tätä sijaisperhe hommaa ihan vaan lapsirakkaudesta? Mä ainakin toivoisin,että lapsillani olisi hyvä rakastava perhe,joka myös puolustaa tarvittaessa lapsia,eikä tee työtä pelkkä rahankiilto silmissä,sitten vielä kehdataan valittaa,kun ei saa sossusta rahaa kaikkiin lapsen tarvikkeisiin,valitettavasti tiedän yhden joka toimii niin.
Miten on
teettekö
5520
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
lapsia, jotka kodissamme asuu.Olen tehnyt tätä työtä niin kauan, että varmaan tiedän mitä homma on. Olen kuitenkin tehnyt sopimuksen aina siinä mielessä, että lapset saattavat muuttaa takaisin bio-kotiin milloin hyvänsä.Niin kauan kuitenkin, kun he asuvat meillä kohdellaan heitä niin kuin omia lapsia. Silloin, kun siajisäiti ja isä tekee hoitosopimuksen, niin pitää ottaa huomioon, mitä ko. lapsen hoitokulut olisivat ja onko jotain erityisasioita mitä pitää ottaa huomioon. Kuitenkin, vaikka olisi miten tarkkaan asian miettinyt, niin yllätyksiä tulee ja välillä täytyy ottaa kuntaan yhteyttä, jos jotain erityistarvetta tulee. Me emme suinkaan pyydä niitä itselle palkkion lisäksi, vaan lapselle. Itsekin olet varmaan sitä mieltä, että sinunkin lapsesi pitäisi saada kaikkein parasta.Eli hoidamme juuri sinun lapsesi etua, vai kuinka? Se, että saamme työstämme korvauksen, niin näin saa kaikki työtä tekevät ihmiset. Oma lapseni on hoitoalalla. Hoitaa vauvoja. Tiedän, että hän rakastaa työtänsä, mutta olisi aivan ihmeelistä, jos hän ajaisi 70 km. päivässä töihin ja saisi palkaksi vaan hyvän mielen!
Meille sijoitettiin ensimmäinen lapsi niin, että en edes tiennyt hänen elinkustannuksiaan korvattavan.
Sittemmin olen tullut kustannustietoisemmaksi ja osannut pyytää että lapsille maksetaan sijoittajakunnista harrastuskuluja tavanomaisen kulukorvauksen lisäksi.
Lasten rakastamiseen ei vaikuta vähentävästi se, että heistä maksetaan hoitopalkkiota ja kulukorvausta.
hyvää työtä,hienoa,että jotkut pystyy sellaiseen hommaan,mulle ei sopisi lainkaan,ärsyttää vaan joskus ihmisten kommentit tilanteestani ja voivottelut!mutta eipä niistä kannata välittää.
Meillä lasten bioäiti menehtyi sairauden vuoksi, jonka vuoksi ehti järjestelemään sijoitettujen lastensa asioita ennen pois nukkumistaan.
bioäiti toivoi, että nukuttuaan pois, saisivat lapset jäädä meille niin kuin ennenkin. Tässä vain tuli eteen joku lakikiemura, jonka perusteella lasten olisi pitänyt muuttaa tätinsä luokse orvoksi jäätyään.
Porsaanreikä kuitenkin löytyi niin, ettei tarvinnut asiasta alkaa oikeutta käymään. joten adoptoimme lapset äidin suostumuksella jo ennen äidin tilan radikaalia huonontumista. menetimme siis tietysti nuo kulukorvaukset ja palkkiot, mutta näin äidin viimeinen tahto toteutui ja lapset, joiden elämästä poistui tärkeä henkilö saivat kuitenkin jatkaa elämänsä tilkkutäkin parsimista tutussa paikassa.
Nää palkkiot näil palstoilla on aika käsittämättömiä.
Itsellämme on 1 lapsi sijoituksessa. Uskon, että rakastämme häntä kuin biologista lasta, vaikka vertailuksi biologista ei olekaan.
Hoitopalkkiota saamme sen mitä varmaankin suurin osa sijaisvanhemmista, eli lain määräämän minimin noin 350 euroa/kk . jos lapsi vaatii erityistä hoivaa( esim. vammainen ) voidaan hoitopalkkiota korottaa. Mutta veikkaan et tuo yllä oleva summa on yleisin .
Hoitopalkkion lisäksi maksetaan kulukorvaus, myös n. 350 e/kk. Se kattaa KAIKKI lapsen kulut
asumisen , vaatteet, harrastukset, ruoan, kulkemiset, vakuutukset , tavanomaiset sairastumiset yms. yms.
Meillä ei ainakaan näistä "Suurista" summista jää sukanvarteen laitettavaa.
Mutta toivomme, että pystymme antamaan lapselle turvallisen ja rakastavan kodin,niin kauan kun lapsi ilonamme on.