olet saanut kilpailuista? En ole itse kovin kilpailuhenkinen, mutta mieleeni muistuu kyläyhdistyksen saappaanheitosta pronssimitali, renkaanheitosta litran teräsmitta. Kirjoituskilpailusta poppanaliina, suunnistusvoitosta opiskeluaikana hopealusikka ja näin veteraanina pitäjän hopeasija (3 osallistujaa), voittona villasukat ja patakinnas. Yleisurheilussakin olen kunnostautunut. Nuorten vanhemmille järjestettiin leikkimielinen 200 m:n juoksu. Olin viimeinen ja sain näkkileipäpaketin. Näin kirjoitettuna varsinkin lajivalikoimani on melko monipuolinen. Pankaapa paremmaksi.
Mitä palkintoja
1943
37
1137
Vastaukset
- paremmaksi
eikä kilpailla kenenkään kanssa. Ne on kahden hengen kisailut.Palkinnot onkin sitä luokkaa ettei voi rahalla eikä tavaralla mitata!
- aiheita
Aina löytyy uusia aiheita itsesi kehumiseen!
- isoäiti*
Ei tuo mitään itsekehua ole, jos voitoistaan kertoo noin jaloissa urheilulajeissa.
Minulla on paljon heikompi menestys sillä saralla, kun on vain yksi alpakkalusikka kouluaikaisista hiihtokilpailusta.
Kulttuuripuolelta on palkintoja tullut.
Suomalaiset akankantokilpailut ovat ylittäneet uutiskynnyksen, koska niitä näytetään täällä maailmallakin. - 1943
kuka ressukka lienetkin, annan ekapalkinnon persoonani mollaamisesta. Toivottavasti sait hyvän mielen, kun sait pahaa mieltäsi purkaa.
- mokomakin 1
Vaikka haluankin vastata tähän 1943 juttuun, niin en voi ohittaa SINUA, joka ilmeisesati olet saanut trauman kommentoida ilkeästi aloittajan juttuihin.
Sinäkö se olet, joka epäilee häntä myös mieheksi? Minun arvaus on, että olet itse mies, joka ei siedä itsenäistä naista.
Mitä näihin palkintoihin tulee, niin arvostetuin on hiihdosta. Olin siis niin surkea hiihtäjä, mutta kun isä hieman opetti ja sainkin toisen palkinnon, niin kaikki epäili, että olen oikonut ladulla. Onneksi perässähiihtäjä todisti, missä olimme kulkeneet.
Laulussa tietenkin on ne palkinnot, mutta huutamisesta olen kyllä saanut sellaisen suullisen tunnustuspalkinnon useinkin, siis ei suorastaan huutamisesta, vaan "kantavasta äänestäni"!!!
Palkinto se on sekin, kun on Tahkonhiihdon suorittanut. Yksi niitä.
Pian menen, kuin Nykäsen Matti mäkeen, niin hiihtämään! Tulisi vain lunta, että pääsisi edes harjoittelemaan.
Siis, ensitalvena lappiin ja sitten vain tänne etelän hiihtoputkiin. Kyllä sitä sitten yhdet kyläkisat voittaa eläkeläisten sarjassa, vaikka toisaalta en usko, että tällä paikkakunnalla.
Annappa muuten meidän "mummojen" kehua itseämme, ei meitä toiset kehu. Siis häntä pystyyn! - 1943
mokomakin 1 kirjoitti:
Vaikka haluankin vastata tähän 1943 juttuun, niin en voi ohittaa SINUA, joka ilmeisesati olet saanut trauman kommentoida ilkeästi aloittajan juttuihin.
Sinäkö se olet, joka epäilee häntä myös mieheksi? Minun arvaus on, että olet itse mies, joka ei siedä itsenäistä naista.
Mitä näihin palkintoihin tulee, niin arvostetuin on hiihdosta. Olin siis niin surkea hiihtäjä, mutta kun isä hieman opetti ja sainkin toisen palkinnon, niin kaikki epäili, että olen oikonut ladulla. Onneksi perässähiihtäjä todisti, missä olimme kulkeneet.
Laulussa tietenkin on ne palkinnot, mutta huutamisesta olen kyllä saanut sellaisen suullisen tunnustuspalkinnon useinkin, siis ei suorastaan huutamisesta, vaan "kantavasta äänestäni"!!!
