Itse laatokankarjalaisen suvun nykyisenä "päämiehenä" hämää vähän, kun karjalan suomalaisen ja karjalaisen (heimon jäsenen) käsite menee sekaisin. Mun mielestäni karjalainen on livviä, kantakarjalaa tms. kotikielenään puhuva/puhunut lähinnä ortodoksista uskoa tunnustava henkilö. Hänen hyvä naapurinsa Karjalassa (suomea puhuva luterilainen) olisi tämän määrittelyn mukaan suomalainen.
karjalainen vai suomalainen?
IAK
121740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Entäpä sitten suomenkieliset ortodoksit? Jokatapauksessa tässä on tulkintakysymys, eli oikeastaan joka kerta pitäisi tarkentaa, keistä on kyse kun karjalaisista puhutaan.
Olettaisin, että alueen nimestä Karjala. Mutta onko nimellä Karjala mitään tekemistä suomen kielen sanan karja kanssa? Vai onko se väännös jostain vierasperäisestä sanasta?
mikä ei tarkoita kotieläimiä vaan joukkoa, sotajoukkoa.
Oman sukuni isänpuolelta olen päässyt 1500 syntyneeseen ja 1569 kuolleeseen Mattiin Kanneljärveltä. Hänellä oli kylän suurin kokoveron tila. Sukuhaarani on ollut luterilaisia
ainakin vuodesta 1680 asti.
Oletko sitä mieltä, että Karjalan evakot jälkeläisineen, ketkä eivät enään puhu ko. kieltä, eivätkä myöskää ole ortodokseja, eivät olisi karjalaisia.
..ei ollut provosoida. Mielestäni ei ole mitään hävettävää siinä, että on Karjalan suomalainen.
Nämä heimokysymykset on kuitenkin aina määritelmistä kiinni, ja toki asian voi nähdä kumminkin päin.
vaikka moskovan patriarkaatin jäsenet ja sukujuuriltaan venäläiset ovatkin nykyään omineet karjalaisuuden. Karjalaiset ovat kaikesta huolimatta
suomalaisia, ei venäläisiä.
Venäjän kirkon huomassa pyritään helposti Karjala ja karjalaisuus pyritään siirtämään itäänpäin kokonaan. Vielä tuossa joitakin aikoja sitten livviläiset pitivät itseään eri kansana kuin karjalaiset.
Tosin kyllähän länsikarjalaisten puolella on kova sekoitus ja kulttuurikatko käynyt etenkin nyt sotien jälkeen. Alkaa olla isovanhekmpien muistoja se vähäkin karjalaisuus useimmilla.
Karjalaisten heimo muodostui noin 700 jKr, jolloin elettiin viikinkien kulta-aikaa. Varsinainen karjalainen kulttuuri alkoi muovautua, kun Länsi-Suomesta alkoi muuttaa uudisasukkaita Karjalan kannakselle ja Laatokan luoteisrannikolle sulautuen itäsuomalaisen kantaväestön keskuuteen. Erinomaisten vesi- ja kauppareittien ansiosta Karjalassa elettiin 900-1300 -luvuilla nousukauden aikaa. Karjalan kukoistus perustui erityisesti lappalaisten pakkoverotukseen ja arvoturkisten hankintaan sekä myyntiin.
Karjalaiset eivät muodostaneet yhtenäistä kansaa tai valtiota. Tärkeimmät asutusalueet kasvoivat itsenäisinä yksikköinä laajalla alueella. Asutuksen keskusalueita olivat Karjalan kannas, Viipurinlahden ympäristö, Laatokan pohjoisosan rannikkoseutu sekä Äänisjärven ympäristö. Suppeammat karjalaisten asutusalueet syntyivät Savoon, Pohjois-Pohjanmaalle ja Vienan rannikolle. Karjalaisten asutus- ja nautintaseutuja oli 1200- ja 1300-luvulla myös Pyhäjoen, Oulujoen, Iijoen, Kemijoen sekä Torniojoen varsilla.
