Tämä tummien heimo ,heimo jonka vapauttakin lauluissa ylistetään,on yhdessä asiassa sitoutunut lujasti.
Olen paljon sairaalassa tietystä syystä, ja aina toisinaan oven erustalle muutta suoranainen leiri.
Se kertoo jonkun heimosta sairastuneen ja toisten tulleen tukemaan.
Valkolaisten tapaan teen vaimon kanssa melkeimpä yksin "päivystysvuorot" onko rotumme syytä tää?
Liian paljon yritämme pärjätä yksin,on vaikeaa ojentaa kättä ja pyytää,hammasta purren läpi harmaan kiven.
Ainakin itseni tämä elintapa on muuttanut kovaksi monessa asiassa ja se ei ole hyväksi ihmiselle.
Illalla poistuessani sairaalasta ainakin kahressa pakettiautossa hehkui tupakat,joku valvoi ja ajatteli toista ihmistä,ohi mennessäni nostin olematonta hattuani ja toivoin voimia sairaalle.
Olen paljon sairaalassa tietystä syystä, ja aina toisinaan oven erustalle muutta suoranainen leiri.
Se kertoo jonkun heimosta sairastuneen ja toisten tulleen tukemaan.
Valkolaisten tapaan teen vaimon kanssa melkeimpä yksin "päivystysvuorot" onko rotumme syytä tää?
Liian paljon yritämme pärjätä yksin,on vaikeaa ojentaa kättä ja pyytää,hammasta purren läpi harmaan kiven.
Ainakin itseni tämä elintapa on muuttanut kovaksi monessa asiassa ja se ei ole hyväksi ihmiselle.
Illalla poistuessani sairaalasta ainakin kahressa pakettiautossa hehkui tupakat,joku valvoi ja ajatteli toista ihmistä,ohi mennessäni nostin olematonta hattuani ja toivoin voimia sairaalle.
Vastaukset 33
Vanhimmat
kuka vierelles jää?
Ajankohtainen kysymys minullekkin auttaa läheistäni juuri tällä hetkellä ajatuksin, sanoin ja kuunnellen hänen hätäänsä, hänen läheisensä sairaudessa.
Välimatkammekin on pitkä, joka päiväinen yhteydenotto läheiseeni, on jo osoittaunut hyväksi. En voi muuta kuin kuunnella, kuunnella ja taas kuunnella hänen hätäänsä. Yritän auttaa sanoin ja elää asiaa hänen rinnallaan, jopa valvoen, ja vastaten hänen yöllisiin textiviesteihin.
Valvomme yhdessä, minäkin täällä 600 km päässä.
Silloin kun on tunne, että tarvitsee toisen ihmisen tukea, sitä voi pyytää.
Ei ole valkoihoisen ihmisten tyyli kaikilla edes puhua läheisensä sairaudesta/tai ei ole rohkeutta sitä kertoa.
Näin ihminen kovettaa itsensä, joka heijastuu aivan jokaiseeen arkiseen asiaan.
Voimia sinulekkin, jaksat kuitenki huomioida vielä nekin ihmiset joilla on myös sairas läheinen, jotka valvoo, ovat siinä lähellä.
Ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi suurien asioiden kanssa. Voimia ja jaksamista meille kaikille pyydän.
Vielä tuo ihmistenleiri kun kaikki on mukana siellä sairaalassa, ei sinne koko suku voi mennä laumana. Tulee tilanpuute, jos kansoitamme sairaalat tuki-ihmisistä, siellä vaikeutuu jo henkilökunnan kulku ja asiat vaikeutuu, koska sairaita on paljon samassa sairaalassa.
ei noita romaaneja olekkaan kuin kaksi kerrallaan potilaan luona.
Muut orottelee ulkona,sama kaikkien kanssa ei ahtaaseen potilashuoneeseen voi mennä laumana.
Kipeet ihmiset tarvii rauhaa, ei varmaan oo kivaa jos vieras ihminen istuu sänkyn laidalla, ja juttelee naapuripetin kanssa.
jokaisella potilaalla on oma reviirinsä, omapeti on vain hänen, ei toisen potilaan vieraan istumapaikka.
Joo en kyllä niitten heimosta ole löytänyt muutakuin että kunnioitus vanhempään väestöön kohtaa on toinen kuin meidän.Ja pitävät huolta sairaasta.
manne tv ohjelmasta?.
mä luulen, että vanhempien kunnioittamine on yhtä totta kuin vanha fraasi " kaveria ei jätetty". Eipä paljoakaa ole tarvinnut lukea eikä kuunnella kun ton tajuu -sanahelinää-
Aina täytyy muistaa , ei se määrä vaan laatu.
