Mites muilla/teillä?? Oon suht nuori itekki, mutta 2 pientä lasta 4,5v ja kohta vuoden vanha nuorempi. Duunia pakko painaa, että saa leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Meillä herätään duuniaamuisin, minä klo 5.00 lapset klo 5.30-5.45, hoitopaikkaan lähtö viim. klo 6.15. Työt alkaa 7.30, päättyy viim. 15.30. Lasten hakuun menee n.30min. Himaan kaupan kautta. hups. Kello tulikin jo 17.30. Nuorin nukkuun viim. 19.00, vanhempi viim. 20.00. Ei tätä oo helpoksi tehty, mutta kait tää joskus palkitaan...eikö??? Kyrsiihän se, ettei aikaa jää lapsille kunnolla, mutta kai ne joskus ymmärtää, että mamma teki mitä piti tehdä, että elo sujuis jotenkuten taloudellisesti?Vai?
yh+työssäkäynti
+muu jaksaminen
201760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
nousee aamulla 5:30, töissä 7:45. Kotiin päin yleensä n 16 ja kotona 16:45.
Sitten koira ulos, kauppaan, pyykit, "sosiaalinen" toiminta ym klo onkin 18:30. Ai niin raina elää ihan ilman lapsia enimmät työviikot, mutta ei ole mahdollisuuksia olla tekemättä duunia..
Koska mä pääsen tästä pyörästä kun ne omat lapset tulee toimeen jo melkein omillaan?? On vaa pakko asua jossain, ostaa eväs jne...
Kannattaisiko kuitenkin jäädä kotiin? Taloudellinen ylellisyys on kaukana, kun yksinhuoltajana töitä tekee. Minun palkka oli aikanaan n.1400 bruttona ja yhden lapsen yh:na olisi ollut "kannattavempaa" maata vain kotona. Ikävä tosiasia. Eli eiköhän kahden lapsen yh:na ainakin ole kannattavempaa jäädä kotiin?
Tottakai työnteko kannattaa tulevaisuutta ajatellen, mutta lapsesi on kuitenkin vielä tosi pieni... Olisit hoitovapaan ajan kotona ja tekisit sitten töitä?
Ja asia on tietty eri, josko olet joku 3000 euroa kuussa tahkova uraohjus =)
juu en ole uraohjus, en... =)
Mutta arvaappa vaan kuinka räknäilin, että josko oisin voinu jäädä kotiin, mikä olisi ollut ihanteellinen vaihtoehto, mutta ei niin ei. Kotihoidontuella en ois ees vuokraa saanu maksettua, saati muut kulut. Laskin kaikkineen päivineen, et jos oisin jäänyt kotiin ois netto ollu alle 1000e kuussa ja vuokraan menee jo yli puolet reippaasti, vaikka sais asumistukea. ei, ei, ei se ois toiminut sit niin mitenkään.
Mahdottomasti vaatii voimavaroja kaiken yksin pyörittäminen. Yleensä vielä kun sitten suunnittelee jotain extraa tekeväksi, se johonkin kaatuu ja samanlainen arki jatkuu edelleen. Itse opiskelijana kahden pienen lapsen kanssa elävänä tiedän, että 24h palveluksessa olo vaatii sinniä ja sitten on tietenkin itselleen oltava armollinen. Tietyt jutut mitä "perheelliset" tekevät on vain jätettävä.
asunto-hoitovapaa-ym päivärahat-tai jos teetkin osaaikaista esm 4-6 t duuna.lasketa etusi voit pienemmällä tuntimäärällä voittaa ja saada lasten kanssa laatuaikaa eikä tavia aikaisin herätellä töihinlähtöön lapsia hoitoon.itse hoitovapaalla 3-4 vuotta. ja voitin osaaika työllä.
tehnyt jo kauan ja aiot vielä jatkaa. Kuulostaa tosi rankalta. Sulla taitaa mennä aika kauan matkoihin? Oisko lähempänä tarjolla töitä?
