..sängyltä lattialle tmv. Miten kävi? Entä minkäikäisenä tapahtui?
G: kuinka monta kertaa vauvasi
on pudonnut
388793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Onneksi vain kerran :) Putosi potalta kurkoteltuaan eteenpäin, minä vain silmänräpäyksen ajaksi käänsin selkäni... Ylähuuli jäi hampaiden väliin ja turposi hetkeksi, mutta lähes säikähdyksellä selvittiin :) Poika oli n.7kk tuolloin.
on pudonnut kerran lattialle parisänfyltä. vauvamme oli silloin 6kk ja just oppinut konttaamaan. sängyn reuna antoi periksi ja se putos lattialle. ei onneksi tapahtunut mitään pahempaa. ohimoon vaan tuli mustelma. kyllä säikäytti! ite olin ihan vieressä ja mitään en kerinnyt tekemään, kun oli jo lattialla. tästä viisastuneena vauva ei ole enää ollut sängyssämme tai jos onkin niin aina silmät tarkkana :D
Kerran tippui parisängyltä, oli varmaan jotain 3 kk kun ei vielä muuten osannut kääntyillä... Säikäytti kovasti, mutta mustelmia tai mitään ei tullut, vähän aikaa huusi kurkku suorana ja sitten kaikki ok.
Joskus meinasi myös tippua hoitopöydältä, mutta isi sai kopin. :O
2 lasta, joista kumpikaan ei tipahtanut kertaakaan mistään sinä aikana, kun eivät vielä osanneet itse kiipeillä mihinkään.
Eikä pitäisikään! Vanhempien huolimattomuutta!
tippua sängystä, mutta aina olen ottanut kopin. Milloin milläkin konstilla :-)
täytyy koputtaa puuta! Nuo pikkuset kaverit ovat tosi nopeita liikkeissään...enkä kyllä syyttäisi ketään huonosta vanhemmuudesta jos näin käy! Koska sehän on vahinko ja niitä tulee sattumaan vielä monta monta kertaa vaikka ois kuinka tarkka.
Missä vaiheessa lapsen putoaminen sängystä ei ole enää vanhempien huolimattomuutta? Meillä 3-vuotias putosi omasta sängystä viimeksi pari yötä sitten. Jatkoi nukkumista lattialla puoliksi sängyn alla.
En osaa sanoa ovat lapsemme olleet "vauvoja" vai "pieniä lapsia" kun ovat pudonneet sängystä. Vahinkoja tai "onnettomuuksia" ovat olleet.
Mites teillä? Onko pistorasiat suojattu? Lääkkeet lukollisessa kaapissa? Pesuaineet lasten ulottumattomissa? Liedessä turvasuojus? Kaapit ja hyllyt kiinnitetty oikein seinään? Meillä on.
kyllä ihmetteli kun synnytysvalmennusryhmän lapsista ei ollut ketään tippunut mistään puolen vuoden ikään mennessä. On kuulemma enemmän sääntö kuin poikkeus,että vauva jostain tippuu.
Että eipä nyt aleta tuomitsemaan huonoiksi vanhemmiksi sillä perusteella.
Mutta kun kukaan ei "huonon äidin" leiman pelossa uskalla sitä myöntää.
Täälläkään.
On täällä kyllä viestejä, joissa on myönnetty lapsen pudonneen. Paitsi joillain jotka ehtivät vahtimaan vauvojaan/lapsiaan joka sekunti ja silmät on selässäkin.
Sellaista superäitiä (tai muuta -hoitajaa) ei olekaan, jonka hellässä huomassa pienokainen ei olisi joskus loukannut itseään. Jokainen normaalisti liikkuva lapsi on pudonnut sängystä. Sitä on turha edes väittää. Tai sitten sitä ei ole koskaan edes sänkyyn päästetty!
Meidän poika putosi sängystä, kun ensimmäistä kertaa pyörähti täyskierroksen. Kun ei ollut silmiä selässä eikä kristallipallo kiillotettuna juuri silloin..