Kuka jää minun vierelleni, toivon lasteni perheineen ja joku ystäväni.
Sukua, en koe ainakaan vielä sellaisena saattajana.
Sinäkin olet varmaan kuullut sen ettei kukaan jaksa surra 24 h/vrk:ssa.
Eikä sitä tee potilaskaan , ainakin uskon niin.
En tiedä , kenen vierellä käytte , mutta olette todella tärkeässä tehtäväaaä.
Varmaan täälä palstalla höpöttely on vastapainao.
Sairaalle, vaimollesi ja sinulle toivotan jotakin hyvää tälle päivälle ja jaksamista.
Kouluttatuessani täysaikuisena uuteen ammattiin erään opettajamme lapsi kompastui tien yli juostessaan ja auto ajoi hänen ylitseen. Kolmessa viikossa opettaja perheineen, isovanhempia, myöten oli jo niin uupunutta porukkaa, että luokkamme piti palaverin miten voisimme olla avuksi. Meistä suurinosa sitoutui valvomaan vuorotellen yhden yön vastikkeetta iltakymmenestä aamukuuteen pojan sairaalavuoteen vierellä. Viiden aikoihin aamusta joku varsinaisen perheen jäsenistä tuli sitten vuoronvaihtoon, että ehdimme käydä oppilaitoksen pukukopilla suihkussa ja ottaa puolentunnin tirsat ennen luentoja. Olimme jo niin pitkällä suuntautumisvaiheemme opinnoissa (sis/kir) että opettajamme luotti meihin täysin ja olimmehan tulleet hänelle tutuiksi menneiden vuosien aikana.
Elämässä on hetkiä jolloin talkoohenki tavalla tai toisella on paikallaan.
eihän sitä paljoa tukee tarvi kun pääsee pahimman ohi.
Parast aikaa keräilen rohkeutta olla viisas ja vahva, taas yhden päivän.
sitä aina joutuu väistämättä tekemään ajatustyötä ja viipyilemän kun elämänportit meinaavat hajota epätoivottujen vieraiden niitä rymistellessä. Jokin ikiaikainen rauha sieltä sisimmästä aina kuitenkin löytyy vaikeisiin hetkiin ja kohtaamisiin. Elämä opettaa johonkin, mitä suuri tuntematon pittää. Vaikeiden hetkien viisaus on kuitenkin ehkä suurimpia lahjoja, mitä ihminen voi elämässään saada, katkeruudestaan ja synkeydestään huolimatta.
Jokaiseen toivonsäteeseen ja enkelinkuvaan kannattaa kiinnittyä ja muistaa se rakkaus ja hyvä mitä yhdessä olette elämässä viettää isänä ja tyttärenä. Halit sinulle kotikissa.
En tiennyt,kyseessä on tyttären ja isän aika sairaalassa.Nyt olen vain hiljaa .
on tietysti aikaakin enemmän :)
Mutta, oisipa meillä vielä yhtä vahva perhesidonnaisuus, - että pitäisimme kunnia asiana suvun vanhimmista huolehtimisen.
Meidän pitää vaan suorittaa, ja suorittaa...koko elämä on yhtä suorittamista :(
On tänään niin kurjat fiilikset minullakin, ja olen niin vihainen, että #¤#43 -soikoon!
mitä en vieraana uskaltanut. ..enemmän aikaa..
Valitettavasti en ole asiaa
positiiviselta kulmalta kyennyt katsomaan.
Liian monasti olen joutunut kokemaan, ettei heikäläisten tule mitenkään mieleen ottaa muita huomioon. Koko huone vallataan,kännyköihin puhutaan useamman ihmisen taholta, syödään tuomisia koko väen voimalla, roskat jätetään siihen jalansijoilleen, eikä hoitohenkilökuntakaan sen paremmin tilaa saa.
Saattoväen runsautta usein tavallaan "ihastelimme" ,sillä saattoi joskus nähdä, varsinkin uurnan laskuja suorittavan vain viranhaltijain toimesta. Tietenkin siinäkin on osittain siitä ajankäytöstä kysymys.
Sama huomioonottamattomuus oli silmiinpistävää sieläkin. Jopa kukitetut kummut tuli tallatuksi...
toi välittäminen sairaasta heimoveljest,niin minua siinä muussa ärsyttää samat asiat.
Ei ne oo sorrettuja vähemistön erustajia,käytös on aika rehvakasta.
Mutta siitä ei aloituksessani ollutkaan puhe.
rinnallakulkijoita aina saa, jos itse vähän nöyrtyy ja pyytää, Harva tohtii oma-aloitteisesti apua tarjota, koska eihän sitä voi tietää miten siihen suhtaudutaan.
