Tunnetteko monia, jotka ovat luontoa lähestyttyään luopuneet metsästyksestä?
Onko tiedossanne henkilöitä, jotka eivät enää ole saattaneet painaa liipasinta, kun he kohtaavat muuttomatkalla olevan linnun tai kotipolkujaan kiertävän jäniksen?
Onko tuttavapiirissänne ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet metsästyksen kameraan, samoiluun tai jopa luonnonsuojeluun?
Onko tiedossanne henkilöitä, jotka eivät enää ole saattaneet painaa liipasinta, kun he kohtaavat muuttomatkalla olevan linnun tai kotipolkujaan kiertävän jäniksen?
Onko tuttavapiirissänne ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet metsästyksen kameraan, samoiluun tai jopa luonnonsuojeluun?
Vastaukset 18
Vanhimmat
En enää ammu lintuja.Ainoastaan hirviä,karhuja ja susia.Jokaiselle näistä on syynsä.
pielessä. Metsästys on lähimpänä luontoa ja muut sen jälkeen.
Kysymyksesi on todella yksisilmäisen tarkoitushakuinen ja se kuvastaa kuinka olemattomat ovat tietosi metsästyksestä.
Ei nykyajan metsästäjän eräretkiin ja luonnossa liikkumiseen ole liipasimen paino edes kolmassijalla.
Itselläni on metsällä aseen, repun, eväiden, polttopuiden koiran lisäksi aina myös kamera.
Samoin osallistun luonnonsuojeluun ja
riistanhoitoon melko aktiivisesti. Luonnossa samoiluksi luen metsästyksen lisäksi ainakin Lapin patikkaretket, marjastuksen, kalastuksen ja riistalaskennan.
Eli kyllä luulen olevani luontoihminen siin kuin sinäkin!
Tunnetteko monia, jotka ovat luontoa lähestyttyään luopuneet metsästyksestä?
No en tunne mutta tunnen muutaman jotka luontoa lähestyttyään ja siihen sisälle päästessään ovat laajentaneet harrastustaan metsästykseen.
Luonto ja metsästys kuuluvat saumattomasti yhteen.
entisen metsästäjän,jotka ovat vanhetessaan, kun järki on päähän tullut,luopuneet täysin metsästyksestä. Kaikki nämä tuntemani ovat luopuneet kokonaan aseistaan. Kaksi ystävääni, jotka ennen metsästivät, eivät voisi kuulemma enää tappaa eläintä, mutta ovat innokkaita eläinkuvaajia. Kaikille heille on yhteistä, että he ovat alkaneet tutustua eläimiin,juuri niiden elämää ja käyttäytymistä seuraten. Heille,niin kuin he itse sanovat,on auennut kokonaan uusi maailma, joka kiinnostavuudessaan vie mukanaan. He ovat huomanneet, että eläimet ovat yksilöitä kaikessa, eikä vain pelkkiä laumaeläjiä. Yksi ystäväni(entinen metsästäjä), jopa luopui lihansyönnistä ja on ollut 10 vuotta kasvis-syöjä ja voi oikein hyvin. Kaikki ovat olleet(myös heidän perheensä),sitä mieltä, että heissä on tapahtunut muutosta muussakin käyttäytymisessä inhimillisempään suuntaan,toisia enemmän huomioivammaksi, samalla itsekkyys on väistynyt. Kaikille heille luonto on tullut itseisarvoksi. Kukaan heistä ei enää sano, että joku eläin luonnossa on tarpeeton.
Klisee ja täyttä sontaa.
Muuten stoori hyvä mutta liian "läpinäkyvä". Mutta jatka novellituotantoasi niin kyllä se siitä. Ehkä joku toinen palsta olisi kuitenkin sopivampi foorumi, esim. vaikka
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000115&subcat=2661
Lisäksi oikeinkirjoituksesi tarvitsisi tarkistusta.
Mukavaa jatkoa harrasteellesi!
sontaa, niin kuvittelee, että toisetkin sitä harrastaa. Ei, kyllä se sonta ja kliseet ovat ihan teidän toinen harrastuksenne, tappamisen ja haavoittamisen lisäksi.
Kirjoitappa sitte jotai totuuksia eikä
jonninjoutavaa jutunkääntöä.
Sinäkin voit olla kasvollisena ihan toinen mitä
täällä.
Jos haluaa kirjoitella jonkun asian puolesta niin olis kivaa jos kirjoittajalla olis "munaa" käyttää samaa nimimerkkiä koko keskustelun ajan niin muutkin keskustelua seuraavat tietäisivät mitä mieltä kukin on!
