Keskusteluun sukupuolesta, oli se sitten mie, nainen tai jokin muu kuuluu mielestäni kaksi asiaa, jotka on kaikkia muita tärkeämpiä. Ensinnäkin ihmisen itsensä ilmoitus ja toiseksi muiden hyväksyntä. Ulkonäkö, elimet, hetut ja nimet on sivuseikkoja.
Valtiotasolla tätä voisi verrata valtion itsenisyysjulistukseen ja sitä seuraanneisiin muiden valtioiden taholta tulleisiin itsenäisyyden tunnustamisiin. Eli kukaan ei ole nainen tai mies pelkästään koska tuntee niin, elleivät muut ihmiset ole samaa mieltä. Sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö.
Valtiotasolla tätä voisi verrata valtion itsenisyysjulistukseen ja sitä seuraanneisiin muiden valtioiden taholta tulleisiin itsenäisyyden tunnustamisiin. Eli kukaan ei ole nainen tai mies pelkästään koska tuntee niin, elleivät muut ihmiset ole samaa mieltä. Sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Toisalta on ne omat tuntemukset asiasta ja toisaalla on se, miten yhteisö sinut näkee... Kaikkein kivointa on, jos nuo kaksi asiaa käyvät yksiin.
Jos ihminen näyttää naiselta, käyttäytyy kuin nainen, sillä on naisen nimi ja hetu, mutta joku kuullessaan naisen korjausprosessista julistaa hänet mieheksi, hän onkin mies?
Tuskin kukaan ilnmiselvää naista "julistaa" mieheksi, vaikka tällä olisikin transtausta. Eikä yksi julistaja muuta asiaa miksikään, jos menee joka paikassa läpi. Sehän kertoo enemmän kuin julistukset.
Vaikea tilannehan se tietysti on, jos sisäinen minä ei vastaa ulkoista minää. Elämään kuuluu toki lukemattomia kontakteja sellaisten ihmisten kanssa joille ei voi ryhtyä asiaa selittämään ja näin ollen ihminen tulee aina ymmärretyksi lähinnä ulkoisen olemuksensa perusteella. Eli ainoa tie tasapainoiseen elämään tuollaisessa ristiriitatilanteessa on alkaa sovittaa sisäistä ja ulkoista minää yhteensopiviksi, joko todellakin muuttamalla fyysistä olemustaan tai sitten vain muuttamalla ajan kanssa ajatteluaan siihen suuntaan, että pystyy pitämään myös ulkoisesta olemuksestaan ja tuntemaan itsensä kokonaiseksi. Eihän fyysinen muuttuminen voi kaikilta onnistua, luulisin, ettei useimpien tätä ristiriitaa kokevien ole järkevää sille tielle lähteä, ja silloin on tietenkin tärkeintä henkinen muuttuminen - ei siis siten, että ihminen pyrkisi kieltämään sisäisen minänsä vaan siten, että ihminen oppisi hyväksymään itsensä kokonaisuutena jossa henki ja ruumis ovat sovussa keskenään.
Tiedän joitakin ihmisiä aivan suunnattomasti ärsyttävän tokaisut "No mitä mies?". Vaikka se olisi tarkoitettu ihan ystävällisesti. Jos vaan nyt ei satu olemaan mies. Enkä ymmärrä alkuunkaan miten itsensä muka pystyisi psyykkaamaan ettei se rassaisi. Tätähän ne ainakin minulta kysyivät heti alussa tutkimuksissa, että "voisitko pystyä olemaan sisäisesti nainen, vaikka muut pitää sua miehenä?". Sanoin, etten todellakaan, sitähän tässä on yritetty ja se tie on loppuun käyty ja siksi mä olen nyt täällä.
Vaikeita asioita, samalla tietysti myös mielenkiintoisia. Kyllähän homouskin esille tullessaan jonkinlaisen identiteettikriisin aiheuttaa, joutuu miettimään kuka ja mikä on ja, että mitä se "mies" oikeastaan tarkoittaakaan. Että minkälainen voi mies olla. Ei siitä minun mielestäni ole kauhean pitkä matka sellaisiin ajatuksiin, että mitäpä jos minä en ole mies ollenkaan. Trans-seksuaalien maailmankuva kuitenkin on usein hyvin konservatiivinen, sellainen, jossa mies on sulhanen ja nainen morsian - kun sitten ajatus kahdesta sulhasesta tuntuu mahdottomuudelta, ajatellaan, että jospa voisinkin olla morsian. Eli siis erilaiset ihmiset voivat mielessään käsitellä periaatteessa samaa asiaa hyvin erilaisilla tavoilla. En minä näissä asioissa ole minkään tietyn ajattelutavan puolesta tai mitään tiettyä ajattelutapaa vastaan, usein vain tulee mieleen, että kaikki on suhteellista. Tämä ajatus "syntynyt väärään ruumiiseen" on jotain sellaista, etten sitä ihan purematta nielisi - en toki ole minkäänlaista korjausprosessia vastaan, mutta mutta... jokin siinä "elämä naisena tai kuolema" ehdottomuudessa pistää vähän hälytyskellot soimaan, että mistä tässä nyt oikeastaan on kyse. Toisaalta trans-seksuaalit ymmärtävät sukupuoliroolien tietyn keinotekoisuuden, toisaalta usko omaan "naiseuteen" on järkkymätön. Eikö sellaisesta ajattelusta nyt ole aika helppo löytää ristiriitoja, jos alkaa niitä etsiä. "Ymmärrän, että miesten ja naisten roolit ovat moninaiset mutta MINÄ olen nainen!" Näin ajatteleva mieheksi syntynyt henkilö on SAATTANUT jäädä ajattelussaan kiinni johonkin sellaiseen kohtaan, josta voisi päästä ylikin.
Sanoit että "usko omaan naiseuteen on järkkymätön". Niin se onkin ja ihan samoin se on maailman kaikilla muillakin naisilla. Huomaan, että sinun, vaikkakin olet homo, tai ehkä juuri siksi, on vaikea ymmärtää transsukupuolisuuden syvintä olemusta. Enkä kylläkään niele syytöstäsi konservatistisesta naiskuvasta. Itse olen moderni nainen enkä yhtään kiinni perinteisessä koti-lapset-kutominen-leipominen-ympyröissä. Silti minä olen NAINEN ja haluan että muutkin kokee minut naisena. Se ei ole kimppu ominaisuuksia, vaan tunne siitä, että kuulun ryhmään nimeltä naiset.