Palkinto se on sekin, kun on Tahkonhiihdon suorittanut. Yksi niitä.
Pian menen, kuin Nykäsen Matti mäkeen, niin hiihtämään! Tulisi vain lunta, että pääsisi edes harjoittelemaan.
Siis, ensitalvena lappiin ja sitten vain tänne etelän hiihtoputkiin. Kyllä sitä sitten yhdet kyläkisat voittaa eläkeläisten sarjassa, vaikka toisaalta en usko, että tällä paikkakunnalla.
Annappa muuten meidän "mummojen" kehua itseämme, ei meitä toiset kehu. Siis häntä pystyyn!että on Suomen mestari shakinpeluussa ja se pitää paikkansa, ei ole itsensä kehumista. Se on dokumentoitu tosiasia. Jos sen sijaan kirjoittaa tyyliin "Minä se vasta olen muita parempi, on noita saavutuksia niin, että muut kalpenevat", on itsesä kehumista.
- vai etkö sinä
1943 kirjoitti:
että on Suomen mestari shakinpeluussa ja se pitää paikkansa, ei ole itsensä kehumista. Se on dokumentoitu tosiasia. Jos sen sijaan kirjoittaa tyyliin "Minä se vasta olen muita parempi, on noita saavutuksia niin, että muut kalpenevat", on itsesä kehumista.
Kirjoitin ensin "puolustuspuheen" 1943 puolesta ja moitin hänen arvostelijaansa.
Halusin siis kirjoittaa omista palkinnoistani, mutta vedinkö liian överiksi, kun tunnetusti ääneni kantavuuden (mitä myös huutamiseksi kutsutaan)vuoksi sain "eka palkinnon" Hesan edustalla olevassa Lammas-saaressa kesäkisoissa.
Näitä ääneni kantavuus palkintoja saisin varmasti vielläkin, mutta se myös edesauttaa minun laulu harrastuksessa.
Minä en todellakaan halunut korostaa, että olen muita parempi huutamaan, mutta kova siinä yleensä olen ollut ja harmillisesti meidän Espoon asuntoalueen kovimman huutajan tittelin nyt saikin naapurin rouva.
Miksiköhän koskaan miehet ei pärjää tässä lajissa? Kyllä he akkojaan kantaa ja saapasta heittää, mikäli akat ei sitäkin voita, kun ukkoja pitää kokoajan heitellä milloin milläkin lautasella tai kaulimella.
Jokatapauksessa tulkintani 1943 vastauksesta kirjoitukseeni oli sitä luokkaa, että minunkin on pakko tarkastella mielipiteitäni hänen kirjoituksiinsa, koska minun saavutuksiin ei kenenkään tarvitse kalveta, eikä saavutukset ole sitäluokkaa, että kenenkään tarvitsee kalveta minun suhteeni.
Omillani kuitenkin elän, suht´koht terveenäkin, hiihdä en enää, mutta laskettelemassa käyn joskus. Laulelen, kun laulattaa ja nykyisin onkin nämä lasten tuutulaulut hakusessa, kun jotain muistaa, mutta ei kaikkia sanoja.
Ala vain Sinäkin 1943 harjoitella tuutulauluja, kun olen ko. vuonna syntynyt, niin olen jotenkin omaksunut sinut "siskokseni", mutta nyt on pakko muuttaa ajatuksia kirjoituksesi johdosta.
Mutta kaikkea hyvää Sinulle jatkossa. Koskaan en vastaa enää häiritseväsi, enkä muutoinkaan juttuihisi. - 1943
vai etkö sinä kirjoitti:
Kirjoitin ensin "puolustuspuheen" 1943 puolesta ja moitin hänen arvostelijaansa.
Halusin siis kirjoittaa omista palkinnoistani, mutta vedinkö liian överiksi, kun tunnetusti ääneni kantavuuden (mitä myös huutamiseksi kutsutaan)vuoksi sain "eka palkinnon" Hesan edustalla olevassa Lammas-saaressa kesäkisoissa.
Näitä ääneni kantavuus palkintoja saisin varmasti vielläkin, mutta se myös edesauttaa minun laulu harrastuksessa.