Viipurin linna
Viipurin linna
Kahtia jakautunut Karjala
Suomea ja Karjalaa kohti eteni kaksi suurta taloudellista, uskonnollista ja sotilaallista voimaryhmittymää 1200-luvulla. Lännestä tulivat roomalais-katolisen ja idästä ortodoksisen kirkon vahvistamat liittoumat. Suomi oli Euroopan viimeisiä pakanallisia alueita roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon välissä. Roomalaiskatoliset ruotsalaiset tekivät ristiretken Karjalaan vuonna 1293 ja perustivat Viipurin linnan valtansa merkiksi. Karjalaiset olivat joutuneet Novgorodin (eli Venäjän) ruhtinas Dimitrin vallan alle 1270-luvulla, joten karjalaiset taistelivat ortodoksisten novgorodilaisten rinnalla ruotsalaisia vastaan.
Sodan päätyttyä Karjala jaettiin kahtia Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Pähkinäsaaren rauhansopimuksen jälkeen muodostuivat Venäjän Karjala sekä Ruotsin eli Viipurin Karjala. Rajan länsipuolen karjalaiset omaksuivat ruotsalaisten tavat ja roomalaiskatolisen uskonnon. Viipurista tuli Ruotsin Karjalan keskus. Novgorodin haltuun jääneen Laatokan Karjalan keskuspaikaksi muodostui Käkisalmi.
Novgorod heikentyi 1400-luvulla ja vuonna 1478 Moskovan suurruhtinas Iivana III kukisti Novgorodin. Samalla Novgorodin Karjala liitettiin Moskovan hallintaan. Suurruhtinas Iivana III:n pyrkimyksenä oli valloittaa takaisin entisen Novgorodin alueet. Vuonna 1495 hän marssitti joukkonsa Suomea kohti. Venäläiset piirittivät Viipurin linnaa. Viipuri oli jo antautumaisillaan, kunnes tarinan mukaan kuului hirvittävä pamaus. Pamaus sai venäläiset kauhun valtaan ja he pakenivat tiehensä.
Pähkinäsaaren rauha 1323
Pähkinäsaaren rauha 1323
Raja siirtyy idemmäksi
Ruotsin idänpolitiikan päätavoitteeksi tuli 1500-luvulla Karjalan ja Inkerin valloittaminen. Ruotsi ja Venäjä aloittivat sodan Baltian omistuksesta vuonna 1570. Sota koetteli myös Karjalan asukkaita tyhjentäen kodit ja luostarit. Kärsimystä kesti 25 vuotta ja sotaa kutsutaan Isoksi vihaksi. Iso viha päättyi vuonna 1595 Täyssinän rauhansopimukseen. Uusi raja siirtyi idemmäksi noudattaen suomalaisen uudisasutuksen rajaa.
Venäjällä puhkesi 1600-luvun alussa vallanperimysriita, jota ruotsalaiset käyttivät hyväkseen. Uusi sota puhkesi vuonna 1610 päättyen Ruotsin voittoon ja vuonna 1617 solmittuun Stolbovan rauhansopimukseen. Ruotsi sai hallintaansa lähes koko Karjalan.