Mieshahmossani en ollut kiinnostunut miehistä, nyt naishahmossani sen sijaan olen. Mieshahmoni esti minua olemasta todellinen itseni. Enkä todellakaan halunnutkaan homomiestä vaan heteron, mikä pystyi toteutumaan vain tällä tavoin.
"Trans-seksuaalien maailmankuva kuitenkin on usein hyvin konservatiivinen, sellainen, jossa mies on sulhanen ja nainen morsian - kun sitten ajatus kahdesta sulhasesta tuntuu mahdottomuudelta, ajatellaan, että jospa voisinkin olla morsian."
Mitäpäs jos kyseessä on kaltaiseni ihminen, joka kokee olevansa nainen ja vieläpä lesbo? Parisuhteessa olen, mutta ei ole siltikään mitään kiinnostusta ruveta kenenkään "morsiammeksi". Koen silti olevani kokonaan nainen, enkä missään nimessä halua olla "jotain siltä väliltä".
""Ymmärrän, että miesten ja naisten roolit ovat moninaiset mutta MINÄ olen nainen!" Näin ajatteleva mieheksi syntynyt henkilö on SAATTANUT jäädä ajattelussaan kiinni johonkin sellaiseen kohtaan, josta voisi päästä ylikin."
Voinpa kertoa sinulle, että yritin ihan kaikin keinoin olla mies aina lapsesta lähes nelikymppiseksi asti. Lopulta oli kuitenkin pakko hyväksyä tosiasiat koska halusin elää, enkä vain olla olemassa. Eli nyt olen korjannut sukupuoleni oikeaksi ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni aidosti onnellinen. Miksi sinä et sitä minulle soisi?
"Miksi sinä et sitä minulle soisi", anteeksi nyt vain, mutta mielestäni en ole ollut tällä palstalla ketään enkä mitään VASTAAN. Olen vain naputellut tänne omia ajatuksiani, siinä kaikki.
Niin todella, tietysti tiedän senkin, että trans-seksuaalien seksuaalinen suuntautuminen on yhtä moninaista kuin muillakin ihmisillä, kieltämättä asia pääsi tuossa kommentoimassasi viestissä unohtumaan. Ei kuitenkaan ole syytä luoda mitään väittelyasetelmaa, olen vain kiinnostunut sukupuolirooleista ja "shemale" ihmisiä tavattuani olen mietiskellyt myös trans-seksuaalisuuden olemusta. Yksi olennainen asia tällaisessa korjausprosessissa on tietysti se, onko sellaiseen fyysisiä edellytyksiä. Eli jos on päivänselvää, että haluttua lopputulosta on mahdotonta saavuttaa onko silloin tarkoituksenmukaista ryhtyä minkäänlaiseen ulkonaiseen muutokseen.
Ymmärrän toki, että keskustelemme nyt äärimmäisen herkistä asioista enkä todellakaan halua loukata ketään. Silti, kun nyt itse otit erään asian esille, voinen hieman kommentoida sitäkin... eli, kun heteromies tietenkin haluaa kumppanikseen naisen, luulisi olevan hyvin vaikeata löytää sellaista heteromiestä, joka haluaa kumppanikseen naisen joka on "muuttunut naiseksi". Tässä mielessä aikaisemmin esille ottamani "shemale" alakulttuuri on hyvin selkeä asia, toki "shemalet" vetoavat naisellisella olemuksellaan myös heteromiehiin, mutta "shemale" henkilöä rakastavaa miestä tuskin voi pitää heterona, "shemale" henkilöt eivät siis ulkoisesta olemuksestaan huolimatta tunne tarvetta siirtyä heteromaailmaan. Voisi kuvitella täydellisen muutosprosessin läpikäyneen henkilön jäävän jonkinlaiseksi väliinputoajaksi hetero ja homomaailmojen väliin.
Niin. Jokaisen oma asia on harkita asiaa ja ottaa riskit huomioon. Onko valmis olemaan pahimmassa tapauksessa sylkykuppina loppuikänsä, kun nyt kuitenkin saa olla rauhassa. Ei se lohduta paljoa, vaikka kuinka sanotaan, että se on niiden huutelijoiden ongelma, ei sinun.
Jos on pakottava tunne olla oma itsensä joka ylittää tuntemattoman tulevaisuuden pelon, niin siitä vaan. Mutta pitää sitten kestää myös.
Olet oikeassa, että kynnys on hyväksynnässä. Olen seurustellut tässä jo joitakin vuosia ja miehet on kaikki olleet heteroita, eikä heistä kukaan tiennyt alussa taustaani. Nyt olen seurustellut vakituisesti poikaystäväni kanssa puolisen vuotta ja kieltämättä oli vaikea asia sitten jossain vaiheessa kertoa hänelle menneisyydestäni. Hän kuitenkin hyväksyi sen mukisematta. Voit nyt tietenkin julistaa hänet ei-heteroksi, mutta ainakin minusta se kuulostaa hassulta selittelyltä. Kun hän ei todella deittailun alussa tiennyt asiasta mitään.
"kun heteromies tietenkin haluaa kumppanikseen naisen, luulisi olevan hyvin vaikeata löytää sellaista heteromiestä, joka haluaa kumppanikseen naisen joka on "muuttunut naiseksi"."
Tuossa on aika suuri ajatusvirhe, jolla tavalla monikin heteromies ajattelee. Transsukupuolinen (ei mikään trans-seksuaali!) nainen on ollut sisäisesti aina nainen, ei hän ole mitenkään "muuttunut naiseksi". Ainoa muutos on fyysinen muutos ja sekin voi olla eriasteinen. Kuitenkin transnainen (tai transtaustainen nainen kuten itsekin olen) on aina nainen. Valitettavasti moni mies ei pysty tätä asiaa käsittämään. Lesboksi en itseäni koe, vaikka joskus olenkin ollut parisuhteessa naisen kanssa. Koen olevani hetero nainen, en mikään väliinputoaja. Tämän todistamiseksi en välttämättä kaipaa aviomiestä ja avioliittoa. Kyllähän moni homoseksuaali kokee olevansa homoseksuaali, vaikka ei olisi koskaan toteuttanut sitä intiimissä mielessä.
