Niitä vielä kulki muutama kun olin oskarin kokoinen.
Matkalaukussa kaikki myytävä tavara. Äiti osti isosiskolle leninkikankaan.
Niillä mitää myyntilupia ollut, enempää kuin tinureillakaan. Salokylissä niitä kulki.
Niin se sano notta: syöp juop aikanaan, kulkumies tuloo kuitenkin.
Matkalaukussa kaikki myytävä tavara. Äiti osti isosiskolle leninkikankaan.
Niillä mitää myyntilupia ollut, enempää kuin tinureillakaan. Salokylissä niitä kulki.
Niin se sano notta: syöp juop aikanaan, kulkumies tuloo kuitenkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muistan semmoisen kulki taluttaen polkupyörää. Pusseja ja kasseja oli useampia roikuivat pyörässä.
Myytävät tävarat oli kääritty moneen kertaan paperikääreeseen.
Polkupyörä oli kuulemma varmempi pitemmällä matkalla kuin mopo, ketoi hän.
muistan, mutta hänellä oli sellainen pyörä jossa oli edessä kaksi ratasta siinä oli kuljetus laatikko. Kaikki myytävä tavara oli kovissa kapsakeissa, ja sitä pientä tavaraa oli ja paljon.
loppuaikana taisi olla, mutta kulki tavallisen pyöränkin kanssa.
Ikään ei kysynyt yösijaa, ja antoi ympäripyöreitä vastauksia. Kuten esim. tästä nyt kyyjärvelle, kyllä siellä sitten suunnat muuttuu.
missä oli yötä, koskaan ei taloihin pyrkinyt.
Matkat oli pitkiä hänen kulkea, kesä-aikanahan hän yleensä kulki että oliko taivas kattona yölläkin.
meillä kotona. Omat pöönit oli mistä piti keittää. Ohjeet oli tarkat, kuparipannu piti olla, vesi mitatiin kupilla, ja pöönit omalla mitalla.
Lopuksi lisättiin suolaa, ja kaadettin sekaan kylmää vettä.
laukkuryssiä, ja ei ainakaan kaupungissa.
Mutta torilla oli monta helppoheikkiä..
Sen muistan 50-luvun lopusta.
Kait nuo on Itä ja Keski-Suomen "helppoheikkiä" jotka kiertelivät maaseudulla.
niitä myös kaupungissa, mustalaiset ainakin tuota hommaa hoitivat.
Tuo meinasi ihan unohtua, ja 60-luvulla nuo pitivät vieläpä helluntalaisten kanssa pyhäkoulua. Että kyllä tuolla ravinnolla tässä on tultukin toimeen...tosiaankin ;)
työmailla kulki polkupyörällä kauppias ja tullessaan työmaalle huusi"kintaita ,timpurin kyniä ja varmoja arpoja myytävänä".
Hänellä oli kortsut ja parsinneulat samassa pussissa, pojat naureskeli että noita kortsuja ei taida kannattaa ostaa.
Olitko siitäkin katkera? miksi et ilmoittanut nimismiehelle? Tai lautamiehelle. Ennen annettiin sentään toisten elää olla tavallaan. Hänen tapansa tienata rahansa. Jokaisella omansa. Parempi mun mielestä kuin pirtutrokari tai pontikka kauppias. Naisetkin saivat edes joskus nähdä ja teettää uudesta kankaansa leningit.
Lapsille kulkukauppias oli suurtapaus. Tuskin olin 15v.
Edes metsästysaseilla ei ollut lupia tietääkseni. Kun poika jaksoi kantaa aseen, hän sai opetella metsästystä.
Sain itse tekemilläni loukuilla monia kanalintuja.
Vouti kävi joskus vaatimassa lehmää maksamattomien verojen takia.
Voi kuule ihmettelevä? Isäni oli hyväsydäminen mies. Hän otti mustalaisia yöksi.
He nukkuivat suuren tuvan lattialla. Rouva tietysti pyysi lihaa ja jauhoja letunpaistoa varten.
Isäni osti minulle kulkukauppiaalta överhaalarit. Kauppiaan suulaus ihastutti...
Poika sait parasta engelsmannin työpukukangasta olevat haalarit, kauppias hehkutti.