Selailin tuossa tuon Reijo Malkin kotisivuja ja sielläkin törmäsin tähän kummeksumaani ilmiöön, eli vedoksiin öljyvärimaalauksista.
Olen aina aiemmin luullut, että kun puhutaan vedoksista, puhutaan taidegrafiikan menetelmillä tuotetuista töistä. Näitähän ovat mm. metalligrafiikat, litografiat, carborundumit, collagrafiat, puupiirrokset, linoleikkaukset, polymeerigravyyrit, serigrafiat, monotypiat jne. Yhteistä kaikille taidegrafiikan menetelmille serigrafiaa lukuunottamatta on se, että on olemassa laatta, jolta teos (yleensä käsin) vedostetaan. Serigrafiassa tietysti "laatan" virkaa toimittaa painoseula, jolle painoaihio on valotettu filmioriginaalin avulla tai piirretty ja maalattu käsin. Yhteistä näille on kuitenkin se, että vaikka grafiikan vedokset muodostavat sarjan, jokainen sarjan vedos on käsityön tulos ja siksi "uniikki."
Mitä ovat nämä öljyvärimaalauksista ym. töistä tehdyt "vedokset?" Tuskin niitä kuitenkaan öljyvärimaalauksilta vedostetaan. Otetaanko työstä valokuva ja tulostetaan sitten tämä kuva taidepaino- tms. paperille, vai onko kyseessä jonkinlainen painokuva, esim. offset? Onko tuloste tai painotuote saman kokoinen kuin originaali vai voiko koko vaihdella? Millä perusteella sarjan koko määräytyy ja kuka valvoo, että maalauksista ei tehdä useampia "vedossarjoja" kuin yksi? Onko numerointi ja merkintätapa taidegrafiikan käytäntöjä vastaava? Onko numerointi tällaisessa tapauksessa tarpeen, kun kyse ei selvästikään ole itsenäisistä, uniikeista taideteoksista?
Millainen on tällaisten "vedosten" arvo? Esim. Reijo Malkin töistä tehtyjä vedoksia kaupataan näköjään n.150€ hintaan. Nouseeko arvo ajan myötä, kuten yleensä on uniikin taideteoksen tapauksessa, vai onko tällainen julisteeseen verrattavissa oleva esine käytännössä arvoton? Voidaanko tulosteelle tai painotuotteelle taata sen hankinta-arvon edellyttämä kestävyys ja pitkäikäisyys? Kuka takaa, että esim. tulosteen värit eivät kymmenen vuoden auringonvalossaolon aikana muutu ja haalistu?
Graafikkona olen hieman huolissani siitä, että näitä "vedoksia" kaupitellaan ikäänkuin kyseessä olisi taidegrafiikan menetelmällä tehty teos. Mitä mieltä olette, eikö olisi syytä keksiä tällaiselle julistekaupalle jotakin uutta, grafiikan termistöstä poikkeavaa termistöä?
Olen aina aiemmin luullut, että kun puhutaan vedoksista, puhutaan taidegrafiikan menetelmillä tuotetuista töistä. Näitähän ovat mm. metalligrafiikat, litografiat, carborundumit, collagrafiat, puupiirrokset, linoleikkaukset, polymeerigravyyrit, serigrafiat, monotypiat jne. Yhteistä kaikille taidegrafiikan menetelmille serigrafiaa lukuunottamatta on se, että on olemassa laatta, jolta teos (yleensä käsin) vedostetaan. Serigrafiassa tietysti "laatan" virkaa toimittaa painoseula, jolle painoaihio on valotettu filmioriginaalin avulla tai piirretty ja maalattu käsin. Yhteistä näille on kuitenkin se, että vaikka grafiikan vedokset muodostavat sarjan, jokainen sarjan vedos on käsityön tulos ja siksi "uniikki."
Mitä ovat nämä öljyvärimaalauksista ym. töistä tehdyt "vedokset?" Tuskin niitä kuitenkaan öljyvärimaalauksilta vedostetaan. Otetaanko työstä valokuva ja tulostetaan sitten tämä kuva taidepaino- tms. paperille, vai onko kyseessä jonkinlainen painokuva, esim. offset? Onko tuloste tai painotuote saman kokoinen kuin originaali vai voiko koko vaihdella? Millä perusteella sarjan koko määräytyy ja kuka valvoo, että maalauksista ei tehdä useampia "vedossarjoja" kuin yksi? Onko numerointi ja merkintätapa taidegrafiikan käytäntöjä vastaava? Onko numerointi tällaisessa tapauksessa tarpeen, kun kyse ei selvästikään ole itsenäisistä, uniikeista taideteoksista?