Onhan itsensä muuttamisessa taikka korjaamisessa toki vaaransa. Parhaimmassa tapauksessa lopputulos tekee henkilön onnelliseksi, pahimmassa tapauksessa sisäinen ongelma muuttuu ulkoiseksi ongelmaksi, mikä tuskin oloa helpottaa. Joskus lienee asenteiden muuttaminen sittenkin oikea keino hoitaa sisäistä ristiriitaa.
Monia mielenkiintoisia posteja aiheen tiimoilta, se täytyy sanoa.
Suurin osa ystäväpiiristäni on naisia ja lesboja, ja nämä shemale-ihmiset ovat täysin outo käsite niissä piireissä. Eiköhän tämä shemale-ilmiö näyttäydy ainoastaan seksiammattilaisten ja heistä kiinnostuneiden miesten maailmassa, joten asia on siis käytännön tasolla minulle aivan vieras.
Mitä mahdat tarkoittaa "fyysisillä edellytyksillä"? Jos tarkoitat kauneutta, niin sehän on subjektiivinen käsite.
Kiitos viestistäsi, ymmärrän täysin miten itse itsesi koet - mutta miten heteromies asian omalta osaltaan kokee, on jo kokonaan toinen asia. Tietenkin heteromiehen ja muutosprosessin läpikäyneen naisen välille voi syntyä suhde mutta minusta se ei vain vaikuta kovin todennäköiseltä. Eri asia on, tarvitseeko tällainen nainen suhdetta ollakseen onnellinen, toki elämää on parisuhteen ulkopuolellakin ja onhan sopusoinnussa itsensä kanssa olo jo perusta hyvälle ololle.
Hyvä ihminen, etkö voisi uskoa, ettei minulla ole tarvetta "julistaa" yhtään mitään. Onnea parisuhteellesi, ei minulla sen kummempaa kommenttia tähän ole.
Niin, "shemale" on henkilö joka haluaa olla yhtä kaunis kuin kaunis nainen muuttamatta sukupuoltaan. Prostituutio kytkeytyy ilmiöön, muttei kokonaan hallitse sitä - kaikki "shemalet" eivät ole prostituoituja, vaikka näin usein kuvitellaan. Fyysisillä edellytyksillä en tarkoittanut niinkään "kauneutta" kuin ruumiin mittoja - jos siis esim. huomattavan kookas mies tuntee olevansa nainen, kannattaako hänen yrittää muokata ulkoista olemustaan naiselliseen suuntaan? Mielenkiintoinen kysymys tämäkin. Tosiasiahan kuitenkin on, ettei suurin osa maailman miehistä minkäänlaisella hoidolla voi saavuttaa ulkoista olemusta jonka ympäristö tulkitsisi biologiseksi naiseksi - tämä kuitenkin lienee kaikkien täydellistä korjausprosessia haluavien tavoite.
Vaikken käyttänyt kyseistä termiä niin itse ymmärtäisin sen feminiinisyytenä, en kauneutena.
Transanaisille tehtävät kasvokorjaukset on esimerkki feminisoivasta kirurgiasta, se ei ole kauneuskirurgiaa. Siinä lähinnä poistetaan pahimmat miespiirteet. Jos henkilö on kropaltaan sopusuhtainen (naiseksi) niin fyysiset edellytykset on olemassa. Ja pieni kehonkoko on tietysti etu, mutta usein ylikorostettu. Kyllä Uma Thurman on ihan nainen, vaikka on lähes 190 senttiä pitkä.
Onneksi transsukupuolisten hoitojärjestelmässä ei käytetä noi rankkaa karsintaa ja fyysisesti "toivottomat tapaukset" heitettäisiin yli laidan. Tutkimusryhmät sentään uskovat että iso kirveellä veistetyn näköinen mies voi todellakin olla sisäisesti nainen. Onneksi myös hyvinkin miehekkäitä naisia on olemassa, joten sellainen "rimaa hipova" pitkäkin ja raamikas transnainen sulautuu joukkoon. Itse olin varma ettei minusta voi tulla naisellisen näköistä. Onneksi en heittänyt kirvestä kaivoon, vaan hoidot ovat saattaneet ulkonäköni aivan kelvolliseksi naiseksi. Itsekin olen yllättynyt hoitojen tehokkuudesta, eikä siinä ole vielä kasvokirurgiaakaan tarvittu. Yllättävän hyvä vertailupaikka on uimahallin naisten sauna, jossa kaikki ovat saunapuhtaina ja alastomia.
"Fyysisillä edellytyksillä en tarkoittanut niinkään "kauneutta" kuin ruumiin mittoja - jos siis esim. huomattavan kookas mies tuntee olevansa nainen, kannattaako hänen yrittää muokata ulkoista olemustaan naiselliseen suuntaan?"
Onhan se totta, että oikein iso- ja romuluinen ihminen joutuu miettimään miten vartalonsa verhoaa. Pituus ei itsessään haittaa, jos vaan muuten on suhteellisen hoikka ja pieniluinen, jollei sitten pituutta ole reilusti yli 190cm. Se on yksilöllistä kuinka paljon hoito vaikuttaa ulkonäköön ja osahan käy leikkauttamassa itseään kasvoistaan ym. Se kai on jokaisen omassa harkinnassa kuinka paljon on ulkonäkönsä eteen valmis tekemään töitä ja kärsimäänkin.
Omalla kohdallani ei ole ollut tämän asian suhteen enää mitään haittaavia ongelmia. Asia oli tietysti toinen aikoinaan hoitoja aloittaessani.
Trans seksuaalisuus tuskin kytkeytyy millään tavalla henkilön ulkonäköön, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Ja jos nyt unohdamme pituuden ja puhumme miehistä ja naisista, ja jos kuvittelet kookkainta, ruumiiltaan miehekkäintä miestä jonka olet nähnyt, olisiko tällaisen henkilön trans-seksuaalina tarkoituksenmukaista esim. aloittaa hormonihoito? Itse en asiaa kommentoi suuntaan enkä toiseen, trans-seksuaalisuutta ajatellessa vain tulee mieleen erilaisia mahdollisia tilanteita, joista fyysisen muutoksen äärimmäinen vaikeus on yksi.
