ja hakea tukea mutta ei kukaan tunnu ymmärtävän.. Enkä tahdo vaan kuuntelijaa vaan ystävän joka neuvoisi ja kertoisi mitä pitää tehdä..
Minulla on niin paha olla etten tiedä miten jaksan..
Minä olen yksinhuoltaja ja pelottaa että jossain vaiheessa tulevaisuutta nyt kun isä ei ole kerennyt tutustua lapseen niin hän haluaan pojan asumaan hänen luokseen tai muuta..
Olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalla ihan vireen kylläkin niin asiat on saatava toimimaan..
Voiko lastenvalvoja vaatia että lapsi näkee isäänsä ilman minua vaikka lapsi ei tunne edes isäänsä viellä ja vierastaa paljon häntä!! ?
Olemme niin erilaisia että emmem tulleet toimeen keskenämme..
Nyt tuntuu että emme tule toimeen nyttenkään..
Minulla on viellä niin paha olo erosta ja lapsen isällä on jo uusi tyttöystävä.
Riitelimme taas ja haukuin hänet lyttyyn..huonoksi isäksi ja muutenkin paskaksi..
Pyysin anteeksi mutta hän sanoi ettäsatutin liikaa ja jos viellä kerran sanon jotain sellasita niin hän lopettaa yrittämisen eikä tahdo olla kanssani tekemisissä vaan näkee lasta ilman minua.
Lapsemme ei tällä hetkellä tunne isäänsä koska emme asuneet yhdessä eivätkä he ole kerenneet tutustua varsinkaan nyt kun lapsen isä on armeijassa.
Minulla on niin paha olla..:'( Itkettää ja enkä pysty tekemään mitään..nauttimaan lapsestani..mikään ei tunnu hyvältä..
Tuntuu kuin kaikki olisi lopussa..ja mennyt ihan pieleen..en pysty nukkumaan ja olen väsynyt..
Tuntuu etten enää vaan jaksa.. VAikka tahdon jaksaa lapseni takia.. Mutta tämä kaikki on vaan niin liikaa..
OLen yrittänyt puhua ihmisille ja hakea tukea mutta ei kukaan tunnu ymmärtävän.. Enkä tahdo vaan kuuntelijaa vaan ystävän joka neuvoisi ja kertoisi mitä pitää tehdä..
Minulla on niin paha olla etten tiedä miten jaksan..
Minä olen yksinhuoltaja ja pelottaa että jossain vaiheessa tulevaisuutta nyt kun isä ei ole kerennyt tutustua lapseen niin hän haluaan pojan asumaan hänen luokseen tai muuta..
Olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalla ihan vireen kylläkin niin asiat on saatava toimimaan..
Voiko lastenvalvoja vaatia että lapsi näkee isäänsä ilman minua vaikka lapsi ei tunne edes isäänsä viellä ja vierastaa paljon häntä!! ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yöksi hän ei ainakaan saa lastanne ennen kun on täyttänyt 1,5vuotta, koska siihen asti lapsi tarvii äitiään. Näin ystävälleni sanottiin, kun heille tuli ero ja isä vaati lastaan viikonlopuksi luokseen (heillä yhteishuoltajuus).
Toinen asia on että jos teillä ei ole yhteishuoltajuutta, vaan sinulla ainoastaan huoltajuus.. viranomaiset päättävät että tapaaminen tapahtuu sinun läsnäollessasi, jos niin pyydät. Mutta jos on yhteishuoltajuus, niin silloin en osaa sanoa asiasta.
MUTTA älkää antako asioiden mennä siihen pisteeseen että alatte tappelemaan, vaan selvittäkää sovussa asiat. Jottei pikkuinen kärsi.
Itselläni on 4kk vanha tyttö ja hänen isänsä syntymästä asti poukkinut edestakas, kunnes nyt tuli lopullinen ero. Ymmärrän että sinua sattuu, tunnen itsekkin kipua.. mutta en päästä sitä valloilleen, vaan olen tyttöni kanssa ja nautin meidän yhteisestä taipaleesta. En sano etteikö illalla nukkumaan mennessä silmät kostu, koska oltiin 3vuotta yhdessä. Mutta yritän olla ajattelematta silloinkaan asiaa, koska lapsi vaistoaa äidin pahan olon.
