Oli maailman alussa vain valo
se ei paljoa valaissut
päätti jumala luoda toisenkin valon
muttei sitten paljoa jaksanut
Syntyi sitten ihminen rahvas
oli pieni, mutta sielu vahva
Jaksoi yksinänsä yrittää
vaivojansa yritti peittää
mutta pian taakka oli murtaa selän
päätti rahvas lopettaa tuskan ja elämän.
Ensin rahvas pakeni todellisuutta
kokeili lääkkeitä, kokeili huumetta
ei rahvaan särky sydämmessä
häipynyt aivan hetkessä
Mutta sitten rahvas ajatuksen sai
oon ehkä väärässä, oikeassa kai
Jos luokse pääsen Jumalan,
Herran, kaiken luojan
Ei syntejäni kukaan kysele
ei kukaan päätänsä aukaise
saan ikuisen rauhan.
Rahvas asteli sateessa sillalle
ei nähnyt kukaan märästä ihmisestä
kuinka kipu viilsi sydäntä
Kukaan ei kääntänyt katsettaan
tai edes jakanut myötätuntoaan
Kolmetoista kokonaista vuotta rahvas jaksoi
kaiken tuskan mukanaan kantoi
mutta sitten sillalta tippuivat kyyneleet
nekin sekoittuivat sateeseen.
Oli vesi kamalan kylmää
mutta kuolema ei ketään hylkää
se ottaa jokaisen vastaan
joka hänen mukaansa haluaa
Rahvas seisoi sillalla
istui hetken kaiteella
melkein päästi irti
kun äkkiä kuuluivat sanat:
"älä tuota kahdelle ihmiselle surua
jakaa sen voin jos annat
mutta jos nyt lopetat elämän
jätät mun sydämeeni ikävän"
Rahvas kääntyi ja näki sen
olennon kauniin ja valkoisen
rahvaan silmät täyttyivät kyynelistä
hän sai toivoa tuosta enkelistä
Jonnekin veden pinnalle
piirtyi kuva kauniista
omistan tämän runon rakkaalle
joka tekee mun elämästä ikuista
se ei paljoa valaissut
päätti jumala luoda toisenkin valon
muttei sitten paljoa jaksanut
Syntyi sitten ihminen rahvas
oli pieni, mutta sielu vahva
Jaksoi yksinänsä yrittää
vaivojansa yritti peittää
mutta pian taakka oli murtaa selän
päätti rahvas lopettaa tuskan ja elämän.
Ensin rahvas pakeni todellisuutta
kokeili lääkkeitä, kokeili huumetta
ei rahvaan särky sydämmessä
häipynyt aivan hetkessä
Mutta sitten rahvas ajatuksen sai
oon ehkä väärässä, oikeassa kai
Jos luokse pääsen Jumalan,
Herran, kaiken luojan
Ei syntejäni kukaan kysele
ei kukaan päätänsä aukaise
saan ikuisen rauhan.
Rahvas asteli sateessa sillalle
ei nähnyt kukaan märästä ihmisestä
kuinka kipu viilsi sydäntä
Kukaan ei kääntänyt katsettaan
tai edes jakanut myötätuntoaan
Kolmetoista kokonaista vuotta rahvas jaksoi
kaiken tuskan mukanaan kantoi
mutta sitten sillalta tippuivat kyyneleet
nekin sekoittuivat sateeseen.
Oli vesi kamalan kylmää
mutta kuolema ei ketään hylkää
se ottaa jokaisen vastaan
joka hänen mukaansa haluaa
Rahvas seisoi sillalla
istui hetken kaiteella
melkein päästi irti
kun äkkiä kuuluivat sanat:
"älä tuota kahdelle ihmiselle surua
jakaa sen voin jos annat
mutta jos nyt lopetat elämän
jätät mun sydämeeni ikävän"
Rahvas kääntyi ja näki sen
olennon kauniin ja valkoisen
rahvaan silmät täyttyivät kyynelistä
hän sai toivoa tuosta enkelistä
Jonnekin veden pinnalle
piirtyi kuva kauniista
omistan tämän runon rakkaalle
joka tekee mun elämästä ikuista
Vastaukset 4
Vanhimmat
tällekkin puolelle :D
Melkoisen pitkä. Oikeastaan tätä ei enää voi ni-
mittää runoksi - paremminkin tarinaksi. Mutta
mielenkiitoinen kokonaisuus ehdottomasti.
Ja enkelit ovat aina kiehtoneet minua, ehkä se
oli se joka sai nytkin runoosi tarttumaan.
Hän on varmasti onnellinen, että olet omistanut
runosi juuri Hänelle.
Kannattais nyt unohtaa einoleinot yms. tyypit. Jos meinaat kehittyä...
..omasta elämästäni. Olen usein käynyt tuolla sillalla. Ja aina kääntynyt pois. Tämä runosi sai minut taas eilen kääntymään takaisin, se oli minun enkelini eilen. Kiitos sinulle siitä.
Sä et edes voi kuvitella, kuinka paljon tuo merkitsee minulle, etten ole yksin siellä sillalla :)