Mitä tehdä, kun vanhemmilla ei ole luottamusta minua kohtaan vaikka en ole mielestäni tehnyt mitään, minkä vuoksi olisin ansainnut luottamuksen puutteen. Isäni on ylisuojelevainen ja olen miettinyt, että voisiko ongelma johtua tästä seikasta. Minua häiritsee myös se, että en saisi puhua ihmisille netissä tai mitään, jotta en "tutustuisi vääränlaisiin ihmisiin." Onko se sitten parempi, etten puhu ihmisille ollenkaan ja että jään yksin? Minulla ei ole ystäviä kotipaikkakunnallani ja olen aika yksinäinen ja koulukiusattu... Muuten ongelma ei sinänsä haittaa, mutta se, että en saisi puhua ystävilleni tuntuu pahalta... mitä siis tehdä, kun vanhemmat eivät luota, mutta en ole silti tehnyt mitään väärin?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en osaa sanoa.. mulla vähän sama ongelma.. porukat antaa kyllä puhua ihmisille mesessä, mut tiiän ettei ne oikeesti tykkää siitä että puhun.. ja nykyään mustakin tuntuu ettei ne luottas muhun. Ihan ku mä olisin kertomas kaikille mun puhelinnumerot ja kaikki, mitä en todellakaan oo tekemäs. btw, oon kyl 16v. ja yli 15-vuotiashan periaatteessa saa jutella netissä jos huvittaa ilman vanhempien lupaa, ja siksi kai porukat antaa mun olla rauhas mesessä, ku ei voi kieltääkkän ku oon jo 16v. Mutta silti.. välillä kuulee äitiltäki vihasesti "Tuu jo sielt koneelt ja syömää! ei niille tartte kaikkee selittää.." ja se saa mut tuntemaa, ettei ne luottas muhun, vaikka tiedän, että ne luottaa. Nehän oikeestaa tietää musta enemmän mitä nuoret yleensä vanhemmille kertoo.. Mutta ne ite ajaa mua siihen etten kohta voi kertoo mitää, ku en itekkää voi luottaa niihin jos ne ei luota muhun :D:DDDD juma :D siis joissain tietyissä asioissa, en nyt osaa selittää, sori :D
Ja joo, uskon kans, että mun vanhemmat vaan yrittää suojella, mutta en vaan tarvii sellasta "ylimäärästä" suojelua.. tai suojelua asiassa, jossa en tarvi. :DD
Huoh... se on rasittavaa. Todella. Ja myös itsetunto laskee, kun tuntuu, etteivät vanhemmat luota. Omani eivät juurikaan tiedä minusta ja elämästäni asioita, koska en ole kertonut heille paljoakaan... mutta silti... olisi kiva olla luottamuksen arvoinen ja saada myös se luottamus...
niinpä.
mun vanhemmat todellakin tietää musta ihan sairaasti kaikkee ku puhun kotona yleensä koko ajan XD mutta silti musta ei huomaa sitä, etten pysty puhumaan niille joistain asioista, niin kuin esim. nettikaverista/nettikavereista, joista jotkut olen tuntenut jo 3 vuotta. Luotan heihin (joihinkin hyviin nettikavereihin) täysin ja tossa kolmessa vuodessa ehtii puhua PALJON mesessäkin... Luottamisella tarkoitan sitä, etten usko heidän olevan mitään pedofiileja. Vanhempani eivät tiedä mitään sellaista että olisin tuntenut jonkun NETISTÄ noin kauan, koska en jaksa edes mainita siitä kun sitten alkaa hirveä valitus mun mesen käytöstä ja yms. vaikka olen koneella ihan normaalisti tyyliin välillä 2h välillä enemmän välillä vähemmän.. riippuu päivästä. joku päivä en ole ollenkaan koneella.
Ja vanhemmat epäilevät joka toista netissä/mesessä olevaa pedofiiliksi tai feikiksi yms., eivät vaan usko että NETISTÄ voisi löytyä joku, joka EI OLE pedofiili. Enhän mäkään ole, ja silti olen netissä.
Olen kylläkin jo 16v. niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, ja he eivät voi kieltääkään minua olemasta kokonaan pois koneelta. Eli ei ole kauaa, kun olen 18v. ja voin jo vaikka esim. tavatakin nettikavereita. Niitä tärkeimpiä tietysti, ja 3v. on aika pitkä aika jo pitää yhteyttä pelkän mesen kautta ja puhua melkein joka päivä mesessä/sähköpostilla. Mutta en vain osaa mennä sanomaan porukoilleni "saanko tavata yhen kaverin?" koska ne eivät kuitenkaan anna, mutta mitäs siinä hävii jos menisinki kysymään, MUTTA kun en halua tapella turhasta.