Tälläsestä kirjoittelusta - kun tässäkin keskustelussa saa lukea - ei ole kissanpaskan vertaa hyötyä kenellekään.
Jos "uskaltaa" kirjoittaa pitää uskaltaa seisoa sanasa takana samalla nimimerkillä!
Jos ei uskalla niin on parempi odotella itsetunnon kasvua vielä muutama vuosi.
Sinulla taitaa olla tapanasi esittää vain jonninjoutavaa, kun luulet sitä muidenkin tekevän. Minulla on kyllä henkilökohtaisesti paljon tietoa metsästäjistä, joten mikään kyseenalainen asia, ei yhtään yllätä!!!!
käyttämään nimimerkkiä,sillä perusteella,kun itse käyttää. On ihan luvallista olla ottamatta nimimerkkiä itselleen.
Itsetuntoni ei kärsi ollenkaan, vaikka minulla ei ole nimimerkkinä esim. Pelica, tai muuta vastaavaa, jotka eivät kerro persoonasta mitään.
Mitä aiheeseen liittyvää on sanoissasi, munaa ja kissanpaskan vertaa?
Kun haluat kuulla mielipiteeni ja kun tuo kyselysi näkyy olevan tuossa, eli ei ole poistettu. Vastaan että harrasteellinen tappaminen on itsekkyyttä,jota en hyväksy ja seison tämän sanomani takana.
Jos ei saa kirjoittaa vastinetta sinulle, vaikka luulisi harrastakirjailijan sen kestävän, mutta yritetään kysellä vielä.
Oletko tosiaankin sitä mieltä, että jos kysytään vastausta tällä palstalla, niin vastaus tulisikin antaa jossain muualla?
Toivoisin, ettet sotkisi minun antamia vastauksia esitettyyn kysymykseen, sivullisena omiin fiktiivisiin mielenmaisemiisi, vaikka oletkin "harrasteellinen" kirjailija.
novellikirjailijan alku hernettä nenään ja selvyyden vuoksi ilmoitan että tämä kirjoitus
on jonninjoutava.
herneitä nenässäsi? Taidatkin olla aikapoika hyppimään, kun ennätit tänne jo hypätä. Ihan selväksi on tullut,että ei sinusta taida olla kirjoittamaan, edes" harrasteellisesti", kas kun juttusi näyttääkin tulevan sieltä sinun toisenpään tuotteena.
riitä mielikuvitus kun otat otteita toisen
kirjoituksesta ja käännät ne kuin akat.
Se on totta että minulta ei "novellit" onnistu.
Tiedoksi,tämä on taas jonninjoutava vastaus ja
toisenpään tuotteet loppu menen tekeen
paperityöt että pääset sinäkin nukkumaan.
"On itsekkyyttä vaatia vaatia käyttämään nimimerkkiä..."
Sinähän käytät nimimerkkejä, ainakin nimimerkit
"Ihmettelijä.", "Vaatia", "Totuusko ei miellytä?", "sinulla edes" jamoni muu tässä keskustelussa ovat sinun nimimerkkejäsi!
Edellisessä en todellakaan kehoittanut ketään, edes sinua, REKISTERÖIMÄÄN käyttämääsi minimerkkiä vaan esiintymään yhdessä keskustelussa YHDELLÄ ja SAMALLA nimimerkillä koko keskustelun ajan.
On raukkamaista puolustella omia kirjoituksiaan uudella nimimerkillä.
Et ehkä tiedä mikä on nimimerkki? Voin kertoa:
Nimimerkki on oikean nimen asemasta käytetty tekijänimi.
Kyllä minä harrastin aikaisemmin metsästystä. Isäni kävi joskus metsällä ja niin myös minäkin aloin metsästää,vaikka ei se minulle mitään intohimoa ollut, pikemminkin nulikkamaisuutta.
Kerran kun olin ampumassa jänistä, juuri laukaisutilanteessa jalkani lipesi ja jänis vain haavoittui, mutta pääsi kuitenkin vertavaluvana juuri sopivasti lähistöllä olleen ladon alle. Lähdin hakemaan kotoani taskulamppua nähdäkseni ladon alle, että voisin tulla lopettamaan tuon eläimen kärsimykset. Kun sitten muutaman tunnin kuluttua tulin ladolle, näinkin, että supikoira oli ehtinyt saada tuon jäniksen kärsimykset lopetettua.
Tuon tapahtuman jälkeen en ole enää metsästänyt, mutta eläimet ja luonto ovat tulleet entistä tärkeämmiksi elämässäni. Nykyisin vietän paljon aikaa tarkkaillen eläimiä, enkä voisi tappaa enää yhtään eläintä.