Minä en todellakaan halunut korostaa, että olen muita parempi huutamaan, mutta kova siinä yleensä olen ollut ja harmillisesti meidän Espoon asuntoalueen kovimman huutajan tittelin nyt saikin naapurin rouva.
Miksiköhän koskaan miehet ei pärjää tässä lajissa? Kyllä he akkojaan kantaa ja saapasta heittää, mikäli akat ei sitäkin voita, kun ukkoja pitää kokoajan heitellä milloin milläkin lautasella tai kaulimella.
Jokatapauksessa tulkintani 1943 vastauksesta kirjoitukseeni oli sitä luokkaa, että minunkin on pakko tarkastella mielipiteitäni hänen kirjoituksiinsa, koska minun saavutuksiin ei kenenkään tarvitse kalveta, eikä saavutukset ole sitäluokkaa, että kenenkään tarvitsee kalveta minun suhteeni.
Omillani kuitenkin elän, suht´koht terveenäkin, hiihdä en enää, mutta laskettelemassa käyn joskus. Laulelen, kun laulattaa ja nykyisin onkin nämä lasten tuutulaulut hakusessa, kun jotain muistaa, mutta ei kaikkia sanoja.
Ala vain Sinäkin 1943 harjoitella tuutulauluja, kun olen ko. vuonna syntynyt, niin olen jotenkin omaksunut sinut "siskokseni", mutta nyt on pakko muuttaa ajatuksia kirjoituksesi johdosta.
Mutta kaikkea hyvää Sinulle jatkossa. Koskaan en vastaa enää häiritseväsi, enkä muutoinkaan juttuihisi.minun ei tosiaankaan ollut tarkoitus loukata,päinvastoin selventää, mitä tarkoitan. Eli jos on saavuttanut jotain ja kertoo siitä, ei se ole itsensä kehumista. Anteeksi, jos olet toisin ymmärtänyt.
- ja kirjoja
kirjoitus- ja piirustuskilpailuista. Siinäpä ne enimmmät taitaa ollakin.
- misislisbet
On kunhan nyt muistais kaiken!
Laulusta (koulujenvälinen) 5, 4 ja 2 =lusikka.
Hiihdosta =koko kouluajan aina 1:nen.
Pallonheitosta =ykkönen(voitin ikäluokkaa isommat pojatkin) (paikallis-san.l. uutinen)
Pesäpallossa=on paljon palkintoja.
Siihen se sit lopahti, tuli uudet tavoitteet,
ja ei noin loistokkaat! :-/ - "pelkkää hyvää"
Näkkileipää ei ole tullut, nuoruudessa jokunen lusikka, mitali, kirja jne kylläkin.
Lajit sen aikaisia, tavallisia:
- hiihto
- kuulantyöntö ym. yleisurheilu
- lentopallo
- pesäpallo
- kirjoituskilpailu
- lausunta
Tikkakilpailussa suuntaus aina väärä, hajontaa tuli. =)
Se on jäänyt harmittamaan, etten ole onnistunut pilkkikilpailusta saamaan kännykkää, moottorikelkkaa tai autoa. Pitäisiköhän taas yrittää? mutta vähän saanut aikaan; elämäni tarina.
Alpakkalusikoita (ja jokunen pokaalikin) kokoelma hiihtokilpailuista, yleisurheilusta. Diploomeja ja palkintoja kirjoituskilpailusta ja LP-levy laulun sanoituskilpailusta. Jaa, ei se lista niin pitkä ollutkaan. Mitä sitten tapahtui? Murrosikä:)))- elma05
Tuli laulukilpailusta vuonna 1953 ensimmäinen palkinto"toka luokan" kansakoulujen välisissä kilpailuissa.(kirja)
Laulajatarta ei silti tullut kuin omaksi iloksi.
Mieheni kanssa kilpailtiin tanssissa .(shamppanjapullo) - onhan niitä tullutkin
elma05 kirjoitti:
Tuli laulukilpailusta vuonna 1953 ensimmäinen palkinto"toka luokan" kansakoulujen välisissä kilpailuissa.(kirja)
Laulajatarta ei silti tullut kuin omaksi iloksi.