Voisin kuvitella ääritapauksen: Leveäharteinen kapealanteinen lihaksikas 197cm pitkä bodari, jolla on leveät leukaperät ja silmien päällä apinanpenger ja tukka osittain kaljuuntunut. Kädet kuin lapiot ja jalat kokoa 47.
En suosittelisi transitiota.
Ajattelin tässä tietysti lähinnä ympäristön asettamia paineita henkilölle joka ulkoiselta olemukseltaan näyttää olevan kahden sukupuolen välissä - itseäni ei toki tällainen henkilö millään tavalla häiritsisi, yksi sateenkaaren väri on ihan yhtä hyvä kuin toinenkin, mutta jotain maailmasta tietävänä tiedän kuitenkin sen, että tällainen henkilö joutuisi kohtaamaan elämässään huomattavia vaikeuksia ajattelemattomien/ymmärtämättömien ihmisten taholta. Onnea vain sinulle, hyvä kuulla, että olet "löytänyt itsesi".
Vaikeita, monimutkaisia asioita - fyysinen muuttuminen ei sittenkään kaikille mahdollista, kuitenkin oma paikka maailmassa pitäisi löytyä... millaisessa roolissa se oma paikka sitten löytyy, se on tietysti niin henkilökohtainen asia, että vaikeaa siitä mitään yleisesti sanoa. Ainahan erilaisuus tuo mukanaan ongelmia, enemmän tai vähemmän, haaste on sitten siinä, miten ongelmista päästään yli. Kukin tyylillään, sanoisin.
Kiitos viestistäsi, minulle on aina mieluisaa kuulla, että erilaiset ihmiset pärjäävät tässä samanlaisten ihmisten maailmassa.
Niin. Pahimmillaan on edessä umpikuja ja elämän lopettaminen oman käden kautta. Ellen olisi päässyt korjausprosessiin tuskin itsekään eläisin enää. On tosi vaikeaa elää voimatta hyväksyä itseään, oli se sitten vaikka fyysinen olemus ja sen väkisin päälle pukema sukupuoli.
Itseinho voi kasvaa itsetuhoon.
Olen kyllä tietoinen siitä, että trans-seksuaalisuus voi aiheuttaa äärimmäistä ahdistusta. Pitäisi tietysti yrittää aina katsella maailmaa vähän laajemmasta näkökulmasta mutta toki ymmärrän, että joskus voi elämä alkaa tuntua umpikujalta. Vaikkei sitä olisikaan. Hienoa, että sait haluamasi ja ilmeisesti sen myötä myös kaivatun mielenrauhan.
Käytät sitkeästi 'trans-seksuaali' nimitystä. Olisi syytä opetella käyttämään korrektia ja oikeaa nimitystä: transsukupuolinen. Koska kyseessä ei ole seksuaalisuus, eikä seksuaalinen suuntautuminen, tuo käännösvirheen seurauksena tullut vanha nimitys on virheellinen ja hylätty käytöstä. Lääketieteellisessä diagnooseissa se on vielä ollut, mutta ICD-10:n uuden suomalaisen painoksen ilmestyessä 'transsukupuolinen' muuttuu sielläkin viralliseksi. Lakitekstiin korjaus voi olla hankalampaa ennen kuin laki avataan muidenkin korjausten takia.
No minäpä yritän sisäistää tämänkin asian. Ei trans-seksuaali vaan transsukupuolinen. Selvähän tämä, sanoi muori kun kissansa kuivaksi kääräisi.
Luulisin, että jokin ero on identiteettiongelmalla ja ominaisuudella, joksi katson seksuaalisen suuntautumisen. Identiteetti on jotain aivan perustavaa ja syvää ihmisessä ja seksuaalinen suuntautuminen on yksi ominaisuus, joka kieltämättä on osa identiteettiä. Homo kuitenkin pärjää sen kanssa, että on mies. On omanlaisensa mies. Transnainen ei ole mies eikä voi mitenkään itseään mieheksi psyykata. Sen enempää kuin muutkaan naiset. Identiteetti on elämän perusta, ihankuin talon perustukset. Sen päälle sitten rakennetaan oman näköinen elämä.
Seksuaalinen suuntautuminen on olennainen osa ihmisen minuutta ja voi toki aiheuttaa vakavankin identiteettikriisin ihmiselle joka yrittää hahmottaa omaa rooliaan yhteiskunnassa esim. homona. Suomessa mielestäni, kokemukseni mukaan, henkinen ilmapiiri siinä määrin suvaitseva ettei homouden pitäisi muodostua ylipääsemättömäksi ongelmaksi ulkoisten paineiden takia. Kaikkialla maailmassa ei näin kuitenkaan ole. Transsukupuolisuuteen ja homouteen liittyvät ongelmat ovat minun nähdäkseni toisaalta hyvin erilaisia, toisaalta hyvin samanlaisia. Nykyisin olen kyllä sinut itseni kanssa mutta teini-iässä itsensä etsiminen oli kovaa työtä, kyllä homokin joutuu käymään läpi eräänlaisen "muutosprosessin" eli henkisen prosessin jossa hahmottaa omaa minuuttaan ja oppii hyväksymään itsensä - eihän ketään kasvateta homoksi, näin ollen homoutensa tiedostava joutuu väkisinkin etsimään elämälleen uusia uria. Tietysti itsensä löytäminen homona on yksinkertaisempi prosessi kuin itsensä löytäminen transsukupuolisena henkilönä, mutta täysin ongelmatonta ei erilaisuus koskaan ole.
Vaginalla ja neovaginalla on eroa tuon otsikkoon laitetun verran. Voi tietysti pokata sellaisen miespuolisen, jolla ei muunlaisista vaginoista kokemusta olekaan, mutta en halua sekaantua alaikäiseen.
Lesbona (Pakkolesbona) olen tutustunut lällien vaginoihin. On tilaa, kosteutta, lämpöä ja kimmoisuutta. Minulla taas on kylmä löysän nahan ympäröimä koppura, joka on jäykkä ja ahdas. Vaginan sijasta kutsuisin sitä lävärin ottamiseksi haaroväliin.
