Lapsi avioerossa

Muistakaa molemmat koko ajan,että lapsi on ykkönen kaikissa ratkaisuissanne.Älkää kiistelkö lapsen kuullen,sopikaa muualla asiat.Älä puhu pahaa ex:stäsi,vaikka kuinka kihiset kiukusta joskus.Älä puhu puhelimessa asioistanne lapsen kuullen.Lapset on hirveän herkkiä ja tarkkoina kuuntelemassa ja katsovat tosi tarkkaan meidän ilmeitä ja reagointiamme asioihin.Muista,että lapsi on täysin syytön eroonne ja hänellä on edelleen molemmat vanhemmat,joita hän rakastaa ja jotka rakastavat häntä.
Joskus on vaikeaa olla hiljaa ja moittimatta toista osapuolta.Laske kymmeneen ja mene vaika vessaan puhisemaan kiukkusi,mutta älä oikeasti sano lapsen kuullen pahaa sanaa.Voimia sinulle ja pikkuiselle haleja;)

Paras neuvo on se, että kummankin vanhemman on mahdollisista kielteisistä tuntemuksista toisiaan kohtaan huolimatta osoitettava lapsen aikana, että pystyvät asialliseen ja käytössääntöjen mukaiseen toimintaan toisiaankin kohtaan.

Mahdollisten kielteisten tunteiden purkamisen tulee tapahtua kun lapsi ei ole kuulo- / näkömatkan etäisyydellä.

Kummankin vanhemman on sitouduttava haluamaan lapsen olon helpottamista, joten eropäätöksestä tulisi kertoa lapselle yhdessä ja mahdollisimman rauhallisesti. Lapselle on kerrottava joku syy tapahtuneeseen, koska muuten hän syyllistää itseään. Paras syy on suoraan kertoa, että äiti ja isä muuttavat eri asuntoihin, koska eivät enää rakasta toisiaan kuten aikuisten kumppaneiden kuuluu, eivätkä siis ole onnellisia yhdessä. Pitää kertoa, että kumpikin kuitenkin rakastaa aina omaa lastaan, että se rakkaus ei voi hävitä koskaan, se on erilaista kuin aikuisten välinen rakkaus. Sitten on hyvä kertoa, minne toinen vanhempi muuttaa, ja kuinka usein sinne toiseen kotiin tulee tapaamisia ja miksi - hyviä syitä jos viikonloppukäytäntö on käytössä, että koulun ja tarhan ja ystävien ja harrastusten ja tämän oman tutun kotiympäristön säilymisen vuoksi on ratkaistu niin, että isompi aika kuluu täällä tämän vanhemman kanssa ja toista sitten tavataan silloin ja silloin. Ja että puhelimitse - sähköpostilla - millä muulla tahansa tavalla löytyy, voi toki olla yhteydessä välipäivinä siihen toiseenkin vanhempaan. Lapselle pitää sanoa, että tällainen elämänmuutos on tietysti aina alkuun kurjan tuntuinen, mutta kun aikaa hiukan kuluu, sitä huomaa, että kyllä tästä ihan hyvin selvitään ja tilanne muuttuu paremman tuntuiseksikin. Lisäksi voi kertoa, että tällaista aina joskus tapahtuu, että ette ole ainoa perhe, joka on tullut tähän ratkaisuun.

Jos sitten vanhempina olette todella kyvykkäitä siihen, että lasta ei vahingoiteta, teette sopimukset ja säännöt riitelemättä koskemaan lasta ja hänen asioitaan, vahvistatte ne lastenvalvojan luona (varmuudeksi) ja jätätte itsellenne mahdollisuuden myös sopia esim. ylimääräisistä tapaamisista. Varsinkin aluksi olisi hyvä, jos etävanhemmaksi ryhtyvä voisi tavata hiukan useammin. Paperille sovitut tapaamiset on hyvä toteuttaa aina niin, että lapselle muodostuu turvallinen olo siitä, että toinen vanhempi ei ole häntä hylännyt.

