Lapsen ruotsia äidinkielenään puhuva iskä haluaisi ehdottomasti pikkuisellemme nimeksi Annsofi. Ei siinä mitään, se kelpaisi kyllä periaatteessa minullekin.
Mutta onko vaikea ensinnäkin tuo, että keskellä kolme konsonanttia peräkkäin? Ja sitten, olisiko kirjoitusmuoto Ann Sofi tai Ann-Sofi parempi? (jos nimi olisi Ann Sofi, käytettäisiin kuitenkin aina molempia nimiä)
Minusta kivoimman näköinen olisi Ann Sofi, mutta haluaisimme valita sen joka on luultavasti helpoin käytännössä.
Äänestys pystyyn!
ps: Anna Sofiaa, Anna Sofia tai Ann Sofieta ei kannta ehdottaa. Mies ei niitä hyväksy.
Mutta onko vaikea ensinnäkin tuo, että keskellä kolme konsonanttia peräkkäin? Ja sitten, olisiko kirjoitusmuoto Ann Sofi tai Ann-Sofi parempi? (jos nimi olisi Ann Sofi, käytettäisiin kuitenkin aina molempia nimiä)
Minusta kivoimman näköinen olisi Ann Sofi, mutta haluaisimme valita sen joka on luultavasti helpoin käytännössä.
Äänestys pystyyn!
ps: Anna Sofiaa, Anna Sofia tai Ann Sofieta ei kannta ehdottaa. Mies ei niitä hyväksy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on minun mielestä Ann-Sofi,ettei häntä ruveta kutsumaan Ann iksi
Ann-Sofi -kirjoitusasu näyttää kauniimmalta ja selkeämmältäkin,
mutta ainakin suomalaisten nimien kohdalla käy usein niin,
että jompi kumpi nimistä putoaa käytössä pois.
Jos nimet ovat kokonaan erillään toisistaan, on vieläkin todennäköisempää, että vain toinen nimistä on käytössä.
Annsofi -nimi pysyy paremmin kasassa,
mutta nimi ei näytä niin kauniilta (jos nimen näöllä tässä asiassa on mitään merkitystä..)
Kaksi n-kirjainta ei kuulu yhdysnimen Ann:ssa,
joten kolme konsonanttia peräkkäin ei haittaa mitään.
Ann-Sofi on paras.
Hyvä nimi. Yhdysviivalla ehkä selkein hahmottaa. Kolme konsonanttia ei tuossa nimessä ole ollenkaan vaikea, kun toinen n jää ääntäessä pois.
Annsofi.
Selkein ja (kirjoitettuna) kaunein se on mielestäni väliviivalla.