No sulla on sitten toteutunut leikkauksen kauhuskenaario. Tosi ikävä homma.
Itse asiassa en tunne ketään jolla ei olisi toteutunut.
Keitäs sellaiset ovat? Suomihan on niin pirun suvaitsevainen ja suvaitsevammaksi muuttuu, kysy vaikka Setasta, eikä kukaan transvestiiteistakaan myönnä joutuneensa huutelun kohteeksi.
Eli siis turpiin vaan ja onnea.
Tunnet minut, eikä minulla ainakaan tuollainen kauhuskenaario ole toteutunut. No tietenkin transnaisen emätin ei ole kovin liukas luonnostaan, koska tarvittavat rauhaset puuttuu, mutta ei tämä omani ainakaan hiekkapaperia muistuta.
Me ei onneksi tunneta ja siitä olen erityisen onnellinen.
Kyllä minusta transsukupuolisten ihmisten pitäisi pystyä tulemaan keskenään toimeen.
Samanlaisia ihmisiä me olemme kuin muutkin. Vieläpä samanlaisilla naisen aivoilla varustettu kuin muutkin naiset, joten samanlaista naisten keskinäistä kinastelua voi olla hyvinkin.
Miksi pitäisi sen enempää kuin muutkaan ihmiset?
Totuus on nimittäin se, että ennen korjausprosessiin lähtöä en ollut koskaan aikaisemmin elämässäni törmännyt vastaavaan katkeruuteen, kateuteen ja ilkeämielisyyteen kuin mitä on saanut kokea eräiltä muilta vastaavassa tilanteessa olevien taholta.
Mikäli haluaa selviytyä prosessistaan mahdollisimman vähin vaurioin, niin mitä vähemmän sekaantuu ns. "transpiirien" touhuihin sen parempi. Tämä on myös välttämätöntä jos ei aio elää loppuelämäänsä sukupuolten välillä, jonakin "transtapauksena".
Tietysti jos tavoite on todellakin elää heteromaailmassa yhteisöllisyydelle ei liene tarvetta. Periaatteessa silti kovin turhaa jos samasta harvinaisesta ongelmasta kärsineet/kärsivät eivät pysty tukemaan toisiaan.
Kuitenkin muodostatte yhdessä hyvin pienen vähemmistön jolla ei mielestäni olisi varaa keskinäiseen kinasteluun. MUTTA sellaisiahan ihmiset ovat...
Törmään joskus eri arkielämän yhteyksissä joihinkin tuntemiini toisiin transtaustaisiin naisiin. Vaihdetaan tervehdys, muutama sana, hymy. Siinä se. Kuin salaseura. Ei ole tarvetta kummallakaan sen enempään. Meillä on JOTAIN yhteistä, mutta elämässä on niin paljon muuta ja tärkeämpää.
Minua kiinnostaa nyt tavattomasti miten sinä olet erilainen kuin kaikki muut. Thaikuissa tehdään esimerkiksi syvyyttä, mutta se syvyys hupenee kun jalat levitetään. Se taas johtuu siitä, ettei vaginan ympäristö ole kimmoisa eikä lihaksikas.
Hiekkapaperipuheet taas olen saanut transfaneilta, joten kysymys ei ole minua bylsineistä miehistä, voisin tosin kuvitella ettei tilanne olisi yhtään erilainen.
Ainakin Suomessa on valiteltu myöhäistä dilatoinnin aloittamista eli vagina on ahdas ja pieni. Itse asiassa se on kuin pieni kengurun pussi. Eivät transfanitkaan Australiaan matkusta kenguruita pussiin vetämään vaan Thaimaahan enkä totta puhuen tiedä mitä ne niille tekevät.
Jos normaali "peli" mahtuu kunnolla, niin eiköhän tuo todista suomalaisen työn laatua. Lihakset on ja toimii, joten urologikin pitkällä kokemuksellaan tietää mitä tekee.
Mahtuu ehkä se avain, mutta ei lippua enää.
Kuten olen monta kertaa sanonut, kenenkään sellaisen peli ei mahdu joihin minulla olisi lain ja moraalin puitteissa oikeus koskea.
Minä mietin että jos minulla olisi sellainen värkki kuin niillä lälleillä joita olen päässyt kokeilemaan, olisiko suhtautuminen miehiin... avoimempi ja vastaus on, että kyllä olisi.
Tällä hetkellä yhdyntä tuottaa vain hirveästi kipua ja vaatii mieheltä aika mahtavaa stondista. Pitäisi olla miehellä mallia lyijykynä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään se, että olet erilainen kuin muut.
Mitäpä jos Stacy puhuisit jatkossa vain omasta puolestasi?
Mitä yhteistä on minulla ja Mannerheimilla.
Meidät on molemmat outattu.
Koeta nyt jaksaa odottaa minun kuolemaani asti.
Naisten aivot ja naisten aivot (vanha vinyyli jumittaa)... Tällä tytöllä ihan omat ja yksilölliset aivot eikä mitään tarvetta ruveta oikeuttamaan itseään ja naiseuttaan neurologian ja jonkun jo debunkatun beeästeecee-teorian kautta.
Transpiireissä on paljon epäsopua, kyllä, ehkäpä tuo johtuu niin kovin erilaisista näkökannoista, elämäntilanteista ja taustoasta yhdistettynä vaikeaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
Kivahan se joskus on anonyyminä avautua :D
helpompaa on elää tavallisten naisten joukossa
Ei kai yhdynnän pitäisi seksistä puhuttaessa olla ehdoton kynnyskysymys. Löytyyhän heteroparejakin jotka eivät pidä yhdyntää tärkeänä tai jotka eivät syystä tai toisesta pidä siitä.
En ole koskaan tavannut sellaista miestä, jolta puuttuisi halu pökkimiseen, enkä heteropareja, joissa yhdyntä ei olisi keskeisessä asemassa. Kun olen kyllästynyt sen odottamiseen, niin olen siirtynyt naisiin. Jos joku mies lähestyisi minua oikealla tavalla eikä hänellä olisi muitakaan tavanomaisia machokliseitä, niin olisin myyty, mutta en voi jäädä loppuiäkseni sellaista haikailemaan.