"mamma teki mitä piti tehdä, että elo sujuis jotenkuten taloudellisesti?Vai?"
Oletko ottanut selville kuinka paljon tulisi tappiota, jos tekisit puolta päivää tai olisit kokonaan hoitovapaalla? Totta ettei tuo hoitovapaa näytä hyvältä cv:ssä, mutta miten on jaksamisesi laita?
En nyt kirjoita millään pahalla enkä tosiaankaan halua arvostella valintaasi, mutta tiedäthän että lapset ovat pieniä vain hetken. Oma poikani on nyt 7v ja joskus kaipaan niitä taaperohetkiä ja ihmettelen miten aika kului niin nopsaan. Sitä toivoo että silloin olisi ollut aikaa ja voimia olla enemmän läsnä.
Toki tuolla päivähoidolla on puolensakkin: lapsista tulee omatoimisia, rohkeita jne. Eikä he varmasti muistele katkeruudella sitä että teit paljon töitä heidän eteensä. Omalla esimerkilläsi myös opetet heille työnteon merkityksen.
Mutta tosiaan: et ole valinnut helpointa tietä ja muista pitää huoli omasta jaksamisestasi.
mä herään arkisin joka aamu klo 5, pienimmän joka on 4v herätän klo 6 ja hoidossa ollaan 6.30 itse töissä ennen klo 7. isommat herätän siinä lähtöä tehdessä ja soitan ku heidän pitää lähtee kouluun. työt loppuu vähä ennen klo 15 joskus teen ylitöitä ja lähden klo 16. haen pienimmän hoidosta, vanhemmat lapset tulee itse koulusta ja soittavat. jos käyn kaupassa ostan vähä enemmän ruokaa kerralla ettei joka päivä tartte käydä kaupas silloin voin viettää enemmän aikaa lasten kans. iltapala syödään n. klo 20 nukkumaan kaikki lapset menee viimeistään 20.30
harrastan salilla käyntiä jonne otan joko kaikki mukaan tai sitten pienimmän. viikonloput ollaan kotona tehden yhdessä jotain kivaa.
meillä lapset ymmärtää töissä käyntini ja joskus niille jotain kivaa ostanki.
totta on et pieni palkkaisena kannattaisi jäädä kotiin. itsekin tulin paremmmin toimeen työttömänä mutta täihin tulee jos kotona kaiket päivät on eikä mitää tekemistä. nyt ku olen ollut töissä niin itsekin olen voinut paremmin vielä ku duuni sattuu olemaan sellaista mistä olen aina haaveillut.
voimia sulle!
niin, siis oonko missannu jotain, kun tääl sanotaan et paremmin tuli toimeen työttömänä tai lasten kans kotona?? ite teen töitä 3-5 päivänä viikossa. ja vaik tekisin koko kuukauden vaan sitä 3 päivää viikossa, ni saan enemmän kun koskaan kotona ollessa... eli miten suurta tukea muut saavat? miksen itse oo saanu? 2-lapsen yh olen...
tosin olen onnellinen tässä tilanteessa... viihdyn töissä ja silti jää aikaa lapsille, ku ei tarvi sinne ihan joka päivä mennä :) ja nyt on ekaa kertaa elämäs oikeesti varaa ostaa huoletta lapsille uus vaate kerrasto, kun säästötilillä on koko ajan rahaa!
siis jos lasken niin et mitä jää käteen nyt ku oon töissä ja mitä jäi ku olin työttömänä.. 3 lasta mulla.
vaikka tulot oli pienet niin sain asumistukea niin et oma osuus vuokrasta oli naurettavan pieni nyt maksan melkein koko vuokran itse. pienin vaikka oli hoidossa niin ei ollut hoitomaksua, nyt on ku oon töissä. soskas en ole käynyt ku ne laski niin et jäin plussalle enkä siis sieltä avustuksia saanu.
siis enemmän rahaa jäi käteen työttömänä olles ku nyt töissä.. mut mielummin olen töissä ku saan tehä sitä mistä nautin.