En oleta että sinä pystyisit tekemään samoin, joten ehkä sinun kanttaisi vaikka pyytää neuvolan kautta apua mielentilaasi, he osaavat ohjata sinut oikeaan paikkaa ja neuvoa. Paljon voimia sinulle!
Puhuisin mielelläni sinun kanssa enemmänkin, kun samassa tilanteessa ollaan.. Eli jos kiinnostaa laita viestiä [email protected]. T:Äiti.22v ja tyttö.4kk
voi saada yhteishuoltoa. Lain mukaan au-lapsen huoltaja on hänen äitinsä. Jos isyys on vahvistettu on isällä oikeus tapaamisiin, mutta pikkulasta ei tarvitse antaa viikonlopuksi minnekään. Jos et halua, että isä tapaa lastaan sinun ja lapsesi kodissa, voidaan tapaamiset järjestää valvotusti vaikka sosiaaliviranomaisten osoittamissa tiloissa.
Jos isä ei vaadi tapaamista, älä sinäkään kysele mitään. Lapsi ei hyödy isä-lapsi suhteen säilyttämisestä mitään, koska hän oli niin pieni, kun erositte.
"Lapsi ei hyödy isä-lapsi suhteen säilyttämisestä mitään, koska hän oli niin pieni, kun erositte."
Niin väärin. Mieti kuinka juurettomaksi sinä tuntisit itsesi, jos et tuntisi-tietäisi toista vanhempaasi ollenkaan.
Vaikka itsestä tuntuisi vaikealta, LAPSELLE on parhaaksi, jos edes jonkinlainen suhde säilyy siihen etäisempäänkin vanhempaan. Se on tärkeä osa hänen identiteettinsä kehittymistä.
Ensimmäiset 2-3 vuotta lapsen kehityksen kannalta tärkeää on se pysyvä vanhempi eli ei pitkiä yökyliä vaan varovasti alkuun. Tämän jälkeen hänelle on erittäin tärkeää, että hänellä on molemmat vanhemmat, ja hän kokee heidän molempien rakastavan häntä. Niin ei synny sydämen kokoisia reikiä pieneen mieleen, kun tarhassa puhutaan aiheesta - minun perhe ja vanhemmat.
Lähdetään oikeasta näkökulmasta liikkeelle, eli Lapsella On Oikeus Tavata Isäänsä.
Ymmärtäisin kirjoituksestasi, että isä on tunnustanut isyytensä. Oletteko jo tehneet elatus- ja tamaamissopimuksen lastenvalvojan luona? Näihin asioihin löydät apuja täältä: http://www.eroperhe.net/
Olet vasta vajaa vuosi sitten saanut lapsen ja nyt olet hänen kanssaan yksin. Tilanne on uusi ja outo, pelottavakin. On ihan ymmärrettävää, että sinulla on paha olla. Nyt sinun on kuitenkin yritettävä jaksaa jo pelkästään lapsenkin vuoksi. Pieni lapsi on täysin avuton ja syytön tilanteeseen eikä hän pärjää ilman äitiä. Jos voimat ovat ihan lopussa, niin hae apua! Puhu asiasta neuvolassa, pyydä apua läheisiltäsi (sisarukset, vanhemmat, ystävät, sukulaiset). Lapsi on vain hetken aikaa pieni. Hän on juuri siinä iässä, että oppii kaikkea uutta.
Sinulle on tapahtunut monta mullistavaa asiaa lyhyen ajan sisällä. Älä anna masennukselle valtaa, vaan selätä se. Ala tekemään sellaisia asioita, mitkä tuovat sinulle iloa. Pienin askelin eteenpäin. Pienen lapsen voi ottaa melkein joka paikkaan mukaan. Vauvan kanssa voi käydä kävelyllä, shoppailemassa, vauvauinnissa, kyläilemässä yms. Mene mukaan mammatapahtumiin (äiti/lapsi jumppaan yms.), siellä tutustut äiteihin, joilla on myös pieniä lapsia.
Ota selvää myös paikkakuntasi yksinhuoltajayhdistyksestä ja mene mukaan toimintaan! Alkuun on rankkaa, mutta kyllä se helpottaa pikkuhiljaa. Monet äidit ovat samassa tilanteessa kanssasi.
Huolehdi omasta jaksamisestasi, niin lapsesikin voi hyvin!
Paha olo menee aikanaan ohi.