Luulen että moni transtaustainen nainen on samassa tilanteessa, eli lepakko olosuhteiden pakosta, muttei ole yhtä rehellinen kuin sinä.
Minä olen kovin väsynyt elämään valheessa ja sitten kun lähtee prosessiin mukaan niin pitäisi elää jossain toiveajattelussa kanssa. Jossain vaiheessa sitten paukahtaa kylmät realiteetit päälle ja miten siihen sitten reagoi sellainen, joka on tottunut aiemmin ratkaisemaan ongelmansa itsemurhayrityksillä tai muulla itsetuholla.
Kuinkahan moni sellainen, joka post-opina katoaa meidän muiden olettaessa hänen sulautuvan ympäristöönsä tekeekin ennenaikaisesti sulautumisen metsäpirtin kukkamultaan. Pimenoffin tutkimuksestaan esittämien arveluiden mukaan moni ja belgialaistutkimuksessakin moninkertaisesti lälleihin verrattuna.
Tekisi mieli tutustua joskus miehiin, mutta kun ei siedä sitä kipua tai sitten liukkaripullon kanssa söträäminen on niin epäeroottista kuin vain voi olla. Toistaiseksi minua kiinnostaa lesbot, joissa on paljon äijää, rohkaisen sitä ominaisuutta heissä vielä. Koska en halua lesbojakaan huijata, kerron heille miten asia on ja saavat omin sormin tuntea miten minulla on ahdas ja kuiva vagina.
joutuu transnaisen kanssa samalle viivalle kun ikää tulee tarpeeksi. Kun menopaussi iskee, liukkarin kanssa saa läträtä ja hormoneja joutuu popsimaan mikäli haluaa säilyttää naiseutensa. Ohuisiin ja kipeisiin limakalvoihin joutuu käyttämään paikallisestrogeeneja. Libidokin katoaa ilman lääkitystä. Näistä ei puhuta kuin sen parhaan ystävättären kanssa.
Nuori transnainen on pahassa asemassa, kun halut hyrräisi, mutta elimistö on kuin vanhalla naisella. Tarvitaan hyvä henkinen kantti että kestää sen.
Sen verta kauan olen viettänyt elämääni peniksellisenä että tiedän, että kun ensin vedetään kondomi päälle ja sitten ruvetaan tuhertelemaan liukkaripullon kanssa, niin vähintään siinä vaiheessa kun iskee päälle jääkylmää liukkaria lerpahtaa seisokki. Ellei sitten viagra ole tehnyt ihmeitä. Minun aikanani kun ei viagraa ollut.
Nuoria auttaa se, että heteromiesten, etenkin nuorten heteromiesten käytös, kohteliaisuus ja huomaavaisuus ovat sitä luokkaa että tulee lunta niskaan haluille ja transfanit ovat tietysti samaa kaliiberia.
Joskus tuntuu heteroiden elo omituiselta sadomasokismilta. Nainen leikkii jotain ihme prinsessaa ja äijä latailee netistä shemale pornoa. Onko tolkku kateissa ihmisiltä. :o
Minusta ja kaikista muista transnaisista saisivat yksinäiset äijät hyvät ja tasaiset akat itselleen, kunhan olisi hiukka kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta, edes puoliksi sen verran kuin mitä niitten prinsessojen kanssa.
Mutta mies haluaa haasteita? :o
Miksipä minä en sinua voisi tavata, jos miesseuraa kaipaat. Ihan vain rennon jutustelun merkeissä. Sen verran "mafia-mentaliteettia" kuitenkin on, ettei koskaan yksin liikuta... eli jos haluat tavata kaksi miestä vaikkapa kahvin tai oluen ääressä, miksei myös hyvän pihvin ääressä jossain Helsingissä, järjestyyhän tuo.
"Sen verran "mafia-mentaliteettia" kuitenkin on, ettei koskaan yksin liikuta..."
suurin osa ihmisistä liikkuu ja joutuu liikkumaan yksinkin. seksuaalinen suuntautuminen ei näy päällepäin, joten eihän tuossa pitäisi olla pelättävää. transihmisillä voi jotain näkyäkin ja silti kulkevat yksinkin. kuljen joskus noiden molempien ihmisryhmien kanssa eikä ole ollut ongelmia.
No jos minua sattuu pelottamaan, sehän on sitten ihan minun asiani. Vai? Eipä nyt kotkoteta liikaa siellä. TAI alkavat kohta sulat pöllytä.
"En ole koskaan tavannut sellaista miestä, jolta puuttuisi halu pökkimiseen, enkä heteropareja, joissa yhdyntä ei olisi keskeisessä asemassa. Kun olen kyllästynyt sen odottamiseen, niin olen siirtynyt naisiin. Jos joku mies lähestyisi minua oikealla tavalla eikä hänellä olisi muitakaan tavanomaisia machokliseitä, niin olisin myyty, mutta en voi jäädä loppuiäkseni sellaista haikailemaan."
Tai sitten käykin niin, että kyseinen mieheksi tulkittu henkilö paljastuukin myöhemmin transnaiseksi.
Minua voi toki aina nykiä hihasta jos transasioista tulee kysymys, sillä varauksella toki että tietoni esimerkiksi nykyisistä hoitokäytännöistä ei ole entisellä tasalla.
Huoratessani hoidin kaksikin miestä yksin, joten minulla ei mitään pelkoja kahteen mieheen liity, elleivät ne ole Jehovan todistajia ovellani.
Nimeni esiintyykin tässä ketjussa ja jos vaikka "piireissä" kyselee tämän nimistä ihmistä niin eiköhän löydy.
Miten tuo maininta siitä, että tulisin kaverin kanssa kirvoitti tuollaisia kommentteja... emmehän me nyt mikään poliisipartio ole... siis, aivan vaarattomia ihmisiä olemme, ja mukaviakin, luulisin, ainakin omasta mielestämme. Sikäli jos kiinnostaa, voisi sitä kai joskus tavata jossain kivassa paikassa, vaikka kesällä jossain vähän olusia ottamassa - transpiireistä en tiedä mitään, että ei se kontakti nyt sitä kautta onnistu... mutta ihan miten vain... tuliko tuossa nyt sitten hölötettyä vähän liikaa, en minä seksiseuraa ole hakemassa... ajattelinpahan vain, että mielenkiintoisia juttuja tällä palstalla.