Mieheni kanssa kilpailtiin tanssissa .(shamppanjapullo)Tuohan oli hienoa, oliko todella aitoa vai kuohuviiniä?
Väliäkö sillä vaan olitte varmaan "polleita"
Harrastatteko vielä tantsuissa käynitä?
Niin olihan se terveyskilpailu aine , me (kai) luettiin Turmiolan Tommista ja sit siihen tuli kysymyksiä.
Jep sain muistaakseni pankkikirjan ja sielä oli talletuksena 100 mk. Iso summa siihen aikaan. - käkriäinen
onhan niitä tullutkin kirjoitti:
Tuohan oli hienoa, oliko todella aitoa vai kuohuviiniä?
Väliäkö sillä vaan olitte varmaan "polleita"
Harrastatteko vielä tantsuissa käynitä?
Niin olihan se terveyskilpailu aine , me (kai) luettiin Turmiolan Tommista ja sit siihen tuli kysymyksiä.
Jep sain muistaakseni pankkikirjan ja sielä oli talletuksena 100 mk. Iso summa siihen aikaan.Kansakouluaikana taisin saada muutaman lusikan ja
pikarin yleisurheilussa.
nyt Vanhempana olen harrastanut kilpakävelyä
ja 55-tosten sarjassa tuli pronssimitali 1000
metrillä Suomenmestaruuskävelyssä. Viimeisin
on 65--tossten kultamitali samoin 1000 metrillä.
Lisäksi pronssi kolmiottlueea.Että semmonen
tappaus.
- kaikenlaisia
Pikkujouluissa sain moniottelussa 2. palkinnoksi salaattikuivurin. Ei ollut käyttöä moiselle vempaimelle, joten lahjoitin senaikaiselle sussulleni.
- kynä sauhuten
Urheilussa olen aina ollut viimeinen ilpailuhommissa. Ei ole oikeastaan asiaa, joka voisi vähemmän kiinnostaa. Jotta ei tulisi kuvaa, että olen 200- kiloinen köntys, oikaistakoon sen verran,
että ulkoilen, koska on pakko, jotta jalat eivät surkastu ja myös ns. sosiaalisten pakkojen sekä mielenterveyden vuoksi ja olen kohtuullisessa paino. ja muussa kunnossa.
Vaan ne kilpailut. Kirjoittamisesta olen saanut palkintoja. Kylpylämatkoja, joskus vähän rahaakin, kunniamainintoja jne. Koska kirjoittaminen on minulle tietynlainen elinehto, nämä pienet tunnustukset eivät ole kohottaneet minua siihen uskoon, että olen tuleva Nobel-kirjailija viimeistään kuoltuani. Olen osallistunut, koska aihe on ollut hyvä tai olen muuten ollut kirjoitustuulella, voittaminen ei ole ollut villakoiran ydin vaan puuhailu sinänsä.- Muutamia tullut
Silloin kansakouluajoilta muistan raittius kilpakirjoitukset, niistä sain melkein joka vuosi, yleensä se oli kirja.
Ammunnasta ja hiihdoista on muutama lusikka,
paras on tyynysodasta I palkinto, se oli kuparinen pieni kahvipannu, kiillottelen sitä joskus se on kuin koru !
- a-woman1
Sainpa iloisia hetkiä muistellessani kaikenmaailman kilpailuja, joihin olen osallistunut.:)
Hiihtokilpailumenestystä ei ole ollut, aina olin viimeinen lukuunottamatta yhtä kertaa, jolloin olin toiseksi viimeinen, kun joku minua parempi katkaisi suksensa.
