saatteko vk:n ohjausta?

Hyvää se on sillon kun sitä saa, mutta eipä sitä saa kuin about yhtenä viikkona vuodessa. Meillä on yks proffa ja sillä on aina opetusta tai jotain edustamista tai kokouksia. Työaika sillä on kuitenkin aika lailla minimaalista, 9-15 ja 2 tunnin ruokkis plus kahvitauot. Lisäksi vielä liikuntaa 2h/vko jonka saa lukea työaikaan. Toisessa aineessa on vain vähän enemmän opiskelijoita, ehkä kaksi jatko-opiskelijaa enemmän, mutta proffia on kolme. He saavat päivittäin opastusta. Olen kuullut ja nähnyt.

Meidän proffa on sellanen että se hoitaa pakolliset hommat joka päivä ja loput on vapaa-aikaa. Väikkärien ohjausta kun voi aina siirtää. Sehän on myös ainoa oikeasti haastava työ proffalla, joten eihän sitä mielellään tee.

Olen alkanut epäillä että minutkin halutaan pitää talossa opettamassa kursseja että proffan taakka helpottaa. Eihän siinä mitään, mutta kun en aikonut jäädä taloon lopuksi iäkseni. Vittu se on kolme artikkelia ja ulos. Kurssit on jo suoritettu.

Väitöskirja on kuitenkin tekijänsä opinnäyte ja vielä jatko-opintoihin liittyvä opinnäyte. Siksi minusta on pelkästään kohtuullista, että opinnäytteen tekijä on päävastuussa työn sisällöstä.

Opinnäytteen teko on myös oppimisprosessi, jonka tekijän on itse läpikäytävä. Siinä tärkeää on asioiden syvällinen sisäistäminen ja tiukan tieteellisen tekstin tuottaminen, eikä hyvään tulokseen päästä kuin ajan ja vaivan kanssa.

Jos ohjaaja osallistuu enemmän kuin vain keskustelemalla sekä ohjeita ja vihjeitä antamalla opinnäytteen valmisteluun, niin kyseessä on yhteisjulkaisu, joka on etenkin osaavan mutta voimakastahtoisen ohjaajan tapauksessa yhtä kuin ohjaajan julkaisu, jossa opinnäytetyön tekijä on saanut olla teknisenä apuna.

Tietysti hommat menisivät jatko-opiskelijan kannalta sutjakammin, jos ohjaaja vaivautuisi - ainakin osaksi - kirjoittamaan hänen väitöskirjansa ja hän voisi seurata prosessia sivusta. Mutta onko tämä jatko-opiskelujen tarkoitus tai luonne, tai tuottaisiko menettely osaavia ja itsenäisiä tieteenharjoittajia?

ihmetellä aloittajan kirjoitusta ja muidenkin, ja olla hemmetin tyytyväinen omaan tilanteeseeni. Olen yhteydessä pääohjaajaani varmaan useita kertoja kuukaudessa. Ei tosin tavata niin usein, mutta sähköposti kulkee, vastauksia saa. Ohjausaikaakin järjestyy aina jos haluan. Nyt joku sanoo, että olenko mä niin onneton tekijä, että koko ajan pitää olla kysymässä. No en mielestäni, mutta musta on hyvä että johonkin asiaan saa vastauksen heti kun tarvitsee. Eli ilmeisesti ohjauksen taso vaihtelee paljon...

Itse näen ohjaajani myös joka päivä ja mielestäni tämä toimintatapa kuvaa sitä, mitä oikea tieteen tekeminen on, nimittäin RYHMÄTYÖTÄ. Jos luulette, että huipputiedettä voidaan tehdä yksin kammiossanne, niin ne ajat on kyllä ohi. Väikkärin jälkeen viimeistään se verkkoittuminen alkaakin ja mielellään jo sitä ennen. Olen kyllä kuullut, että tietyillä aloilla eletään edelleen aikaa miekka ja kirves...

Tein sen virheen, että lähdin pari vuotta sitten tekemään väitöskirjaa professorin kanssa, jonka tiesin hoitavan työnsä huonosti. Yritin siinä aikani nyhtää mm. palautetta tutkimussuunnitelmastani, mutta kaikki oli aina vain "ihan hyvä". Työstin sitten yksinäni suunnitelmaa eteenpäin noin vuoden ajan samalla kun rakentelin artikkeleita aiheeseen liittyen, päädyin umpikujiin, palasin takaisin, etsin uusia reittejä. Viimein sain kokopäivätöitä yliopistolta ja niiden kiireiden vuoksi väikkäri on ollut telakalla jo kohta vuoden. Käytännössä alussa olen edelleenkin. Meillä ei ole edes asiallisia jatko-opintoseminaareja, puhumattakaan mistään tutkijoiden verkostoista tai keskusteluyhteyksistä saman aihepiirin ympärillä pyöriviin tutkimuksen tekijöihin. Olen saanut tarpeekseni tästä touhusta, ja kun työsopimukseni päättyy, aion hakea töitä yliopiston ulkopuolelta ja jättää väitöskirjatyöni odottamaan parempaa ajankohtaa ja parempia mahdollisuuksia ohjaukseen. Toivon mukaan ulkomailla.