Helpolla pääsee jos apua antaa vain sitä pyydettäessä.
siinä juuri onkin vaikeaa,sitä vaan mennään niska kyyrys täysillä päin seinää.
Ni ottaisi perhetuttuje,sukulaiste kans puheeks tän
asian.Mum miälest sul on täälki piän tukijoukko.Se
ei tiätyst riitä toho konkreettisee auttamisee,mut
mum miälest vaiks vaimosi vois ottaa puheeks josko
joku muukin vois käydä.
Uskon,et perheest-suvust löytyy joku ihmine,joka ei vaiks rohkene itte tarjota apuaan.Mum miäs ei kyl pyytäis,naise ossaaki avun pyynnö paremmi.
Voimii teil.
Helppo tää tiätty täält on "neuvoo" mut mullaki on hiukka kokemuksii moisest.
Ja siit,et yhres selvii paremmi.Usko minuu.
tairetaa olla vaan torella umpimielisii ja arkoja pyytämää,mieluimmin itte autan,eiks oo hoopo juttu?
ennemminki tavalline.
Mut ihmise voima on rajallissii.Älä polta itteäs loppuu,kuka hänt sit tukee :(
Sanotaa kyl,ettei suurempaa taakkaa anneta,ku kantaa
jaksaa. -Sää jaksat vaa,vaikket jaksaiskaa- mää
hiukka muutteli vuas takasi sanottuu.
tänään näkyi pieni valon pilkahrus.
tarkoita, että lakki kourassa tarvitsee mennä apua pyytämään. Sinä tunnut olevan keskustelutaitoinen mies, niin luulisin lähipiiristä ymmärrystä löytyvä.
vanhat kaverit ja perhetuttui on vähän .
Suvun kans olen ollut vähän tekemisis ja nyt on pikkuse hankala ottaa yhteyt,enköhän pärjää omillani tän kerran.
Aihe vaan pulpahti aamulla mieleeni.
Sattee jälkee päivä paistaa.Vaiks vähäsenki :)
Iltapuuhat kutsuu.
Sattee jälkee päivä paistaa,vaiks vähäsenki.
Sää jaksat sil taas,eiks nih :)
Vastasin jo kerra,mut joku muutti sen valkoseks
lakanaks.Tuuli vei.
Mut näi siin oli:hyvähyvähyvä!!!
Iltapuuhat kutsuu...
keskustelu näyttää kääntyneen Sinun hen.koht. tilanteeseen, mikä ei liene ollut tarkoitus, mutta pitäähän asioilla kasvot olla. Tuo, mitä aloituksessasi kuvailit, ei ehkä päde koko Suomessa.
tässä teidän - Sinun jutusteluasi, ja ajattelin että olisko teillä siellä paikkakunnalla vertaisryhmiä samanlaisessa tilanteessa oleville immeisille - vanhemmille?
Miustakun tuntuu että semmoisessa käyminen auttaisi teitä jaksamaan.
Olen täysin samaa mieltä enkelin kanssa että sinun ja vaimosi pitäisi jotenkin jaksaa olla valamassa tyttäreenne uskoa, - ja te sorrutte ennenpitkää noin yksin toimien.
Tietäisikö ne sairaalassa semmoisita vertaisryhmistä mitään, kysypä huviksesi.
Ja vaikka nyt mies oletkin, ei ole yhtään häpeä olla "heikko", enempi oisi ihme jos et olisi.
Voimia teille.
olen monesti vuosien mittaan havainnut saman ilmiön.
Toisinaan jopa poliisit hajottaa sen leirin jotta liikenne sujuisi,ja jäljet on kuin rokkijuhlilla ,paljon roskaa.
Tierätkö paikkakuntia missä tummat ei kokoontuis huolehtimaan?
valtaväestöä, kyllä näillä seuduilla myötäeläjiä löytyy myös valtaväestön piiristä.
et vähän valoo pilkottaa,en oikein osaa noihin ryhmiin luottaa,yksittäis taistelija, kuten Rokkakin,ymmärräks?
laiteta juttu kiinni,tää rupee rönsyilemää niinkuin sanoit.
sopivat ehkä paremmin naisille, minullakin oli oma tilanne ja ehdotettiin vertaistukiryhmää jo ajatus kauhistutti.
vierelle jos voisin, matkaa on kaksisataa kilometriä, eikä työehtosopimus anna olla muuta kuin alle 10 vuotiaan lapsen vierellä 3 päivää.
Ajatuksissani olen, mutta ei se taida paljon auttaa.
Jos olisin vapaa luonnonlapsi....