Onko tässä jotain ristiriitaista?
Ollessani yksin, tunnen olevani niin yksinäinen, itken kun ei ole ketään. Mutta toisaalta olen iloinen ja onnellinen (silloin kun en ajattele yksinäisyytä)
Ollessani porukassa, tunnen itseni vihaiseksi ja surulliseksi ja haluan vain olla yksin. En jaksa ihmisten juttuja, enkä viihdy kenenkään seurassa. Vaikka kuinka menen aina mukaan ryhmä''peleihin'' ja ''hauskuutuksiin'',ikinä en ole tuntenut oloani iloiseksi. Olen tekopirteä esittäjä kun ihmisiä on ympärillä.
Mietin monesti mistä tämä johtuu, mutten tiedä syytä. Asenteeni on aina ollut ''jee, se vois olla hauskaa'', mutta koen aina suuren pettymyksen kun en pidäkkään mistään. Ei maistu seurustelu, muutoin kuin kuvitelmissa, enkä ole koskaan ihastunut.
Olen 17v tyttö.
Ollessani yksin, tunnen olevani niin yksinäinen, itken kun ei ole ketään. Mutta toisaalta olen iloinen ja onnellinen (silloin kun en ajattele yksinäisyytä)
Ollessani porukassa, tunnen itseni vihaiseksi ja surulliseksi ja haluan vain olla yksin. En jaksa ihmisten juttuja, enkä viihdy kenenkään seurassa. Vaikka kuinka menen aina mukaan ryhmä''peleihin'' ja ''hauskuutuksiin'',ikinä en ole tuntenut oloani iloiseksi. Olen tekopirteä esittäjä kun ihmisiä on ympärillä.
Mietin monesti mistä tämä johtuu, mutten tiedä syytä. Asenteeni on aina ollut ''jee, se vois olla hauskaa'', mutta koen aina suuren pettymyksen kun en pidäkkään mistään. Ei maistu seurustelu, muutoin kuin kuvitelmissa, enkä ole koskaan ihastunut.
Olen 17v tyttö.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyl mä ymmärrän, itellänikin ollu samanlaist.
Mä vaan lopetin esittämisen enkä enää heittäny sitä teko hymyy.
Ei mun kaverisuhteet siit muuttunu.
Mä kuitenkin olin ja oon se oma itteni vaikka ei sitä hymyy oliskaan.
Mut eihän sun pidä kuitenkaan alkaa olla ilkee vaik ärsyttäiskin.
TTuskin olisit ilkee mut varoittelin vaan vaikkakin varmaan turhaan :)
Ja siit ihastumisesta: mä ihastun tosi vaikeesti, 5 vuotta menny ilman kunnon ihastumista, nyt oon iskeny silmäni yhteen tyttöön ja fiilis on kyllä makee :)
Kyl se ihastuminen sielt tulee :)
Se oikea voi usein olla lähempänä kuin voisit arvatakkaan :)
Ole oma itsesi :)
Kaikki kyllä pitää susta sellaisena kuin oot :)
Oot voinu olla "liian" kauan yksin. Kun oot ihmisten kanssa niin tavallaan voit saada vieroitusoireita siitä yksinäisyydestä vaikka toisaalta haluaisit siitä eroon.
Ja jotkut ihmiset vain luonnostaan viihtyvät paremmin yksin. Tai sulle on voinut sattua jotakin pahaa.
Tuo voi olla ohimenevää... itselläni oli sama olo nuorempana... en viihtynyt enää muiden seurassa, kun olin ollut niin yksin ja tunsin, etten viihtynyt omanikäisteni seurassa. Nykyisin viihdyn myös ikäisteni kanssa - kohtuuden rajoissa.
Itselläni samanlaista-ei ole oikein ketään (no on yksi, mutta ei se oikein riitä, varsinkaan kun otetaan kaikki asiat huomioon, ei vaan "käy") ihmistä jonka kanssa olla, jutella, nauraa... itkeä kyllä voin yksinkin! Huoh. Mukavaa on yleensä aina ihmisten kanssa, mutta on eri asia, että todella nauttisin ajastani.
elämä tuntuu sumulta lähes koko ajan!
koitettaisko kuitenki vielä? :)