Olin kahden askeleen päässä enkä ehtinyt ottaa koppia. Elokuvamaisen hidastetusti näin syrjäsilmällä, kun poika rupesi valumaan pää edeltä alas, kiepahti ympäri ja päätyi kontilleen lattialle. Kuului kaksi tömähdystä, joista ensimmäisenä kädet ja toisena jalat osuivat maahan.
Huuto oli toki mittava, pelästymisestä (minun?) myös suurimmalta osalta. Yhtään mustelmaa enkä kipeää kohtaa löytänyt.
Toisen kerran tuli alas selälleen, ensimmäisten ryömimisharjoitusten perään. Silloin sain kopin, eikä ehtinyt kolauttaa kuin päälaen lattiaan.
Nyttemmin kävelevänä vauvana hinkuaa tunkea sormeaan ikkunankarmin avausreikään. Sitä tutkiessaan pyörähti viime viikolla sivuttain lähes lattialle saakka. Sain kopin ajoissa. Niskaan tuli pieni mustelma, en ole ihan varma mihin se ehti osua.
Eli rehellinen vastaus rehelliseen kysymykseen: kolme kertaa. Poika on nyt lähes vuoden vanha.
Että pisti vihaksi kirjoituksesi. Meillä lapsi liikkuu ihan normaalisti, mutta ei ole kertaakaan edes meinannut tippua mistään. Kyllä se on vanhempien tehtävä vahtia sänkyyn jättämää lastaan, niin ei varmasti tipu. Häpeäisit. Idiootti.
Vai oliko se älähtää?
Kyllä se niinkin on että vahinkoja tapahtuu eikä lastaan voi ihan joka sekunti vahtia. Se voi olla silmänräpäys kun jotain tapahtuu, voi olla että tulet sen itsekin vielä huomaamaan, toivottavasti (koska virheistä oppii). Kukaan ei ole täydellinen, superäiti. Sitä paitsi, lapsi voi pudota muualtakin kuin vain sängystä, esim. autosta kun olet juuri saanut turvavyöt auki, lapsesi voi liikahtaa ja pudota tai edes melkein. Koskaan ei kannata tuudittautua ajatukseen - ei koskaan :)
Meillä ei riitä aika joka luojan hetki tuijottamaan ja pitelemään lasta silmällä siltä varalta että jotain saattaisi tapahtua. Meistä vain toinen on kotona päivisin, toinen käy hankkimassa vaipparahoja kodin ulkopuolella. Ja aika monta tuntia tulee vuorokaudessa nukuttuakin. Siinä samassa sängyssä kaikki kolme, josta nyt idioottimaisesti ja tehtävämme täysin laiminlyöden on lapsi _pudotettu_ jo kolmasti.
Ei se minua hävetä. Minä olen äiti.
Mutta onneksi olkoon teille! Olette varmaan hankkineet jo konttauskypärän, ettei "lapsi vaan edes meinaa" osua päällään mihinkään?
No öööh? Kyllä sitten täytyy olla tumpelo jos jotenkin onnistuu vauvan autosta tiputtamaan!! Vauvan ei pitäisi päästä putoamaan mistään muualta kuin korkeintaa maton reunalta! Kyllä alle 1-vuotiasta pystyy sen verran silmällä pitämään ja jos ei niin vaihtakaa se vaippa lattialla ja älkää päästäkö vauvaa sänkyyn! Meillä opeteltiin sängystä/sohvalta alastulo heti kun sinne oppi kiipeämään, silti oli vahdittava varoiksi.. En suoranaisesti halua syytellä, sillä ymmärään että vahinkoja sattuu, mutta onko enää vahinkoa jos alle 1v on pudonnut jo 3 kertaa sängystä?? Tiedänpä tapauksen jossa 10kk vauva vammautui pudotessaan hoitopöydältä. Eli ei se vauvankaan pää kaikkea kestä vaikka kestäväksi kehutaankin!