"Niin tuota niin...
Kirjoittanut: 111222333 12.3.2008 klo 20.33
transpiireistä en tiedä mitään, että ei se kontakti nyt sitä kautta onnistu... mutta ihan miten vain... tuliko tuossa nyt sitten hölötettyä vähän liikaa, en minä seksiseuraa ole hakemassa... "
Niin no, tuolla aiemmin esitetään, että sinä olet homo. Homolla ei mitään seksuaalista kiinnostusta transnaista kohtaan olekaan, joten ihan vain heitin tuon ranteella.
Homo myös todennäköisesti liikkuu piireissä, joissa tiedetään minun etunimeni omaavia ihmisiä tasan yksi.
Homon voi tavatakin jutustelun merkeissä, transtaustani tuntevaa heterotransfania en tapaisi.
Kun minulta puuttui tuo halu pökkimiseen? :)
Terkuin se joka heitti sut kaverinsa luokse oranssilla swingerillä.
Pojalla pip peli ja tytöllä pim peli. Ei siinä sen ihmeempää ole.
No tisujen koossa voi olla jonkinmoista hajontaa. Pääsääntöisesti tytöillä on suuremmat.
Se on siinä...
Niin. Loppupeleissä se useimmiten sitten onkin noin.
asia menee niin..en oo tosin ku tost pari kommenttia lukenut,mutta ..rautalangasta vääntäen ihan..heteromies =mies
heteronainen=nainen,
shemale=ilmeisesti tuntee ittensä naiseks(korjausprosessi meneillään) on nainen,
transvestiitti =mies,
nainen joka taasen jäljittelee miestä vähän väliä tälläytymisillään,joita ilmeisen vähän, on aina nainen..tässä tapauksessa tiitti siis voi olla nainen
,transvestinen fetisti =taitaa olla aina mies.
naisia tuskin tuollainen kiinnostaa ees.
transseksuaali =nainen ..ainaki viimestään jo sillon mieltää naiseks ku on prosessit meneillään.
saman voi sanoa naisesta, joka haluaa korjauttaa ittensä elämänsä aikana mieheks.
homo varmasti aina mies ja lesbo varmasti aina nainen..
bi seksuaali voi olla ääritapauksissa molempia,mutta vain "edustaen" toista sukupuolta
shemale=ilmeisesti tuntee ittensä naiseks(korjausprosessi meneillään) on nainen
*Korjausprosessi jatkuu niin kauan kuin on tyytyväinen (tarkoittaa lähinnä vartalon muokkausta). On sekä mies, että nainen. Ei siis ole korjaamassa sukupuoltaan.
"Shemale" on minun mielestäni ihminen joka on murtautunut ulos sukupuolirooleista. Mies ja nainen samassa persoonassa sulassa sovussa. Niinkin siis voi elää ja kun tällaisen ihmisen tapaa, kyllähän sitä alkaa ajatella mitä merkitystä sukupuolella loppujen lopuksi on ja kuinka paljon on omasta asenteesta kiinni. Transsukupuolisuus? No, on ihmisiä jotka vihaavat itseään koska ovat mielestään syntyneet väärään ruumiiseen, sitten on ihmisiä joiden mielestä naiselliset rinnat ja penis sopivat samaan ruumiiseen.
Ja jos pieni huumori sallitaan, on tietysti myös ihmisiä joiden mielestä mikään ei missään tapauksessa sovi minnekään.
shemale on pornotermi. TS voi olla pre-op, post-op tai non-op... tiitti on joku ihan kumma kategoria, joka ulkomailla on haukkumasana. ulkomailla transgender = transihminen...
Ja jokaisen sukupuolituntemuksethan ovat yksilöllisiä ja niitä ei kannattane lokeroida.
just..=)no kiitoksia korjauksista..luulen et olin riittävän tietoinen termeistä, mut ehken sittenkään.."tiitti"-sanaa kuullut monesti käytettävän ja miellän sen slangisanaks..joka siis tarkottaa transvestiittiä.en oo tullut mielenkään ett ois haukkumasana?!?transsu kylläkin on!
shemale voi kyl olla myös pornotermi,mutta myös mies jolla rinnat/joka hankkinut rinnat.
ääh..ehk näit sit turha lokeroidakaan x)
Siksipä olenkin tökännyt sanan "shemale" lainausmerkkeihin, etten ole ollut varma sen käytöstä. Pornotermi? No Brasiliassa tällaiset ihmiset kutsuvat itseään nimellä shamale, siis shAmale, eli haukkumasanasta ei ainakaan ole kyse ja tuskin kukaan myöskään sanoisi "Minä olen porno". Mutta todellakin - jos lokeroimaan lähtee, huomaakin asian yllättävän monimutkaiseksi. Yksinkertaisempaa lienee kohdata jokainen ihminen yksilönä.
Shemale on todellakin pornoteollisuuden aikaansaama nimike, sitä nimikettä taidetaan nykysellään kuvastaa sanalla transgender ainakin tässä maassa koska toi "shemale" persoonallinen ihminen kokee samoja vaikutteita kun transgender joka taasen kokee sukupuolisuutensa niin että joko tuntee kuuluvansa molempiin sukupuoliin tai sitten ei molempaankaan, vähän kuin esimerkiksi androgyyni henkilö..
Tosin ulkomailla shemale melko varmaan voikin olla mukana korjausprosessissa koska leikkaukset joutuu maksamaan itse, ja näinollen muita tienestejä pahemmin ei ole kuin se itsensä kauppaaminen, koska seksi tuntuu olevan maailmassa ainoa joka myy ja jolla tehdään tuhottomasti rahaa..
Suomessa kyseistä onneksi ei tarvitse harjoittaa koska hoitojärjestelmä on hivenen eri luokkaa..
Säälittävä pieni kasa salaisuuksia! Mutta tarpeeksi puhumista, ota itseesi!