Mainituissa raittiuskilpakirjoituksissa olen saanut varmaan ensimmäisen palkintoni, kirjan, koululaisena. Koripallossa voitimme alle 16-vuotiaiden SM:n ja myöhemmin aikuisten(?) piirinmestaruuden. Nuorena aikuisena pukeuduin naamiaistansseihin kissaksi ja voitin kirjan. Liikennekilpailuihin ja St-ajoihin osallistuimme mieheni kanssa, muutama I-II palkinto voitettiin. Noin viisi vuotta sitten osallistuimme ystävättären kanssa liikennekilpailuun ja voitimme autoihimme rattilukon naisten sarjan voitettuamme. Vuosittaisissa ensiapukilpailuissa olin aikoinaan SPR:n Oulun piirin joukkueessa, voitimme ja palkintona oli pääsy edustamaan piiriä valtakunnallisissa kilpailuissa. Siellä taisimme päästä sijalle 7 noin 15 joukkueesta. Nyt 'vanhana' pelasimme työpaikkajoukkueella lentopalloa niin, että pääsimme edustamaan valtakunnallisiin piiriämme. Hehhh, kuulostaa hienolta, mutta esim koripalloa ei nuoruudessani vielä kovin paljon pelattu, tuo mestaruus tuli noin 5-6 joukkuetta voitettuamme. - 1943
tulleiden vastausten perusteella olemme kunnostautuneet monella alalla. Minäkin sain raittiuskilpakirjoituksista kirjoja. Aloin miettiä, miksi en nuorena ollut urheiluseuran jäsen enkä muista ketään muutakaan nuorta, joka olisi harrastanut kilpaurheilua. Paikkakunnalla oli kaksi maineikasta urheiluseuraa, oli maailmanmestarikin, ME-mies. Itse liityin urheiluseuraan vasta lasteni kautta, kun oli mahdollisuus perheenä.
- uiveloinen
Minkä niminen mahtoi olla kyseinen maalimanmestari?
- 1943
uiveloinen kirjoitti:
Minkä niminen mahtoi olla kyseinen maalimanmestari?
Pentti Nikula. Nyt en varmaan muista oliko maailman- tai euroopanmestari, ME-mies kuitenkin. Sankoin joukoin pyöräilimme tanssilavalle katsomaan häntä.
- aatu--
Palkinto on tullut joskus kansakoulussa ja samoin keskikoulussa raittiuskilpakirjoituksesta.
Joskus tuli palkinto hölkkäkilpailussa ikämiessarjassa.
Tulihan koulussa joskus stipendejä, mutta mitäs palkintoja ne ovat.
Saihan hölkkäkilpailuihin osallistumisesta välistä nimensä lehteen tulosluetteloon. Senkin jo tunsi palkinnoksi.
Palkintojen perusteella ei siten voi kehua itseään sankariksi.- Kävelijätär
Missähän ihmeen kisassa Käkriäinen on nuo SM-mitalinsa saavuttanut? Kilpakävelyssä veteraanit eivät 1 000 metrin kävelyssä kilpaile SM-tasolla (tuskin muullakaan tasolla, kun matka on 10- ja 11-vuotiaiden kilpailumatka). Veteraaneilla kilpailumatkat ovat kyllä pidempiä.
- varten
Kävelijätär kirjoitti:
Missähän ihmeen kisassa Käkriäinen on nuo SM-mitalinsa saavuttanut? Kilpakävelyssä veteraanit eivät 1 000 metrin kävelyssä kilpaile SM-tasolla (tuskin muullakaan tasolla, kun matka on 10- ja 11-vuotiaiden kilpailumatka). Veteraaneilla kilpailumatkat ovat kyllä pidempiä.
piti kaivaa ketju ylös,
että sait kysyä! - Voitin uimakilpailut
varten kirjoitti:
piti kaivaa ketju ylös,
että sait kysyä!miljoonien joukosta...silloin kun olin kiilto isän silmissä...rinnanmitalla ohitin sen toisen...ja sen miljoonannenkin...
- tuntui hienolta
Voitin uimakilpailut kirjoitti:
miljoonien joukosta...silloin kun olin kiilto isän silmissä...rinnanmitalla ohitin sen toisen...ja sen miljoonannenkin...