Nyt kannattaa lukea viesti toiseenkin kertaan, jos noin paljon tunteita pintaan nostaa.
Onko puhe siis vauvasta vai lapsesta.
Yksikään vauva ei putoa autosta, ne kannetaan sinne vauvakopassa. Lapset ovat istuimissa ja kun sellaisen vekottimen turvavyöt avataan, on matkaa pudota ehkä jopa maksimissaan puolisen metriä! Siinä ei mittavia vahinkoja tapahdu, tuli lapsi sieltä alas missä asennossa tahansa.
Tuli vaan mieleen, että minkälaiseen pumpuliin ihmiset jälkikasvunsa nykyään paketoivat? Kapaloivat kymmenvuotiaiksi ettei mitään vaan pääse sattumaan? Pitelevät lattiatasossa, jottei vaan pienokainen kompastu?
Onko nämä mielipiteet elävästä elämästä vai onko näillä kauhistelijoilla ylipäätään kokemuksia yli nelikuisista lapsista?
Helppoahan se on tulla tänne laukomaan mielipiteitä ja heittelemään kiviä, viattomana. Oletko ihan oikeasti vaihdattamassa vaippoja lattialla? Nukuttamassa vauvaa lattialla?
Eikö teillä hymistelijöillä ole ihan oikeasti kokemuksia esimerkiksi pinnasängystä kiipeilijöistä? Sieltä sitä matkaa alas vasta onkin, toisin kuin muutaman kymmenen sentin korkuisesta parisängystä!
Ja jos ihan oikeasti luet/ymmärrät Tutin tekstin, lapsensa ei ole maahan mäjähtänyt kolmasti. Eikä vauvoja putoile autoista. Eikä paljon muutakaan. Ymmärtäkää lukemanne tai älkää vaivautuko avautumaan ollenkan. Ja olkaa rehellisiä, ihmiset!
joka mm.rakastaa taaperokärryyn kiipeämistä? Jotain muutakin kun tarttis kotona tehdä.Ja mun on kyllä ihan pakko vessassakin välillä käydä.
alle vuoden vanhaa. ja meijän alle vuoden vanhaa ja yli kymmenen kiloista ei kyllä autoon enään missään kopassa tai kaukalossa kanneta.
Tän verran oli ihan pakko kommentoida. Muuten kanssasi samaa mieltä.
No ei meidänkään nyt hieman yli 11kuuk vanha ole vauvan-kaukaloon mahtunut enään lokakuun jälkeen. Silloin ei enään ruvettu änkeämää, kun talvihaalari-kausi alkoi.
Kaukalossa on painoraja silti 13 kiloa. Poika on aika tarkkaan nyt 10kiloijne.
Joskus ollaa keskusteltu äitien kanssa vauvan-rajasta. Onko se vuoden ikä vai toinen raja, kun rupeaa itse kävelemään?
aivan eri asia, kun lapsi kontatessaan ja kävelemään oppiessaan kolmhii itse itseään, sehän nyt on täysin normaalia.
Mutta kertoo aika paljon sinun kieroutuneesta ajattelutavastasi, jos olet sitä mieltä, että JOKAINEN vauva putoaa sängyltä, jos sängyllä on ylipäätään pidetty?! Siis mikä ihmeen juttu tuo nyt oikein on?? Haloo.
Sängylle tai muuallekaan lattiatason yläpuolelle ei KOSKAAN jätetä vauvaa yksin, ilman että vanhempi ei ole kädenmitan päässä ja katsekontaktissa vauvaan. Ehkä alle kuukaden ikäistä voi, mutta heti kun kääntymäänoppimisikä lähestyy, niin ei enää ollenkaan. Johan tämän sanoo normaalin ihmisen järkikin.
Vahinkoja toki voi sattua ja moni lapsi jostain varmaan putoaakin, mutta se on aina vanhemman vika ja virhe. Turha sitä selitellä.