Joo, transfanejakin ilmeisesti on, mutta jos siis transfani tarkoittaa miestä joka kaipaa seksuaalista kokemusta korjausprosessin läpikäyneen henkilön kanssa, minä en tietenkään ole sellainen. Heh, eikös se tekisi minusta heteron? Toki ymmärrän, että transihmiset haluavat sanoutua irti homomaailmasta mutta kiinnostavia asioita nämä homollekin ovat, tai sanoisin, että kiinnostavia nimenomaan homolle, sukupuolirooleista kun puhutaan. Onhan minulla myös naisystäviä, voin viettää aikaa naisten kanssa ihan luontevasti, ei toki kaikki elämässä ole kiinni seksissä, onneksi. Mutta onhan näitä transihmisten kokoontumisia ja ilmeisesti sinne ulkopuolisetkin saavat tulla, että jos näin on, voisinpa joskus poiketakin.
"" Toki ymmärrän, että transihmiset haluavat sanoutua irti homomaailmasta ""
Hätäisestipä taas vedät johtopäätöksesi...
Entäs jos Transnainen on gynefiili, eli pitää naisista? Sillon ei varmaankaan voi sanoutua irti mistään muusta paitsi heteroudesta, kun edellisessä sukupuolessa oli hetero ja nykyisessä lesbo...
Aivan, aivan, pääsipä TAAS unohtumaan tuo asia, mikähän kumma siinä on, että tuppaavat homolta naiset unohtumaan...
Kerran homo jutteli minun kanssani Café Escaléssa, mutta sanoi, "pitää lopetella ettei kaverit luule, ettei miehet kelpaa enää lainkaan".
Sinua ei ilmeisesti vaivaa tuollainen?
Transihmisten kokoukset ovat puolisalaisia eikä niissä ole transfaneja näkynyt, hyvin on siivilöity sellaiset pois.
On se hyvä, että minulla on pillu niin karkotan sinunkaltaiset pois. Pitäisiköhän meillä olla sellainen rintamerkki, että transfanit kaikkoaisivat?
Tunnut kumman itsepäiseltä. Eihän mikään estä minua viettämästä aikaa naisten kanssa, yksi erittäin hyvä naispuolinen kaveri minulla onkin, ja hauskaahan meillä yhdessä on. Sinusta taas on ilmeisesti muutoksesi myötä sukeutunut jonkinlainen miesvihaaja. En minä ole huomannut naisten ajattelevan, että "onpa hyvä että minulla on pillu niin karkotan sinunkaltaiset pois". Minä pidän naisista, siksi naiset pitävät minusta - ei koko elämä ole pelkkää seksiä, ainakaan MINULLE, jos sinulle onkin. Mutta karkoita ihan rauhassa ihmiset pois ympäriltäsi, mitäpä se minulle kuuluisi - jokainen tyylillään, sanoi kissa kun koipensa oikaisi.
Olen ymmärtänyt, että transfanit ovat kiinnostuneita nimenomaan korjausprosessissa olevista ja EI KOKONAAN korjatuista transnaisista. Kun transnaisen jalkoväli on korjattu, fanin kiinnostus lopahtaa. Jotkut transnaiset jopa pelkäävät tästä syystä leikkausta: fanien kiinnostus sammuu ja leikkauksen jälkeen transtaustainen nainen joutuu samalle viivalle muiden naisten kanssa kilpailemaan heteromiesten huomiosta. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei ole kiinnostunut raasusta.
Tai ainakin on vaikeaa uskoa, että esim. tällä kolmois ässällä mitään sen kummempia faneja olisi. Tuskin hän suoranaisesti joutuu hätistelemään nimmarin pyytäjiä pois, jos pieni huumori sallitaan.
Mutta kuten tässä nyt on ihan kiitettävästi jo vatvottu, kaikki eivät tuota jalkovälin "korjausta" halua tehdä - onko tällainen ihminen sitten trans vai homo, lieneekö asialla mitään väliä.
"" kaikki eivät tuota jalkovälin "korjausta" halua tehdä - onko tällainen ihminen sitten trans vai homo ""
No taas jätetään lesbot ulos laskuista! Minusta ei ole kenenkään asia määritellä mitä kukin on. Minun jalkovalini ei tee minusta mielestäni yhtään vähemmän tyttöä. Korjausleikkaus on oma juttunsa hyötyineen-haittoineen ja kaikki eivät sitä tarvitse/tahdo: leikkaus ja alapää ei väistämättä nivoudu yksiin sukupuolen kokemisen kanssa...
Kumma kun homon pitää sitä homoa joka paikkaan tunkea. Minä olen homoosekuaali (lue lesbo) ja näköjään minunkin pitää välillä suuntautumistani toitottaa, takoakseni jälleen kerran stereotypisointisi rikkovan pointin perille, että seksuaalisen suuntautumisen muodot ovat transihmisillekin samat kuin muulle väestölle - kaikkia seksuaalisuuden muotoja esiintyy myös transihmisillä...
Eli, kuten sanoit, ei väliä. Eikä asia todellakaan ansaitse vatvomista (mihin itsekin nyt sorruin).
transanaisista on lesboja enemmän kuin muista naisista, johtuen varmaan osaltaan miesten suhtautumisesta (kts. "pakkolesbot").No itselläni on hyvä ja koulutettu mies, ihan teidän ärsytyksenne.
Onnea parisuhteeseesi!
Minullakin on oma ihana tyttöystävä eikä miehet oikeastaan ole koskaan kiinnostaneet suhdemielessä. Tarpeeksi kauan miesten maailmassa eläneenä tiedän, että liian useat miehet ovat aikamoisia sikoja (harvoja poikkeuksia toki on).
Mainittakoon vielä, että itse en ole "pakkolesbo", vaan olen aina tykännyt naisista enemmän kun miehistä.
Itsekin olisin aina tykännyt naisista, jos vain olisi mennyt niin. Mutta transition aikana minulle selvisi, että OIKEASTI olen heteronainen.
Eli jos olisin lesbo, voisin aivan samoin sanoin vakuuttaa "aina tykänneeni naisista".
paskamummo on mies.
Tuskin kukaan transnaisista on kiinnostunut miehistä ennen transitiotaan. Kaikki muut ovat minun laskutapani mukaan pakkolesboja.
sanan 'tuskin'. itseni lisäksi on varmaan muitakin transnaisia jotka ovat kiinnostuneita miehistä ennen transitiota.
paskamummo on karvainen homomies