Olen joskus miettinyt sellaista että kun firman johto koettaa ottaa työntekijän "nahkasta"kaiken mahdollisen hyödyn itselleen niin jos vertaisin asiaa vaikkpa näin.
Jos firman johtaja omistaa ravihevosen, hän tekee varmaan kaikkensa että se pärjäisi raveissa ja toisi omistajalle mahdollisimman paljon rahaa.
Hän ei kuluissa pihistele kunhan hevonen olisi vain mahdollisimman hyvässä kunnossa , maksoipa tuo sitten mitä tahansa.
Mutta kun johtajalla on ihminen tekemässä työtä niin silloin johtaja koettaa tästä työntekijästä saada mahdollisimman suuren hyödyn itselleen.
Häntä ei juurikaan kiinnosta se , miten työntekijä , terveytensä ja miten taloudellisesti pärjää, kunhan hänelle voisi maksaa palkkaa mahdollisimman vähän ja työntekijä painaisi töitä kuin eläin.
Työtekijä on huonommassa tilanteessa kuin firman johtajan ravihevonen.
ugh ! olen puhunut:)
Jos firman johtaja omistaa ravihevosen, hän tekee varmaan kaikkensa että se pärjäisi raveissa ja toisi omistajalle mahdollisimman paljon rahaa.
Hän ei kuluissa pihistele kunhan hevonen olisi vain mahdollisimman hyvässä kunnossa , maksoipa tuo sitten mitä tahansa.
Mutta kun johtajalla on ihminen tekemässä työtä niin silloin johtaja koettaa tästä työntekijästä saada mahdollisimman suuren hyödyn itselleen.
Häntä ei juurikaan kiinnosta se , miten työntekijä , terveytensä ja miten taloudellisesti pärjää, kunhan hänelle voisi maksaa palkkaa mahdollisimman vähän ja työntekijä painaisi töitä kuin eläin.
Työtekijä on huonommassa tilanteessa kuin firman johtajan ravihevonen.
ugh ! olen puhunut:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
ikänsä töissä olleet tuon tierämme,juniorit saattaa olla ihmeissään elämän raarollisuuresta.
työntekijä repii töissä terveytensä pilalle niin ei se huoleta työn antajaa, kenties sisimmässä nauraa että "nytpä sillä menee huonosti" tuntee vahingon iloa.
kateus. Hevosta ei karehdi. kuin toinen hevonen.
ansiotyöhön. Huonosti kohdeltavaksi ja revittäväksi. Riittäisi sitten rahat ja nousisi eläke. Kolikolla on kaksi puolta tässäkin asiassa
mutta kun käy niin kuin itselleni kävi, revin töissä terveyteni pilalle ja työ ura katkesi ennen aikojaan.
En kerinny eläkettä kartuttaa kovinkaa paljon.
Tässä sitä nyt liikuntarajoitteisena kotosalla aikaa vietän.
näin on,
mutta asennoidu johtajan saappaisiin, se kannattaa.
onko mukava maksaa palkkaa, kun joku onkin sairauslomalla,
hoitamassa lapsiaan terveeksi, tai muuta sellaista.
jos työntekijä on tietokoneella kirjoittele omia sähköposteja,
ja palkka luistaa.
Lisäksi, on hyvin erilaisia yrityksiä ja vuosia,
toisilla olisi varaa maksaa tänä vuonna runsaasti palkkaa,
mutta ensivuonna menee joka kk tappiolle,
ei ole kiva ottaa vanhoja säästöjä ja maksaa työntekijöille palkkaa.
Minä olin työaikanani laiska ja luuseri,
mutta aina ajattelin asioita työnantaja puolelta,
tulos oli että olin aina erittäin suosittu,
kun pyysin lopputiliä, oli pomokin ystävä,
sain sitä edeltävältä ajalta ylimääräisiä ylitöitä joka toinen viikonloppu,
2x12 tuntia eli 68 tunnin palkan.
tuo teki kivan lisän, työttömyyskorvaukseeni,
jota nautin 5 vuotta.
Ymmärrän myös,
muutama vuosi eteenpäin työssä jatkamisen on pitkä aika,
mutta 30vuotta taaksepäin katsellen, se on kuin eilinen päivä.
kelan sääntöihin siitä kuinka työntekijän sairasajan palkka maksetaan.
tuossa ei ollut mitään väärin,
vai oliko, mitä ?
meillä usein työnantaja joutui maksamaan sairauslomat
3-5 kertaisena.
Johtajan omaisuutta ,mutta työntekijä ei, ja kaikkihan meistä omaa omaisuuttaan hoitaa paremmin kuin vieraan.
sitä omaisuutta johtajalle.
Työntekijä edes auttaa omalla työllä että johtajalla olisi tuota omaisuutta.
Milläpä hän muuten omaisuut´taan kartuttaa kuin työntekijän kustannuksella.
Miettii joka hetki miten voisi teettää enemmän työtä , kuitenkaan palkkaa nostamatta tai mieluimmin miten voisi palkkaa laskea.
Eräs iäkäs gentlemanni kysyi minulta aikoinaan:
-Tiedätkö, mikä on johtajan tärkein tehtävä?
-Ruoskia alamaisiaan, sanoin.
-Ei, vaan hankkia hyviä työntekijöitä ja PITÄÄ HEISTÄ HYVÄÄ HUOLTA!
Viisaasti sanottu!