Miten löytyy arkeen imua ja syitä revetä oikeesti elämään.Ihmiskehohan,niin ja sielu ja mieli siihen lukien,on kovasti valmis erilaisille virikkeille ja nautinnoille.Mitenkäs siirtää arkeen,ihan tämmöiselle maanantaille, virikkeellisyyden.
Palavatkos sisällä vielä viikonlopun takkapuut,
vaikos uuttako hamutaan?.Tuntuu usein että ihan
siellä arjessa remuaminen ei piisaa.Pitää keksiä muuta ja tädellistä.Miten täytää sen arjen taikinatiinun.?
Minä kun aamuisin avaan tuon pääkaupunkiseudun paksun lehdet,niin väärintekemistä ja
väkivallan tekoja piisaa etten sanoisi kylliksi.Tuossahan pahastuu mieli heti valmiiksi.
Miksi väkivalta ja pahat tapahtumat myy ja
vittataan villaisella kintaalla hyville asioille?
Kun katsoo lasten netti pelejä,päitä irtoaa ja pyssyt paukkuu,mutta missään ei suukotella.
Media on aika verinen vipstaaki ja väkivalta
myyvä materia.Mutta annas olla kun vähän
erotiikan tapaista on,niin huudetaan suu vaahdossa että nuoriso kieroutuu.
Meinaten vaan että tämmöinen pehmeiden arvojen kulkumies mieluusti näkisi,että hyvien asioiden
määrä saisi olla isompi kuin masentavien asioiden.
Jotta ollaankos me täällä tänäin esimerkkinä ja nähdään asiat valoisalta puolen ja toisemme.On meinaten arki sitten mukavampaa.
Ja annetaan armo Muka.va lle,kyllä hän onpi
lopulta ihan oikialla asialla,vaikka siitä kaikki ei tykkää.
Palavatkos sisällä vielä viikonlopun takkapuut,
vaikos uuttako hamutaan?.Tuntuu usein että ihan
siellä arjessa remuaminen ei piisaa.Pitää keksiä muuta ja tädellistä.Miten täytää sen arjen taikinatiinun.?
Minä kun aamuisin avaan tuon pääkaupunkiseudun paksun lehdet,niin väärintekemistä ja
väkivallan tekoja piisaa etten sanoisi kylliksi.Tuossahan pahastuu mieli heti valmiiksi.
Miksi väkivalta ja pahat tapahtumat myy ja
vittataan villaisella kintaalla hyville asioille?
Kun katsoo lasten netti pelejä,päitä irtoaa ja pyssyt paukkuu,mutta missään ei suukotella.
Media on aika verinen vipstaaki ja väkivalta
myyvä materia.Mutta annas olla kun vähän
erotiikan tapaista on,niin huudetaan suu vaahdossa että nuoriso kieroutuu.
Meinaten vaan että tämmöinen pehmeiden arvojen kulkumies mieluusti näkisi,että hyvien asioiden
määrä saisi olla isompi kuin masentavien asioiden.
Jotta ollaankos me täällä tänäin esimerkkinä ja nähdään asiat valoisalta puolen ja toisemme.On meinaten arki sitten mukavampaa.
Ja annetaan armo Muka.va lle,kyllä hän onpi
lopulta ihan oikialla asialla,vaikka siitä kaikki ei tykkää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja arjen mutkattomuus. Ihminen pienine iloineen, pinine suruineen, pienine onnenpotkuineen, pienine vastoinkäymisineen elämänsä taipaleella. Tätä olotilaa ei ajanhenki hektisyys pysty ymmärtämään. Tavoitellaan impulsiivisesti median ja kaupallisuuden tarjottimilta pokshtelevia saippuakuplia ja karnevaalitunnelmaa. Sisäinen tyhjyys kasvaa ja janoaa mitä tahansa täytteekseen. Se millä sisimmän janoa ja kaipausta ruokitaan nykyisin on jo aikalailla omatoimista harkintaa vaativaa. Tyytyykö ihminen ruokkiman itseään vain kaikella negatiivisella? Sillä mistä on ylitarjontaa maailman markkinoilla. Onko luvallista olla onnellinen ilman sulautumista trendeihin? Onko luvallista olla luonnollinen? Miksi direktiivit rajoittavat ja holhoavat?
Minä olen kanssa ajatellut usein,että mitä enemmän meitille ylhäältä määrätään ja määritellään tekemisiämme,sitä tyhjempiä olemme sisältä.
Enemmän minusta vapaa yhteiskunta kasvattaa meissä aloitekykyä.Tehdä itse,ja oikeita,päätöksiä.