Täyssinän rauha 1595
Täyssinän rauha 1595
Stolbovan rauha 1617
Stolbovan rauha 1617
Stolbovan rauha merkitsi rajua muutosta Käkisalmen läänin ortodokseille. Heitä alettiin käännyttämään luterilaiseen uskoon, josta oli tullut Ruotsi-Suomen valtauskonto. Pakkokäännyttämisen seurauksena suurin osa Käkisalmen läänin väestöstä pakeni Venäjälle: Vienaan, Aunuksen Karjalaan ja sisä-Venäjälle Tveriin. Uskonto ei ollut ainoa syy Venäjälle muuttoon; ankara verotus rasitti erityisesti ortodoksikarjalaisia ja heidän maitaan jaettiin ruotsalaisille aatelisille korvauksena sodassa suoritetuista urotöistä. Paenneiden karjalaisten tilalle muutti Laatokan Karjalaan ja Pohjois-Karjalaan länsikarjalaisia, savolaisia ja pohjalaisia. Karjalasta muuttaneet ortodoksit perustivat uuden karjalaisen asutusalueen Tveriin, Moskovan länsipuolelle. Venäjän karjalaiset korvasivat menetetyn Käkisalmen läänin idempänä olevalla Aunuksen läänillä ja Aunukseen rakennettiin linnoitus.
Olinkin juuri kovasti miettinyt tuota Karjalan historiaa, sillä sukuni on Kannakselta lähtöisin.
Mietin sitä, minkä vallan alaisena Suomi oli 1900-luvun alussa, ja se selvisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha
Siis 1500-luvun lopulla.
Iso viha oli vasta 1700-luvun alussa Suuren pohjansodan loppuvaiheessa.
Muuten erittäin hyvää tekstiä.
Tämä Karjala puhuttaa ja on historiallisesti ollut viime sotien ja tämän päivän käsitteessä "syrjäinen alue". Kehitys kun on ollut siittä erikoinen asia viimeisen sata vuotta, että "laitteistuminen" ja sivilisaation muut piirteet on tuonut, "vähemmän laitteistuneiden" syrjäseudun, joka on karjalaisten ja lappilaisten osaksi jäännyt.
Pohjois-Karjala tai paremminkin siitä osa, "Raja-Karjala" tai "Värtsilän-Karjala", jäi omaksi yhteisökseen autonomian aikaan, jolloin kauppaa alueelta käytiin paljon Pietariin. Aika oli sikseenkin hyvää, että karealismin piirteitä oli "tahtotilana" ja kaupallisin sitein olemassa.
Myös pienen vihan aikaset taistelut 1740 - 43 olivat ainakin minua puhuttelevat, erikoisen "Kiteen taistelun" 1742 maalisuun 9., jolloin talonpoikia ei päästetty silloisia "hattupuolueen" venäläisiä sotilaita vastaan Kiteen pappilassa. Ruotsin ("myssyjen") kaksi upseeria juopottelivat pappilassa ja ajatuksena oli sovinnon tekeminen. Talonpojat olisivat tahtoneet taistella, upseerit käskivätlopulta sotilaiden rikkoa talonpoikien sukset. Pappila poltettiin ja Suomi vallattiin, joidenkin tietojen mukaan "esimerkillinen tappio" oli Kiteellä osatekijä. Raja-Karjalaiset olivat tapahtuneeseen syyttömiä ja hyviä taistelioita. TÄMÄ OLI OSALTAAN syy aikaan, jolloin Suomeenpäin oli pitkään välit poikki. Raja-Karjalassa valittiin omat kyläpääliköt, kuten ylempänä Karjalassakin oli tapana.
Näistä Karjalan - Savonmaan ym. ajoista saattaa olla perimätietoja, miten kansansuussa kyseiset seikat vaikuttivat "HEIMOONTUMISEEN", josta on edelleen siis olemassa,"väitän näin", kulttuuri/pelon aiheuttamaa omintakeista, epäilevää piirrettä, ainakin kansan ja sukujen "hys hys-vaikutteina"?
SUOMEN KANSAN AIKAKIRJAT OSA 5 sivulta 181 alkaen voi näitä tapahtumia lukea.
Oma lukunsa on myos jatkosodan suursuomen yllytyspuheet, jotka ovat kiistanalaisia mielipidekysymyksiä "puolueittan ja uskonkunnittain"!
JATKETAAN KESKUSTELUA, AIHEET ON MIELENKIINTOISIA, KUTEN SUOMEN HISTORIA KOKONAISUUDESSA. Moi!