Ei ehkä liittynyt asiaan, kunhan avauduin täällä XD En osaa sanoa että miten saisit luottamuksen vanhemmiltasi ;SSS Koita kestää, niin mäkin yritän tässä vielä seuraavat 1,5 vuotta :D Ei voi mitään.. En vaan halua tapella porukoideni kanssa, koska tappelen heidän kanssaan todella harvoin, mutta kunhan toi 1,5 vuotta on kulunu, ni mun ei tarvi edes kertoa mun kavereista.
Musta siis tuntuu myös siltä, ettei ne luota muhun, vaikka tiedän että luottaa.
Toivottavasti joku jaksaa edes lukea, sori XD
Jos nyt aloitetaan ihan siitä, että vanhemmat eivät vain automaattisesti luota lapseensa, se luottamus täytyy ansaita. Itselläni ei ole ikinä ollut minkäänlaista ongelmaa siinä, etteivätkö vanhempani luottaisi minuun. En ole ikinä tehnyt mitään, mistä he eivät olisi etukäteen tietäneet, tai mitä he eivät olisi hyväksyneet. Kotiintuloaikoja minulla ei ole koskaan oikeastaan ollut, koska olen aina tullut kotiin hyvään aikaan, jos on mennyt jostain syystä myöhempään, olen soittanut. Ikinä ei ole ollut mitään konflikteja kotiintulossa. Netissä en ikinä ole jakanut mitään tietoja itsestäni tuntemattomille ihmisille, vanhempani tietävät, että minulla on järkeä päässäni, joten he eivät siihenkään puutu. He luottavat minuun sataprosenttisesti, ja tietävät, että jos haluan tehdä jotain, josta en ole itsekään varma, puhun heille.
Kirjoituksestasi käy selvästi ilmi, että vanhemmillasi on täysi syy olla täysin luottamatta sinuun. Jos ei oma järkesti kerro, että netissä ei tietoja jaella, tai outoja ei lähdetä yksin tapaamaan, on vanhempien tehtävä sinun huoltajinaan sanoa sinulle ei. He eivät tee sitä ilkeyttään, et itse pysty tätä ymmärtämään, joten heidän on se sinulle kerrottava.
"Olen kylläkin jo 16v. niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, ja he eivät voi kieltääkään minua olemasta kokonaan pois koneelta. Eli ei ole kauaa, kun olen 18v. ja voin jo vaikka esim. tavatakin nettikavereita." Tämäkin lause paljastaa melkein jo kaiken. Verrataan siihen, kuinka "iso" jo on, kohta eivät voi vanhemmat määrätä. Jos olisit tarpeeksi aikuistunut ja vastuullinen, et välittäisi siitä, kuinka vanha tulet kohta olemaan, ja koska saat määrätä omista asioistasi. Itse olen jo yli täysiän, mutta edelleen epävarmoissa tilanteissa kysyn vanhempieni mielipidettä, ja yleensä teen niinkuin he neuvovat. Luotan heidän arvostelukykyynsä, he luottavat minuun. Vanhempasi ovat nimenomaan VANHEMPIA, heillä on enemmän elämänkokemusta, ja he voivat opastaa sinua asioissa, joista sinulla ei ole aavistustakaan. Tarkoitukseni tekstilläni ei ole loukata sinua, mutta pointtini on, että sinun täytyy ansaita luottamus! Sen teet käyttämällä päätäsi ja järkeäsi, sekä kuuntelemalla vanhempiasi! Itse olen tällä hetkellä USA:ssa, asun hostperheessä. Aluksi minulla oli tarkat kotiintuloajat ym., mutta kun vanhemmat pian oppivat luottamaan minuun, saan tulla ja mennä miten haluan. Joten aloita luottamuksen ansaitseminen, älä valita siitä, että sitä ei ole!
siis on mulla todellakin luottamus vanhemmilta! :D tiiän, kirjotan epäselvästi :D eikä mulla oo kiire kasvaa ISOKS. voisin olla 16v. koko loppuelämäni :D
mulla on sama juttu. Ei riitoja IKINÄ, ei mitään kotiintuloaikoja yms. he eivät vahdi teenkö läksyt, koska tietävät että teen.
Juttu oli se, että en ite luota vanhempiini. Pitää lukee vähän rivienvälist... Tai oikeastaan.. En jaksa selittää :D ihmiset saa luulla mitä luulee ^^