Ihan vilpittömästi haluaisin tietää edelliseltä kirjoittajalta, ja kaikella ystävyydellä:
Kuinka monta lasta olet kasvattanut tällä kauniilla ideologialla ja kuinka vanhoja he ovat nyt?
Ja yhä ilman tunnontuskia ja häpeää voin kertoa jokaiselle teille, jotka pitävät ajatuksiani kieroina ja luoja ties minä. Ensimmäisellä kerralla, sillä ainoalla, kun poikani todella putosi lattialle, olin sen kahden askeleen päässä sängynreunasta.
Näillä kahdella muulla kerralla, jotka teille rehellisesti tunnustin ja siten tulin leimattua kieroksi, haukuttua idiootiksi ja mitä tuolla ketjussa onkaan, olin itse sängyssä edellisen kirjoittajan vaatimassa katsekontaktissa vauvaan koko ajan. Normaalimittaisena suomalaisena naisena yletän myös sängyn toiselta reunalta lipeävään vauvaan välittömästi. Se ei silti estä sitä silmänräpäystä, jona vauva päättää singahtaa kohti sängyn reunaa.
Tulipahan puolustelevaan sävyyn.. Ei ollut tarkoitus.
vauva,sitten 1-3 vuotias on taapero ja siitä eteenpäin leikki-ikäinen. Kai sit 6 vuotias on eskarilainen;)Ainakin lapsi.
Vastasyntynyt= 0-4vko
Vauva= 4vko-12kk
Varhaisleikki-ikäinen= 1-3v.
Leikki-ikäinen= 4-6v.
Laittaa vaikka kärryn pois näkyvistä siksi aikaa kun itse ei pysty leikkejä vahtimaan! No tämä siis vaan heitto.. onhan se jo eri asia kun lapsi on liikkuvainen ja tutkii paikkoja kun se että vauva on alta puolen vuoden ja äiti itse aiheuttaa vaaran jättämällä vauvan sänkyyn tai hoitopöydälle vahtimatta.. Toki lapsille sattuu jos jonkin näköisiä kolhuja sun muita mutta tällaiset sängystä ja hoitopöydältä putoamis vahingot on minusta vältettävissä..
kärry pois,äiti käy vessassa,äiti laittaa ruokaa jne. Ei oikein taida toimia.
Jep,mitä isommaksi vauva tulee,sitä enemmän niitä kolhuja tulee. Se on tosiasia,eikä sille voi mitään.
Niitä hoitopöydältä ja sängystä putoamisia voi paremmin estää. Silti niitä sattuu,koska olemme ihmisiä.
"Meillä opeteltiin sängystä/sohvalta alastulo heti kun sinne oppi kiipeämään.."
Että teillä ei päästetty lasta sängylle tai sohvalle lainkaan, ennen kuin oli tarpeeksi iso sinne itse kipuamaan?
"Vauvan ei pitäisi päästä putoamaan mistään muualta kuin korkeintaa maton reunalta!"
Lattiallako olette lapsenne vuoden ikään pitäneet? Mitä kasvatusta se sellainen on? Kyllä meillä lapsi on ihminen siinä missä muutkin perheenjäsenemme. Myös koiramme tulee sänkyyn, sekään ei nuku lattialla.
mikä lapsen kolhiminen normaalia? Onko siis normaalia jos lapsi silmiesi alla kolhii päänsä oveen? Mutta ei normaalia jos silmäräpäyksessä putoaa!!!!?
Kyllä pistää taas mietityttää, että kuka sinä olet luokittelemaan mikä lapsen tapaturma on vanhempien syytä ja mikä ei!
"Sängylle tai muuallekaan lattiatason yläpuolelle ei KOSKAAN jätetä vauvaa yksin, ilman että vanhempi ei ole kädenmitan päässä ja katsekontaktissa vauvaan"
Kiitos, tästä tiedosta! Vauvani putosi vaunuista!!!! Vaunuista joissa oli nukkunut MONIA päiväunia.. Eräänä päivänä hän vaan päätti kiivetä laidan yli ja pudota!!!! Onneksi selvittiin säikähdyksellä.... Sitä ennen vauva ei ole pudonnut mistään.
