koiran hankinta

ihan oikeassa olet siinä, että koiran pentuaika vaatii aivan loputtomasti kärsivällisyyttä. Koiran pentu on monessa suhteessa vähän kuin pikkulapsi.(tosin koiraa ei missään nimessä saa koskaan kohdella kuin ihmistä) sitä pitää vahtia, sen vahinkoja pitää korjata, sen ruokinta- ja eläinlääkäri kulut vaativat jonkin verran rahaa ja ennenkaikkea hyvään koulutukseen on käytettävä aikaa ja vaivaa. Koiran pentuikä kestää noin puoli vuotiaaksi tai yli ja tämän jälkeen alkaa murrosikä, joka voi joillakin yksilöillä olla varsin myrskyisäkin. Ja totuuden nimessä on sanottava, että moni oma tuttava on harkinnut koirastaan luopumista juuri murrosiän koitettua. Meidän koiruus "aikuistui" noin pari vuotiaana. Mutta mikäli pentuaikana on satsannut perustottelevaisuuden harjoitteluun ja keskinäisen suhteen kehittämiseen, niin se murkkuikäkin sujuu paljon paljon paljon helpommin. Ja nuo riippuvaisuusjutut yms. hoituu oikeanlaisella harjoittelulla. Pentu on totutettava yksinoloon pikkuhiljaa, jolloin sillä ei aikuisenakaan tule eroahdistusta. Suosittelen ihan oikeasti lukemaan jonkun hyvän koirakirjan kannesta kanteen, ennenkuin teet lopullisia päätöksiä. Sellaisesta saa edes hitusen paremman ja kokonaisemman kuvan siitä, mitä on omistaa koira. Kovasti näillä palstoilla on suositeltu Tuire Kaimion opuksia ja olen myös itse sitä mieltä, että ne ovat tosi hyviä. Sellainen kun: pennun kasvatus - pennusta kunnon koiraksi kannattaa ehdottomasti lukea. Lainasin itse ennen meidän koiran hankintaa kirjastosta ja ostin sitten päätöksen synnyttyä oman kappaleen. sieltä löytyy ihan kaikkea pennun valinnasta ja koiran käytöksestä ja ennenkaikkea selkeät koulutusohjeet. Toki muitakin hyviä kirjoja varmasti on.

oletteko harkinneet aikuisen koiran ottoa? ei pentu ole ainoa oikea tapa ottaa koiraa.

ihmiset joutuvat luopumaan rakkaista lemmikeistään monista syistä, jolloin voi saada valmiiksi sisäsiistin ja jopa ainakin osittain koulutetun kaverin.

itse otin kennelistä ns. eläkeläisen, ja ihana lemmikki saatiin.

Ensinnäkin on tosi hieno asia että se pennusta ja koirasta tuleva vastuu vähän jännittääkin. Silloin ette ainakaan ole liikenteessä kevyin mielin ja hälläväliä asenteella.

Me ollaan avopari ja otettiin ensimmäinen koira 1,5 vuotta sitten. Jännitettiin koko kesä pennun saamista, sillä tiesimme siitä kaksi kuukautta. Meillä on kuvia missä olemme matkalla hakemaan pentua ja kummallakin kuvassa tosi kireä jännittynyt ilme! :) Emme tosiaan tienneet miten hienosti kaikki loppujen lopuksi menee!
Koira tuli meille, ei ulissu yhtään ikävää vaan nukkui alusta asti hienosti kaikki yöt. Pitkiä aikoja ei tarvinu alussa olla yksin vaan ihan kolmea tuntia kun järjestimme työmme ja menomme niin. Koira oppi sisäsiistiksi 11 viikkosena, koska kuljetimme sitä ulkona sen minkä kerkesimme. Olihan kesä ja lämmintä. Autoon otimme mukaan pienillekkin kauppareissuille että tottuu, koska ajelemme paljon. Kaikki "työ" mitä pennusta tulee on minulle ainakin vain kivaa puuhastelua. Opettaminen ja koirakirjojen lukeminen jne..
Nyt kun koiramme täyttää kohta kaksi päätimme ottaa sille kaverin. Ajattelin kans aluksi aikuista koiraa, muistin pentuvaiheen jotenkin kiireisempänä mitä se oikeesti onkaan. Onneksi saimme tietää sopivasta pennusta ja se on nyt 12vk. Ollut siis meillä kuukauden. Ei myöskään mitään itkenyt, ja alusta asti nukkunut tosi hyvin yöt, ihan kymmeneenkin aamulla välillä! Ihan mahtavasti on mennyt. Kakat ja pissit tulee suurimmaksi osaksi sisälle, mutta nyt kun on lauhtunu olemme alkeneet käydä ulkona. Toisen koiran kanssa tulevat niin mielettömän hyvin toimeen ja niitä on ilo seurata. Vanhempi koira kaipaa meiltä paljon vähemmän huomiota kun saa peuhata pienen kanssa.

Tärkein päätös on se ottaako koiraa ollenkaan. Sitten kun on yksi, niin kaksi menee siinä mukavasti yhdessä. Pitää myös muistaa että jos elämässä tulee muutoksia, esim ero, niin koiraa ei voi antaa pois allergiaan vedoten. Kun sitoutuu huolehtimaan koirasta koko loppu elämän niin silloin voin suositella sitä lämpimästi.

Koira on käytettävä kolme kertaa lenkillä päivittäin, se pitää tehä myös tarvittaessa -30 asteen pakkasessa, tuiskussa, sateessa.. Aina ei huvita, mutta lenkin jälkeen on aina mukava olo ja kunto kasvaa kohisten!
Onnea päätöksen tekoon!