Joo, ei tuossa vielä mitään. Entä sitten kun kuvaan tulee lasten sosiaaliset suhteet ja harrastukset. Hups, kello onkin 19.00, ennen kuin olet edes kotona.
Sosiaaliset suhteet onneksi kyllä hoituvat juuri tarhassa/koulussa. Kovin pienillä lapsilla ei vielä kuulu ja tarvitse olla erityisiä harrastuksia, se on pelkkää ylimääräisen kiireen tekemistä arkeen.
Vähän vanhempana harrastukseen pystyy menemään vaikka yhdessä kaverin kanssa (esim. 8-vuotias jalkapallotreeneihin), jos ei ole pitkä matka.
Ei sitä joka päivä töissä olla, työaikalakikin siihen jo puuttuu. Vapaapäiviin pitää panostaa, eihän siinä muuta. Itse olen elänyt lapsuuteni ydinperheessä, jossa tarhaiässä noustiin puoli kahdeksalta, mentiin kahdeksaksi hoitoon ja haettiin sieltä kuuden aikoihin pois. Leikkikavereita, huolenpitoa ja ravintoa löytyi kyllä, vaikka tietenkin pienenä kaipaa omien vanhempienkin syliä vielä paljon. Kouluun menin yhdessä kaverin kanssa, kun oli turvallinen reitti. Kotona sitten olin yksin tai ystävällä leikkimässä tai ystävä minun luona leikkimässä tunnin kerrallaan, kunnes äiti ja isä tulivat perheen yhteisellä autolla töistä 30 km:n päästä kotiin kello 18. Eli sellainen 14-18 välinen aika meni sitten kuinka meni. Viikonloppuisin oli sitten enemmän aikaa, ja taisin olla viidennellä kun pääsin joka lauantai aloittamaan ratsastuksen, johon sitten kyyditystäkin tarvittiin. Koululla järjestettävissä kerhoissa kävin kyllä aikaisemminkin.
Että ei se niin epänormaalia ole, pitkät työpäivät ja yhteisen ajan vähyys arkiviikolla. Minusta minulla oli silti aina turvalliset vanhemmat, ja he ovat minulle hyvin rakkaita. Niin sitä eletään, mihin totutaan ja opitaan.
Joskus sitä miettii silti, miksei tekisi hiukan vähempää töitä, osa-aikaisesti, ja saisi enemmän aikaa niiden lapsosten kanssa, jotka kuitenkin hetkessä ovat jo kasvaneet isoiksi ja itsenäisemmiksi. Jos kerran niinkin on oikeasti mahdollista pärjätä - mikäs ettei?
Isä teki reissutyötä, joten äiti oli käytännössä yksinhuoltaja arjessa. Aamuisin herättiin puoli seitsemän maissa, ja hoitoon kiikutettiin 17.30 asti. Eikä äiteellä ollut rahaa mitään hoitovapaita pitää, eli pienenä mentiin hoitoon. Hoidon jälkeen sitten kauppaan ja muutama tunti yhteistä aikaa ennen kuin mentiin nukkumaan.
Ei se sen kummallisempaa silloinkaan ollut. Ennen vanhaan vaan ei edes odotettu mitään hohdokkaampaa...
Minkä ikäisenä sut laitettiin hoitoon? Koetko jälkikäteen asian jättäneen traumoja tmv?
Ihan vaan siksi kysyn, että tiiän mitä odottaa lapsista tulevan... =)
Isosisko joutui vielä pienempänä kuin minä, koska silloin oli äitiysloma vaan pari kuukautta. Mun lapsuudessa oli sitten ilmeisesti 7 kk:tta, mut äidillä oli kesäloma siihen päälle.
En koe :D
Se oli sellaista silloin. Kyllä mä otin takaisin vanhempien syliä sitten silloin kun oli mahdollista, ja ihan lämpimät välit meillä on ollut koko mun elämän. Murrosikä tietysti siinä välissä sellaisena kuin se nyt kenellekin tulee.
