Minä monet kaverit ollaan tosissaan kaduttu lukioon menoa. Että kun olet siinä pisteessä, että jotain pitäis päättää, mieti oikeesti TOSI TOSI tarkkaan ennen ku lukioon lähdet.
Toiset saa jo työpaikan sen kolmen vuoden jälkeen, kun sulla ei oikeestaan oo käsissä paljon mitään. Onhan se YO-todistus hieno juttu ja blaa blaa, mutta kyllä mua ainakin harmittaa etten sillon kaks vuotta takaperin mennykään mihinkään 'ammattikoulutukseen'.
Toiset saa jo työpaikan sen kolmen vuoden jälkeen, kun sulla ei oikeestaan oo käsissä paljon mitään. Onhan se YO-todistus hieno juttu ja blaa blaa, mutta kyllä mua ainakin harmittaa etten sillon kaks vuotta takaperin mennykään mihinkään 'ammattikoulutukseen'.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mieluumin kannattaa lukioon mennä, jos ei tiedä vielä mitä tahtoo tehdä. Amiksesta kuitenkin valmistuu siihen ammattiin, mutta onko se juuri se oikea ammatti? Lukio antaa lisää aikaa miettiä
No siis niinä ekoina kesinä se varmasti vituttaa, että ei saa kunnon kesätöitä kun ei ole koulutusta. Mutta jos oikeasti korkeakouluun tahtoo niin lukio antaa siihen paremman pohjan ja jos yksinkertaisesti amiksessa ei ole mitään mikä kiinnostaisi.
Onhan se totta kun sanot, että ylioppilas ei ole vielä "oikein mikään". Toisaalta, oletko tullut ajatelleeksi sitä, että ne, jotka menevät amiksesta suoraan töihin saavat tehdä lähemmäs viisikymmentä vuotta töitä ja vieläpä aikas huonolla palkalla.. Kyllä sitä töidenkin tekoon jossakin vaiheessa leipääntyy. Kun käy koulunsa kunnolla, saa tulevaisuudessa parempaa palkkaa ja luultavasti myös parempitasoisen työn. Itse olen ylioppilas ja ollut ihan mukavissakin työpaikoissa esim. pankissa.
Ei lukio sovi kaikille, eikä sen ole tarkoituskaan. Mutta muistakaa myös, että kaikki ne, jotka lukion käyvät eivät todellakaan käy sitä sen vuoksi, että saisivat lisää miettimisaikaa.. Kyllä monet tietävät jo yläasteella, että haluavat "isona" opettajaksi tai lääkäriksi.. Sillonhan lukio on se kaikkein nopein reitti saavuttaa kyseiset ammatit.
Fiktiivinen tilanne:
2 kaveria haluavat samalle alalle, sanotaan farmasialle.
Toinen ei halua lukea, menee siis ammattioppilaitokseen ja tulee ulos farmanomina. Toinen on tässä vaiheessa ylioppilas ja hakee sitten YO:hon farmasiaan. Menee viisi vuotta. Toinen painaa töitä lääketukussa ja lääkevalmistuksessa. Toisella rietas opiskelijaelämä päättyy proviisorin tutkintoon. Tästä kaverista tulee siis toisen esimies ja lopulta saattaa saada haltuunsa koko apteekin, missä kaverit voisivat nyt olla yhtäaikaa töissä.
Siis, mitä opimme. Toinen kavereista opiskeli 3 ja toinen 8 vuotta. 5:llä lisävuodella toinen sai mahdollisuudet vapaampaan työnkuvaan ja korkeampaan elintasoon. Toisaalta, vastuun määrä hänellä on ihan eri luokka kuin tällä farmanomilla! Palkkaa ei siis tule turhasta. Tässä onkin sitten valittavana kumman tien haluaa...
Itse päädyin tuohon pitkään tiehen, eri alalle kuitenkin kuin pillerinpyöritys - onneksi.