Mutta varoituksena haluaisinkin sanoa, että tuttukin paikka josta vauva ei ikinä ole pudonnut (kuten vaunut) voikin olla vaarallinen!
Tästä lähtien on oltava vaan tarkempana.
Kukaan ei tahallaan lastaan pudota, mutta olemme ihmisiä ja ihmisille tapahtuu virheitä.
en oo mikään superhoitaja, mutta VAUVANA ei kertaakaan mistään tippunu. sängyssä jos oli niin laitettiin keskelle ja tyynyjä ympärille ettei kieri alas, ja sitten kun ryömi niin ei sängylle yksin jätetty, miks pitäs?
nyt kun on 1v 7kk niin on tippunu pari kertaa sohvalta aika pahan näkösesti naamalleen ja sängystä kierähtäny kerran. en oo koko ajan koppia ottamassa, tyttö vaan ite on aika varovainen :)
pikkukakkonen on 5kk eikä hänkään oo vielä ainakaan mistään tippunu. kerran sohvalta oli lähellä mut sain kopin
NEUVOLASSA. Kun neuvolatäti luuli, että poika istuu jo komeasti, mutta meinasipa kellahtaa tutkimuspöydältä lattialle, onneksi isi ehti napata justiinsa kiinni. Että sattuu niitä vahinkoja ammattilaisillekin. Turha siitä on ketään haukkumaan lähteä. Tosin tämä neuvolatäti oli joku nuori sijainen. Mutta oppi varmaan kerrasta, että lasta ei jätetä yksin siihen hoitopöydälle =)
Me varauduttiin sängystä putoamiseen sillai, että otettiin meidän jenkkisängystä ns. runko-osa pois eli nyt on vaan "patja" lattialla. Sängyssä kun on niin kiva kelliä ja olishan se tylsää jos siellä ei voisi olla ollenkaan putoamisvaaran takia.
Noin puolivuotiaana poika kierähti 2 kertaa matalalta sängyltä alas, muttei tullu edes itkua. Sit oppi ja aina kurkki reunan yli ja opetin peruuttamaan sängystä alas.
Ei kotia saa millään idioottivarmaksi ja kolhuja tulee, toki putoamiset on aina vaarallisia, mutta niin on mikä tahansa kaatuminen jos päänsä lyö.
Ei kukaan ole superihminen ja jotkut lapset on paljon vikkelämpiä kuin toiset.
Meillä vauva tippui ekan kerran parisängyltä alas 7kk ikäisenä. Silloin ei käynyt onneksi mitenkään, itki tietysti vähän aikaa mutta käyttäytyi normaalisti sen jälkeeen.
Toisen kerran tipahti nyt tänään , 8kk ikäisenä-
Vatsalleen ja osui kasvot lattialle. Soitin lastenklinikalle ja sanoivat ettei tarvitse huolestua jos ei ole mitään merkkejä (huonovointisuus, nukahtelee , itkukohtaukset , ei jaksa istua tai kontata, tai muuten ei käyttäydy normaalisti, on jäntevä..)
Nyt kuhmu otsassa mutta muuten iloinen ja vilkas itsensä.
Tietysti huono omatunto, koska näin käynyt ja kaksi kertaa. ekan tippumisen jälkeen vannoin itselleni ettei niin käy enää koskaan.
Tietysti vahinkoja sattuu vielä , saattaa kaatua tai tipahtaa jostain tulevaisuudessakin..Meidän tyttö nyt nousee tukea vasten seisomaan, ja on pari kertaa kaatunut maahan kun harjoitellut nousemista.
Mutta tästä kaikesta oppii, lapsestakin tulee varovaisempi kun on sattunut ikävästi.
En koe että olisin huono äiti, mutta olen epätäydellinen äiti-. Joskus olen yksinkertaisesti niin väsynyt että huomio herpaantuu, tai aamuisin en jaksaisi nousta kun vauva herää-
Mutta sen oon päättänyt että kun aamulla lapseni herää, nousen heti, olinpa miten väsynyt tahansa.