Millainen on tällaisten "vedosten" arvo? Esim. Reijo Malkin töistä tehtyjä vedoksia kaupataan näköjään n.150€ hintaan. Nouseeko arvo ajan myötä, kuten yleensä on uniikin taideteoksen tapauksessa, vai onko tällainen julisteeseen verrattavissa oleva esine käytännössä arvoton? Voidaanko tulosteelle tai painotuotteelle taata sen hankinta-arvon edellyttämä kestävyys ja pitkäikäisyys? Kuka takaa, että esim. tulosteen värit eivät kymmenen vuoden auringonvalossaolon aikana muutu ja haalistu?
Graafikkona olen hieman huolissani siitä, että näitä "vedoksia" kaupitellaan ikäänkuin kyseessä olisi taidegrafiikan menetelmällä tehty teos. Mitä mieltä olette, eikö olisi syytä keksiä tällaiselle julistekaupalle jotakin uutta, grafiikan termistöstä poikkeavaa termistöä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
vedoksia. Printti olisi asiaankuuluvampi. Markkinoilla on niitä jotka mukamas signeeraavat numeroituja vedoksiksi nimettyjä kopioita esim. öljyvärimaalauksista. Ihan omanlaista tehtailua.
Vedos terminä kuuluu edelleen perinteisen grafiikan piiriin.
Tiedän erään taiteilijan, joka on teetättänyt akvarellistaan serigrafia-sarjan. Onko silloin kyse grafiikan vedoksesta vai kopiosta? En tiedä.
http://www.amagallery.net/frames/myyntikok.htm
Pitäisi olla kovanluokan galleria ja ainakin tunnettuja taiteilijoita, joten eiköhän se maailma pikkuhiljaa avaudu täällä suomessakin ymmärtämään että aina tulee jotain uutta.
...Albaniassa uudet asiat ja tekniikat hyväksytään vasta kun joku virallinen instanssi antaa siihen luvan. Täällä kukaan ei saa keksiä mitään ja mikään ei saa muuttua. Digitaaliset vedokset ovat maailmalla arkipäivää. Ehkä ne meilläkin hyväksytään kymmenen-viidentoista vuoden päästä.
on kuitenkin eri asia, kuin se, että öljymaalauksista otetaan valokuvia ja painetaan näitä kuvia julisteiksi, vai miten on?
Olen itsekin käyttänyt digivedostusta töideni osana. Tällöin olen tehnyt originaalin esim. valokuvan tai skannatun piirustuksen pohjalta tai piirtänyt työn alusta saakka piirtopöydällä kuvankäsittelyohjelmassa.
Digitaalivedostus on uusi ja vielä jossakin määrin kyseenalaistettu taidegrafiikan menetelmä. Vielä suuremmalla syyllä olisi mielestäni syytä tehdä ero digivedoksen ja valmiista maalauksista tehtailluiden julisteiden välille. Kyse ei ole samasta asiasta, kuten jokainen asiansa tunteva taidegraafikko tietää.
Esim. Pat Brassingtonin digitaalivedokset ovat taidetta, eivät pelkkiä printtejä originaaleista.
itse teen mm. digitaalisia maalauksia, joka on myös virallistuva termi.
Pelkkä 'vedos' tai 'maalaus' rinnastetaan perinteisiin tekniikoihin.
Digitaalivedos on siten selkeästi eri kuin pelkkä vedos, samoin digitaalinen maalaus eri kuin pelkkä maalaus.
Lisää rautalankaa?
Itse keräilin Malkkia tuossa 7- 10 vuotta sitten, kun naivismi kiinosti. Jo silloin oli saatavilla näitä "vedoksia". kuitenkin köyhänä miehenä ajattelin jo silloin että nuo vedokset eivät ole minkään arvoisia. Jos niitä pitää kauniina silloin ne varmaan puolustavat paikkaansa (esim julkiset tilat tai muuten vaan kotiin.), jos alkuperäiseen ei ole rahaa.
3 alkuperäistä öljyvärityötä olen säilyttänyt. Hienoin mielestäni tuo Abba (koko 50 x 180 cm), joka myös vedoksena edelleen Malkilta löytyy.
Osaako kukaan sanoa sen tämän päivän hintaa?
Kun en ole alan ammattilainen.