Kirjoittelin korinttolaiskirjeelle vastineen:
Rakkaus ei ole vaatimaton, se ei jätä sanomatta hyviä asioita.
Rakkaus ei kärsi, se tuntee rajansa, eikä aiheuta sitä kärsimystä toiselle, että hän on kärsimyksen lähde.
Rakkaus ei pyydä. Jos se pyytäisi, se olisi halu.
Rakkaus ei ohjaa. Jos se ohjaisi, se olisi jonkin muun palvelija, joka vain valmistaa tien.
Rakkaus ei lohduta. Jos se lohduttaisi, se ei olisi rakkaus, vaan huvitus.
Rakkaus ei säikähdä mitään. Jos se säikähtäisi, se ei olisi rakkaus, vaan muisto mennestä tai toive tulevasta.
Rakkaus ei unohda, mutta se ei muistutakaan, se odottaa että lapsuutesi onnellinen muisti palaa.
Rakkaus ei ole vaatimaton, se ei jätä sanomatta hyviä asioita.
Rakkaus ei kärsi, se tuntee rajansa, eikä aiheuta sitä kärsimystä toiselle, että hän on kärsimyksen lähde.
Rakkaus ei pyydä. Jos se pyytäisi, se olisi halu.
Rakkaus ei ohjaa. Jos se ohjaisi, se olisi jonkin muun palvelija, joka vain valmistaa tien.
Rakkaus ei lohduta. Jos se lohduttaisi, se ei olisi rakkaus, vaan huvitus.
Rakkaus ei säikähdä mitään. Jos se säikähtäisi, se ei olisi rakkaus, vaan muisto mennestä tai toive tulevasta.
Rakkaus ei unohda, mutta se ei muistutakaan, se odottaa että lapsuutesi onnellinen muisti palaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiks korinttilaiset ollu niitä jotka oli vähän rusinalaisia pienempiä ...? :P