Kyseessä on vuoden ikäinen lapsi, joka eron myötä käy joka toinen viikonloppu isällään. Käyntien jälkeen olen huomannut selkeän muutoksen lapsen käytöksessä. Ennen niin reipas tutkimusmatkailija ei enää tahdo päästää äitiään silmistään edes vessaan. Itku tulee heti, jos katsekontakti menee. Ja haluaa olla lähes koko ajan sylissä. Lisäksi lapsi on säikähdysherkkä äänelle.
Onko kyseessä eroahdistus vai jokin muu? Ymmärtääkö lapsi jo tässä iässä ikävöidä äitiään, mutta tottuuko siihen ajanmyötä että isä tuo takaisin? Kuinka voin tulea lasta isän luo tapaamisiin?
Onko kyseessä eroahdistus vai jokin muu? Ymmärtääkö lapsi jo tässä iässä ikävöidä äitiään, mutta tottuuko siihen ajanmyötä että isä tuo takaisin? Kuinka voin tulea lasta isän luo tapaamisiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
lapsi on herkkä muutoksille. Esim. vuoden ikäisillä päivähoidon aloittavilla lapsilla kestää kauan luottaa siihen että äiti todellakin hakee takaisin eikä vieraaseen paikkaan jäädä asumaan. Tuo voi selittää tuon ripustautumisen.
Mut toi äänien säikkyminen... Kuunteleeko isä musaa lujalla? Vai joutuuko lapsi kuuntelemaan kahden aikuisen riitelyä? ne vois selittää tuon äänten säikkymisen.
Vuoden vanhaa lasta on vaikea tukea koska ymmärrys on niin vähäistä. Millasissa väleissä olette isän kaa? Voisitteko joskus vaikka vietää aikaa kolmestaan? Sse vois rauhottaa lasta.
tunne on rikkoutunut jostain syystä. Pitää selvittää mistä se johtuu.
Lapsesi on vielä liian nuori olemaan yökylässä poissa luotasi. Tämä vaihe elämästä on erityisen tärkeää hän en turvallisuuden tunteensa kannalta. Suosittelisin että siirtyisitte yön yli (toivottavasti ei ainakaan ole kahta yötä ollut) reissuista siihen, että on siellä vain päivän. Jos isää ei näy kuvioissa kuin vain joka toinen viikonloppu, yön yli reissut voivat olla liian pelottavia, täysin oudossa ympäristössä ja täysin vieraiden esineiden keskellä. Lapsi parallenne jää ikuiset haavat kehitykseensä, jos nyt ette turvaa hänen tilannettaan sopimalla vaikka niin, että kahteen ikävuoteen asti mennään päivävierailuilla, ja lisäksi vaikka joku arki-iltapäivä isä veisi lasta leikkipuistoon tms., jotta tulee oikeasti lapselle tutuksi ja turvalliseksi.
Onko isä kykenevä järjestämään lapsen arkirutiinit siten, että se luo turvallisuutta? Voitteko keskustella asioista niin, että isäkin tekee tarpeeksi paljon samat asiat kotonaan kuin sinäkin teet lapsesi kanssa? Jos olet äitiysloman jälkeen siirtynyt työelämään ja lapsi on juuri vasta alkanut käymään hoitopaikassa - siinä on myös yksi ison sulattelun aihe vielä lapsella menossa, josta syystä hän on hiukan takertuvaisempi sinuun. Meillä takertuvaisuutta oli noin 1v3kk-2v, ihan ydinperheessä.
Äidin vaisto on hyvä asia, sitä kannattaa kuunnella, kun siihen ei vaikuta mikään muu kuin lapsen parhaan miettiminen.
Ei lapsen kannata olla isänsä kanssa pienenä jooloin tunnesiteet kehittyy. Olethan äiti ja sinun vaistosi ovat paremmat kuin yhdelläkään miehellä, miehet vain panevat, pettävät ja käyttävät lapsia hyväkseen siinä sivussa kun raiskaavat naisia. Ilmanmuuta kannataa vähentää tapaamisia, ettei vain mitään tunnesidettä isän ja lapsen välille pääse syntymään!
Asut sentään Suomessa etkä missään sivistyneessä oikeusvaltiossa jossa ajateltaisiin lapsia ja vanhemmuutta!