Nuorena voitin monta hopea- ja alpakkalusikkaa urheilukilpailuista: hiihtoa, yleisurheilua. Urheilimme paljon, mutta en minäkään kuulunut erityisesti mihinkään urheiluseuraan. Veljeni olivat hyviä yleisurheilijoita ja he taisivat kuulua urheiluseuraan. Enemmän meillä oli erilaisia kerhoja, joissa harrastimme erilaisia kulttuuritouhuja ja koulun yhteydessä oli myös joku liikuntakerho. - Lapsieni aikaan osallistuin enemmän urheiluseuratoimintaan, he kaikki olivat kouluaikanaan jo pienestä pitäen innostuneita eri pallolajeissa. Ja meikäläinen oli mukana milloin paistamassa grillimakkaroita, myyden popcornia, kahvia ja pullaa - siis seuran muiden vanhempien kanssa huolto- ja varainkeruun hankinnassa. - Muuten minusta on aina mukavaa, kun 1943 keksii aloittaa jonkun hauskan aloituksen. Tämäkin avaus oli mielestäni mainio - mietin omaa 'nuoruuden urheilukautta' lasteni urheiluharrastuksiin ja kyllä ovat kehittyneet seuratkin ajan myötä. Minun vanhempani eivät olisi kuuna päivinä tulleet jännittämään tai hurraamaan meidän lasten puolesta saati keräämään varoja seuralle. Muutenkin nykyisin kaikki on puvuista, varusteista sekä vakuutuksista lähtien paljon järjestelmällisempää. Ja huippu-urheilijat pyritään jo pienenä erottelemaan tavallisista urheilusuorittajista.(Ei aina niin hyväkään juttu).
- Juonio
tuntui hienolta kirjoitti:
Nuorena voitin monta hopea- ja alpakkalusikkaa urheilukilpailuista: hiihtoa, yleisurheilua. Urheilimme paljon, mutta en minäkään kuulunut erityisesti mihinkään urheiluseuraan. Veljeni olivat hyviä yleisurheilijoita ja he taisivat kuulua urheiluseuraan. Enemmän meillä oli erilaisia kerhoja, joissa harrastimme erilaisia kulttuuritouhuja ja koulun yhteydessä oli myös joku liikuntakerho. - Lapsieni aikaan osallistuin enemmän urheiluseuratoimintaan, he kaikki olivat kouluaikanaan jo pienestä pitäen innostuneita eri pallolajeissa. Ja meikäläinen oli mukana milloin paistamassa grillimakkaroita, myyden popcornia, kahvia ja pullaa - siis seuran muiden vanhempien kanssa huolto- ja varainkeruun hankinnassa. - Muuten minusta on aina mukavaa, kun 1943 keksii aloittaa jonkun hauskan aloituksen. Tämäkin avaus oli mielestäni mainio - mietin omaa 'nuoruuden urheilukautta' lasteni urheiluharrastuksiin ja kyllä ovat kehittyneet seuratkin ajan myötä. Minun vanhempani eivät olisi kuuna päivinä tulleet jännittämään tai hurraamaan meidän lasten puolesta saati keräämään varoja seuralle. Muutenkin nykyisin kaikki on puvuista, varusteista sekä vakuutuksista lähtien paljon järjestelmällisempää. Ja huippu-urheilijat pyritään jo pienenä erottelemaan tavallisista urheilusuorittajista.(Ei aina niin hyväkään juttu).
Voi hyvä tavaton!
Voitin uimakilpailut kirjoitti:
miljoonien joukosta...silloin kun olin kiilto isän silmissä...rinnanmitalla ohitin sen toisen...ja sen miljoonannenkin...
Sinä ansaitset kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! :)
- kaikkiha myö
Tellastiina kirjoitti:
Sinä ansaitset kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! :)
ollaan tuon kroolauskilpailun voittajia. ;)
- 1943
tuntui hienolta kirjoitti:
Nuorena voitin monta hopea- ja alpakkalusikkaa urheilukilpailuista: hiihtoa, yleisurheilua. Urheilimme paljon, mutta en minäkään kuulunut erityisesti mihinkään urheiluseuraan. Veljeni olivat hyviä yleisurheilijoita ja he taisivat kuulua urheiluseuraan. Enemmän meillä oli erilaisia kerhoja, joissa harrastimme erilaisia kulttuuritouhuja ja koulun yhteydessä oli myös joku liikuntakerho. - Lapsieni aikaan osallistuin enemmän urheiluseuratoimintaan, he kaikki olivat kouluaikanaan jo pienestä pitäen innostuneita eri pallolajeissa. Ja meikäläinen oli mukana milloin paistamassa grillimakkaroita, myyden popcornia, kahvia ja pullaa - siis seuran muiden vanhempien kanssa huolto- ja varainkeruun hankinnassa. - Muuten minusta on aina mukavaa, kun 1943 keksii aloittaa jonkun hauskan aloituksen. Tämäkin avaus oli mielestäni mainio - mietin omaa 'nuoruuden urheilukautta' lasteni urheiluharrastuksiin ja kyllä ovat kehittyneet seuratkin ajan myötä. Minun vanhempani eivät olisi kuuna päivinä tulleet jännittämään tai hurraamaan meidän lasten puolesta saati keräämään varoja seuralle. Muutenkin nykyisin kaikki on puvuista, varusteista sekä vakuutuksista lähtien paljon järjestelmällisempää. Ja huippu-urheilijat pyritään jo pienenä erottelemaan tavallisista urheilusuorittajista.(Ei aina niin hyväkään juttu).