Ihan ok olen elämässä pärjännyt, ja saan asiat hoidettua. En odota minkään putoavan valmiina syliini, vaan osaan nauttia vähän pienemmästäkin.
Tiedä nyt sitten, mutta ei mulle ole traumoja jäänyt, edes erosta, ihan elämänmyönteinen ihminen olen. :D
Tuollaistahan tuo on, mutta sen verran tuota muuttaisin ettei kaupassa kannata käydä joka päivä. Kannattaa opetella kerran viikossa käyntiin vaikka lauantaina. Siitä jo tulee 1-1½ päivässä lisää aikaa lasten kanssa.
joo, noin mäkin tuossa aattelin ja testasin asian laidan. Ja parin päivän ostokset vielä kykenen tekeen, mutta viikko on lähes mahdoton, koska A) en omista pakastinta B)fysiikka pettää, kun jo kahen päivän ostoksia kanniskellessa tulee n.3-5 kassia (riippuen mitä ostanut ja paljonko) ja sitten niiden sullominen autoon jossa lapset ja rattaat, eikä siinäkään vielä kaikki, mutta se kantaminen kolmanteen kerrokseen (ei hissiä), no tietenkin tavallaan meneehän se kuntoilun kannalta... =)
Muistui niin elävästi mieleen nuo ajat kun lapset oli 2 kk ja 1,5 v, kun jäin heidän kanssa yksin, tosiaan asuttiin hissitömässä talossa eikä ollut edes autoa. Kun sitä kantoi neljää kauppakassia ja molemmissa kainoloissa lapset. Huh huh, hikihän siinä tuli. Asioihin toki tuli helpotusta kun lapset aloittivat hoidossa, kun kerran viikossa sovin, että haen heidät hieman myöhemmin, että saa kauppa asiat hoidettua.
Pieniähän nuo olivat kun hoidossa aloittivat, nyt ovat jo reippaita omatoimisia koululaisia. Tuli tuossa kerran heidän kanssaan puhetta siitä, että miltä heistä tuntui joutua niin pieninä hoitoon, mutta eipä he noista ajoista paljon muista. Se merkitsee enemmän, että nyt kun he elävät tätä suorittamisen aikaa, niin minulla on tilaisuus olla heidän kanssa enemmän kotona.
kiitos! Tuo piristi kuulla. noinhan se varmaan oikeestikin kyllä on, että mitä ei ihmismieli muista niin ei siitä ainaskaan hirveen kovia traumoja synny. Toivon että kun omat lapset kouluikäisiä, niin silloin kykenisin antamaan heille enemmän, vaikka silloinkin tietty töissä käyn, mutta eri tavalla tarvitsevat silloin äitiään.
Muistan omat kouluaikani ja sen, että vaikka mulla ihana äiti, mutta täys työnarkki, toi työtkin himaan. Silloin tuntu pahalta. Toivottavasti itse kykenen parempaan
Tiedä sitä sitten, mikä hyvä pidemmän päälle, mutta kyllä kai sitä saa sitten haudassa nukkua viimeistään....
Yh olen 3 lapselle ja viidelle lemmikille ja kolmivuorotyötä tulee tehtyä.
Kun alkaa valvomiset, lapsia ei voi viedä hoitoon että saisi etukäteen nukkua (siis ennen yövuoron alkua) jne. Et silmät ristissä tässä tulee kuljettua. Mutta sitä sain mitä tilasin =)))
Jaksamista.
En kyllä pysty ymmärtämään, miltä kantilta ikinä olisi "kannattavampaa" maata tuilla kotona kuin tehdä töitä. Mä en ainakaan vois elää itseni kanssa jos tekisin sellasen päätöksen. Ymmärrän kyllä pointtinne siitä yhteisestä ajasta, mutta ennemmin mä käyn töissä ja saan vähemmän rahaa käteen kuin makaan kotona tuilla. Huh mitä ajattelua.