Sinun untesi satujen linna
kuin kukka kaunis vainiolla
elon rannasta, tyynesti purjehtimaan
lähdit kerran, kanssani huolta vailla.
Pysyit uljaana ain’, mielesi kirkas
ei syksy saa, kukan hehkua tummentaa
varo ettei elon merellä pyörre vilkas
voi puhdasta, kirkasta mieltäsi sumentaa.
Elon myrskyihin jos joutuisimme
linnun siivet meille toivoisin
halki pilvien, korpien lentäisimme
tien tähtiin, viell’ kerran löytäisin.
Äänesi hellä, kevyt, iloinen
kuin lintusen, kotipuun oksalla
on tunne puhdas ja niin valkoinen
sain kanssas’ jakaa, onnen oksalla ylimmällä.
Jos silmä sammuu, ääni vaikenee
tähtitaivaan tuike ei poistu
ain’ on onni tyyni, olo rauhaisa
sydämestäin ääni totuuden, koskaan ei sammu.
kuin kukka kaunis vainiolla
elon rannasta, tyynesti purjehtimaan
lähdit kerran, kanssani huolta vailla.
Pysyit uljaana ain’, mielesi kirkas
ei syksy saa, kukan hehkua tummentaa
varo ettei elon merellä pyörre vilkas
voi puhdasta, kirkasta mieltäsi sumentaa.
Elon myrskyihin jos joutuisimme
linnun siivet meille toivoisin
halki pilvien, korpien lentäisimme
tien tähtiin, viell’ kerran löytäisin.
Äänesi hellä, kevyt, iloinen
kuin lintusen, kotipuun oksalla
on tunne puhdas ja niin valkoinen
sain kanssas’ jakaa, onnen oksalla ylimmällä.
Jos silmä sammuu, ääni vaikenee
tähtitaivaan tuike ei poistu
ain’ on onni tyyni, olo rauhaisa
sydämestäin ääni totuuden, koskaan ei sammu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitat niin aidon puhtaasta ja herkästä
rakkaudesta. Perinteistä rakkausrunoutta, johon
olet löytänyt kesäiset rannat, tähdet ja linnun-
laulunkin.
Viimeinen säkeistö on kuin todiste kaikelle rak-
kautesi määrälle - rauhan tyyssija.
Kaunista.
Taidan tosiaan kirjoittaa enemmän sitä perinteistä runoutta,
eli riimitettyjä runoja, liekö nykyään jo vanhanaikaista?
Hassua, kun lähden kirjoittamaan runoa, niin itsekin ihmettelen,
miksi minulle niin usein tulee tuo soinnuttamisen tarve,
vaikka yritän kyllä pyrkiä siitä pois. :)
Kiitos Lindalein, kun jaksoit lukea ja kommentoida. :)
...kynässäsi kaunis jälki ja hienoa, että tämänkin toit luettavaksemme.
Elon myrskyihin
joskus joudumme
mutta silti löydämme
tien tähtitaivaisiin
Kevät on tullut
linnut laulaa
kotipuun oksilla
ja meillä on onni
olo tyyni ja rauhaisa
Meillä on rakkaus
Rakkaus on annettu meille kaikille,
kohde jolle sitä jakaa…
niin… sekin varmaan, mutta
poistuneeko välillä,
jättäneekö väliin,
vaihtuneeko,
vai muuten vaan elämä koettelee?
Kaikki kuitenkin rakkautta kaivaten, etsien,
toivottavasti jonain päivänä myös löytäen?
Olen huomannut että kaipuun tuskaa on paljon,
rakkauttakin on, mutta ehken ei riittävän pysyvää?
Kiitos kaaru kauniista vastarunostasi ja vierailustasi runoni parissa.
..onpa upea runo (vaikka niinhän runosi aina). Niin kaunis ja herkkä. Pidin kovasti tästä ja sen synnyttämistä mielikuvista.
Kiitos lukuhetkestä : )
Minä puolestaan pidin kovasti tuosta lauseestasi,
se lämmitti mieltäni...
"Pidin kovasti tästä ja sen synnyttämistä mielikuvista."
...tarkemmin, siitä että se synnytti mielikuvia.
Kiitos kauniista sanoistasi pamde. :)