jotakuta muuta, joka menneitä kaivelee. Itselläni ei tekninen taito riitä siihen. Lisää palkintoja ei ole tullut, tai taitaapa olla neljäs palkinto eläkeläisten suunnistuskisasta. Se on sellainen paristolla toimiva kynttilä.
kaikkiha myö kirjoitti:
ollaan tuon kroolauskilpailun voittajia. ;)
lähinnä, että vastauksesta tämä uiintikilvan voittaja ansaitsee ne pisteet ja papukaijamerkin! ;)
- suvenkorento*
Tellastiina kirjoitti:
lähinnä, että vastauksesta tämä uiintikilvan voittaja ansaitsee ne pisteet ja papukaijamerkin! ;)
...se oli niin mainio oivallus kaikkien itsekehujen keskellä :-))))
- kaikkiha myö
Tellastiina kirjoitti:
lähinnä, että vastauksesta tämä uiintikilvan voittaja ansaitsee ne pisteet ja papukaijamerkin! ;)
asiaa keskityin ajattelemeen, noinhan se on.
On kultamitalinsa ansainnut.
Oli hyvä vastaus.
Vaikka vielä erkkimerkin, joita joskus telkkarissa jaettiin. kaikkiha myö kirjoitti:
asiaa keskityin ajattelemeen, noinhan se on.
On kultamitalinsa ansainnut.
Oli hyvä vastaus.
Vaikka vielä erkkimerkin, joita joskus telkkarissa jaettiin.nuorena urheilukilpailuista. Aikuisena kuusi voittoa humppa, valssi, ja tanssikilpailuista. Vain täällä maakunnassa, ei mitään valtakunnallisia kilpailuja. No kerran olinHeikki Hietamiehen järjestämissä kilpailuissa, ja tämä sitten kohteliais syistä haki tanssiin, niin muistan että hän oli yllättävän lyhyt. Siihen sen kalju jäi melkein tissien väliin.Mutta railakas merimiesvalssi meni kyllä oikein mallikkaasti. No ompahan jotain mitä vanhainkodissa, laitasängyssä muistelee!
- Pirre*
muuta, kuin muutaman lusikan kansakoulun hiihtokilpailuissa.
- Nikittömänä tunnustan
ilmoittauduin hiihtokilpailuihin, jotka järjestettiin kotini ikkunasta näkyvässä paikassa. Vanhempani hämmästyivät, mutteivät kieltäneet osallistumasta. Meidän kaikkien suureksi hämmästykseksi voitin oman sarjani. Sain jonkin pikku-pokaalin. Sen jälkeen pokaaleita ja lusikoita kertyi seura- ja piiritasolla, kunnes 15-vuotiaana kyllästyin isän ja seuravastaavien patisteluun vakavammasta valmentautumisesta.
Leikkimielessä kilpaileminen on mielestäni ihan mukavaa, mutta ammattilaiseksi ryhtyminen tai verenmaku suussa kilpaileminen ei todellakaan ole minun juttuni. Tosin yleensä teen parhaani, kun johonkin ryhdyn, ja se riittää kilpailutilanteissa useimmiten jonkinlaiseen palkintoon. Joskus olen itse kaikkein hämmästyneimpien joukossa, kun tuloksia julkistetaan.
Raittiuskilpakirjoitukset ja jokin kansainvälinen piirustuskilpailu taisivat olla koulussa urheilun lisäksi kilpailuja, joihin osallistuin itse tai opettajan valitsemalla työllä. Lausunta ja ihan käsittämättömästi laulu (sain ainoalla osallistumiskerralla 3. palkinnon valtakunnallisissa kilpailuissa) sekä pahus vieköön kerran myös kansantanssi olivat joskus järjestökuvioissa palkintosijoille johtaneiden kilpailulajien joukossa.