Sellaisia jotka käy meitille.
Kyllä minusta mee ollaan ihan liian valvottuja ja saisimme runsaasti vaatia omia vapauksia.
Pehmeitä arvoja kaivataan me kovien arvojen
sijaan.
Ihmistä ei saisi mitata rahassa ja rahan
kautta.Ihmisen sisin pitäisi päästä temmeltämään ja iloitsemaan ja siihen pitäisi rakennelmat perustua.
Jotenkin näin ajattelen.Kivaa päivää sinulle.
yleisissä käymälöissä joutuu täysistunnon jälkeen pulittamaan fosforiveroa tuotoksen jälkeen.
Työ on monella lokeroidun labyrintin kaihtimella tai liikkuvalla väliseinällä eroteltu pieni tila.
Koti on päällekkäisten asuntojen yksi kopperoista tiukkoinen aika ja tekemisrajoituksineen.
Luonto on muovinen viherkasvi ja aamulla herättävä kirkasvalolamppu talvisin. Kesäisin auringonsäteet ehkäistään pimennysverhoin.
Maaseudulle ei uskalleta mennä, kun jo kaupungin rajoilta on saatettu löytää pedoksi luokiteltavan otuksen tassunjälki.
Samaa mieltä olen.
Muistan niin kovasti elävästi sen lapsuuden
maaseudut tunnelman.
Ei nukuttu ovi lukittuna ja naapuria autettiin pyytämättä talkoilla.Ei ollut jakoa rikkaisiin
ja köyhiin.Oltiin samaa maata ja kavereita.
Kyllä tuo sisäinen ihminen kuolee sitä
mukaan kun pankkitilien merkitys kasvaa.
Elävän materiaalin valta siirtyy tekopelille.
Rakastetaankin sitten vasta kun pankkitili näyttää,että se kannattaa
Inhimillisestä tunteesta on tullut
tulostavoitteellinen depentuuri ja numeraalinen yhtälö.
Vaan vietetään me ruohonjuuri tason päivä,
jookos.
ulommaisen ulko-oven eteisen puolella hakanen aina öisin kiinni. Kulkumiehiä ja ikkunoista kurkistelijoita oli aina silloin tällöin. Saivat mennä latoihin tai ulkorakennuksiin yöksi jos yöaikaan kulkivat. Äiti jäi leskeksi seitsemän 2-15 vuotiaan vekaran kanssa, joten ei varovaisuus ollut pahitteiksi. Osa meistä käveli unissaan, joten jo siinä mielessä.
Isän eläessä ja ollessa maitolisiä hakemassa ja ryyppäämässä tuli Saimaanrantoja myöten pitkämatkalainen, mies tolkuttomassa humalassa sadattelun ja metelinkanssa rantapolulta pihalle. Kysyi Pohjoisesta kotoisin olevalta mustahiuksiselta äidiltäni pitkään mieltään askarruttaneen kysymyksen: "Oleteko te romaani?" Äiti vastasi: "Kyllä olen ja minulla on tässä ympärilläni monta novellia". Miestä nauratti ja hän koikkelehti eteenpäin seuraavaa naapuria kohti. Mies oli tuntematon ja äiti sanoi, että häntä peloitti aikalailla, enemmän kuin koskaan Lottana ollessaan.
Teillä virisi mukavanoloinen (kotoinen /turvallinen) keskustelu.
Luulisin ettei yhtä elämän tärkeintä asiaa ole helppo saavuttaa nuorena.
Juha Siltala teoksessaan Maailmankansalaisen etiikka toteaa: onni vaatii varallisuutta ja vapaa-aikaa. Tuossa on totuuden siemen siinä mielessä, että jos työ vie kaiken ajan ei jaksa olla onnellinen.
Oma tulkintani onnesta on sisäinen rauha.
Siihen päästäkseen (edes joskus)täytyy olla kokemusta elämästä.
Tuollaisia talkoo,- hellekesä, lukottomia ovia ym. kokemuksia lapsuuteeni liittyy myös.
joskus ,silloin tällöin on mullakin ollut tilanne ettei ole tarvinnut huolehtia mistään.
Silloin kesäiltana ,kun olen voinut mennä pihalle,istua kivireunukselle ja antanut katseen vaeltaa ympäri pihaa.
Vaimeat autojen äänet sekoittuu lintujen ääniin,ehkä talostakin kuuluu ääniä,silloin ,silloinolen ollut onnellinen.
Mulla on ollut sisäinen rauha ja sitä ei rahalla hankita.