Eli 2 kertaa tippunut, ja ei ole sattunut pahemmin onneksi.
Neuvon vanhempia kokemuksen syvällä rintaäänellä heräämään heti kun lapsikin herää, jottei vauva ryömi tai konttaa reunalle ja tipahda.
Koska mikään ei tunnu niin pahalta kuin se että lapselle sattuu jotain siksi ettei ole ollut skarppina valvomassa lasta. Mutta se ei tee kenestäkään huonoa äitiä.
Ollaan lapsillemme parhaimmat vanhemmat epätäydellisyydestä ja virheistä huolimatta:)
vauva putosi mieheltäni 6kk ikäisenä kantokopasta lattialle. Pudotus oli tosin vain alle puoli metriä, mutta säikähdettiin kyllä, vaikka vauvaa ei selkeästi kovasti sattunutkaan. Sitten kerran itse jo liikkumaan opittuaan putosi sängystä, ei käynyt kuinkaan. Näiden kahden kerran lisäksi ei ole koskaan pudonnut mistään, nyt ikää on 1,5v.
Turhaan täällä syytellään vanhempia siitä, että vauva on joskus jostain pudonnut. Eri asia tietysti, jos parin kuukauden ikäinen on jo putoillut milloin mistäkin, mutta kyllä nyt yksi vahinko voi sattua kenelle tahansa. Meilläkin tuossa kantokoppajutussa kävi niin, että mieheltä yhtäkkiä yksinkertraisesti lipesi ote. Ei ollut mitenkään varomattomasti liikenteessä, vaan seisoi paikallaan ja käteen tuli jonkinlainen kramppi tms. Jokainen tekee joskus virheen.
Meidän poika nukkui meidän makuuhuoneessa pinnasängyssä, jossa laidat aika korkeat, vaikka on pohja ylhäällä. Koskaan ei ollut noussut seisomaan, tai edes istumaan, eikä tehnyt juuri elettäkään edes yrittääkseen. Kuitenkin 6,5kk ikäisenä, täysin hiljaa yöllä nousi, ja putosi! Täytyy kyllä sanoa että ei käynyt edes mielessä että nousisi, tai varsinkaan kiipeisi noin pienenä, ja noin yllättäen!
Meillä liikkumista kovassti harjoitteleva 5 kk tyttö ei ole vielä tippunut kertaakaan. Tosin noudatemme neuvolan ohjetta: "lattai on lapselle paras paikka" eli on lattialla aina herreillä ollessaan jos ei ole sylissä, turvakaukalossa tai hoitopöydällä valvottuna/kiinni pidettynä.
Yksi tuttava sanoo hauskasti heikkolahjaisesta sisarestaan: "On pudonnut yhden kohtalokkaan kerran liikaa lapsena tai voi olla niinkin että on pudonnut sen yhden armahtavan kerran liian vähän..."
kun eräs äiti vei vaunuissaan juuri istumaan oppinutta pienokaista, ilman mitään "turvavöitä" tms suojaa. Kun nainen nosti vaunuja päästäkseen bussiin niin hups, tipahti muksu pää edellä asfaltille!! Ei ollet mitään pipoa ym pehmentämässä iskua (helle kesä) Huuto oli kamalaa, mutta kamalampaa se, ettei äiti edes ollut huolissaan miten kävi. Hyssytteli vain "ettei tule kuuroksi". Kyllä kannattaisi pitää edes jossain vöissä mukulaansa joka ei vielä osaa pitää kiinni, kun tulee esim vaunun nostoja. Tämä kertomani tapahtuma oli minusta huolimattomuutta pahimmasta päästä.....
Ei kertaakaan, vauva on pian 4kk. :)
Vielä kyllä ehtii sattua ja tapahtua... Että ei nuolaista ennenkuin tipahtaa ;P