Parhaiten siis traumojen syntymistä lapselle välttää sillä, että vanhemmat eivät riitele, vaan hoitavat asiat sopimusten mukaan, eivätkä puhu negatiivisia asioita toisistaan lapselle ja lapsen aikana.

Kummankin vanhemman tulisi tehdä kotiinsa tila lapselle, jotta hän näkisi olevansa tervetullut ja haluttu kummankin luona. Etävanhemmankin olisi siis hyvä tehdä vähintään oma soppi, jonne voisi ottaa muutaman lapsen tutun lelun/tavaran entisestä yhteisestä kodista, ja ostaa sitten jotain uutta myös. Vaihtovaatteita hiukan ja oman sängyn.

Lapselta on hyvä kysyä suoraan, miltä hänestä nyt tuntuu, jotta hän ei patoaisi asioita sisälleen, vaan saisi lapsen tavoin surra ja kiukuta myös asiasta. Hänelle on hyvä sanoa, että päätös on täysin aikuisten välinen, joten siihen ei voi vaikuttaa, mutta on vain ymmärrettävää, että se voi aluksi tuntua kurjalta. Jos lapsella on pelkoja, että menettää toisen vanhempansa vallan, hänen pelkonsa on hyvä kertoa aiheettomaksi (toivottavasti näin myös on), ja etävanhemmaksi ryhtyvän on juuri siitä syystä hyvä huomioida ekstrasti lasta soittamalla vaikka hyvät huomenet lapselle aamuisin, tai kyselemällä tarha-/koulukuulumiset päivällä, jos ei lasta sinä päivänä tapaa.

Erityisen tärkeää on ottaa lasta syliin ja kertoa kuinka rakas hän on.

Lapsi saa olla edelleen lapsi eronkin jälkeen, eli lapsen ei tarvitse kantaa vastuuta vanhempien selviämisestä ja asioiden hoitumisesta. Vanhempien tulee niistä huolehtia. Lapsen ja molempien vanhempien tapaamisten tulee järjestyä luontevasti, ei niin että toisesta tulee yhtä äkkiä eron jälkeen vähempiarvoinen. Nämä minulle tulee mieleen.

http://www.eroperhe.net/

Hei,
Otan osaa eronne johdosta. Se on yleensä lapselle huono tilanne, poislukien pettämiset, väkivalta, alkoholismi. Ihmiset on erilaisia ja siksi kiistoja tulee ja menee, siksi ei kannattaisi luovuttaa liian helpolla. Kun nyt olette eronneet kerron omasta järjestelystämme.

Meillä on alkuvaiheen riitojen (n. 1v) jälkeen päästy järkevään tapaamisjärjestelyyn: Lapsi asuu omassa kodissaan ja vanhemmilla on molemmilla uudet vuokra-asunnot. Lapsi on siis paikallaan ja lasta tavataan vuoroviikoin hänen ositteessaan (vanhempien puoliksi omistama asunto). Kustannukset jaetaan puoliksi eikä elatusmaksuja tarvitse maksaa kummankaan. Tämä tietysti edellytttää rehellisyyttä ja kypsyyttä ajatella LAPSEN etua. Lapsi on hyvin tyytyväinen tilanteeseen, samoin me ex-puoisot. Toki asumiskulut kasvoivat,mutta kakkoskodin et tarvi olla kovinkaan suuri kun siellä yksin asutaan.

Asiat voidaan järjestää jos vain niin halutaan. Alkuvaiheen riitatilanteessa omaa mielettömyyttään ei kumpikaan osapuoli tahdo vaan nähdä. Siksi kannattaa keskustella ulkopuolisen, neutraalin,henkilön kassa,ja tehdä lopulliset sopimukset vasta enempien riitojen laannuttua.

Molempien on pakko joustaa jos lastanne ajattelette. Lapsi yhdistää teidät todennäköisesti loppuiäksenne.