Nuorena aikuisena Wienin yliopiston saksan kielen kesäkursseilla minut palkittiin oman tasoni menestyneimpien opiskelijoiden joukossa, ja sain kunniakirjan lisäksi kirjapalkinnon. Kavereitten piti patistaa minut liikkeelle, kun mielessäni ei ollut edes käväissyt ajatus, että voisin kuulla juhlasalissa oman nimeni palkittavien joukossa. Silloin jouduin ensimmäisen kerran vaihtamaan julkisesti poskisuukkoja ja tietysti palkintoja jakaneella professorilla oli silmälasit niin kuin minullakin. Ehjänä siitä selvittiin.
Kerran sain jälkikäteen kivan yllätyksen, kun yhden Markkinointi-Instuutissa suorittamani tutkinnon suorittamisen jälkeen päättötyöni valittiin vuoden opinnnäytteeksi. Sain palkinnoksi kunniakirjan ja kultakynän, vaikka itse olisin ottanut mieluummin vapaapaikan jollekin kalliille kieli- tms. kurssille. Elin muistaakseni silloinkin työttömyyden uhan alaisena, joten yllätyskannustus tuli tosi tarpeeseen.
Viimeisin palkinto taisi tulla kirjoituskilpailuista, johon osallistuin palauttaakseni valmiuteni kirjoittaa luettavaa tekstiä suomeksi ja saadakseni palautetta kirjailijaraadilta. Hämmästyksekseni voitin, palkintona rahaa ja kunniakirja sekä lupaus kustantajan tuesta, jos jatkaisin kirjoittamista.
Kaikenlaisiin leikkimielisiin kilpailuihin olen aina valmis, koska leikkiminen on mielestäni hauskaa. Alle nelikymppisenä riemastuin aina voittaessani perinteisesti miehisiksi koetuissa lajeissa "tosimiehiä". Oli herkullista naureskella mielessään, kun joku naisia vähemmän arvosta mies koki häviämisen lähes häpeälliseksi. Mieheni kanssa kilpailimme muutamissa lajeissa likimain samalla tasolla, muttei voittaminen ollut meille kummallekaan oikeasti tärkeää. Joskus naureskelimme kaksin kotona häviöitään selitelleille "tosimiehille" ja ystäväpiirissämme olikin enemmistö ihan oikeita tosimiehiä, jotka arvostivat myös naista tasa-arvoisena kaverina.
Jonain päivänä saatan vielä osallistua valokuvauskilpailuun. Muuten en tiedä millaisista asioista sitä voi vielä joutua tai tulee ryhdytyksi elämän jatkuessa kilpailemaan, muutenkin kuin leikkimielellä. Onneksi hautapaikasta ei kuitenkaan enää tarvitse kilpailla.
Kiitos 1943:lle kivasta aloituksesta, joka innosti herättelemään hauskoja muistoja!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä on kaivattusi ihanin ja ärsyttävin piirre?
Ja onko hän mies, nainen ja muun sukupuolinen? Mies. Huomaavaisuus. Kiireisyys. Joskus voi rentoutuakin.961260Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata371255Riikka Purra: työttömät tulee velvoittaa töihin
Purra panisi työttömät tulevaisuudessa työskentelemään sosiaaliturvan saamiseksi, koska työllisyysaste ei muuten näytä l2861105- 1071025
- 71982
- 18946
Näin Ellen Jokikunnaksen Ralph-poikaa suojellaan julkisuudelta - Katso tuoreet kuvat Italiasta!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ovat Ralph-poikansa kanssa kakkoskodissa Italiassa. Mukana on myös Unelmia Italiassa -kuva13918- 51900
Vihdoinkin lavatansseja tv:ssä - Juhannuksena tanssitaan, bändeinä Yölintu ja Komiat!
Jes, vihdoinkin lavatansseja taas televisiossa! Keskikesän juhlaa vietetään tänä juhannuksena Tuuloksen Kapakanmäellä ju16801Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f162798